perjantai 31. lokakuuta 2014

Joulun odotus alkoi!



Lokakuu on lopuillaan ja päivät sen kuin lyhenevät. Viimeinkin ulkona näyttää kunnon syksyltä ja ilmakin on alkanut (ehkä???) kylmenemään. Heräsin muutama aamu sitten ensimmäistä kertaa siihen tunteeseen etten malta odottaa jouluun. Tunsin jo sen tunnelman mikä minun isovanhempieni talossa vallitsee jouluaattona. Ajattelin jouluruokaa, lahjoja, sitä pimeyttä ja kauniita valoja. Siitä aamusta lähtien olen tosissani laskenut aamuja Suomen matkaan. Haluan kotiin!! 49 päivää :)

Olen niin onnellinen että uusi host äitini on hulluna jouluun. Sovimme jo että yhdessä sitten jouluostoksille. Itseasiassa hän toi jo minulle jouluporoja koristeeksi huoneeseeni, etten ikävöisi niin paljon kotiin. Nyt pitää tällä viikolla minun päästä Ikeaan niin saan ostettua glögiä ja ehkä pipareita ja näin saan jouluhimoni ehkä hieman laannutettua.

jouluporot!

Eilen oli ensimmäinen kylmempi päivä täällä. Yhdeksän astetta lämmintä mutta ilma tuntui jotenkin tosi kylmältä, aivan kuin talvella. Minulla on tosi tosi ikävä lunta. Olen tottunut siihen että lumi on maassa sen 7-8kk mutta nyt viimeeksi näin lunta tammikuun alussa. Itseasiassa viimeisen 1,5 vuoden aikana olen nähnyt lunta ainoastaan 14 päivää ja sekin oli ennemminkin loskan tapaista. Ei ihme että näin kova kylmän ja lumen ikävä!

Tällä hetkellä työskentelen maanantaista pejantaihin ja Hollannissa lähes kaikki kaupat sulkevat ovensa viimeistään kello kuudelta, mikä on erittäin tyhmää jos miettii että ihmisethän pääsevät töistä tuohon aikaan. Tämähän meinaa sitä että joka lauantai on shoppailulauantai minulle. Ainut päivä viikossa jolloin minulla on aikaa lähteä ostamaan jouluostoksia ja ihan tavallisiakin ostoksia.

Alkaa myös hieman jännittämään sillä ensimmäistä kertaa ikinä tuon hollantilaisen miehen mukanani Suomeen :) Olihan minulla aikoinaan hollantilainen poikaystävä ja kerran se tuli mua moikkaamaan Suomeen mutta silloin meidän ei tarvinnut viettää aikaa perheeni kanssa. Nythän me menemme Suomeen jouluksi, eli suuren perhejuhlan aikaan. Minua jännittää lähinnä tuleeko siitä kivaa ja voiko tällainen kaupunkimies rakastua luontoon tai edes viihtyä siellä muutamaa viikkoa?

Olen nyt tottunut siihen että huoneessani ei ole internetiä ja itseasiassa olen tajunnut että tämä on aika vapauttavaa. Olen keskittynyt nyt ihan eri asioihin. Tämän hetkiset harrastukseni onkin palapelin teko, neulominen ja lukeminen. Milloin ihmeessä olen viimeeksi tehnyt mitään näistä?! Ja jos oikeasti tarvitsen nettiä, silloin nappaan läppärini kainaloon ja menen alakertaan. Ennen käytin tunteja netissä, tällä hetkellä ehkä tunti per viikko. Myös yksi asia johon olen myös hullaantunut on meikki ja meikkaaminen. Vietän kauneuskaupoissa enemmän ja enemmän aikaa ja tulen aina kotiin kourallinen uusia meikkejä kädessä. Ehkä minusta vielä voisikin tulla meikkiartisti jonain päivänä.


Kulmakarvani ja ripseni ovat erittäin vaaleat ja sen takia silmäni katoavat ilman meikkiä. Testasin kuitenkin miltä näyttää pelkkä huulipuna minun kasvoillani :)


Ero piirrettyjen ja minun omien kulmakarvojen välillä on iso!

Varjostuksia poskilla ja silmämeikki 

Lopputulos. Tässä vaiheessa ei enää nuo kulmakarvat pomppaa silmille niin kuin aiemmin. Onnistuin kerrankin myös luomaan kivan kampauksen :)


Lähetän rakkautta kaikille!




