Kotini on linnani

Onnellisuuskalenteri 19.12
Melkein viisi kuukautta odotusta ja nyt se hetki on täällä. 0 päivää, 0 yötä. SUOMI OLEN TULOSSA!



                   

Murheita ilonpäivään

Olenko ainut joka yleensä ennen jokaista matkaa odotan matkaa kuin kuuta nousevaa ja sitten kun se onkin ovella iskee pienimuotoinen paniikki ja olo ettei ehkä haluaisikaan lähteä. Tuntuu että jokainen kerta tässä käy näin ja harmittaa kotiinpaluu. Tänään minulla on kyllä edelleen halua lähteä, mutta kuitenkin surulliseksihan minä itseni sain tehtyä. Tähän reaktioon ei ole oikein mitään kunnon syytä. Luulen että tämän matkan odottaminen on ollut niin ihanaa, että nyt vaan pelottaa et se matka itsessään loppuu liian lyhyeen ja sitten pelottaa että tuun surupäissäni takaisin Hollantiin. Myös se fakta että tämän reissun jälkeen ei ole mitään mitä odottaa on hieman masentava. Myös pieni kateus iski kun Niels pitää mukavan illan ystäviensä kanssa ja minä taas vaihteen vuoksi istun yksin huoneessani.

Pikku Sarah

Laukut on kuitenkin pakattu ja olen valmis huomiseen ja viimeiseen työpäivääni tänä vuonna. Olen varma että nukkumisesta ei oikein tule mitään sillä olen viimeisinä kolmena yönä herännyt keskellä yötä miettimään tätä reissua ja sen takia valvonut tunteja öisin. Jänskättää Nielsin takia että mitähän tästäkin nyt tulee, mutta ei kai se täysi katastrofi voi olla? Joulu ja uusi vuosi pitäisi ainakin olla iloista aikaa.

Pikku Eva

P.S. Jätän läppärini kotiin, joten päivittelen sitten tabletillani niin hyvin kuin voin mutta päivitykset eivät varmastikaan ole mitään parasta laatua ja en tiiä onnistuuko kuvienkaan lataaminen niin hyvin. Päivittelen sitten enemmän kun pääsen taas kunnon koneen ääreen :)

Onnellisuuskalenteri 18.12
Kerrankin laukut pakattu ja huone kunnossa hyviin aikoihin eikä vasta aamuyöstä niin kuin yleensä.

                         

Rakkaus on onni

Onnellisuuskalenteri 17.12
Voi tätä rakkauden määrää mitä saan nykyisessä host perheessäni <3 Ihan kuin asuisin rakkaiden ystävien kanssa. He kertoivat tänään melkein tippa linssissä etteivät halua että lähden koskaan pois ja hassua kun muutama yö sitten mietin etten halua lähteä täältä ollenkaan :)

Hymyillä jaksaa heti aamusta asti tämän auringon kanssa <3

                         

Hollannin kurssini

Tänään vietimme pikkujoulua hollannin kurssillani. Tajusin tänään tosissani että pidän kurssistani erittäin paljon. Vaikka olenkin porukan nuorin ja melkeimpä se ainoin jolla ei ole omia lapsia, viihdyn siin seurassa silti hyvin. Koko ryhmähän koostuu n. 35-50v naisista ja yhdestä miehestä, mutta jostain syystä nautin olostani siellä tosi hyvin. Myös näiden ihmisten viisaus hämmästyttä minua. Minusta on niin hienoa kuulla asioita muista maista ja heidän kulttuureistaan ja ihan yleistiedostakin. Tunnit myös koostuvat sillä tavoin että n. 75% on yleistä jutustelua ja loput ajasta koitetaan käydä ihan kunnon kielioppiasioitakin läpi. Minua ei haittaa ollenkaan. Olen myös tajunnut että minua ei haittaa herätä aikaisin aamulla tälle tunnille, sillä minä aina melkeimpä odotan sinne pääsyä.

