Tenttiviikko...

Täytyy sanoa että pääni on yhtä sekaisin kuin työpöytäni. En muistakaan milloin viimeeksi opiskelu olisi vienyt näin paljon aikaa ja energiaa. Olen tänään opiskellut pysähtymättä jo 6-7 tuntia, mutta silti olen kahlannut läpi vasta noin 50 sivua. Ongelmana on se että kaikissa kirjoissa käytetään tosi vaikeaa englantia ja sitten sen lisäksi niissä puhutaan teorioista jotka suomeksikin jo aiheuttaisi kauheaa päänvaivaa. En edelleenkään kadu että päätin opintoni suorittaa englanniksi mutta täytyy sanoa että kyllä se ekstra energiaa vaatii. Kunhan nyt pääsisin tämän yhden kokeen läpi sillä en millään jaksaisi opiskella tätä kaikkea uudestaan myöhemmin. Viime yönäkin näin kauheita painajaisia tästä koetilanteesta.

Tottakai tenttiviikko osui myös sopivasti siihen saumaan kun Hollannissa syksy alkoi olemaan kauneimmillaan ja aurinkokin tuli esiin. Lapset tanssivat ulkona auringonpaisteessa kun opiskelijat ovat lukittautuneita huoneisiinsa.

Iso kateus iski kun minun kaverini suorittivat ainoan kokeensa jo eilen ja pääsivät nyt kahden viikon syyslomalle. Eihän se kuitenkaan minua estänyt menemästä juhlimaan heidän kanssaan tätä loman alkua, mutta enhän minä yhtä juhlallisissa tunnelmissa pystynyt olemaan. Tämä koe tuottaa minulle niin paljon harmaita hiuksia. Huominen vielä aikaa valmistautua tähän kokeeseen ja sitten h-hetki koittaa. Tuntuu ihan siltä että ylppäreihin valmistuisi. Toivottakaa minulle onnea, sitä tarvitaan!

Jeiii tenttiviikko ohi paitsi ei olekkaan

Onko täällä muita jotka ovat tenttituskissa? Olisiko hyviä vinkkejä stressin helpotukseen?

Pirtsakkaa syksyä kaikille!

                                 

Lentoliput taskussa

Pitkään kyllä mietin ja viimeinkin päätökseni tein ja nyt tuntuu hyvältä. Vaikka kotona vietin juuri koko viime kesän, on sinne meno aina yhtä ihanaa. Nyt on liput taskussa ja countdown alkaa, en jaksa odottaa!

Joulu tule jo!

                           

Housewarming time!

Täytyy myöntää että viikonloppuni oli täysin onnistunut. Torstai iltana vietettiin leffailtaa, mitä tarvitsin ihan täydellisesti ottaen huomioon kuinka moni luokkalaisistani oikeasti itki ja parkui koulussa ja kuinka paljon draamaa voi koulupäivä sisältääkään. Leffa vei ajatukseni täysin muualle ja suosittelen kyllä tätä leffaa teille muillekin (menkää kattoon Maze runnerii!!!).

Perjantaina vietettiin viimeinkin asunnossamme tuparit ja vieläkin saadaan nauttia ihanasta oluen hajusta mikä täällä ilmassa liejuu. Kuitenkin, juhlat olivat aivan mahtavat! Oli niin uskomatonta nähdä kaikki kaverini eri piireistä yhdessä ja kuinka hauskaa kaikilla oli. Virhe ehkä oli ne 316 olutta jotka me ostettiin näitä juhlia varten sillä kaikilla meni yli jo siinä yhden aikaan yöstä, mutta täytyy sanoa että tämä juhla yhdisti minua ja monia ystäviäni. Pelattiin yö saksalaisia juomapelejä ja tanssin kaverini Kain kanssa salsaa kuin mikäkin ammattilainen ja en varmaan ole koskaan elämässäni ollut yhtä sosiaalinen.

Kämppikset!

