Hyvästelyjä

Päivät ovat vierineet kamalassa kiireessä ja nyt viimeinkin sain itselleni hieman omaa aikaa. Kulunut viikko on ollut todella kiireinen, raskas, mutta toisaalta hyvin mukavakin. Työpäivät vierivät kauhean nopeasti ja vapaa-aika sitäkin nopeammin. Koko viikon olen valmistanut itseäni sanomaan hyvästit parhaalle ystävälleni täällä Hollannissa. Tottakai hän asuu Australiassa, eli seuraavaan tapaamiseen tulee menemään vuosia. Huomenna hän sitten lähtee, joten kyyneleiltä ei tänä päivänä säästytty. Meg tuli Hollantiin au pairiksi kaksi päivää minun jälkeen, joten ystävystyttiin heti matkamme alussa. Nyt sitten itsekin alan tajuamaan kuinka lähellä minun oma lähtöni myös on. Mielestäni Meg muutti minua ihmisenä paljon. Minusta tuli paljon itsevarmempi, naisellisempi ja hän auttoi minua myös jollain tapaa oppimaan asioita itsestäni. Ja tottakai englannin kieleni parani.

Love you <3

Yritän nyt viimeinkin saada aikaiseksi asioita, jotka minulla on koko vuoden ollut mielessä. Kiipesin Megin ja hänen siskonsa kanssa Utrechtin korkeimpaan rakennukseen, eli kellotorniin. Tottakai tämä torni on ikivanha, eli mitään hissiä ei rakennuksessa ole. Se oli sitten noin 600 porrasta kiipeämistä ylöspäin, ja kyllä se hyvästä jalka- ja pepputreenistä kävi. Juuri sopivasti olin tuntia aiemmin mennyt perumaan jäsenyyteni kuntosalilla :D Näkymät ylhäällä tornissa olivat tietenkin hienot. Tai no, minä olen ihminen joka tarvitsee jotain erikoisen hienoa, jotta oikeasti ajattelen että vau. Eli jokin näkymä korkealta on ihan kiva, mutta ei mitenkään erikoinen. Oli hauska yrittää bongata tietty omaa kotia sieltä kaikkien rakennusten joukosta, ja itseasiassa luulen että löysin sen!

Tässä Utrecht!

Jotenkin hassua, että aina juuri kun on lähdössä jostain, kaikki hauska alkaa ja tietty loppuu sitten liian nopeaa. Olen erityisesti viime viikkoina tavannut upeita ihmisiä, ja nyt jo harmittaa ettei voi viettää enää paljon aikaa yhdessä. Sama juttu myös minun host perheeni kanssa. Kaikki alkaa jotenkin rullaamaan täällä paremmin, ja lapsistakin on tullut erityisen iloisia. Tän perheen pojan kanssa minä yleensä vain taistelen, mutta tällä viikolla meillä on ollut niin monta hyvää ja hauskaa hetkeä yhdessä. Perheen tyttärellä taas oli vähän känkkäränkkä viikko, mutta se reaktio, kun host äitini sanoi hänelle, että minä lähden pian oli ihana. Tyttö rupesi huutamaan mun nimeä ja sanoi vaan että älä lähde! Ikävä näitä kyllä tulee. En osaa kuvitellakaan sitä päivää, kun astun viimeisen kerran tämän talon ovesta ulos ja sanon heipat näille lapsille ja vanhemmille.

Päiväunien jälkeen on aina mielenkiintoista nähdä mitä tää tyttö keksi tehdä omassa huoneessaan salaa :D

Känkkäränkkä kävi kylässä

Poika valitsi vaatekaapista meille vesisota vaatteet :D

VESISOTA!

:)

Käytiin tänään uimassa :)

Viikon aikana tuli tavattua paljon paaaaaljon tuttuja. Koko ajan olin joko töissä tai jossain kavereiden kanssa. Tuli shoppailtua ja kokkailtua ja juhlittua yömyöhään. Megin läksiäisjuhlat olivat kyllä erityisen kivat, sillä minusta tuntui, että minun koko vuoteni ihmiset olivat yhdessä paikassa ja oli vain niin ihanaa jutella pitkästä aikaa kaikkien kanssa kunnolla. En varmasti ole koskaan ollut yhtä sosiaalinen kuin tuona yönä! Ihana viikko ja ihanat ihmiset ympärilläni <3 Olen mä aika onnekas :)

Vuoden aikana lempparikseni noussut lounas :D

Vietettiin mukavan leppoisa ilta suomalaisen au pair- ystäväni kanssa

Selfie!