Tämän päivän tunnin ihana joulubuffet

Teemana viime viikon tunnillamme oli joulu ja uusivuosi. Erityisesti keskustelu uudesta vuodesta ja eri maiden tavoista jäi kovasti mieleeni. Kerroimme tietty myös omista tavoistamme, mitkä aika pitkälti ovat ainoastaan tinan tekeminen (mitä myös kuulemma tehdään Saksassa). Tätä pääsimme myös tänään kaikki kokeilemaan pikkujouluissamme ja voi sitä naurun määrää. En tiennytkään kuinka rivoja vitsejä niinkin aikuiset ihmiset vielä heittävät! Ehkä erikoisimmat ja mielenkiintoisimmat uuden vuoden tavat tulevat mielestäni Ecuadorista. Tunnillamme oleva Ecuadorilainen mies kertoi että he yhdistävät espanjalaisen ja oman maansa perinteen, mikä käytännössä kuulostaa hulvattomalta. Tapana on kuulemma ostaa punaiset alusvaatteet ja pukea ne uuden vuoden aattona päälle. Sitten 12 sekuntia ennen vuoden vaihdetta pistetään 12 rypälettä suuhun niin kuin Espanjassa tehdään ja heti tämän jälkeen heitetään punaiset alusvaatteet tuleen! Siinä sitten ihmettelimme ovatko ihmiset siellä sitten ilkosillaan. Kuulemma Italiassakin on tapana tehdä suur siivous ja heittää kaikki vanha roina ulos ikkunoista. Kadulla kävelijät varokaa! Taivaalta voi jopa tipahtaa pesukone niskaan.

Sulatettiin tina kynttilän päällä :)

Minun tinani

Tämän päivän pikkujouluissa sitten pelattiin lahjanvaihto peliä missä vierähti kepeästi yli tunti ja sitten syötiin kunnolla. Toin itse pullaa ja toinen suomalainen toi glögiä joten täytyi vain todeta että rakastan joulukuuta <3

Sain joululahjan suomalaiselta perheeltäni. Kuulemma tämä suklaalusikka upotetaan lämpimään maitoon ja siitä tulee kaakaon tapaista. NAM!

Onnellisuuskalenteri 16.12
3 päivää Suomeen!!!!!!!!!!!!!!

                       

Ken lelut nuo saa, ken pelit nuo saa

Tänään on taas juostu koko päivä. Iltakin meni pakatessa sillä yleensä haluan pakata tosi aikasin, jotta minulla on sitten loppupäivät aikaa ottaa tavaraa pois matkalaukusta (sitä tavaraa kun aina vain jotenkin on vain niin paljon!!!!). Varsinkin nyt kun tiedän että kotona odottaa kaksi jätti matkalaukullista tavaraa jotka olis kiva saada tännepäin. Olen kuitenkin nyt niin loppu että sanon vain hyvää yötä ja huomiseen :)

Onnellisuuskalenteri 15.12
Tutustuin viimeinkin poikaystäväni veljen tyttöystävään. Vietettiin puoltuntinen yhdessä bussissa höpöttäen kaikenlaista ja tuli itselleni tosi kiva fiilis siitä, sillä jotenkin aiemmin olin jollain tasolla pitänyt koko tyttöä niin hienona ja kauniina tyttön ja tämän takia koin sen hieman uhkana. Tai pelotti että hän olisi niin täydellinen ettei minusta sitten pidetä. Meillä kuitenkin klikkasi ja oli tosi kiva bussimatka ja tajusin että aika samanlainen hän on kuin minäkin :)


                     

Pre-joulu

Vietin tänä viikon loppuna pre joulua Nielsin ja hänen perheensä kanssa.  Lahjojen jako suoritettiin jo eilen illalla ja se ei nyt oikein mennyt nappiin Nielsin huonotuulisuuden takia. Lahjaksi sain kuitenkin aivan ihanan ison kaulahuivin ja kaulakorun. Molemmat lahjat olivat Nielsin äidiltä. Rakastuin erityisesti tuohon kaulahuiviin. Juuri sellainen jota olin metsästänyt! Lahjojen jako suoritettiin olohuoneessa ja yksi lahja kerrallaan. Minun kannalta ei hyvä sillä en osaa valehdella ollenkaan jos en pidä jostakin ja tottakai jokaisen kohdalla minulta kysyttiin pidätkö tästä. Naama punaisena yritin sitten sepustaa jotain kyllä tapaista.