Nyt kuppi kuumaa ja peiton alle töllöttämään Harry Potteria :) Ensimmäinen perjantai paluuni jälkeen ilman Nielsiä kääk!

                               Karmaisevaa Halloweenia kaikille!
                       

keskiviikko 22. lokakuuta 2014

Elämäni viikonloppu

Olen ehkä maailman onnellisin tyttö tällä hetkellä. Viikonloppu osui niin nappiin, että hyvillä mielin jaksan nyt työskennelläkin. Muistelen jatkuvasti viikonloppuja ja mieleeni tulee koko ajan vain enemmän ja enemmän mukavia yksityiskohtia eri tapahtumista ja sanomisista. Tällä hetkellä haluan vain kirjoittaa kaiken muistiin, että voin sitten vanhempana palata takaisin tähän viikonloppuun.

Kaikki alkoi siitä kun sovimme Nielsin kanssa että menen perjantaina hänen luokseen yöksi. Saavuin sinne noin kahdeksan aikaan illalla ja siinä otettiin rennosti kunnes hän kysyi jos haluisin mennä tapaamaan hänen kavereitaan. Kyselin sitten montako kaveria tällä kertaa olisi kyseessä ja sain vastaukseksi noin seitsemän. Kävelimme sitten kohti Nielsin parhaan ystävän Thomasin taloa. Talon ulkopuolella tajusimme molemmat että melusta päätellen paikalla on hieman enemmän kuin seitsemän kaveria. Mentiin sisälle ja minusta tuntui että miehiä vain tuli ja tuli koko ajan lisää joka ovesta ja ikkunasta. Laskelmieni mukaan paikalla oli noin kolmekymmentä nuorta miestä ja minä ainoana tyttönä.

Pojat olivat jo sen verran humalassa että homma alkoi mennä hieman villiksi ja itelleni iski tyypillinen suomalainen tapa, eli istu ja seuraa hiljaa vierestä. Tätähän ei hollantilaiset oikein ymmärrä, vaan lukivat käytökseni enemmänkin niin että olin tylsistynyt, mikä ei todellakaan ollut totta. Niels oli sitten hyvinkin huolissani minusta vaikka koitin vakuutella että kaikki hyvin. Vaikeaa se on mulla vaan mennä porukkaan ja keskeyttää nämä hollantia huutavat miehet. Niels vain patisteli minua puhumaan, mikä sai minut vain hiljenemään entisestään. Tiesin itse että kaikki hyvin ja alan kyllä juttelemaan ilman patisteluakin ja niinhän siinä kävikin. Heti kun Niels meni kauemmas, aloin sosialisoitumaan. Patistaminen vain turhauttaa, nyt hän sen oppi.

Tämän jälkeen kaikki riemu alkoi. Juttelin ihmisten kanssa, tutusuin moniin uusiin ihmisiin ja löysin viimeinkin ihmisen joka osaa erään erikoisen käsitaputusleikin! Olen jo pitkään halunnut vanhojen hyvien muistojen kunniaksi kokeilla sitä, mutta eihän sitä kukaan osaa. (Hieman lapsellista mutta lapsihan tässä vielä olenkin :D) Eli kiitos Pieter kun osaat olla ilopilleri ja kun osaat erikoisia käsitaputusleikkejä!!

http://www.troll.me/2012/10/10/pissed-off-obama/hey-you-lets-party/



Olin jo valmis menemään nukkumaan kun Niels tulee ja kysyy jos haluisin lähteä poikien kanssa ulos. Mietin asiaa hetken ja tulin siihen tulokseen että parempi mennä kuin katua. Lähdettiin baariin hollantilaisella tyylillä, eli pyörillä. Pyörämatka oli 30-40min ja tottakai kaikilla (kuten minulla) ei ollut omia pyöriä. Tarakoin Nielsiä ja kovaksi yllätykseksi tajusin että tästä pyörämatkasta tuli ihan mahtava! Naurettiin kaikki melkein pissat housuissa. Kaikki olivat niin huppelissa että pyörät eivät pysyneet pystyssä ja sitten juostaan housut kintuissa pissalle. Ja saivatpahan nauraa myös minun pyöräilytaidoilleni. Niels myös jaksoi toistaa miljoona kertaa kuinka paljon rakastaakaan minua.