Wohoo Finland! Vaikka ei toi kiekko mennykään ihan niin kuin toivoin

                                         

Kuvaamisia

Valokuvaus... Ei se ennen ollut minun harrastukseni. Usein en vain jaksanut ottaa kuvia, sillä en omistanut hyvää kameraa. Siksi pyysin vuosi sitten ylioppilaslahjakseni järjestelmäkameraa ja sainkin sitten sellaisen :) Tämän jälkeen valokuvauksesta on tullut iso osa elämääni. Onnistuneen kuvan ottaminen tuo minulle aina paljon mielihyvää ja en malta odottaa, että voin näyttää sen tutuilleni. Ja missään vaiheessa minulla ei ollut sellainen olo etten osaisi kuvata. Eräät kaverininkin nimenomaan pyysivät voisinko valokuvata heitä. Ja mielellään minä teen sitä, sillä rakastan kaikista eniten kuvata ihmisiä. Sain paljon kehuja otoksistani ja se antaakin minulle innostusta kuvailla lisää. Ajattelin nyt esitellä eräitä otoksiani, jotka ovat mielestäni hyvin erilaisia.


LAPSET: Onnistuneet kuvat lapsista saavat minuten kaikista eniten innostumaan, sillä lapsia ei voi oikein asetella kuvattavaksi oman mielensä mukaan. Lapsia kuvatessa ajoitus on vain todella tärkeä

AIKUISET: Rakastan ottaa taiteellisia kuvia sekä itsestäni, että muista aikuisista ihmisitä. Aikuiten kohdalla voin luovuutta käyttää ehkä hieman enemmänkin, mistä minä pidän kovasti.

MUUT KUVAT: Pidän vähiten luontokuvien ja muiden asioiden kuvaamisesta, mutta aina silloin tällöin nekin ilahduttavat minua kovasti.

                                     

Viimeiset ilot irti

Viikonlopusta juuri ja juuri selviydytty! Oli niin kiire, että nukkumaan kerkesin yhteensä sellaset 7 tuntia ja kumpanakin päivänä kerkesin ainoastaan aamiaisen syömään. Yleensä minä olen viikonloput vain tekemättä mitään kovin erikoista, mutta nyt sitten päätin, että jos mulla on pienikään mahdollisuus tehdä jotain mukavaa, minä teen sen. Tämä ainoastaan siksi että enää vajaa neljä viikkoa lähtöön!! Haluan nauttia näistä viimeisistä viikoista niin paljon kuin voin.

Perjantaina tajusin etten ollut poistunut tästä talosta pahemmin olenkaan koko viikon aikana, joten päätin sitten keskiyön jälkeen lähteä ulos. Yleensä kyllästyn juhlimiseen muutamassa tunnissa, mutta tällä kertaa olin kotona vasta kello 11 aamupäivästä. Hipsin sisään salaa, sillä viimeeksi ainakin host vanhemmat vähä suutahtivat kun ilmoitin vasta yöllä että jään yöksi. Ihmetyttää miksi ne ovat tiukempia kuin minun omat vanhempani. Lautantaina alkoi helteet Hollannissa joten tuli sitten oltua kaksi päivää ulkona auringossa kavereiden kanssa. Ainut huono puoli näissä helteissä on, että aurinkoihottumakin alkoi kukoistamaan murrrrrrr..... Mutta tapasin jopa ystävääni, jota en ollut nähnyt seitsemään kuukauteen. Jäi hieman huono olo itelle tästä tapaamisesta tosin. Tämä poika oli minun ensimmäinen ystäväni täällä Hollannissa, mutta kuukausien edetessä tämä meni ja kuulemma ihan rakastui minuun. Mutta minä en sitten halunnut mitään enempää joten monien kyynelten ja keskustelujen jälkeen päätettiin olla pitämättä hetkeen yhteyttä. Nyt sitten viimeinkin nähtiin taas ja kaikki oli tosi hyvin ja juttu luisti ja nauru raikui. Mutta sitten lähtiessä sitten harmitti, koska mä menetin seitsemän kuukautta meidän ystävyydestä ja nyt minä olen lähtemässä. Tuli jo ikävä sitä poikaa :)

Tänään mentiin host lapsen kanssa järvelle nauttimaan auringosta :)

reilu +25 astetta :) Meidän talokin lämpeää hyvää vauhtia. Olohuoeen mittari näytti tänään jo 26,5 astetta pfffff

