Aurinko on saapunut kaupunkiin

Jotain ihmeitä taivas on päättänyt keittää, sillä tässä maassa on aurinko paistanut jo kolme päivää peräkkäin! Tiedättekö sen tunteen kun on ollut pitkä ja kylmä ja erittäin pimeä talvi, mutta sitten kevääseen tultaessa aurinko alkaa antamaan sinulle toivoa paremmasta ja kaikki näyttää niin paljon ihanammalta ja kauniimmalta ja olet onnesta sekaisin? Tämä on minulla juuri nyt meneillään. Onnesta sekaisin. Auringosta inspiroituneena saatoin jopa myös varata lennot kesäksi Suomeen ja PORTUGALIIN!! Reilu pari viikkoa Portugalin auringon alla tullaan minä ja rakas poikaystäväni viettämään elokuussa. Synttärinikin jopa sattuu juuri tuolle samalle ajalle. Enää kolme kuukautta koulua ja sitten on aika taas päästä kesälaitumille!

Kuvaussessiot koulua varten

Tekoverta huiii

Ohjaus hommissa

"veri" paperilla

Tämä viikko lähti käyntiin tyylikkäästi herätyskelloon heräämättä (kiitos kämppikseni jotka melusivat jälleen kerran yö kahdelta ja jouduin turvautumaan korvatulppiin). Ei onneksi hätiä mitiä, sillä muutkin ryhmäläiseni olivat myöhässä. Aloitimme päivän uuteen videokameraan tutustuen ja kuvaten yhtä projektiamme varten, mutta tämäkin loppui niin aikasin että iski ihan ahdistus siitä että joudunko minä nyt lähtemään kotiin ja kestämään kämppiksiäni. Onneksi Helen pelasti minut ja innosti minua lähtemään turisteilemaan Amsterdamiin! Siellä otimme sitten perinteisen kanaali ajelun, jolla olen viimeeksi ollut 17-vuotiaana. Nostalgista! Kaupunkikierroksen jälkeen olikin niin kova nälkä että ruokaa piti saada nopeaa. Onneksi vanhana ja viisaana muistin että maanantaisin eräässä todella kivassa ravintolassa kaikki ruoat on -50%. Syötiin sitten alkupalat ja isot hampparit ja tämän päälle vielä sidukat eikä hinnaksi tullut kuin kymppi. Voittajafiilis!

Olen valmis lomalle

Tiimi arskat

Kanaaliajelulla

Aurinko paistaa!

                                   

Lähde opiskelemaan Hollantiin!

Tässä kahden päivän päästä tulee täyteen tasan puoli vuotta siitä, kun päädyin takaisin koulunpenkille ja olen erittäin tyytyväinen siihen, että täällä ollaan. Aivan pian on aika taas hakea korkeakouluihin ja sen kunniaksi esittelen tässä postauksessa miksi Alankomaat on hyvä paikka opiskella, ja mitä koulussani oikeastaan puuhaillaan. Tekstistä tulee varmasti hieman pitkähkö, mutta toivottavasti se myös auttaa niitä jotka ehkä ovat miettineet opiskelua ulkomailla.

Opintojen rahoitus

Ensimmäinen asia joka varmasti monen tulevan opiskelijan mieltä vaivaa on opintojen rahoitus. Minullakin se vaivasi mieltä kyllä, mutta onneksi Alankomaiden opintomaksut ovat kuitenkin Euroopan tasolla aika matalat. Kela (ainakin vielä viime syksynä) tukee ulkomaille lähtevää opiskelijaa tosi hyvin, paremmin jopa kuin Suomeen jäävää. Opintotukea ja asumislisää tulee saamaan yhteensä sen melkein 550e kuukausi (lukuvuosi 2015-2016) ja tämän päälle olen itse ainakin päättänyt ottaa täyden opintolainan. Tästä lainastahan minä en todellakaan ole käyttänyt kaikkea ja paljon on säästössä, mutta silti laina se on. Jos päätät opintosi ajoissa Kela voi kuitenkin korvata 40% lainastasi.