Päädyimme pieneen baariin, jossa kaikki tunsivat toisensa (paitsi tietty minä). Ensimmäistä kertaa ikinä olin ulkona poikaystäväni kanssa. Exäni oli absolutisti joten hänen kanssaan en koskaan lähtenyt bilettämään. Kyselin itseasiassa Suomessa ollessani ystäviltäni millaista on mennä ulos poikaystävän kanssa sillä ainakin minua pelotti että minusta tulee vain kateellinen. Mutta nyt tällä bilepaikalla tajusin että miten voisinkaan olla kateellinen. En välittänyt vaikka pari tyttöä hyppäsi heti Nielsin kaulaan ja antoivat mojovat pusut. Ajattelin vain että Nielsin kavereita, kuinka kivaa! Minulla oli vain sellainen olo että Nielsin kaverit ovat minunkin kavereitani ja ei haitannut ollenkaan vaikkemme olleetkaan toistemme kanssa jokaista hetkeä. Niels tuli kuitenkin pitämään minulle puheen, jossa kertoi kuinka paljon rakastaa minua ja hän sanoi kertoneensa kavereilleen ihan saman ja sen takia hekin rakastavat minua nyt. Olin viimeinkin osa poikaporukkaa!

Tapasin itsekin tuntemattoman nuoren miehen, jonka kanssa aloin sitten juttelemaan kunnolla. Mies tarjosi juomat ja selitin itse kuinka ihmeessä suomalainen tyttö oli päätynyt tähän baariin. Mietin samalla myös hyväksyykö Niels sen että juttelen tämän miehen kanssa. Pian huomasinkin Nielsin ja hänen ilmeensä oli näkemisen arvoinen. Ensin iso iso hymy jota sitten seurasi palmface. Kävi ilmi että tämä mies oli Nielsin ikivanha koulukaveri, jota Niels ei ollut nähnyt vuosiin. Eli kaikki päätyi super hyvin :) Tanssittiin loppuilta kuin hullut ja oltiin kuin yhtä suurta perhettä.

Lauantai menikin tehdessä ei yhtään mitään. Niels oli pienoisessa krapulassa joten päätin toimia hänen yksityisapulaisenaan. Sunnuntaina sainkin sitten idean lähteä ostamaan multiplayer pelejä tietokoneelle, jotta voitaisiin pelata jotain yhdessä. Nyt täytyy todeta että Lego Harry Potter peli on hulvaton ja ihan parasta ajanvietettä :D Oli myös ihanaa tajuta että monienkin päivien jälkeen viihdyttiin edelleen niin hyvin yhdessä. Sunnuntai iltana Niels sanoikin sitten jotain mitä en niin heti tule unohtamaan. "I warn you! If you keep being this sweet, you might be stuck with me forever". IHANA!!! Oon maailman onnekkain ihminen ikinä ja niiiin in lööööv. Minusta on myös ihanaa kuinka avoimesti me uskalletaan jutella yhteisestä tulevaisuudesta.

Maanantaina oli hyvä lähteä töihin sillä viikonloppu oli mennyt täysin nappiin ja niin hymy säilyi huulilla iltaan asti :)

(Sori tätä kauheaa hehkutusta :D)


                         

maanantai 13. lokakuuta 2014

Syksy saapuu!


Syksy alkaa viimein näkyä Amsterdamissakin. Olen vain ihmetellyt niitä lumikuvia mitä sukulaiseni postaa facebookiin Kuusamosta. Täällähän on vielä 15-20 astetta lähes päivittäin ja takkia hädintuskin tarvitsee. Tänään kuitenkin töihin kävellessäni tajusin että osa puista on jo saanut väriä ja kadut alkavat täyttymään kuivuneista lehdistä. Hymy levisi huulille sillä jälleen kerran tajusin kuinka hyvin minulla menee. Kyllä menin sitten hyväntuulisena töihin ja hymy jatkui vielä kotiin palatessakin. Syksy on kyllä kieltämättä niin ihanaa aikaa! Pikkuhiljaa alkaa joulun odotus, päivistä tulee pimeämpiä ja kauniit valot täyttävät kadut. Amsterdamin keskustaan oli viime yönä ilmestynyt jo jouluvalotkin.

