Ensin hupi sitten työ

Kävin hoitamassa ensimmäisiä host lapsiani. Voi ku ne on jo nii isoja!!

Utrecht

Viime aikoina olen ollut erityisen onnellinen. Koulu on piiskannut meitä kaikkia pahasti selkään ja rakkaat koulutoverini alkavat pikkuhiljaa muistuttamaan enemmän zombeja kuin opiskelijoita. Tuntuu että aika ei riitä yhtään mihinkään, mutta silti löydän itseni usein jo kello kahdeksan sängyn pohjalta katsomassa Netflixiä. Minä olen oppinut selättämään stressin aika hyvin ja hyväksymään tämän työmäärän. Tämän takia olen viime päivät keskittynyt uusiin ystäviini biletyksen ja yökyläilyn merkeissä sen sijaan että olisin ollut nokka kiinni koulukirjoissa.

Ja hei meillä on tuparit!!! Saimme viimeinkin huonetovereideni kanssa suunniteltua nämä tuparit viittä vaille valmiiksi ja nyt en malta odottaa kyseistä juhlaa. Meidän asuntoomme mahtuu ehkä sellaiset 50 henkeä, mutta nyt repäisimme ja kutsuimme n.130 vierasta. Odotan ihan tosi innolla näitä bileitä mutta vähän huolettaa tuleeko niistä yhtään mitään koska voi olla että saadaan aivan liikaa vieraita. Kiva varmasti siivota seuraavana päivänä joo joo.

Kämppikset <3

Moi minä taas

Ihana ilta uusian koulukavereideni kanssa <3

Yksi stressin aihe alkaa pukkamaan ja se on Nielsin synttärit. Rakkaani täyttää ensi viikolla vuosia ja minä reippaana tyttönä menin tänään kaupungille etsimään hyvää synttärilahjaa. Noh, 4 tunnin metsästyksen jälkeen saavuin kotiin kassit täynnä säilytysrasioita ja shampoota muttei yhtään lahjaa. Huokaus. Ehkä minä ostan hänelle sitten vaikka liput huvipuistoon tai sitten vaikka matka Belgiaan/Saksaan. Katselimme yhdessä bussilippuja muutama päivä sitten ja apua!!! Belgiaan pääsee 1 eurolla!! Pakko lähtee reissaamaan jos noin halvalla pääsee!

Huomenna minä alan jo viikonlopun viettoon, vaikkakin varmasti kouluhommia riittää koko loppuviikolle. Kyselin eilen koulussa loma-aikoja ja kävi ilmi että voin helposti ottaa itselleni kolmen viikon joululoman jos niin haluan. Pitääpä harkita tosissaan, sillä minua kovasti huvittaisi mennä jouluna koti Kuusamoon, mutta nyt viimeinkin haluan kyllä viettää uuden vuoden Amsterdamissa. Siitä tulee varmasti tosi jännä päivä, sillä Nielsin kaveri järjestää kuulemma joka vuosi törkeän isot bileet, jonne sitten kaikki kivat ihmiset tulee. Hihii can't wait!

Hollanti alkaa olemaan jo aika kylmä paikka. Talvitakin kävin kaivamassa pois kaapista ja kerran sitä pääsinkin jo käyttämään. Toivottavasti tämä talvi olisi hieman lumisempi kuin aiemmat. Kauppoihin on alkanut jo pikkuhiljaa valumaan joulukrääsää. Tästä se alkaa! En oikeasti malta yhtään odottaa että pääsen kääriytymään villapuseroihin ilman että hiki valuu otsaa pitkin. Täytyy käydä myös hieman joulukoriste ostoksille, sillä olisihan se kiva tuoda joulu myös omaan huoneeseeni.

Minulla on ollut kauhea kiire viime viikot ja siksi kirjoittaminenkin jäi hieman vähäisemmälle. Aina kun avasin bloggerin ja olin valmis kirjoittamaan, tulin siihen tulokseen että minulla ei ole yhtään mitään sanottavaa. Kirjaimellisesti ainoat asiat mitä olen näinä viikkoina tehnyt on koulu tai ollut kavereiden tai Nielsin kanssa. Viikot ovat rullanneet täysin samanlaisina eteenpäin ja ei oikein bloggausinspiraatio saanut tästä mitään isoa kipinää. Ehkä nyt pian jotain jännää alkaa tapahtumaan kun olen pikkuhiljaa alkanut tottumaan uuteen kouluelämääni.

Ja loppuun vielä kasa kuviani :P

                             

Villapaitoja ja koulukirjoja

Arki alkaa pikkuhiljaa muodostumaan elämääni näin pitkän loman jälkeen. Hieman vielä päivittäin väsymys pukkaa päälle, sillä pää ei ole tottunut niin suureen englannin ja opiskelun määrään, mutta kyllä tämä tästä. Minusta on mukavaa että viimeinkin saan päivittäin mennä jonnekin, opiskella, tulla kotiin ja kokata juuri sitä ruokaa mitä ikinä haluan ja tehdä juuri sitä mitä haluan. Minusta tuntuu itsenäisemmältä kuin koskaan. Kaupassakin pitää laskea paljonko uskaltaa ruokaan rahaa käyttää, jotta rahaa jää myös laskuihin ja tämä on itseasiassa aika jännittävää. En ole riippuvainen enää kenestäkään