Nyt alkaa muidenkin ystävien hyvästelyt. Läheisin ystäväni lähtee takaisin Australiaan tasan viikon päästä ja sitten onkin minun vuoro lähteä. Hieman paniikki iskee, koska musta tuntuu etten osaa sopeutua Suomeen. En halua palata siihen samaan Jessicaan, joka minä olin lähtiessäni. Olen muuttunut niin paljon tämän vuoden aikana mielestäni parempaan suuntaan, joten en halua ottaa ollenkaan takapakkia. Ja hieman jännittää myös se pitääkö tämä uusi Jessica enää samoista vanhoista asioista. Nyt olen sata varma ettei Suomessa ole yhtään koulua, joka minua kiinnostaa, joten ulkomaille lähtö on edessä. Tällä hetkellä lempi kouluni löytyvät Briteistä ja Hollannista. Olen hyvin varma, että paras siirto on lähteä opiskelemaan valokuvausta. Vaikken ole vielä varma unelma-ammatistani tiedän, että valokuvaus on hyvin lähellä sitä :)

Suoritin tänään testipakkauksen ja totesin, että tavarani eivät todellakaan tule mahtumaan yhteen matkalaukkuun, joten nyt pitää selvittää onko halvempaa lähettää laatikossa tavaraa kotiin vai ostaa joku rupunen laukku ja maksaa 30 euroa ekstraa, jotta voi ottaa sen mukaan lennolle. Ärsyttää vaan kuinka kaikki hajoaa käsiin aina sillä hetkellä kun yrittää säästää johonkin mukavaan. Puhelin osittain jo rikki ja yllättäen mun viimeisissä piilolinsseissä on reikä, sekä  ipodi hajoamassa ja samoin lempi vaatteeni :D Tyypillistä.

Jee selfie! Pointtina oli se, etten koskaan käytä laseja sillä sain nämä 14-vuotiaana. Haluaisin kyllä kivat lasit, mutta nekin on rahaa. Pakko siis tyytyä näihin nyt kun ei ole piilolinssejä

Toivottavasti Suomeenki tulee nyt mukavan lämpimät säät. Koitan lähettää lämpimiä tuulia täältä sinne!

Tänään meillä oli viimeinkin känkkäränkätön päivä!! 

Vahinkoja sattuu

Jotenkin mä osaan aina vetää puoleeni pientä huonoa onnea. Tuntuu ettei onni vain oikein jaksa kovinkaan useasti potkaista. Olen toki erittäin tyytyväinen elämääni ja todella onnellinen, mutta liian usein käy kuitenkin tällaisia pieniä vastoinkäymisiä, jotka eivät kuitenkaan maailmaa kaada ollenkaan, mutta osaavat ärsyttää.

Eilen onnistuin taas kämäämään hieman ja vieläkin ärsyttää kuinka tyhmä osaan joskus olla. Siinä omalla sängylläni lakkailin kynsiäni punaisella kynsilakalla. Yksi kynsi meni pieleen joten lakkasin sen uudestaan ja jätin kynsilakan korkin auki siksi aikaa että kynsilakka kuivuisi. No tottakai mä seurasin sarjaa siin samalla ja unohdin koko kynsilakan. Pian sitten ihmettelin vahvaa kynsilakan hajua ja sitten välähti. Valkoisissa lakanoissa oli iso läntti punaista kynsilakkaa joka tottakai meni läpi lakanasta ja sitten sen alla olevasta pehmusteesta ja kyllä pieni läntti löytyi myös patjasta. Ja eihän nämä lakanat ja sänky ole edes minun omia. Ja tottakai väri oli tummanpunainen, eli ensimmäisenä tulee mieleen että kuukautiset tuli läpi sängylle. Ja eihän toi kynsilakka kyllä irtoo millään. Kokeilin kaikenmaailman aineita ja kynsilakan poistoainetta, mutta eipä näyttäny tehoavan. Heitin nyt vielä kerran pesuun jonku supervalkaisija-aineen kanssa, mutta tuskin tepsii. Pakko nöyrtyä ja mennä kertomaan vahingosta :D Ei vaan olisi itellä yhtään varaa mihinkään yllättäviin menoihin, mutta ei tälle nyt voi mitään.

Siinä maha missä painitaan

Tosi hyvin olen kuitenkin koko vuoden osannut käsitellä tämän perheen tavaroita, sillä en ole edes juomalasiakaan rikkonut (koputan puuta). Että nyt vasta loppusuoralla menin sitten tuhoamaan heidän omaisuuttaan. Tosin juuri ennen joulua, viimeisen työpäiväni jälkeen ennen joululomaa, onnistuin tippumaan portaista, (Hollantihan on miljoonien portaiden maa) ja siinä samalla sitten vedin mukanani lasten turvaportin. Tietenkään siinä ei sitten mietitty miten portille kävi, vaan että miten minulle kävi. Ja itseasiassa host isäni kertoikin minulle, että he olivat miettineet koko portin poistamista, eli minä tavallaan autoin heitä. Minulle kävi hassummin kuin sille portille, sillä tämä portti putosi päähäni ja sain sitten pienen reiän takaraivoon. Sairaalaan siitä sitten ja elämäni ensimmäiset tikit. Iski kyllä tuolloin paniikki sillä mielestäni pää on sellainen osa kehossa, jossa veri pitäisi todellakin pysyä sisällä. Onhan se sentään pää.

