tiistai 19. toukokuuta 2015

Hogeschool Utrecht, pian nähdään!!

Nyt on pienen hehkutuksen paikka. MÄ PÄÄSIN KOULUUN!!! Tavallaanhan tämä on ollut jo pidempään tiedossa, mutta tänään tuli se varmistus sähköpostitse ja voi että kun olen innoissani. Nyt pitäisi seuraavien neljän vuoden sävelet olla tiedossa, jollen sitten vihaa tätä koulua tai epäonnistu niin pahasti että pitäisi lopettaa. Toivon vain että kaikki menee hyvin :) Nyt vaan huonetta etsimään ja ehkä pääsisin sinne muuttamaan hyvällä tuurilla jo elokuussa (pahoin pelkään että ei tuu onnistuun). University of Applied Sciences Utrecht, International communication & media. Ei kuulosta pahalta! Toivon vaan että valitsin alani myös oikein mutta sen minä näen sitten syksyllä.

Alan valinta ei ollut minulle mitään helppoa. Aloitin koko urakan siitä että hain Helsinkiin peruskoulun opettajaksi. Juu ei. En tiedä mitä ihmettä minä oikein ajattelin. Sen jälkeen pyörittelin päässäni kaikenmaailman stailisti/valokuvaaja suunnitelmia, mutta sopivaa koulua ei löytynyt. Lopulta sitten löysin Den Haagista yliopiston, jossa oisin valokuvausta voinutkin opiskella, mutta sitten aloin epäröimään. En haluaisi rajata tulevaisuuttani pelkkään valokuvaamiseen. Tämän jälkeen löysin Fashion Academyn Amsterdamista. Olin varma että tuonne minä menen! Avoimilla päivillä tunne vain kasvoi. Mutta kun myöhemmin aloin pohtimaan että mikä minusta tulee isona, niin en nähnyt itseäni todellakaan silittämässä vaatteita. Tämän jälkeen löysin tulevan kouluni ja tiesin heti että tämä se on. Kaikenlisäksi koulu löytyy Utrechtistä joten olen nyt vain onneni kukkuloilla. Kyllä tämä näistä kaikista vaihtoehdoista oli ehdottomasti se parhain!

Hämmennys. Tämä likka pääsi just kouluun!!!!



                             

maanantai 18. toukokuuta 2015

Sivistyspäivät


Kulttuuriviikonloppu. Kerrankin voi sanoa että tuli tehtyä jotain normaalista poikkeavaa viikonlopun aikana. Yllätyksekseni host perheeni lähti torstai iltana Pariisiin, joten sain torstai iltapäivän ja perjantain täysin vapaaksi. Jes! Vapaanahan tässä ollaan oltu siitä asti ja huomenna edelleen jatkuu. Torstaina sitten päätimme Nielsin kanssa ottaa museokortit kouraan ja lähteä katsomaan Anne Frankin taloa.

Olin käynyt Anne Frankin talossa jo kerran aiemmin, mutta tästä on jo melkein 4 vuotta aikaa. Tuolloin englanninkieleni ei luistanut yhtä hyvin ja kiinnostus historiaan oli ehkä hieman matalammalla. Mielestäni toisen maailmansodan aiheiset asiat ja eritoten museot ovat erittäin erittäin mielenkiintoisia ja siksi olin hyvinkin innoissani tästä talosta. Talo oli paljon isompi kuin muistin. Huoneita oli aika useita ja niiden kokokin oli aika runsas, tosin asuihan siellä kahdeksan henkeä useiden vuosien ajan loukussa. Oli niin mahtavaa ajatella että kymmeniä vuosia sitten Anne Frank kulki niiden samojen ovien läpi ja Anne Frank meni piileksimään sen saman kaapin taakse jota minä siellä katselin. Kuviahan sieltä en saanut sillä niiden ottaminen oli kielletty, mutta suosittelen kyllä Amsterdamin vierailijoille tätä museota kovasti.

Muiderslot. Mahdollinen uusi kotini?