Ihastuin täysin tähän näkymään tänä aamuna <3



Vihreitä puita edelleenkin löytyy

 Minun viime viikon projektina on ollut minun huoneeni sisustaminen. En ole koskaan ennen oikein sistustanut mitään, olen vain asunut huoneessa joka oli minulle valmiiksi laitettu. Ensimmäistä kertaa kuitenkin pohdin päässäni että miksen tekisi huoneesta sellasta, että siellä viihtyy köllötellä vapaapäivinä. Nappasin sitten poikaystäväni kainaloon ja sitten painuttiinkin Ikeaan. Matkaan tarttui kolme koristetyynyä, valoja, kynttilöitä, tekokukkia sun muuta ja onnekseni lompakko ei kärsinyt edes pahasti. Heti kotiin päästyäni aloinkin sitten huoneeni laittoon. Ainut ongelma oli että tilaa tavaroilleni ei oikein ollut missään. Onneksi host äitini korjasi tämänkin ongelman ja mentiin sitten yhdessä Ikeaan ostamaan vielä lipasto, jota sitten täysin uunona kokosin eilen. Minua ei todellakaan ole tarkoitettu rakennuspuuhiin. Olen vain niin epävarma rakentamisesta, sillä pelkään tekeväni sen väärin.

Uudet tyynyt ja valot

Kova pohdinta. Palloilla vaiko ilman palloja?

Päädyin lopulta palloihin

Lopputulos

Syysmekko jota en oikeasti ole käyttänyt kuin ainoastaan syksyisin



Kävin myös enimmäistä kertaa elämässäni Primarkissa ja tämä reissu sai kyllä hymyn pyllyyn asti. Ostin ison läjän paitoja, sillä paitapula on minulla ollut jo pidemmän aikaan suuri. Suurin osa hintalapuista näytti 6-10 euroa ja olin jo henkisesti valmistautunut 80 euron reissuun. Kassan edessä seisoessani sitten katselin näyttöruutua joka hinnoitteli suurimman osan paidoistani uudestaan. 1 euro, 1 euro, 1 euro. Katsoin niin hämilläni, mutta niin onnessani tätä näyttöä. Olisin hyvin voinut ottaa vaikka muutaman paidan lisää!!! Lopulta hinnaksi tuli 41 euroa mikä on minun mielestäni hyvin, sillä ostin seitsemän normaalia toppia/t-paitaa, yhden pitkähihaisen paidan ja yhden tosi paksun ja pitkän neuleen.

Löytöni Primarkista


Minusta on niin suloista sillä joka kerta kun menen poikaystäväni luo ja tämän isoveli on kotona, kyselee isoveli olenko jo löytänyt sopivaa koulua itselleni. Nyt viime perjantaina sitten tämä isoveli kävi minut noukkimassa eräältä bussipysäkiltä ja meillä oli koko automatka aikaa keskustella asioista ja tottakai hän heti sitten kysyy joko olen löytänyt sopivaa meikkiartistikoulua itselleni. No ensiksikin totesin että meikkiyliopistoja ei ole olemassa, eli ensin haluan saada yliopisto/ammattikorkeakoulu tutkinnon ja sitten vasta käydä meikkikurssin. Tämän jälkeen vielä kysyin miksi hän on aina niin utelias tästä aiheesta. Hän vain sanoi että hei! Mä oon nyt sun personal avustaja ja mä autan sua pääsemään kouluun. Tuli itselleni taas niin onnekas olo. Mistä minä saankaan näitä ihania ihmisiä ympärilleni. Onnekseni tämä veli myös mainitsi eräästä fashion koulusta Amsterdamissa ja olen nyt niiiiiiin kiinnostunut siitä. Ens kuussa menen avoimille päiville ja tämän jälkeen todennäköisesti sitten haenkin sinne. Kuulostaa liaan täydelliseltä paikalta ollakseen totta :D

Joutsenet palasivat pihaamme jälleen

Voiko maanantaita aloittaa paremmin kuin hyvällä aamiaisella

Meidän pikkusöpöliini se vain kasvaa

                             

tiistai 7. lokakuuta 2014

Unen tulkintaa

Myrskypäivä. Kirjaimellisesti ja myös hieman tunnetasollakin. Hollanti myrskyää ja salamoi, mutta itseasiassa rakastan myrskysäitä. Myrskyt tunteissa ovat kuitenkin eri asia. Olen viimeisen kuukauden aikana nähnyt paljon unia yön aikana ja siksi heräilen yön aikana useasti, mikä tietenkiin heijastuu mielentilaani päivän aikana. Olen ollut yhä useammin hieman känkkäränkkä ja pahoitan mieleni pienistäkin asioista. Nämä unet ovat lyhyitä, mutta hyvin todentuntuisia ja jotenkin tosi vahvoja. Hyvin useasti näissä unessa juoksen karkuun jotain tai yritän pelastaa ihmisiä joltain vaaralta. Viime yönä kuitenkin unessani siskoni hukkui. Se suru tuntui niin aidolta. Muistan joka ikisen ajatuksen ja kohdan unestani, kaikki ne kyyneleet ja kuinka muut eivät oikein ymmärtäneet suruani ja viimeisenä asiana totesin että tiedän etten voi tehdä mitään saadakseni siskoani takaisin, mutta antakaa minun surra. Heräsin sitten kyyneleet silmissäni eikä tämä itku loppunut seuraavaan puoleen tuntiin. Se helpotuksen tunne, kun tajusin että siskoni on edelleen täällä. Mahtoi olla hieman hämmentävä hetki poikaystävälleni kun näkee minun heräävän kyyneleet silmissä.