Mitään kauhean nolojakaan tapahtumia ei mieleeni muistu, eli aika kätevästi asiat kyllä täällä hoitui. Tottakai tällasii pienii, että nilkka nyrjähti ja lennän naamalleni maahan, mutta ei mitään super noloa onneksi. Pyöränki kanssa on ollut todella monia läheltä piti tilanteita, mutta kertaakaan en ole kaatunut. Ehkä muutama nolo baaritilanne tulee kyllä mieleeni, mutta jätän ainakin toistaiseksi nämä muistot vain omaan mieleeni :D

Sadepilvet häipyivät täältä ja asteetki on taas siinä yli kahdenkymmenen paikkeilla. Eli aurinko paistaa :) Tänään itse asiassa tuli ensimmäistä kertaa sellainen olo, että on ihan kivakin mennä kotiin Suomeen. En malta odottaa sitä että saan olla mökillä, syödä grilliruokaa, uida järvessä ja tehdä ei mitään. En malta odottaa tylsistyväni!!

Kyllä, hyvin epäterveellistä, mutta tosin erittäin hyvää. Reseptin opin täällä Hollannissa :D

Kesäisen näköistä täällä on ollut jo pitkän aikaa. Mukavaa vaihtelua työpäivään, kun voi mennä vain istuskelemaan ulos :)

11 haaste

Sain 11 kysymyksen haasteen itselleni ja tässäpä se nyt sitten on. Itseasiassa tämän haasteen teko oli hauskaa, koska piti oikein kunnolla miettiä mitkä asiat kuvaavat minua parhaiten ja oli mukava ne kirjoittaa ylös ihan itsellenikin muistiin:)



11 kysymyksen haasteen säännöt:

 Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.

 Haastetun pitää vastata haastajan 11 kysymykseen.

 Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.

 Haastettujen tulee valita 11 blogia, joilla on alle 200 lukijaa ja välittää tämä  haaste heille.

 Sinun tulee kertoa blogissasi, ketkä haastat.

 Et voi haastaa uudelleen sitä henkilöä, joka haastoi sinut.

  11 asiaa minusta:

1. En osaa oikein pelätä mitään. Ennemminkin pimeät pienet kujat ulkomailla vain kiehtovat minua enkä osaa edes ajatella että se olisi vaarallista. Luotan vain todella paljon muihin ihmisiin, enkä näe vaaroja siellä missä useat niitä näkevät.

2. Olen ehkä hieman liiankin kiltti. En yleensä koskaan sano ei, sillä en halua että kukaan pahoittaa mieltään. Olin todella ylpeä itsestäni kun sanoin 17-vuotiaana ensimmäistä kertaa isälleni kunnolla vastaan.

3. Osaan olla piilonero. Kaverit luulevat näin ulkoapäin etten oikein menesty koulussa ja oon sluiba, mutta heti jos on tosi kyseessä, niin yllätän kaikki ja onnistun erinomaisesti.

4. Pidän draamasta, enkä tarkoita nyt pelkkiä elokuvia. Jotenkin mielestäni on mahtavaa jos jotain dramaattista tapahtuu. Pidän myös joskus itkemisestä todella paljon.

5. Olen hyvänmielen huume. Monesti kaverit ovat sanoneet että jos surettaa, kannattaa soittaa minulle, sillä silloin pian nauru raikaa taas.

6. Olen todella spontaani ja joudun aina mitä ihmeellisimpiin tilanteisiin. Kukaan ei nykyään oikein enää ylläty minun tarinoista, sillä ne ovat aina yhtä hurjia ja outoja. Kuulemma vain minulle voi sattua näitä.

7. Jos minä todella päätän jotain, minä toteutan sen aina. Ei väliä rahasta tai muusta, minähän teen sen.

8. Pidän yksinäisyydestä ja tulen hulluksi jos en voi moneen päivään olla omissa oloissani.

9. Olen aina ollut todella herkkä. Pienikin vastoinkäyminen ja kyynelhanat aukeaa. Jopa pikkulapset ovat saaneet minut itkemään olemalla hieman ilkeitä minulle.

10. Kuvittelen mielessäni yleensä aina pahinta. Joten panikoin ja huolehdin turhankin useasti. Jos minulla on pienikin epäilys, että joku on vihainen minulle, alan typeräksi ja yleensä pommittamaan viesteillä kysyen mikä meni vikaan. Nykyään kuitenkin pyrin yleensä odottamaan joitain tunteja ennen kuin alan ”hulluksi”. Yritän päästä korkeammasta tunnekiihkosta ensin eroon ja sitten käydä asia läpi kun olen järkevässä mielentilassa.