Perjantaina päätimme jatkaa kulttuurikierrostamme. Perjantaina otimme suunnan siis Muiderslotiin (Muidenin linnaan). Olen elämässäni vain kerran nähnyt ihan kunnon linnan ja silloinkin vain ulkoapäin. Olin tosi innoissani että tällä kertaa pääsen katselemaan linnaa ihan sisältä käsin. Linna oli erittäin hieno ja myös erittäin vanha. Olen varma että lapsille tämä linna on ihan unelmientäyttymys sillä siellä pystyi hyvin leikkimään linnan prinssiä ja prinsessaa. Itselleni linnan sisältö oli ehkä kuitenkin pienoinen pettymys. Hienohan se oli, mutta erittäin kolkko ja kylmä. Isoon saliin emme edes päässeet sillä se on suljettu turisteilta. Eli pääosin kiertelimme linnan torneja ylös ja alas ja päästiin myös linnan tyrmään joka ehkä mielestäni oli se kaikista hienoin paikka. Jälleen kerran ajatus siitä että siellä tyrmässä on oikeasti ollut vangit raudoilla kiinni seinässä sai minut vaikuttumaan. Linnan puutarha oli myös todella kaunis. Ei minua haittaisi viettää viikonloppu tällaisessa linnassa.

Niin kaunis linna!

Linnan sisäpiha

Ritarini

Niels poseeraa

Linnan puutarha

Lauantaina tuntui että väsymys viikosta painoi kovasti päälle, mutta halusimme siltikin lähteä Amsterdamiin ruokafestareille (Rollende keukens). Emme osanneet odottaa festareilta mitään, joten siksi otimme vain pienen määrän rahan mukaan ja söimme jo hieman illallista kotona ennen lähtöä. Festareille saavuttuamme tajusimme että siellä on ihan törkeästi ruokavaunuja ja niin paljon eri ruokavaihtoehtoja mistä valita ihan heinäsirkoista ja ötököistä pizzaan asti. Valinnanvaikeus oli suuri ja siksi kiertelimme ees taas hetken ennen kuin teimme päätöksemme. Itse päätin ottaa nachot ja jäätelön sillä maha oli jo aika täynnä siinä vaiheessa, mutta Niels päätti kokeilla korealaista ruokaa. Päätimme että ensi vuonna otamme paljon rahaa mukaan ja ei syödä mitään ennen festareille menoa.

Ruokaa ja musiikkia. Rollende keukens Amsterdam




Eilen sitten juhlistimme sitä että oli tasan vuosi minun ja Nielsin ensitreffeistä. En tajua miten jotakin ihmistä voi rakastaa noin paljon. Ihanaa että olen löytänyt tuollaisen hurmurin josta en pysty olemaan erossa kahtakaan päivää :)


                               

keskiviikko 13. toukokuuta 2015

Tulevaisuus, hoi sinä juuri!


Saavuttamaton. Tätä sanaa olen pohtinut paljon viime aikoina. Facebookia selaillessani olen jo muutamaan otteeseen huomannut että entiset koulukaverini ovat edenneet elämässään hyvinkin pitkälle ja minä täällä makaan sängyllä cocis tölkki kädessä ja skrollailen facebookia eteenpäin. Oho! Vanha ystäväni pääsi huippuyliopistoon jenkkeihin. Ainiin koulu. Siinä toinen aihe joka saa minut miettimään elämääni.

Lupasin itselleni että otan maksimissaan yhden välivuoden. Lupasin minä itselleni myös kaksikymmentä kertaa elämässäni että huomenna aloitan terveellisemmän elämän. Yhtä hyvin tämä koulusuunnitelmakin eteni. Näin kahden välivuoden jälkeen olen huomannut pientä huolta läheisimmissäni. Jopa äitipuoleni äiti soitti huolissani omalle äidilleni että kai minä menen kouluun ettei minusta tule yksinäistä kadullakulkijaa. Tuotanko pettymystä jo muissa ihmisissä?

Keskustelin tästä asiasta sitten kanadalaisen ystäväni kanssa. Pohdin että olenko jäänyt jossain jälkeen ja olenko heittänyt elämästäni nyt vuosia hukkaan. Hänen vastaus oli selvä. Ei. Jokainen kulkee elämänsä omalla tavallaan ja minä olen rikastuttanut elämääni matkustamisella, omillaan asumisella ja toimeentulolla ilman vanhempia tai mitään sukulaisia. Ei ole yhtä tapaa rikastuttaa elämää. Joku valitsee lapsenhankinnan, joku panostaa kouluun ja he saavat elämänkokemusta noilta aloilta. Minä olen taas se maailmanmatkaaja.