Minua ei koskaan pelottanut lainan otto. Halusin viimeinkin tavoitella unelmiani ja päätin, että murehdin tästä lainasta sitten, kun täytyy. Ehkä tämä kuulostaa tyhmältä, mutta minä en ole oikeasti ollenkaan huolissani. Hollannissa lukukausi suomalaiselle maksaa n. 2000e per vuosi, jonka voi maksaa joko kerralla tai erissä. (Päivitys: lukuvuodesta 2018 alkaen ensimmäisen vuoden opiskelijalle opiskelu maksaa vain puolet täydestä hinnasta)

Hollannissa ruoka ja muut tarvikkeet ovat paljon halvempia kuin Suomessa, mutta asunto saattaa maksaa taas vastaavasti enemmän. Minä kuitenkin omasta vapaasta tahdostani teen silloin tällöin lastenvahtikeikkaa tai muuta työtä, jolla saa vähän lisää euroja taskuun.

Päivitys: Koulukirjat maksavat Alankomaissa Suomen lailla paljon. Onneksi ainakin minun koulussani suurin osa kirjoista löytyi helposti pdf-versioita, eikä sitten niitä kaikkia kirjoja loppupeleissä tarvinnut muutenkaan ollenkaan. Koko opintojeni aikana käytin vain muutaman satasen koulukirjoihin.

Hakemisen helppous

Hollannissa vain erittäin harvoissa oppilaitoksissa on viralliset pääsykokeet. Suurin osa menee sillä periaatteella, että jos sinulla on päättötodistus toiselta asteelta, ja varaa maksaa opinnot, olet sisällä. Hollannissa kaikki ovat tervetulleita opiskelemaan sitä mitä haluavat, mutta kikka onkin siinä, että sinun tulee saada tietyn verran opintopisteitä ensimmäisen vuoden aikana, tai muuten lennät koulusta pihalle. Tosin tätä ei tarvitse stressata, sillä nämä pisteet saa kyllä aika helposti kasaan. Tämä hakemisen helppous oli kuitenkin yksi erittäin suuri tekijä, miksi jäin Hollantiin opiskelemaan. Halusin oikeasti heti kouluun, enkä kokeilla monta vuotta peräkkäin Suomessa onneani.

Oma hakemukseni jonka laitoin eteenpäin reilu vuosi sitten :)

International Communication&media linja (nykyinen Creative Business)

Lukuvuosi ja koulujärjestelmä

Opintolinjani on erittäin monipuolinen ja tavallaan aika yllättävä kurssimielessä, sillä me opimme koulussa paljon kattavampaa aihealuetta, kuin olisin kuvitellut. Hollannin koulujärjestelmä on hieman samankaltainen kuin Suomessa, tosin mielestäni paljon intensiivisempi. Lomia täällä on paljon vähemmän ja vuosi on pistetty todella rankkoihin kymmenen viikon jaksoihin. Nämä jaksot toimivat teoriassa näin: ensimmäiset 7 viikkoa käyt oppitunneilla (tosin ei ole pakko, mutta erittäin suositeltavaa) ja samaan aikaan teet ryhmäprojekteja ja muita hommia. Viikolla 8 sinun tulee palauttaa kaikki ryhmäprojektit ja viikolla 9 on koe liittyen tiettyyn aihealueeseen. Viikko 10 on lomaviikko.

Tämä kymmenen viikon järjestelmä ei ehkä ole oppimisen tai mielenterveyden kannalta se paras, koska ihmiset alkavat helposti stressaamaan jo viikolla 3. Viikkojen vieriessä stressitaso nousee samaa vauhtia, jonka vuoksi sitten viikoilla 7-9 oppilaat ovat aika hysteerisessä tilassa. Tästä kuitenkin selviää, ja ainakin tällä systeemillä oppii lyhyessä ajassa erittäin paljon.