Tänään vietettiin sitten juhla-ateria. En ollut oikein syönyt koko päivänä joten tämä ateria maistui ehkä parhaimmalta ikinä. En viitsinyt ottaa kameraa esiin ja ottaa kuvaa tästä ateriasta, mutta kyllä se  näytti ja maistui ihan taivaalliselta. Ajattelin että olisi vaan ehkä hieman outoa jos perhellis illallisen aikana vedän kamerani esiin. Listalla oli kuitenkin alkupalaksi carpacciota ja pääruoaksi kunnon lihapihvi, paistinpottuja ja fetasalaattia ja jälkiruoaksi vielä tiramisua. Tämän ruoan lisäksi saatiin nauttia punaviinistä. Olen onnellinen tyttö nyt!

Viikonloppu on nyt ohi ja olen todellakin valmis viimeiseen työviikkoon. Suomi, olen pian kotona!

Onnellisuuskalenteri 14.12
Päivän paras hetki oli selvästi ruoka. Niin nälissäni ja huonovointisena olin koko päivän mutta illallinen sai minuun ihan täysin uutta puhtia!

                     

You shall not pass!

Kävin tänään hupsukaiseni ja hänen isäsä kanssa leffassa. Tottakai heti istuuduttuani leffateatterin penkille tunsin vessahätää, kaameaa nälkää ja housutkin puristi ikävästi. Tässä sitten kolme tuntia kärvistellä. Onnekseni leffa sai minun ajatukseni tästä kokonaan pois. Mielestäni leffa oli todella hieno tehosteineen. Faktahan on että hobitissa ei todellakaan ole tarpeeksi tarinaa tai materiaalia kolmeen pitkään leffaan ja siksi asioita oli venytetty kamalasti leffoissa. En ole koskaan lukenut kirjoja, joten ehkä tämä olikin ihan hyvä piirre, mutta jollain tasolla minusta tuntui että leffa keskittyi liikaa tiettyihin taisteluihin.

Olen pienestä pitäen ollut iso taru sormusten herrasta fani. Leikitkin koostui isolta osin näistä leffoista ja Legolas ja Gimli olivat ja edelleen ovat suuria suosikkejani. Muistan että elämäni joskus vaan oli taru sormusten herran ympärillä. Kuvataidekoulussakin minulla oli pakko askarrella taru sormusten herra maa. Harmitti vaan kovasti kun leffat loppui niin siksi sainkin nyt pientä lapsuuden tyydytystä näkemällä Hobitit.

Onnellisuuskalenteri 13.12
Vaikka ilta ei mennyt ihan nappiin, niin silti oman kullan kainalossa kaikki murheet unohtuu


                   

Viikko?.... Viikko!

7 päivää. Viikko. Seitsemän yötä! Ja niin paljon tehtävää! Ja tietenkin koko viikonloppu tulee "kulutettua" Nielsin tykö. Eihän se mitään tylsää ole, en valita, mutta kun on vaan niin paljon tehtävää ennen Suomea. No nyt nautin näistä muutamasta vapaapäivästä ja sitten vaan hetki kunnolla töitä ja sit parin viikon lomalle. Tästä viikonlopusta on kyllä todennäköisesti tulossa aika mahtava, mutta siitä lisää myöhemmin :)

Onnellisuuskalenteri 12.12
Pikku Sarah oli niin suloinen tänään kun mentiin kerhoon leikkimään. Raukka ujosteli jotenkin paljon ja halusi ainoastaan istua mun sylissä ja halia minua. Tottakai hän myös kutsui minua mamaksi että sitten olinkin mama kaikille muille vanhemmille


                   

Aurinkoa, ukkosta, rakeita ja vettä

Hollanti on mennyt aivan sekaisin. Viime päivinä täällä on 24 tunnin sisällä pystynyt näkemään neljä eri vuodenaikaa. Yöt olen kuunnellut kaatosadetta, aamulla herään auringonpaisteeseen joka päättyykin rajuun ukkosmyrskyyn, jota taas seuraa aurinkoa ja yks kaks alkaakin jo raekuuro. Mittarikin näyttää lähes kymmentä astetta, mutta kun ulos pääsee niin tajuaa että tuuli on niin kylmä ja kova että tuntuu pakkaselta. Jotenkin en yllättyisi jos huomenna olisi ulkona 20cm lunta. Onnekseni lapsi ei jaksanut kauaa tänään huutaa että mentäis ulos. Ei tuollaiseen säähän osaa edes pukeutua!