Minä olen ollut hyvin itsevarma tulevaisuuteni kanssa. Minua itseäni ei haittaa onko niitä välivuosia yksi vai neljä, eihän kaikki suomessa opiskelijat pääse edes kouluun viidenkään yrittämiskerran jälkeen. Olen aina kuvitellut että jotenkin minä päädyn siihen unelmatyöhöni (mikä ikinä lie se onkaan) ja nautin elämästäni ja jopa tienaan ihan hyvin. Täysin päinvastaista tekstiä tulee poikaystävältäni joka näkee itsensä alipalkatussa työssä jonka hän sitten päättää lopettaa kun lapset tulee ja ryhtyy koti-isäksi. Tämä pistääkin miettimään että olenko vielä niin nuori että asun jossain pinkissä pilvilinnassa ja onko tämä kuva hyvästä tulevaisuudesta vain harhaa? Minua kuitenkin alkaa ärsyttämään että vanhemmat ihmiset ovat niin tarkkoja siitä milloin olisi hyvä mennä kouluun ja kai me mennään joko lakikouluun tai opiskelemaan taloutta sillä sieltä se raha tulee. Entä jos minua ei kiinnosta raha ja sen sijaan haluan kokeilla saavuttaa jotain itselleni tärkeää?

Olen kuitenkin ihmetellyt miten minulla on näinkin itsevarma olo tulevaisuudestani, enhän ole oikein saavuttanut vielä mitään. Minulla ei ole koulupaikkaa, ei lapsia, ei aviomiestä, ei omaa asuntoa, ei autoa, hyvä että on rahaa. Tosin olen sitä mieltä että olen vielä tosi nuori ja minulla ei tarvitse olla tuollaisia ylellisyyksiä. Mielestäni minulla on aikaa. Mutta kun seurailen näitä facebook postauksia ja kun kuuntelen tuttaviani, tulee välillä sellainen olo että jäin jossain jälkeen.



                             

maanantai 11. toukokuuta 2015

Lomalla löhöillään


Olen ottanut laiskottamisen uudelle tasolle. Olen sellainen persoona joka yhden laiskan päivän jälkeen tulee hulluksi. Haluan aina että päivän aikana on jotain vähintään pientä ohjelmaa kuten kävelylenkki. Viime viikolla otin ja repäisin ja vietin yhteensä NELJÄ laiskaa päivää, jolloin en oikeesti tehnyt yhtään mitään. Nielsin vanhemmat olivat lomalla niin me vaan maattiin kotona sohvilla. Muutamana päivänä oli jotain pientä ohjelmaa kuten hieman juhlimista ja käväisimpäs ilmaisilla musiikkifestareillakin, mutta täytyy sanoa että oli laiska loma. Kuitenkin, ihanaa että työt peruuntui ja sain olla yllätyslomalla. Nyt jaksaa taas viimeiset viikot työskennellä.

LOMAVIIKKO KUVINA:

Iso hali ennen lomalle lähtöä! Oot ihana!

Ensimmäisenä lomapäivänä alkoi jääkiekko! Sitä seuraamaan pubiin

Festarit!!!

Aamulla satoi kaatamalla ja ukkosti. Onneksi illalla paistoi kuitenkin aurinko




Juomapelejä! Myöhemmin rullailin ja tanssin lattioilla

Elämäni ensimmäinen matka bakfietsissa. Jännitti kuten ilmeestäkin huomaa

KESÄ!!! rusketusta alkaa jo näkyä ja ulkona +23 astetta

Niin vihreää!

Eräs öinen retki jolloin satoi. Jännitti hieman kävellä 6km pilkkopimeässä

Tytöt lähtee bailalalala


Kunginas Willy oli bileissä mukana


Minun uusi pakkomielen aiheeni on uuden au pairin löytäminen tilalleni. Tämä perhe on niin mahtava, että haluan että he saavat jonkun mahtavan au pairin auttamaan heitä. Kysellyt olen vähän sieltä ja täältä mutta mistään en saa vastausta. Tiedän kyllä että Suomessa olisi varmasti paljon halukkaita tänne tulemaan, mutta en nyt vaan osaa sanoa mistä lähteä etsimään. Onko teillä mitään neuvoa?