Joululomat ja kesälomat pidetään samaan tyyliin kuin Suomen peruskouluissa ja lukioissa, tosin kesäloma alkaa vasta kesäkuun puolen välin tienoilla. Hollannissa yleensä koulut loppuu siinä heinäkuun vaihteessa, mutta koska meidän koululla ei ole mitään erityisiä hiihtolomia sun muita, meillä lomat alkaakin jo kesäkuussa ja päättyy sitten elo/syyskuun vaihteessa. 

Oppiaineet

Mainitsinkin jo aiemmin, että opimme yllättävän kattavasti eri aineita. Vielä minulla ei oikein ole hajuakaan mitä tulemme oppimaan ensi vuonna, mutta kuulemma aika paljon markkinointia ja teoriaa. Kerron kuitenkin jakso kerrallaan mitäs kaikkea me olemmekaan tehneet tähän mennessä.

1. Jakso:

Ensimmäinen jakso oli aika teoria painotteinen. Kävimme läpi kuluttajapsykologiaa, mutta ylläripylläri tämähän olikin aivan älyttömän mielenkiintoista. Meidän ryhmäprojektinamme meidän piti suunnitella uusi keksintö ja tehdä siitä sitten raportti miten me myisimme sitä jne. Me myös teimme projektin monimuotoisuudesta ihmisten kesken, eli suomeksi; valitsimme haluamamme näkökulman (esim meidän ryhmä valitsi valkoiset naiset asumassa Etelä-Afrikassa) ja teimme siitä tutkielman. Tämän lisäksi me myös teoriassa suunnittelimme festivaalin. Ensimmäinen jakso oli todella todella täynnä työtä, mutta tykkäsin siitä kuitenkin paljon.

2. Jakso:

Ihan lemppari!! Olen itse enemmän käsillä taitaja ja siksi rakastin tätä jaksoa, sillä me teimme ryhmäprojektina nettilehden ja sitten itsenäisesti meidän tuli rakentaa nettisivut, sekä kirjoittaa omavalintainen artikkeli. Tämän lisäksi meidän piti myös tehdä jokin tylsähkö raportti mediahistoriasta mutta sen teki nopeasti parissa päivässä. Tämän jakson ideana oli oppia suunnittelemaan ja muokkaamaan kuvia ja minähän aivan rakastuin tähän. Pystyin uppoutumaan kuvamuokkaukseen tunteja ja tunteja.

3. Jakso:

Tämä nykyinen jakso on myös aivan ihana! Meidän tulee kirjoittaa käsikirjoitukset kahdelle videolle, jotka tulemme itse kuvaamaan (isoilla kameroilla!) ja tämän jälkeen editoimaan. Olemme nyt viisi viikkoa viettäneet miettien ja visualisoiden mitähän näissä videoissa tulee tapahtumaan ja minkälaisia kuvakulmia sun muita tulemme käyttämään, ja hauskaa on ollut. Tämän lisäksi sivuun kuuluu kauheasti piirtämistä ja suunnittelemista ja raporttien kirjoittamista. Joudumme myös tekemään projektin yhtiöviestinnästä, joka vaikuttaa tosi epäselvältä, mutta eiköhän siitäkin selvitä. 

4. Jakso:

Vielä en ole päässyt näin pitkälle mutta kuulemma harjoitellaan tutkimustaitoja, lasketaan tilastomatikkaa ja kaiken maailman tylsempiä juttuja, mutta kuulemma aika helppoa on.