Lueskelin kyllä uutisista että Suomessakin olisi ollut myrskynpoikasta että ehkä tämä on sitten sitä samaa mutta tässä ihme sään sekamelska muodossa täällä.

Rakeita

Onneksi saan katsella tätä säätä sisältä :)

Kylmää joulun odotusta meille!

Onnellisuuskalenteri 11.12
Minut teki tänään onnelliseksi se että rakas poikaystäväni sanoi viimeinkin että pystyy luottamaan minuun. Rassukka on aina ollut niin kateellinen kun menen ulos ja sanonut että kyllä hän sitten ajan kanssa oppii luottamaan. Näyttää siltä että nyt se päivä on koittanut :)


                       

Katse kotiinpäin!

Minun päiväni kulkevat lähinnä ajatellen Suomea. Kuvittelen koko ajan jouluaattoa ja lumessa peuhaamista ja suomalaisen ruoan syöntiä. Melkein kaikki ajatukseni ovat nyt suomessa, ystävissäni ja perheessäni. Kuvittelen itseni kävelemässä kotona ja ajamassa meidän autoa. Voi kuinka ikävöinkään autolla ajamistakin!! Suomi Suomi Suomi. Milloinkohan olen viimeeksi ollut näin innokas kotiin lähtijä :D? En vain jaksa enää odottaa ollenkaan. Kauhean kateellinen olen kaverilleni joka huomenna lähtee melkein kuukaudeksi Suomeen. Kumpa minäkin voisin!

Onnellisuuskalenteri 10.12
Uni. En muista milloin viimeeksi olisin herännyt kello kuusi jo valmiina töihin ja onnekseni sain vielä nukkua kaksi tuntia lisää. Tämän lisäksi otin vielä päiväunet päivällä. Viimeinkin hyvin levännyt olo keskellä työviikkoa. Ja enää pieni pinnistys! 9 päivää ja olen kotona :)


                          

Hiljaa, hiljaa joulunkellot kajahtaa

On jouluyö sen hiljaisuutta  yksin kuuntelen....


Onnellisuuskalenteri 9.12
Rauha. 



                         

Joulun top3

Tässä toinen käsi kiinni vauvassa yritän näpytellä pientä postausta minun top 3 joulu asioista. Joulussa tai tarkemmin sanottuna joulun odotuksessa on monta asiaa mistä pidän mutta kolme asiaa ylitse muiden.

1. Ruoka. Varmasti yksi kaikkien suosikeista. Ruoka on joulun aikaan suurin heikkouteni. Viimeisen parin vuoden ajan olen juuri sopivasti saanu karistettua kiloja itsestäni pois, mutta sitten joka joulu salakavalasti ne tulevat takaisin. Sitten kun taas kilot on saatu pois, on joulu jälleen ovells. Huokaus. Jouluruoka on kuitenkin jotain niin ihanaa etten sitä kyllä vaihtaisi pois.

2. Joululaulut. Kuuntelen edelleenkin tämän ikäisenä joululauluja. Ne saavat minut aina ihanalle joulumielelle ja jotenkin se tuo tunnelmaa iltoihin.

3. Jouluvalot. Aina kun syksy saapuu ja päivät lyhenevät tulee minun sisälleni todella lämmin tunne. Valot tuovat niin ihanasti valoa pimeisiin päiviin ja öihin ja tekevät kaikesta niin paljon kauniimman. Koristelin huoneenikin heti jouluvaloilla jotta saisin lisättyä tunnelmaa

Jouluaaton suosikkini on perheeni. Vietän iltani aina isovanhemmillani, jonne tulee joka vuosi paljon ihmisiä ja ilta on mitä mahtavin. Tästä kerron sitten enemmän aaton jälkeen :)

Onnellisuuskalenteri 8.12
Päivä oli yleisesti hyvin positiivinen. Luulen että paras oli kuitenkin se hetki kun tajusin että ensi viikolla Suomeen :) Tosin tämän iltainen ukkonenkin oli tosi mahtava!

                           

Hyvä herra joulupukki

Hei joulupukki!

