Lähteäkö vai jäädä?

Tiedän jo nyt, että menen Suomeen ainakin kesäksi, mutta minä en tiedä haluanko pysyä Suomessa pitempäänkin, vai lähteä taas maailmalle. Mielestäni Suomi on ihana ja todella kaunis maa, mutta Suomen kulttuurissa on joitain piirteitä, joista en pidä. Jos vertaa suomalaisia hollantilaisiin, huomaa heti suuren eron sosiaalisuudessa. Ei suomessa moikata tuntemattomia naapureita. Tätä sosiaalisuuden määrää minulla tulee melkein eniten ikävä. Lisäksi tämä maa on jo vuosien ajan tuntunut kodilta, varsinkin nyt kun olen oppinut tätä kieltä ja minulla on paljon ystäviä täällä.

Olen jo pitempään miettinyt eri keinoja jäädä tänne. Itseasiassa niitä on periaatteessa vain kaksi: työ tai opiskelu, mutta ainahan minä voin mennä naimisiin jonkun rikkaan hollantilaisen miehen kanssa. Tai sitten en. Joten työt tai opiskelu se on. Haluan opiskella kaikista eniten ja en ole tähän mennessä löytänyt ainuttakaan koulua suomesta joka minua kiinnostaisi. Joten ulkomaille kai minä päädyn opiskelemaan jokatapauksessa.
Olen kuitenkin myöhässä tämän asian kanssa, sillä en minä nyt syksyllä pääse tänne opiskelemaan jos haen vasta nyt. Eli jos minä oikeasti haluan tulla tänne kesän jälkeen, täytyy minun tulla töihin. Asumis ongelmakin siitä syntyisi, mutta onneksi muutamat kaverini täällä eivät halua että lähden, joten he ovat ehdottaneet, että muuttaisin heidän asuntoonsa. Eli, jos minä oikeasti oikeasti haluan palata, tiedän että se on mahdollista. Minulla on sellainen luonne, että jos minä päätän jotakin, minä myös teen sen.

Päätöksiä päätöksiä...... No, onneksi minun ystävät suomesta ovat tulossa tänne pian moikkaamaan minua, joten voin antaa aivoilleni hetkeksi rauhan :D


Asioita, joita ikävöin Suomesta:

Perheeni <3 Varsinkin näitä nuorimpia, koska ne kasvaa vaan niin kaaaaauhean nopeasti!

Rakkaita ystäviäni

Lempiharrastustani. En ole päässyt tanssimaan nyt vuoteen :(

Luontoa. En malta odottaa, että voin hypätä taas järveen :D

RUOKAA!!!! Suomalaiset kyllä tietävät miten tehdä hyvää ruokaa.

Asioita, joita tulen ikävöimään Hollannissa:

Kaikinpuolin tätä koko maata. Erityisesti tätä kaupunkia, Utrechtiä. Paras kaupunki ikinä!

Uusia ystäviäni. Tosin, moni heistä on myös au paireja, joten hekin lähtevät täältä jokin päivä.

Tämä maa on vaan antanut minulle niin paljon: uusia kokemuksia ja mahdollisuuksia. Tulen ikävöimään kyllä ihan kaikkea.

Toivon todellä, että keksin jonkin ratkaisun mahdollisimman nopeasti. Kaikki vaan kyselevät minulta mitä minä aion tehdä ja se vain turhauttaa minua enemmän ja enemmän. Minä olen vielä nuori, joten ei kai minulla nyt niin kauhean kiire ole?