Olen huomannut että ajankäyttöni ei ehkä ole ollut kaikista viisain. Kotiin tullessa väsymys on ollut niin kova, etten ole enää oikein jaksanut kouluun panostaa. Sen sijaan olen illat joko hengaillut kämppisteni kanssa tai viettänyt aikani omassa sängyssä köllötellen. Eihän se mitenkään haitaksi ole, mutta sitten iskeekin kauhea stressi kun tajuan että kouluhommat pitäisi saada hoidettua, poikaystävää pitäisi käydä tapaamassa, kavereiden kanssa pitää käydä kahvilla, huone siivota, laittaa pyykit, kirjoittaa blogia ja vielä liikunnan harrastaminenkin olisi aika järkevää ja aikaa tälle kaikille on jäljellä se kaksi päivää. Ehkä minä vielä opin.

Sydämellinen aamiainen

Päivisin me näytämme tältä

Ja iltaisin tältä

Syksy alkaa olemaan ovella ja se tekee minusta erittäin erittäin onnellisen ihmisen. Okei pakko myöntää että Suomen syksy on kauniimpi, sillä täällä lähinnä vain sataa, mutta syksy tuo minulle aina suuren rauhan tunteen. Ulkona tulee pimeää ja kylmää ja minä saan olla sisällä lämpimissä vaatteissa pienen yölampun valossa. Jostain kumman syystä minulle iskee aina joulufiilis näihin aikoihin vuodesta. Kaupoissa alkaa näkymään jo sinterklaas tavaraa eli ei kyllä ole enää kauaa talveen. Jotenkin minusta vaan tuntuu hullulta että vielä kaksi viikkoa sitten oli ihan kunnon kesä meneillään ja nytten minulla onkin sitten katse jo talvessa. Nyt pitäisi vaan vielä osata päättää minnepäin maailmaa minä jouluna lähden vai jäänkö tänä vuonna vain Hollantiin.

Onko teitä muitakin jotka jo miettivät tulevaa joulua? 


                               

I love my school!!

Uudet rakkauden aiheeni! Koulukirjat

Näkymä eräänä iltana ikkunastani

Kreiseilyä

Pakko tulla täälläkin hehkuttamaan! Minusta tuntuu että olen löytänyt sen oikean!!! Siis koulun. En muista milloin viimeeksi olen ollut näin intoa täynnä ja reippaasti lukemassa koulukirjoja läpi. Opinnot vastaavat täydellisesti odotuksiani ja vielä enemmän. Olen aidosti oikeasti kiinnostunut tästä alasta ja se on minulla suuri helpotus siihen nähden että olin vuosi sitten vielä aivan hukassa. Tai no olen minä nyttenkin vielä vähän hukassa, mutta hieman eritavalla. Meidän koulumme on kuin yksi iso labyrintti ja kyllä, tein perinteiset, ja eksyin ensimmäisenä päivänäni. Niitä portaita menee vaan niin joka paikassa ja sitten joka kerroksessa on miljoona eri siipeä että ei mun pieni pää jaksa vaan ymmärtää.

Kouluvuoteni aikana on neljä niin sanottua moduulia ja nyt meidän luokka aloitti communication ja audience opinnoilla. Toinen puolisko opiskelijoista ovat taas enemmän median ja kirjoittamisen parissa. Itsehän olen koko ajan ollut sitä mieltä että media on minun juttuni, mutta nyt täytyy sanoa etten enää tiedä. Kommunikointi on yllättävän mielenkiintoista! Kuuntelen oppitunneilla aina ihan silmät pyöreinä! En kyllä myöskään malta odottaa että pääsen itse suunnittelemaan nettilehteä ja suunnittelemaan omaa appia puhelimeen seuraavassa moduulissa. Kuulemma meidän moduuli on koko vuoden haastavin ja eniten töitä vaativa, mutta minä olen kyllä täysin valmis kohtaamaan nämä haasteet.

Olen tajunnut että on aivan mahtavaa asua koulun vieressä. Meillä on niin paljon tyhjiä tunteja oppituntien välissä, joten mikään ei voita sitä että pääsee kotiin tekemään hyvän lounaan ja vähän lepäämään omaan sänkyyn. Helpotusta tämä tuottaa varsinkin keskiviikkoisin, jolloin minun koulupäiväni loppuu ilta kahdeksalta ja tätä tuntia ennen on pienenpieni tauko. Täytyy sanoa että kello seitsemän aikaan alkoi silmät kyllä eilen hieman luppasemaan. Kuitenkin, kaverini ovat jo kyselleet milloin me kaikki voimme mennä mun kotiin kokkailemaan jotain huippuhyvää ruokaa.

Kämppikseni ovat aivan ihania! Varsinkin eräs tyttö, jonka kanssa ollaan nyt viimeisimmät illat vietetty yhdessä hänen huoneessaan juoruillen ja tv:tä katsoen. Myös luokkatoverini ovat joka päivä minulle vain tärkeämpiä ja tärkeämpiä. Minun mielestä me saimme aivan mahtavan luokan ja en malta odottaa että pääsen tutustumaan näihin ihmisiin vielä syvemmin. Opintoni koostuvat myös useista projekteista ja myös minun projektiryhmäni on yksinkertaisesti paras.

Tehtiin jekku miespuoliselle kämppiksellemme

Uudet rakkaat kämppikseni