Tämä on nyt elämäni kahdeskymmenes joulu ja edelleenkin jaksan odottaa tätä juhlaa kuin kuuta nousevaa. Vuodet rientää toistaan nopeammin ja yllätyn siitä kuinka joulu on aina melkein ovella. Yritän nyt vanhaan tapaan tehdä toivelistaa ja toivon että sinä omalla harkintakyvylläsi osaat antaa minulle juuri sen oikean lahjan.

En yleensä osaa ikinä sanoa mitä toivon joululahjaksi. Listalta löytyy yleensä ne muutamat perus asiat: meikkiä, villasukat ja kirjoja. Joka vuosi kuitenkin ihmettelen miten minä en osaa pyytää mitään erikoista. Ehkä fakta vain on etten minä oikein tarvitse mitään. Tykkään saada lahjoja mutta en oikein osaa pyytää mitään.

Tänä vuonna haluan kuitenkin pyytää jotain. Minulla on kyllä iso lista asioita mitä haluisin ja mitä tarvitsisin mutta tällä hetkellä haluan kaikkein eniten ihanan joulun. Tuon ensi kertaa hollantilaisen poikaystäväni Suomeen ja haluan että hän ja kaikki muut perheenjäseneni voisivat nauttia joulusta täysin mitoin ja että voisimme pitää yhessä hauskaa. Minua hieman pelottaa onko kielimuuri ongelma poikaystäväni viihtymiselle. Tuo siis ripaus joulumieltä tänä vuonna lahjaksi minulle ja perheelleni!

Hyvää joulua sinulle pukki!
T.Jessica

P.S. suunnittelimme reissua luoksesi korvatunturille, joten toivottavasti tapaamme hieman jouluaaton jälkeen!

Onnellisuuskalenteri 7.12
Löysin tänään itselleni monta uutta ihanaa vaatetta Primarkista

Hurraa Suomi!

Ihanaa itsenäisyyspäivää kaikille :)! Itse vietin päivän lähinnä sängyssä makoillessa ja hupsuillessa. Nyt vietän illan töissä mutta lapset tyytyväisinä nukkumassa eli helppoa hommaa! Shamppanjaakin sain Suomen kunniaksi.

Onnellisuuskalenteri 6.12
Vaasan ruispalat!!!! Olin jo haaveillut kyseisestä leivästä pitkään ja nyt yllätyksekseni sain käsiini tätä leipää työpaikallani. Vielä kun olisin päässyt vaan linnanjuhlia seuraamaan niin olisi ollu ihanuus!

                       

Sinterklaas

Sinterklaas. Tämä hollantilainen joulu. Hollannissahan ei oikein joulua vietetä vaan juuri tätä Sinterklaasia mikä taas on ainoastaan lasten juhla. Itseäni harmittaisi kyllä tämä sillä mitä aikuiset täällä odottavat ja juhlivat sitten? Minusta on ihanaa että vielä tässäkin iässä ei ole outoa odottaa joulua. Rakastan joulussa eniten sitä odotusta. Tunnelma on niin lämmin ja kotoisa ja lahjojen osto tekee minusta onnellisimman ihmisen ikinä.

Sinterklaas saapui Hollantiin ja tmän jälkeen oli tilaisuus jossa lapset saivat lahjoja

Mikä ero Sinterklaasissa ja joulussa sitten on? No ensinnäkin Sinterklaas ei ole sama asia kuin joulupukki. Tämä mies on jokin turkkilainen mies joka matkustaa kuitenkin Espanjasta laivalla joka vuosi Hollantiin siinä marraskuun loppupuolella. Sinterklaasin apuna toimivat Zwarte Pietet (Mustat Petet) jotka ovat hullunkurisia ja enemmän lapsiystävällisimpiä kuin pelottava ja iso Sinterklaas. Kyllä, mustat Petet. Viime vuodet ovatkin olleet täynnä taistelua siitä onko tämä juhla rasistinen vai ei. Ymmärrän itse molemmat näkökulmat tästä asiasta ja en oikein osaa ottaa itse koko asiaan kantaa. Eroa on myös että Sinterklaas ratsastaa valkoisella hevosella porojen sijaan. Sinterklaas ei myöskään koskaan tule kotiin. Ei ole myöskään olemassa Sinterklaas koristeita joilla ihmiset koristelisivat talot, mikä mielestäni on erittäin tylsää. Perinteistä on myös että 5.12 illallisen jälkeen joku kolkuttaa oveen ja lapset juoksevat ovelle jotta näkisi vilauksen Sinterklaasista. Kuitenkin ainoa asia mitä lapset löytävät oven takaa on lahjasäkki. Tämän jälkeen sitten perheen kesken jaetaan lahjat ja luetaan pitkälle iltaan toisille tekemiään runoja.