Rakkaat kaverini tiesivät täydellisesti mitä minä tarvitsen elämääni. Joulua, viiniä, suklaata ja kavereita <3

Ihana reikä lattiassani

Seuraavana päivänä ei naurattanut. Se näky joka meitä olohuoneessa odotti ja se lemu joka on pahin mahdollinen. Jouduttiin jynssäämään olohuoneen lattia neljä kertaa plus olo ei ollut mistään parhaimmasta päästä. Siivoamisessa meni vain semmoiset mitättömät seitsemän tuntia. Huomasin myös että muovilattiastani oli revitty palanen irti, että tais tulla kalliit juhlat mehhh. Kotiin tilattu pizzakaan ei helpottanut oloa ollenkaan ja onnistuttiin Nielsin kanssa raahautamaan pois sängystä vasta ilta kuuden aikaan. Onneksi lähdettiin sillä raitis ilma auttoi oloa kummasti ja Nielsin äiti laittoi ranskiksia joten minulla meni ilta sitten niitä syödessä.

Tällä viikolla on kaikkien ryhmätöiden deadlinet, ensi viikolla koe ja sitten loma. Töitäkin alan tässä pikku hiljaa etsimään. Vikat rutistukset whoop whoop!

P.S. Joku auttamaan minua!! Mennäkö vaiko ei mennä Suomeen jouluksi?! Jos sitä säästäisi ne Suomi rahat johonkin kivaan matkaan ensi kesällä vai siedänkö vuotta ilman lunta? Niin vaikea päätös.

SMIIIILE!

                               

10 faktaa minusta

Yöllisiä maisemia ikkunastani

Maisema ikkunastani päivällä

Lähdettiin turisteilemaan Amsterdamiin. Mieli kiitti, lompakko ei.

Minä, siskoni ja hänen poikaystävänsä

Aurinko paistaa ja kesä kakkonen on täällä! Silti minulla on edelleenkin hyvin jouluinen fiilis joka on nostanut ostovillitykseni korkealle. Lompakko ei tykkää. Suunnitelmissa on ensimmäinen balettiesityksen näkeminen, konsertti, huvipuisto reissu, matkustelua ehkä Marokkoon tai vain Saksaan, Suomen reissu ja ihan vain turisteilu Hollannisa.

Viime aikoina on mielessäni pyörinyt monta kertaa kysymys kuka minä olen tai kuka minä haluaisin olla? Johtuukohan tämä nyt lie siitä että koulussa painitaan hieman samanlaisten kysymysten parissa. Kuitenkin tästä inspiroituneena ajattelin listata 10 faktaa minusta ja käyttäytymisestäni.

                      1. En ole mikään yksinäinen susi! 

Ennen saatoin hyvinkin viettää päiviä yksin omassa huoneessani työskennellen tai kaupunkia kierrellen ja minä ihan vaadin tätä omaa aikaa. Nykyään päivän jälkeen tuntuu jo että olen aivan yksinäinen erakko ja ahdistus iskee.

                     2. Jos minua ärsyttää, annan sen näkyä

Tähän olen törmännyt paljon viime aikoina etenkin kouluasioiden parissa. Ilmaisen lujaa ja korkealta vihaani tiettyjä ihmisiä kohtaan jotka luulevat olevansa kaiken napa ja että koulusta pääsee läpi vain näyttämällä kauniilta. Kuulimpas huhuja opettajalta että ette pääse kurssista läpi. Hups.

                      3. Kesän jälkeen on joulu

Niin onhan siinä jokin syksykin (kai?) välissä, mutta minun vuodenaikani menevät enemmänkin näin: Kevät, kesä, syksy, joulu, loputon kurjuus, kevät, kesä... jne. Joskus minulla on syksyisin suurempi joulufiilis kuin itse jouluisin. Tälläkin hetkellä haluaisin painua vain ostoskeskukseen ostelemaan joululahjoja ja suunnittelemaan joulureissuani.