Voin vain ja ainoastaan suositella opintojamme. Vaikka koulu ei aina osaa hoitaa hommia niin kuin pitäisi, niin tykkään opiskella täällä. En nyt ole ihan varma, mikä minusta tulee kun valmistun täältä, mutta opintojen perusteella voin olla melkein mitä vain. Minusta on ihanaa että nämä opinnot eivät sulje melkein kaikkia ovia, vaan pitää avoinna vielä monenmonta työalaa. Minusta on myös ihanaa että melkein puolet oppilaistamme tulee muualta kuin Hollannista, ja käyvät läpi ihan samoja asioita kuin sinä. Olen löytänyt niin paljon ihania ihmisiä koulustani, joita en millään vaihtaisi pois!! Yksi erittäin mukava puoli koulussamme on myös, että meillä on oikea pubi meidän koulun sisällä. Eli aina kun ärsyttää kesken koulupäivän voit vain painua alkakertaan kaljalle!

                         

Haaveilen, unelmoin.

Olen aina ollut ainainen haaveilija. Siitä en pääse yli enkä ympäri. Aina kun pitkään odottamani lomamatka on ohi mieleni lannistuu, mitä minä voin odottaa nyt? Siksi minun lomasuunnittelut alkavat aina hyvin varhaisessa vaiheessa jotta minulla on jotain mitä odottaa ja jotain mistä innostua aina vähän väliä. Joululomaa odotin viime syksynä jälleen kerran kuin kuuta nousevaa ja taas kerran palattuani reissusta iski minuun jokin hirveä ahdistus. Tämän vuoksi menin ja aukaisin pankkitilini ja aloin laskemaan mahdollisuuksiani. Minun ihoni ja mieleni huutaa aurinkoa, joten aurinkoloma se täytyy olla. Mutta minne? Aasia? Amerikka? Eurooppa?

Olen elämässäni matkustanut ainoastaan kaksi kertaa Euroopan ulkopuolelle ja molempina kertoina suuntana oli Thaimaa. Nyt haluaisin päästä valloittamaan muita maailmanosia. Bucketlistani ykkösenä on pitkään loistanut jo Costa Rica ja muut Etelä-Amerikan maat. Harmi että poikaystäväni vuoksi emme niin kauas pääse tänä kesänä lähtemään. Onneksi minulla on tällä hetkellä sellainen tilanne että pystyisin menemään itsekseni kaukolomalle vaikka ensi jouluna tai miksei jo vaikka syksyllä? Minusta tuntuu että tuo loma kuitenkin saattaa siirtyä vuodella eteenpäin.

Eurooppa se on. Thaikkuihin olisimme halunneet, mutta valitettavasti kesäkuukausina sielläpäin on sadekausi ja minä olen saanut täysin tarpeekseni sateesta. Ei kiitos. Aloin mielessäni heti kuvittelemaan itseäni Kreikan saarille tai Italian viinipelloille. Portugalilainen kaveri kuitenkin kutsui minut ja Nielsin hänen luokseen ja pitkään mietittyämme ajattelimme että ehkä siinä olisi ideaa. Minä en henkilökohtaisesti tiedä Portugalista yhtään mitään. Espanjassa olen käynyt muutaman kerran, mutta kuulemma ei niitä voi verrata. Olen kuullut nyt niin paljon hyvää eteläisen Portugalin rannoista että pakko kai se on itse mennä tutkimaan. Nyt pitäisi saada vielä lentoliput taskuun ja voimme lähteä. En jaksa odottaa. Valehtelematta uneksin tästä matkasta jo joka yö.

Haluan kuitenkin kysyä teiltä lukijoilta tiedättekö te Euroopasta jotain paikkaa jossa olisi kauniit ja eksoottiset rannat, luontoa ja myös ihanaa kaupunkia? Etsin paratiisia!!