Minä vuosi sitten vastaanottamassa Sinterklaasia. Kuvassa Sinterklaas ja Zwarte Pietejä

Vietin viime vuonna Sinterklaasia ihan kunnon kaavan mukaan. Päivää oli hehkutettu paljon, mutta en ymmärrä miksi. Ainut mitä tein koko illan oli että istuin sohvalla ja kuuntelin hollanninkielisiä runoja tuntien verran. Jippii. Ainut positiivinen asia oli tietty lahjat, joita tuli ihan kunnolla. No tulipa kerran tämäkin juhla koettua. Tänä vuonna en sitten tätä juhlaa pättänyt juhlistaa mitenkään. Sain muutaman lahjan mutta siinä se. Sinterklaas on tosiaan ainoastaan lastenjuhla eli miksi edes innostuisin siitä. Harmittaa vaan kovasti että tässä maassa ei ole sellaista asiaa kuin joulu. Tai on heillä joulu mutta ei todellakaan monissa perheissä vietetä sitä niin kuin Suomessa. Onneksi tämä tyttö onkin kotona tämän joulun <3

Onnellisuuskalenteri 5.12
Minut tekee onnelliseksi se fakta että on viikonloppu!



                         

Minä ikävöin sinua Suomi

Tämä päivä oli hyvä. Töissä tunsin olevan rakastettu. Sain jopa nukkua tunnin päiväunet käsikädessä pikku vaavelin kanssa. Niin söpöä! Töiden jälkeen isä soitti koska ei oltu juteltu yli kuukauteen. Tuli ikävä isää mutta enää kaksi viikkoa. Olin niin onnellinen!  Ilta kultani kainalossa ja annettiin toisillemme jo pre-joululahjat. Tämä päivä <3 Toivottavasti muidenkin torstai osui nappiin :)

Onnellisuuskalenteri 4.12
Puhelu isäni kanssa. Vaikka puhelu ei ollut mikään erityinen merkitsi se silti minulle paljon ja teki päivästäni täydellisen <3

Tuikkikaa oi joulun tähtöset

Pikkusiskoni syntymäpäivän vuoksi ajattelin kertoa hieman meistä ja kirjoittaa siitä miten tärkeää minulle on ollut että minulla on elämässäni pikkusisko. Totta puhuen minulla on montakin pikkusiskoa, mutta ainoastaan Janica on täysiverisesti sisarukseni.

Minun ja Janican suhde ei ole ollut ruusuinen, melkeimpä hyvinkin kaukana tuosta pisteestä. Vasta viimeisinä muutamina vuosina on meistä tullut viimeinkin hyvät ystävät. Tavallaan harmi että tajusin vasta niin myöhään kuinka tärkeä Janica on ollut minun koko elämäni ajan, vaikka en ehkä osannutkaan näyttää sitä. Onneksi tajusin sen silti nyt. Joskus ihmiset tajuavat asioita vasta sitten kun on jo liian myöhäistä.

Päästiin isän kanssa Särkänniemeen :)

Janica on minua 1,5 vuotta nuorempi. Tänään hänestä tuli viimeinkin täysi-ikäinen. Uskon kuitenkin muistavani sen hetken kun Janica syntyi. Ainakin mielessäni on joitain sairaalamuistoja tuosta päivästä, mutta kaikki väittävät että ei se voi olla mahdollista. Ehkä sitten ei. Olen usein katsellut videoita minun ja Janican ensimmäisiltä vuosilta ja näissä videoissa näytän rakastavani Janicaa niin paljon.

Vanhempani erosivat noin vuosi Janican syntymän jälkeen. Tämän jälkeen äitini muutti Kuusamoon, isäni pysyi Vantaalla. Tuosta päivästä alkaen olemme Janican kanssa lentäneet tuota välimatkaa hieman liiankin useasti.