Olen jo pidempään miettinyt miksi nukun niin huonosti ja näen miljoona eri unta yössä. Nyt kun muistelen viime yötä tulee myös mieleni uni jossa nuorempi siskoni kuoli, minä sain vahingossa bensaa suuhuni ja oksentelin ja myöhemmin melkein hukuin lumeen. Ja näen näitä unia joka ikinen yö. Heti tulee mieleeni ainakin viisi unta jossa yritän pelastaa hukkuvaa sisarustani järvestä. Olen alkanut kovasti miettimään onko näillä unilla jokin tarkoitus vai heijastuuko hieman kaoottinen ajatteluni uniini asti? Ensimmäistä kertaa ikinä kuitenkin heräsin tänään itkien unesta.


Minä soutamassa sillä järvellä jossa siskoni kuoli unessani


Lähdin sitten selvittämään unen tulkintaa netistä, sillä oma unen tulkinta kirjani on valitettavasti Suomessa. En yleensä oikein usko tällaisiin asioihin, mutta tottakai elämän tapahtumat heijastuvat uniin, niin ehkä unen tulkinnassa onkin jotain perää?


"Uni hukkumisesta tai hukkuvan näkemisestä kielii henkisestä hukkumisesta, ahdistavista tunteista, menettämisen pelosta ja arjen paineista. Samalla hukkumisuni kuitenkin merkitsee, että raskaitten asioitten yli on mahdollista päästä." (http://www.hedelmapuu.com/unet/hukkuminen-unessa/)
"Vesi on elementti, joka liitetään voimakkaasti alitajunnan virtoihin. Hukkumisunet saattavat siten merkitä ajatuksia tai tunteita, joiden ei ole vielä aika nousta pintaan käsiteltäviksi. Myös tukahtumisen tunne tai hengittämisen mahdottomuus ovat tuttuja näissä unissa, ehkä oma tila tai vapaudentunne ovat uhattuina elämässä. Hukkumisuniin liittyvät myös tulvat, jotka voivat viitata töihin hukkumiseen tai yleiseen ylikuormittumiseen." (http://www.energiakeskus.com/energiasivut/symboliikka/unisymbolit.php)
"Jos heräät itkien, pintaasi nousee tukahdetuttua tuskaa tai aikaisempi trauma. Et pysty enää pidättelemään tunteita sisälläsi. Sinun täytyy hoitaa ne jatkaaksesi eteenpäin. Jos kukaan ei unessa vastaa itkuusi/huutoosi, kuvastaa se avuttomuuttasi, hankaluuksia ja turhautumistasi yrittäessäsi kommunikoida toisien kanssa. Sinusta tuntuu kuin puhuisit kuuroille korville. Unesi saattaa kehottaa sinua puhumaan selkeämmin ja työskentelemään kovemmin, jotta asiasi tulisi kuulluksi." (http://www.astro.fi/forum/index.php?topic=12277.0)
Kaikki lähteet jotka löysin kertoivat kätketyistä tunteista ja ahdistuksesta. Olen kuullut erityisesti Nielsiltä ettei minun tulisi piilottaa tunteitani niin paljon. Asia on kuitenkin niin että minua ei yleisesti ottaen ahdista mikään, Pelkään kuitenkin menettämistä niin paljon, että se kääntyy ahdistukseksi. Tämä tunne tulee esille esille erityisesti nyt kun minulla on mies jota rakastan lähestulkoon enemmän kuin itseäni. Siksi pienikin negatiivinen asia suhteessamme saattaa rikkoa minut pieniin palasiin. Toinen iso ongelmani on minun aivot ja ajatukseni, sillä ne osaavat olla välillä suurta myrkkyä mielelleni. Ajattelen pelottavia asioita, joilla pystyn helposti pahoittamaan oman mieleni. Kuvittelen myös asioita tai tulkitsen asioita liian pitkälle, mitkä koituu taas minulle itselleni ongelmaksi ja usein päättyy kyyneliin.