11. En ole koskaan myöhässä! Vanhempani olivat aina ainaisia mattimyöhäisiä ja siksi minulla meni hermot siihen hommaan. Eli aina jos olen minuutinkaan myöhässä, kaverit tietävät että jokin on oikeasti pielessä.


 11 haastajan kysymystä:

1. Mikä on epärationaalisin pelkosi?

-En voi koskaan nukkuessani laittaa sormea milliäkään laidan yli ,sillä olen varma että muuten jokin hirviö sängyn altani tulee ja syö sen.

 2. Mikä oli lapsena unelma-ammattisi?

-Halusin aina olla laulaja. Okei, kyllä mä vieläkin siitä haaveilen, mutta uskon että lauluääneni ei kuitenkaan riitä siihen

3  Mikä fiktionaalinen hahmo haluaisit olla?

-Olen aina pienestä pitäen halunnut olla jokin muumilaakshon hahmoista. Kuinka ihanaa olisi asua muumilaaksossa, kun ongelmat on sitä luokkaa että joku varasti pannukakun.

4.  Mistä paheesta haluaisit päästä eroon?

-Napostelu. Se vain tapahtuu automaattisesti jos olen samassa tilassa jääkaapin kanssa. Varsinkin työaikana jääkaapin ovi aukeaa turhankin useasti.

5.  Mikä on lempi jäätelösi?

-Päärynä on aina ollut kestosuosikkini. Se on niin raikas!! Nykyään mango kuitenkin on tehnyt kovan kilpakumppanin

6.  Kaupunkiloma, rantaloma, vai seikkailuloma?

-Sanoisin että seikkailuloma. Minulla ei ikinä ole vaan ollut varaa sellaiseen niin yleensä sitten valitsen kaupunkiloman.

 7. Mihin eläimeen samaistut eniten?

-Hamsteriin! Valvon yöt ja nukun päivät. Melkein.

 8.Jos tekisit dokumentin, mistä aiheesta sen tekisit?

-Viime aikoina olen puhunut niin paljon ruohon ja ekstaasin käytöstä ja kuullut kauheasti tarinoita, joisssa se on ihmisten mielestä täysin okei. Varmaan tällä hetkellä siis tekisin dokumentin, jossa otetaan ihmisten mielipiteet asiassa huomioon

9. Omena- vai appelsiinimehu?

-Appelsiinimehu. Ennen pidin enemmän omenamehusta, mutta sitten kuulin että se pierettää paljon ja lopetin sen :D

10.  Jos nyt aloittaisit uuden harrastuksen, mikä se olisi?

-Lentopallo! Haluan uuden urheiluharrastuksen ja lentopallo on aina ollut minun lempilajini.

11. Alkuruoka, pääruoka vai jälkiruoka?

-Pääruoka.Tykkään ihan kunnon ruoasta

 11 kysymystä haastetuille:

1.Mikä on asia, jota suurin osa ystävistäsi ei tiedä sinusta?
2. Mikä laulu kuvaa parhaiten tämän hetkistä olotilaasi?
3. Mitä tekisit ensimmäiseksi jos tajuat kykeneväsi olemaan näkymätön?
4. Mikä on oudoin tapasi?
5. Juna vai bussi?

6. Mitä sanaa käytät kiroessasi?
7. Tekstailu vai soittaminen?
8. Mikä on ensimmäinen asia minkä teet aamuisin?
9. Viihdytkö paremmin parisuhteessa vai sinkkuna?
10. Mieleenpainuvin unesi?
11. Mistä pidät eniten itsessäsi?

  11 blogia jotka haastan

1.  http://newlifehereiam.blogspot.fi/
2.  http://milzaurus.blogspot.nl/
3.  http://wordofautumn.blogspot.fi/
4.  http://me-and-my-camera-heta.blogspot.fi/
5.  http://aivopesu.blogspot.fi/
6.  http://allthelittleroyals.blogspot.fi/
7.  http://noniintutot.blogspot.fi/
8.  http://lady-and-the-tramp.blogspot.fi/
9.  http://lkatja.blogspot.fi/
10.  http://hellonoora.blogspot.fi/
11.  http://feelinglifeblog.blogspot.fi

Harmaa maanantai

Uusi viikko lähti käyntiin ja viikonlopun euroviisuista sun muista selvittiin. Tosin olihan mulla eilenkin töitä eli ei mulla ollut edes normaalia viikonloppua. Yöunistakaan ei tullut mitään. Paniikki iski keskellä yötä kun vilkaisin puhelinta: "33 päivää lähtöön". Heräsin sitten jo ennen kahdeksaa selailemaan eri työ- ja opiskelumahdollisuuksia Hollannissa ja muualla eurooppaa. Jotenkin on vaan niin vaikea aloittaa mistään. Vaihtoehtoja on vain niin liikaa.