Sitten se alkoi. Riitely. Janicasta tuli sen ikäinen että nyt voisi tapella asioista. Muistan kauhean ärtymyksen Janicaa kohtaan sillä hän oli aina leikkimässä niillä leluilla millä minä halusin leikkiä. Meidät myös pistettiin aina isän luona samaan sänkyyn nukkumaan ja se taas aiheutti kauhean riidan sillä aina jompikumpi oli toisen puolella. Huudettiin ja karjuttiin toisillemme seuraavat kymmenen vuotta. Pelkkä Janican naaman näkeminen tai äänen kuuleminen saattoi pistää mun pääss kiehumaan. Kyllä me toimeen välillä tultiin, mutta kyllä me tykättiin tapellakin.

Siinä noin 13 vuoden paikkeilla aloin sitten pohtimaan että tuleeko minusta ja Janicasta koskaan tosi läheisiä. Silloin ajatus tuntui tosi mahdottomalta, sillä tappelu ja kinastelu oli edelleen tosi yleistä. Vuodet taas vieri ja minä muutin Vantaalle. Janicaa näki harvemmin ja luulen että juuri tämä alkoi paikkaamaan haavoja. Aina kun tapasimme taas oli ensimmäinen päivä pelkkää juhlaa, mutta jo yleensä seuraavana päivänä tappelimme. Kuitenkin, olimme enemmän ystäviä kuin koskaan aiemmin.

Nyt ennen viimeisintä Suomen reissuani aloin jo pohtimaan että mistähän me tällä kertaa riideltäisiin. Lähdin matkaan ja ennen kuin huomasinkaan matka oli jo lopuillaan. Silloin vasta tajusin. Me ei oltu tapeltu Janican kanssa kertaakaan?!? Ihme oli tapahtunut!

Riitely kuuluu sisarusten välille. Se on myös jonkinnäköinen osoitus rakkaudesta. Joskus kuitenkin toivon että sitä olisi ollut hieman vähemmän. Kuitenkin nyt kaikki asiat ovat kunnossa eikä Janican naaman näkeminen ärsytä enää laisinkaan. Nyt kun mietin jälkeenpäin olen niin onnekas Janicasta. Muuten olisin joutunut olemaan varmasti yksin monissakin tilanteissa. On ihanaa että minulla oli kuitenkin kaveri kaikkialla matkassa ja se merkitsee minulle nyt niin paljon! Onneksi minulla on niin ihana sisko <3

Onnellisuuskalenteri 3.12
Sain tänään tehtyä lisää joululahjoja ja sitä varten pidettiin lasten kanssa kunnon photoshoot
Pitäisi valita yksi kuva Evasta ja yksi Sarahista ja niistä teen sitten taulut, mutta mitkä kuvat?!

                             

Kattojen päällä on lunta, tonttu ei vaan saa unta

Aloitin tänään hollanninkielen kurssin! Kävin vuosi sitten myös peruskurssin joka oli tarkoitettu au paireille mutta tosiaan tästä on jo se tasan vuosi kun kurssi päättyi. Tämä kurssi on ilmainen Amsterdamissa asuville äideille ja isille. Noh.. Enhän minä äiti enkä isä ole mutta pääsin silti mukaan :D Kyllähän minä lapsia hoidan! Olen tietty kurssin nuorin mutta on ihan kiva kun kurssilla on myös kaksi muuta suomalaista naista. Opiskelutahti on erittäin löysä, eli tämän päivän kolmen tunnin tunnilla me juteltiin niitä näitä 2,5h (enimmikseen kuitenkin hollanniksi) ja loput puolituntia tehtiin hieman tehtäviä. Ensin mietin onkohan tässä nyt järkeä sillä osaan kyllä Hollantia ja kestää kyllä oma aikansa että pääsen etenemään, mutta tulin siihen tulokseen että on tämä parempi kuin ei mitään. Mitä minä muka häviäisin? Noh... Ainoastaan hyvät yöunet.