Here we go

Oman blogin perustaminen on ollut minun mieleni päällä jo pidemmän aikaa. Monesti mietin kuinka mukavaa olisi kirjoittaa omia ajatuksia jonnekin talteen ja lukea ne sitten vuosien päästä uudelleen, varsinkin nyt kun elämässäni asiat muuttuvat koko ajan. Olen kokeillut päiväkirjaa useammankin kerran, mutta minä en pidä oikein käsin kirjoittamisesta ja jossain välissä sitten se päiväkirjakin hukkuu jonnekin. Blogia olen miettinyt jo pienestä pitäen, mutta minusta tuntui aina ettei minulla ollut mitään järkevää kirjoitettavaa. Nyt olen vanhempi ja viisaampi ja elämänikin on tapahtumarikkaampaa, joten päätin sitten aloittaa sen nyt. En kuitenkaan aio kirjoittaa tätä blogia vain lukijoille, vaan myös itselleni, jotta näkisin mitä olen missäkin vaiheessa asioista ajatellut.

Joten kuka minä sitten olen tällä hetkellä? Kymmenen kuukautta sitten muutin Alankomaihin työskentelemään au pairina. Syy lähtöön nyt oli se, että olen aina halunnut asua hetken ulkomailla ja kun Yhdysvalloista ei löytynyt sopivaa perhettä, päätin lähteäkin vähän lähemmäs Suomea. Tämä maa on muutenkin ollut aina yksi suosikeistani, joten olen tyytyväinen päätökseeni. Toinen syy tietty oli että mulla ei ollut mitään hajua mitä haluan tehdä elämässäni. Tällä hetkellä suurin tehtäväni on löytää itseni ja löytää elämältäni jokin tavoite. Tosin onhan tämä ollut tavoitteeni jo lukion ensimmäiseltä luokalta asti, mutta tällä hetkellä olen hyvin lähellä vastausta. Ihan kuin kohtalo olisi päättänyt tuoda minut tähän host perheeseen, sillä tämän perheen takia tiedän nyt paljon enemmän mitä haluan. Tämä vuosi on myös muutenkin kaikinpuolin ollut elämäni paras vuosi. Olen saanut elinikäisiä ystäviä ja saanut nähdä maailmaa todella paljon, mikä on kasvattanut minua ihmisenä kovasti. Jopa omat kaverini Suomessa ovat huomanneet että olen muuttunut. Olen tasapainoisempi ja itsevarmampi, mutta ehkä se on myös osa aikuistumista.

En kuitenkaan pyhitä tätä blogia pelkästään minun elämän vatvomiseen ja selvittämiseen, vaan aion kirjoittaa ihan arkipäiväisistäkin asioista, kuten ajatuksista, jotka vain pyörii minun päässäni tai kiinnostuksen kohteistani. Minusta tuntuu että tällä hetkellä on koko ajan jotain tapahtumaa minun elämässäni ja seuraavat kuukaudet tulee muutenkin olemaan täynnä päätösten tekoja, joten kirjoitettavaa kyllä on. Eikä päätösten teko ole mitenkään helppoa, varsinkaan kun mieleni päättää muuttua aina vähän väliä. Esimerkiksi ihan muutama kuukausi sitten itkin viikkoja, koska halusin takaisin Suomeen niin kovasti. Tällä hetkellä minä itken ennemminkin sitä, että joudun lähtemään tästä maasta ja jättämään nämä ihmiset taakseni.

Minne sitten seuraavaksi? Kai minun on pakko käydä Suomessa vähän selvittelemässä asioita, sillä au pairina olo ei ole lähelläkään unelmatyötäni. Olen iloinen  kun nämä työt loppuu, mutta en haluaisi jättää tätä maata taakseni ollenkaan. Joten nyt pitää alkaa pikkuhiljaa valmistella itseäni siihen faktaan, että Suomeen ollaan menossa. Tällä hetkellä minulla ei edes ole paikkaa asua Suomessa, sillä isän ja äidin asunnot ovat nyt täynnä. Eli ensimmäiseksi pitäisi selvittää missä minä voin asua. Toisaalta minulla ei ole hajuakaan asunko minä vielä Suomessa syksylläkin, joten en tiedä onko järkeä etsiä asuntoa nyt vai sitten vasta syksyllä.

Tiedän, että seuraavat kuukaudet sisältävät paljon ylä-ja alamäkiä, joten nyt on täydellinen hetki aloittaa oman blogin kirjoittaminen :)

Tässä minä :)