Toinen syy unettomuuteen oli pakkaaminen. Ennen tänne lähtöä ongelmaksi koitui tämä lentokoneiden kiloraja. En mä osaa vaan pakata tarpeeksi vähän tavaraa vuodeksi. Nyt ongelma on kahta kauheampi, sillä vaatteideni määrä on tuplaantunut täällä ollessa. En tajua miten ikinä voin pakata koko vuoteni yhteen matkalaukkuun? Olen jo ostanut joitakin ihme pusseja johon voi vaatteet laittaa sitten sisään ja imurilla imeä ilmat pihalle siitä pussista niin, että koko pakkauskoko supistuu huomattavasti. Tämä auttaa siihen tila-ongelmaan, mutta edelleenkin painorajasta tulee se suurempi ongelma. Minä olen aina ollut vaan niin huono ja erittäin hidas pakkaaja. Aloitan aina aivan liian myöhään, yleensä edellisenä iltana/yönä, ja sitten olen valmis vasta aamuyöstä. Luulen, että mulla pitää alkaa testipakkailemaan tässä ensiviikolla niin sitten tiedän pitääkö vai eikö pidä lähettää jotain tavaraa postitse kotiin.

Huoneeni suomeessa päivää ennen Hollantiin lähtöä. Tuolloin onnistuin tekemään mahdottomasta tehtävästä mahdollisen :D

Tänään työt taas tuli ja meni. Päivät ovat olleet nyt jo viikon ajan samankaltaisia, eli suht helppoja. Vähän siivoilua ja lasten perässä juoksemista. Ulos ei olla moneen päivään päästy koska tuo sade ja ukkonen ei näytä tekevän loppua. No ainakin voidaan pitää laiskoja sadepäiviä sisällä :) Vanhemman pojan kahden viikon lomakin on viimeinkin ohi, joten hän sai lähteä kouluun ja mä sain pitää mukavan päivän nuorimmaisen kanssa.

Olen hirveästi halunnut opetella erilaisten lettien tekoa niin itselleni, kuin muillekin, mutta tää tyttö ei koskaan anna kenenkään laittaa sen hiuksia ollenkaan. Onneksi sain sen nyt keskittymään niin hyvin yhteen elokuvaan, niin sain sitten kokeilla vähän jotain uutta tälle tytölle :)

Nyt varmaan menee ilta sitten taas kouluja selaillessa ja ehkä viimeinkin osaisin mennä ennen aamu kolmea nukkumaan..Ehkä.. Todennäköisesti en :P

Hymyä irtoaa ainakin vielä toistaiseksi. On kyllä jo muutama aika musertava hetki ollut, kun on kavereiden kanssa pitänyt puhua lähdöstä

Nettisuhteita

Netti ja nykyään puhelin ovat olleet minulle viime vuosina erityisen tärkeitä. Tajusin 16-vuotiaana kuinka netin kautta voi helposti löytää uusia tuttavuuksia. Kävin erilaisissa chateissa ja tein tunnuksia sivuille, joissa voisin näitä ihmisiä tavata. Uuden mukavan ihmisen löytäminen on aina yhtä ihanaa. Itse ainakin uppouduin usein keskutelemaan tunneiksi ja seuraavana päivänä en malttanut odottaa, että pääsen taas tekstailemaan. Jos kaikki sitten meni hyvin, suunniteltiinkin sitten ihan oikeaa tapaamista. Totta on, että netti on täynnä myös näitä ällöttäviä ihmisiä jotka toivovat vaan pääsevänsä hameen alle, mutta ainakin itse olen vuosien aikana oppinut tunnistamaan nämä ihmiset hyvistä tyypeistä.

Minusta ehkä on hieman hassuakin kuinka addiktoitunut olen uusien ihmisten löytämiseen. Tapasin ihmisiä kaikkialta maailmasta ja joitakin lensin itse tapaamaan ja jotkut tulivat tapaamaan minua sitten Suomeen. Ensimmäinen tapaaminen oli tuolloin aina yhtä jännittävää ja se hetki juuri ennen kuin näet jonkin ihmisen on kamala. Aivot huutaa vain JUOKSE! Mutta yleensä heti ensimmäisen minuutin jälkeen tapaamisesta kaikki on taas hyvin :) Itselleni kävi lopulta sitten niinkin kivasti, että löysin poikaystävän tätä kautta. Itseasiassa näin kävi kahdesti ja toisesta suhteesta tulikin sitten vuosien mittaan vakava. Jostain syystä kumminkin aina kun ihmiset kysyivät missä tapasitte, oli vaikea sanoa, että netissä. Jostain syystä se aina nolotti. Varsinkin omille sukulaisille kertominen oli vaikeaa, sillä he eivät oikein osanneet ymmärtää, että netin kautta voi oikeasti rakastua. Kai he sitten ovat liian vanhoja sitä ymmärtämään.