                   4. Lintsaaminen tuottaa huonoa omatuntoa

Varsinkin nyt koulussa. Haluan että minulla on aina pätevä syy miksen ilmestynyt kouluun tai töihin. Siksi suunnittelen päässäni aina kaikenmaailman selitykset jotka käyvät järkeen ja jotka ovat aina täysin vedenpitäviä. Tiedän että voisin vain ilmoittaa etten tule ja en laita syytä, mutta minulla on pakonomainen tarve keksiä aina syy :D

                        5. Ristikot nukuttaa

Minulla oli kauheita ongelmia nukkumisen kanssa viime vuoden puolella. Siitä kirjoitinkin jo postauksen jo voit käydä kurkkaamassa sitä täältä. Minähän lopulta unohdin kaikki kikat ja vinkin miten voisin edistää nukahtamistani. Nyt koulujen alettua unentarpeeni on suuri ja siksi minun täytyykin nukahtaa ja onneksi olen löytänyt tepsivän keinon: RISTIKOT!! Ratkon illat sängyssäni ristikoita ja eiköhän siinä miettiessäni ja ratkoessani unikin tule silmään.

                        6. Miellytän muita

Minulla on jatkuvasti kauhea tarve olla mieliksi muille. Siksi minulla ei oikein ole mielipidettä yhtään mistään. Inhoan myös vastata kysymykseen mitä tehdään, sillä minua ei yleensä kiinnosta mitä tehdään, kunhan nyt jotain silti tehdään. Haluan tehdä juuri sitä mitä se toinen haluaa. Joskus saan kuulla tästä kuinka ärsyttävä tämä tapani on, mutta minkäs sille mahdan. Olen myös liian mukava niille ihmisille, jotka sitä ei ansaitse. Tätä taitoa olen kuitenkin päässyt kehittämään nyt koulussa, sillä vihamiehiä minulla on jo muutama.

                      7. Minulla on loputon vauvakuume

Ehkä tätä on noloa myöntää, mutta toisaalta mikäs siinä. Kuitenkin järki minulla on päässä joten äiti ja isi ei huolia! Lapsia ei ole tulossa vielä vuosiin. Mutta haaveilen vauvoista jatkuvasti ja uneksin vauvoista. Onneksi tämä vauvakuume on sellaista pientä. Kuitenkin epäilen että jossain vaiheessa elämääni kohtuni kirjaimellisesti liikahtaa ja silloin se aito ja oikea vauvakuume iskee. Ehkä pitäisi taas painua lastenhoito töihin niin muistaisin kuinka raskasta vauvan kanssa voi olla.

                          8. Olen herkkä

Ja olen aina ollut. Itken hyvinkin pienestä, varsinkin kun hormoonini jylläävät ees taas. Parhaimmillani purskahdin itkuun kun poikaystäväni lähti vessaan ja minä olisin halunnut maata hänen vieressään. Huokaus huokaus.

                    9. Raha tekee minusta kontrollifriikin

Jos päätän, että nyt pitää säästää rahaa, niin sitten 2e voileivänkin ostaminen tuottaa pahaa oloa vaikka olisin kuinka nälkäinen. Minulla on myös pakonomainen tarve tietää koko ajan tasantarkkaan paljonko minulla on rahaa ja paljonko voin käyttää päivässä, jotta pysyn budjetissani. Ainut poikkeus on jouluaika jolloin rahaa kuluu kuin roskaa ja pistän tämän sen piikkiin että nyt on lupa ostaa, koska on lempivuodenaikani.

                    10. Ei ole elämää ilman oliiveja

En tiedä mikä minuun ja Nielsiin iski mutta me ollaan iha hulluja oliivifaneja. Olen kuukauden aikana ostanut varmaankin 15 oliivipurkkia kotiin ja syönkin ne aika hyvään tahtiin. Tämän lisäksi joka viikonloppu me vedellään varmaan puoli kiloa hyviä turkkilaisia oliiveja, joita Nielsin äiti raahaa kotiin turkkilaisesta kaupasta. Tälläkin hetkellä haluaisin lähteä kauppaan ostamaan oliiveja. Ja auta armias jos päädyn markkinoille jossa myydään oliiveja. Pidä minusta kiinni tai uin pian oliivien seassa.

Osaatko sinä samaistua joihinkin tapoihini? 