En osaa sanoa tarkalleen mikä aiheuttaa minulle nämä pelottavat pätkäunet. Ehkä syynä on kaikki uudet muutokset elämässäni tai pelko jotain asiaa kohtaan. Päätin kuitenkin nyt pitää enemmän silmällä uniani ja ehkä kirjoittaa ylös unenlaadun ja määrän, sillä olen jo muutamana aamuna herännyt ja todennut ensimmäiseksi että vihaan uniani ja haluan ne pois, sillä ne häiritsevät nukkumistani oikeasti. Ehkä keksin jonkin keinon saada taas rauhan uneeni.




                           

torstai 2. lokakuuta 2014

Kun arki ei oikein maistu

Onkohan ihan normaalia että kouluhaku paniikki iskee jo lokakuussa :D? Alan tulla ihan hulluksi kun en enää ole ollenkaan varma mihin haen, mutta opiskelemaan mä meen vaikka väkisin vuoden päästä syksyllä. Olen tosiaan pitkään haaveillut Den Haagin valokuvaus koulusta. Mutta nyt kun teen pesääni tänne Amsterdamiin ja muutenkin yksi päivä suunniteltiin minun ja poikaystäväni tulevaisuutta, ei muutto niinkään kauas kuin Den Haagiin tuntunut yhtään oikealta. Tietenkään en aio haaveitani jättää miehen takia, mutta yritän kuitenkin löytää vaihtoehtoisia kouluja Amsterdamin lähettyviltä. Päätin myös että jos en nyt pääse mihinkään taiteelliseen kouluun sisään niin sitten meen vaikka opiskelemaan vain psykologiaa tai jotain vastaavaa. Pakko mun on oikeesti alottaa opiskelut. Sitten tietenkin vielä haaveilen koulusta Briteissä ja niihin haut olisikin jo itseasiassa nyt. Koulut olisi sielä tosiaan ihan uskomattomia, mutta haluanko taas aloittaa "uuden elämän" uudessa maassa? Kuitenkin päätöksiä minun pitäisi tämän aikaisen haun takia tehdä Ä K K I Ä !!!! Muuten haut menee taas ohi suun.

 Ostin poikaystävälleni syntymäpäivä lahjaksi kirjan "how to marry a finnish girl". Kirja alkoi hyvin, sillä osui täysin nappiin :D Congratulations. You met a cute finnish girl on the internet haha

Väsymys. Tuo kiero päivän pilaaja. En ole koskaan ollut aamuihmisiä. Varsinkin koulu/työaamuna ärsytys saattaa olla niin valtava että tuntuu ettei siitä kuopasta tullakaan niin nopeasti ylös. Tänään taas yksi hyvä esimerkki kyseisestä päivästä. Tunnit vain matelivat ja jotenkin kaikki jaksoi hieman ärsyttää tai harmittaa. Tämän energian aisti kyllä muutkin talossa oleskelevat. Mieleni juoksi muissa asioissa ja ei oikein nauru jaksanut irrota. Eikä oikein edes poikaystäväni useat piristämis yritykset näyttäneet tehoavan. Kun Jessicaa ärsyttää, niin sitä ei vain pysäytä mikään :D Päivän kohokohta oli ehdottomasti se hetki kun vanhempi tytär oli päiväunilla ja vauva päätti myös nukkua tämän koko ajan, sylissäni tosin, mutta kumminkin. Nukahdin sitten itsekin siihen vauva rinnan päälläni :)

Kyllä se jaksaa mua piristää <3

Selfie



Syksy alkaa pikkuhiljaa näkymään täällä Hollannissakin. Puut ovat kyllä vielä suurimmiten täysin vihreitä, mutta aamut alkavat olla hieman koleampia (siis huom. vain hieman. silti mennään melkein parissakymmenessä asteessta) ja aamu-usvaa on kovastikin. Mielestäni aamut ovat melkein kauneinta aikaa täällä ja siksi rakastankin aamuisia kävelylenkkejä. Isoja tyhjiä niittyjä jonka päällä usva vain leijailee.

Aamu-usva

Joey. Kiva kun hyppäsit tänään rapakkoon ja sain sua yli tunnin siivota :P

Syksy saapuu