Tämän toisen suhteen aikana en sitten pahemmin uusia nettituttavuuksia tehnyt. Juttelin toki edelleen joillekin vanhoille tutuille, mutta uusia en tarvinnut, sillä aika meni kouluun, harrastuksiin ja poikaystävään. Muutto Hollantiin kuitenkin muutti kaiken. Olin täällä aivan yksin ja mietin miten tutustun ihmisiin kun en kerta ole niin sosiaalinen, että kadulla voisin vain jutella ihmisille. Siksi etsin facebookista au pair ryhmän, jonne sitten jätin ilmoituksen jossa kerroin haluavani tutustua uusiin ihmisiin. Nopeasti aloinkin sitten saamaan vastauksia ja pian oma kaveriporukka löytyi aivan omalta kotialueelta.

Kävin facebookissa tapaamani ystävän kanssa Pariisissa :)

 Uusien kaverien myötä kaikki alkoi olla hyvin, mutta pikkuhiljaa alkoi koti-ikävä kuitenkin pukata päälle. Eräänä iltana sitten kaverini laittoi minulle viestiä: "Lataa tämä app, se muuttaa elämäsi". Tinder. Tein sitten niin kuin kaverini sanoi ja ennen kuin huomasinkaan, olin koukussa! Olin kiinni puhelimessa kaikenaikaa jutellen uusille ihmisille. Mikä parasta nämä uudet tuttavat asuivat lähellä minua. Tapaamisen järjestäminen oli helppoa ja minullakin oli enemmän tekemistä vapaa-aikanani ja paljon enemmän kavereita, joten minun ei tarvinnut vain nyhjöä yksin kotona. Koti-ikävä alkoi olla muisto vain ja paniikki enemmän alkoi kasvamaan, sillä entä jos jostakin näistä ihimisistä tuleekin tosi läheinen mulle ja sitten täytyy jokin päivä sanoa hyvästit.

En osaa sanoa kuinka monta ihmistä minä sitten loppujen lopuksi tapasin. Aika monta kuitenkin. Aluksi tapaaminen oli tosi jännittävää mutta viimeisten ihmisten kohdalla se tuntui jo hyvinkin tutulta enkä sitten enää jännittänytkän esitapaamisia. Muutamasta ihmisestä tulikin minulle läheisiä, mutta vain kaveritasolla. Silti, ikävä on heitä jo nyt vaikka vielä täällä asunkin.

Tinder tosiaan oli iso osa au pair vuottani. Se teki tästä vuodesta paljon paljon rikkaamman ja hauskemman ja pääsimpä matkustelemaan hyvästä syystä ympäri maata!


Onko teidän mielestänne noloa kertoa muille, että on tavannut jonkun ihmisen netissä? Ja miten itse koette uusien ihmisten tapaamisen netissä? Tyhmää vai ihan hauskaa?

Asiasta kukkaruukkuun. Yksin asuessani tulee kyllä ikävä näitä meidän arki-aterioita täällä Hollannissa!!

Hollannissa on viimeiset kolme-neljä päivää vain satanut ja satanut ja ukkostanut, mutta hetkeksi aurinko tuli esiin ja nappasin tämän!

HYVÄÄ ÄITIENPÄIVÄÄ KAIKILLE ÄIDEILLE <3

Outoako?

Nyt tulee vähän lisää Hollanti aiheista tekstiä tänne. Pianhan tämä koko paikka on muisto vain, eli hyvä kirjoittaa ku kaikki vielä suht tuoreessa muistissa.

 Kävin tämän vuoden aikana muutaman kerran Suomessa ja molemmilla kerroilla ihmiset olivat tosi uteliaita mitkä asiat ovat täällä erilailla. Ja joka ikinen kerta kohautin lähinnä olkapäitäni. Eihän Suomen ja Hollannin välillä ole paljon eroja loppupeleissä. Aina jälkeenpäin sitten muistin ne muutamat mielestäni todella oudot ja vähemmän oudot tavat ja nyt taidan aloittaa siitä karuimmasta päästä.