                           

No nyt ei mene hyvin

Minusta jatkuvasti tuntuu että minulla olisi miljoona aihetta josta kirjoittaa mutta samaan aikaan pää lyö niin tyhjää. Ajatukseni uppoavat jatkuvasti vain kouluun. Tällä hetkellä minulla ei ehkä mene parhaiten. Kyllä koulu on edelleen mielenkiintoista vaikka työmäärä on ihan kauhea. Ongelmana on vain ne ihmiset. Meillä on koulussa tällä hetkellä kolme eri työryhmää, mikä on täysin pepusta, sillä kaikki ryhmämeetingit menee päällekäin ja kukaan ei muista mikä milloinkin piti olla valmiina ja siksi mikään ei oikein luista. Tottakai joissain ryhmissä on myös niitä ihmisiä jotka eivät koskaan saavu paikanpäälle ja kirjoita sanaakaan meidän projektista ja näin meille muille kasaantuu ihan kauhea määrä töitä. Nyt uusin trendi, joka alkoi eräässä ryhmässä, on hiljaa pysyminen. Meillä on tasan 2,5 viikkoa aikaa saada tämä iso projekti kasaan ja minä saan jo harmaita hiuksia tästä ja kukaan ei voi vastata edes kyllä tai ei kun ehdotan ryhmätapaamista. Huokaus.

Luulen tämän alakulon syntyvän kuitenkin enemmän kulttuurishokista. Tai koulushokista, olenhan asunut Hollannissa jo muutaman vuoden. Minun odotukset uudesta opiskelijaelämästäni olivat todella korkealla ennen koulun alkua. Alku oli myös yhtä huumaa kun sai tutustua niin moneen uuteen ihmiseen. Jotenkin kuitenkin oletin että tässä vaiheessa kouluvuotta minulla olisi kuitenkin jo ne vakituiset ystävät joiden kanssa jakaisin kaikki juorut ja bilettäisin illat. Eihän tämä ihan näin mennyt. Vietän lähes kaiken vapaa-aikani itsekseni tai poikaystäväni luona, mikä on ihan ok, mutta jotenkin minulla on jo hetken ollut sellainen olo että tarvitsisin sen jonkun hyvän ystävän minun elämääni. Kyllä minulla kavereita on, mutta ne kaverit pysyy koulussa. Kenelläkään ei ole aikaa tehdä mitään tai energiaa vastata tekstiviestiin. Jotenkin alkaa miettimään kuinka helppoa tämä lukiossa oli. Löysin heti sen porukan jonka kanssa vietin seuraavat kolme vuotta ja nyt vain toivon että hekin olisivat täällä. Olen kerennyt jo itkeä muutamat itkut siitä että budjetti ei oikein anna minun mennä kotiin jouluksi ja siksi osaankin jo kuvitella ihanan joulun itseni ja itseni kanssa, sillä kaikki muut lähtevät kotimaihinsa omien vanhempiensa ja ystäviensä kainaloon.

Minun suurin toiveeni tällä hetkellä olisi löytää se ihminen tai ne ihmiset joiden kanssa minulla oikeasti klikkaisi ihan täydellisesti ja joilla olisi halua ja aikaa viettää aikaa yhdessä myös vapaa-ajalla. En tiedä onko tämä täysin teinimäinen toive, mutta nyt minulla on menossa jo toinen lähes kaveriton vuosi ja nyt ei oikein enää naurata. Luojan kiitos minulla on Niels, muutenhan olisin ihan hukassa. Hän on tällä hetkellä rakkainta mitä minulla on ja hän on myös paras ystäväni ja varmasti tulee olemaan seuraavat vuosikymmenet ja siksi olen todella onnekas ihminen. Myös Nielsin perhe on suurena tukenani ja siksi minulla on sellainen olo että minulla on perhe myös täällä Hollannissa. En tiedä mitä tekisin ilman heitä.

 Tämä ihminen on kyllä puhdasta kultaa <3 Tapaamme harvoin, mutta jaksamme silti pitää yhteyttä mikä helpottaa oloani paljon!

Tiedän että tämä teksti on hieman masentavan kuuloinen, mutta kyllä mielestäni on okei myös kirjoittaa niistä elämän nurjapuolista. Oletko sinä paininut yksinäisyyden kanssa jossain vaiheessa elämääsi? Miltä se tuntui ja miten käsittelit tämän ajanjakson?