Valvoin eilen yömyöhään etsiessäni herra poikaystävälleni joululahjaa. Hän on kyllä maailman vaikein ihminen tässä mielesä. Ei koskaan edes vinkkaa mitä tarvitsisi. Selailin sitten miljoonat rannekellot ja käsikorut läpi ja muutaman ihan kivan jutun löysin mutta ne pitää sitten varmaan tilaa netistä (mikä on riski), sillä liikkeissä nämä hinnat ovat aivan liian korkealla. Keksin sitten kuitenkin yhden asian mitä tämä poika ainakin tarvitsee ja se on kannettava musiikkisoitin. Itse vihaan kuunnella musiikkia puhelimesta, sillä akku loppuu muutenkin ihan kiitettävän nopeasti. Herralla on myös iPod ja hän ei oikein tuon iTunesin kaa tuu yhteisymmärrykseen.

Onnellisuuskalenteri 2.12
Minut teki tänään onnellisimmaksi sen että löysin viimeinkin kullalleni ensimmäisen joululahjan. Hän ansaitsee kyllä niin paljon ja siksi en malta nyt odottaa että pääsen lahjan antamaan. Tulee varmaan annettua lahja jo tänä perjantaina sillä täällä Hollannissa on Sinterklaas (hollantilaisten joulu) ja kun hän tätä soitinta tarvitsisi jo ennen kuin lähetään suomeen :)

Tämän päivän joululaulu on Tonttu. Pidän erityisesti lauluyhtye Rajattoman versiosta!

                           

Kohti onnellista joulua

Joulukuu. Joulukuu? JOULUKUU!!!!!!  Vuoden paras kuukausi on taas täällä ja en oikein voi uskoa sitä todeksi. Voi rakkaus! Joulukuun kunniaksi ajattelin että olisi mukava tehdä jotain erikoista täällä blogissakin ja siksi hetken pohdittuani päätin tehdä onnellisuus joulukalenterin jonka ideana on että kirjoitan päivittäin päiväni kohokohdasta ja toivottavasti onnituin myös ikuistamaan siitä kuvan. Tämän haluan tehdä myös ihan itseänikin varten sillä viime aikoina tuntuu että taas on negatiiviset ajatukset ja tunteet saaneet liiallisen otteen minusta. Ehkä tämä piristäisi itseänikin. Plus joulun tulisi olla onnellista aikaa joten pyrin kitkemään negatiiviset asiat täysin pois ja vain nauttia elämästä <3

Viikonloppu oli aika laidasta laitaan kulkeva. Sunnuntai oli täydellinen päivä. Minun oli tarkoitus lähteä yksin Amsterdamiin jouluostoksille mutta jostain syystä Niels ei halunnutkaan opiskella vaan halusi lähteä mukaani. Jotenkin osasin pelätä tyypillistä mieskäyttäytymistä shoppaillessa mikä on että eikö voitaisi jo mennä muualle ja miksi olet niin hidas. Kumma kyllä näin ei kuitenkaan käynyt. Niels oli itseasiassa meistä se joka osteli jopa enemmän kuin minä ja oli tosi innostunut koko reissun ajan. Kaikki oli vain niin täydellistä. Amsterdam on täysin koristeltu jouluvaloin, kadut oli täynnä väkeä, kylmä ilma ja rakas poikaystäväni. Niin romanttista ja rauhallista. Menimme yhdessä kaupasta kauppaan ja paras hetki oli kun hän päätti suudella minua keskellä joulukatua :') Täydellinen joulunodotus päivä <3

Perjantain ulosmenoni takia Niels sai taas kauhean kateus kohtauksen. Minä tiedän että toivoin aina ennen että poikaystäväni osaisi olla hieman kateellinen mutta tämä alkaa kohta menemään jo hieman liiallisuuksiin. Varsinkin kun tänään taas saatiin koko päivä taistella tästä samasta asiasta. En nyt ala menemään yksityiskohtiin mutta tavallaan teki koko päivästä apean. Mietin kotiin kävellessäni miten osaisin kirjoittaa tänään mitään positiivista tästä päivästä. Kun sitten avasin kotioven tajusin että kaikki on taas täydellisesti. Host äitini oli tuonut joulun kotiin juuri täydellisellä hetkellä. Joululaulut soi ja kuusi oli koristeltu ja koristeita oli kaikkialla. Rauha. Se rauhan tunne sisälläni oli suurimmillaan.

Onnellisuuskalenteri 1.12
Päiväni paras hetki oli ehdottomasti tämä jouluinen yllätys kotona. Kyllä tätä jouluista kotia katsellessa jaksaa vielä 18 yötä kunnes pääsen Suomeen :)

<3