Ensimmäisen kuukauteni aikana täällä host äitini kummisetä nukkui pois. Host äitini vieraili kummisetänsä läheisten luona pariin kertaan ja viimeisen kerran jälkeen hän tuli minun luokseni ja sanoi, että näki juuri vahingossa hänen kuolleen kummisetänsä. Ihmettelin sitten tietty miten tämä oli mahdollista, sillä kuolemasta oli sentään jo melkein viikko. Host äitini kertoi, että Hollannissa on mahdollista pitää vainaja joitain päiviä esimerkiksi omassa olohuoneessa jollain pöydällä, jotta hänelle voi sitten kaikki halukkaat käydä sanomassa hyvästit. Toki tuossa on ajatusta, mutta näin henkilökohtaisesti minä en varmasti saisi yöllä tippaakaan unta jos tietäisin, että omalla olohuoneen pöydällä lepää kuollut ihminen. Ja sitten taas en tiedä haluanko, että viimeisin muisto tästä jostain ihmisestä on tämä kuollut tyhjä ruumis. Mielestäni on vain parempi muistaa vainaja sellaisena kuin hän oli elossa. Tämä tapa saa kyllä ihoni hieman kananlihalle.

Kyllä, tämä oli yksi synttärilahjoistani haha

Toinen outo tapa tuli minulle ihan täysin yllätyksenä. Olin jo muutaman kuukauden viettänyt paljon aikaa erään kaveripoikani kanssa, mutta ei me koskaan kuitenkaan seurusteltu. Luulen että kuitenkin tämän pojan vanhemmat ja muut tuttavat luulivat meidän olevan yhdessä. Kumminkin. Sain sitten eräänä päivänä kutsun kaveripoikani äidin 50v syntymäpäiville. Täällä Hollannissa on todella iso juttu, että täyttää 50. Yleensä synttärisankarille tehdään jokin iso kokoinen nukke, joka esittää tätä synttärisankaria ja sille sitten puetaan päälle joitain outoja vaatteita (ehkä synttärisankarin vaatteita?). No tämä koko nukke juttu oli jotenkin sekava. Mutta menin siis näille synttäreille ja pian vieraita alkoi valumaan sisään juhliin. Siinä minä seisoin ja katselin onnittelijoita ja sitten yks kaks siinä olikin ihmisjono minun edessä. Sitten nämä ihmiset alkoivat onnittelemaan minua, kaveripoikaani, serkkuja, kaimoja jne. Olisi ollut kyllä kiva jos joku olisi tajunnut ikuistaa hämmästyneen ilmeeni. Sain sitten myöhemmin tietää, että tässä maassa on tapana onnitella kaikkia synttärisankarin läheisiä. Ymmärrän tämän kyllä häissä, mutta että synttäreilläkin? Kaikki kaikenlisäksi puhui minulle hollanniksi ja siinä sitten yrittää sönköttää jotain kiitosta takaisin.

En mä tämmöstä ainakaan Suomessa nähnyt!

Sitten tuleekin nämä hollantilaisten pyöräilytaidot. Ei siis ole mitään ongelmaa jos pyöräilet ja samaan aikaan puhut puhelimeen, toisessa kädessä on ruokaostokset, pyörän tangolla istuu yksi lapsi, yksi roikkuu selässä ja kolmas istuu tarakalla. Kyllä hommat hoituu aina pyörällä! :D Sitten tietty yllättävän moni hollantilainen kaveri on kysynyt tosissaan osaanko minä ajaa pyörää. Ei.. vain hollantilaiset ajavat pyörillä.

Illalla pistettii teltta pystyyn tyhjälle niitylle. Aamulle herään sitten ihme hirnumiseen ja näky oli tämä!

Tervehtiminen hollannissa ei ole mitenkään super erikoista, mutta näin suomalaisille se kyllä tuottaa välillä kiusallisia tunteita. Poskisuudelma ei ole minulle koskaan ollut ongelma kunhan niitä on yksi tai maksimissaan kaksi. Mutta hollannissa niitä pitää antaa kolme! Ei kuulosta pahalta, mutta se tilanne ku olet jossain juhlissa ja et tiedä ketä suudella ja ketä ei ja sitten se itse kolmisuudelma tuntuu vaa kestävän niin ikuisuuden. muiskis muiskis ja muiskis.

Ja tietty tämä ruokavalio täällä osaa olla hieman erikoinen. Meinaan että aamupalaksi on ihan normaalia että leivän päällä on voita ja niitä ihme strösseleitä mitä me suomessa laitetaan ainoastaan kakun päälle. Ja voi sitä suurta strösseli valikoimaa! On suklaan makuisia, aniksen makuisia, hedelmäistä, marjaista, lakritsimaista, vaniljaa jne. Sitten tietty on niitä makeita levitteitä ja juustoa joka maistuu kookokselta. Okei en valita. Joskus suklaan syönti aamulla helpottaa kummasti :D

Host poikani päätti antaa minulle kortin. Onnea 50-vuotis hääpäivän johdosta.. No kiitoksia :D