Matkakuumeen inspiroimana minä ja kaverini menimme tutkimaan rakasta Utrechtiä ja löysimme kauneimmat kujat ja pusikot ja ihmettelimme kuinka emme tienneet kuinka paljon Utrechtilläkin on antaa. Näihin kuviin ja tunnelmiin :)

                               

Helmikuun burn out

Oloni on hieman sekava

Olen jotenkin onnistunut haalimaan itselleni ihan kamalan jatkuvan väsymyksen ja tämän vuoksi mielikin makaa maassa aina silloin tällöin. Luulen että isona syynä tähän on tämä loputon vesisade ja harmaa taivas joka ei vain jaksa loppua ollenkaan. En muista että viimeisen kolmen vuoden aikana tässä maassa olisi koskaan ollut viikko toisensa jälkeen näin kurja sää. Luulen myös että tämänhetkiseen väsymykseen ja ärsytykseen löytyy syy myös hormooneista, mutta otin ja menin hemmottelemaan itseäni jättimäisellä ruokareissulla ja nyt voin vain maata sängyssä ja syödä. Eilen tuntui että söin taukoamatta, mutta nälkä vain oli ja pysyi. En tiedä mikäs vaihde minulla on nyt menossa mutta energia ei yksinkertaisesti riitä yhtään mihinkään. Hieman huolettaa millainen olo minulla on sitten seuraavien 4 viikon aikana, sillä tuon jälkeen pitäisi ihmeen kaupalla saada taas miljoonat projektit lähetettyä sisään ja osata koealue etu- ja takaperin ja tällä hetkellä emme ole päässeet alkuunkaan.

Taas on maanantai ja uusi viikko edessä. En vieläkään jaksa vain ymmärtää mihin viimeiset 4 viikkoa ovat menneet. Muistan kun pienempänä äiti jaksoi kertoa minulle kuinka aika tulee vanhetessa menemään vain nopeampaa ja nopeampaa, mutta ei sitä silloin uskonut. Näinhän tässä on mennyt käymään ja nyt mietin vain aikooko aika nopeuttaa tahtiaan vielä tästäkin enemmän? Olen erittäin onnellinen että tälle viikolle minulla ei ole töiden ja koulun lisäksi mitään suunnitelmia joten pitäisi varmaan pian vain löytää uusi TV- sarja jota alkaa seuraamaan ja viettää illat omissa oloissa. Voisin ehkä hemmotella vielä itseäni lomasuunnitelmilla ja ehkä pian ottaa ja varata lentoja hieman sinne sun tänne. Jotenkin harmittaa vaan niin kovasti kun tällä hetkellä kaikissa kouluissa täällä on lomaviikko meneillään, mutta meidän koulu se vain painaa menemään ja lomaa saadaan virallisesti vasta oikeastaan kesäkuussa. Itku.

P.S. Pakko vielä tunnustaa että kesken kaiken ku tätä postausta raapustin piti juosta kauppaan ostaa suklaavanukasta. Syytän jälleen kerran hormoonien jylläystä.

P.P.S. Saatoin juuri myös nukahtaa kahdeksi tunniksi ja tämän postaus viivästyi tunneilla. Mitäs ihmettä te aivot nyt puuhaatte..

Onko muillakin kauhea helmikuinen väsymys päällä?

                               

Paha kämppis

Viikonloppu oli hieman turhan nopea. Viime viikko oli niin täynnä surua hieman kaikkien osalta että tarvitsin pitkää viikonloppua jonka aikana voisin todella ladata patterini. Viime viikolla ystäväpiiristäni kaksi kaveria menettivät lähimmäisensä ja meidän koko koulu menetti oppilaan joten miettimistä ja pohtimista koko viime viikko oli täynnä. Sitä haluaisi vaan lentää Suomeen ja halata kaikkia lähimmäisiäni ennen kuin on liian myöhäistä. Perjantaina tuntui jo niin pahalta että pystyin melkein tuntemaan kivun sydämessäni. Minusta vaan tuntui niin pahalta kaikkien puolesta.

Minua hemmoteltiin

Ehkä tässä yksi syy siihen miksi viikonloppuni oli niin täydellinen ja niin täynnä rakkautta. Totta tietty että eilen oli ystävänpäivä joka ehkä lisäsi tätä romanttista efektiä mutta nyt voin sanoa että on hyvä olla. Kotiin saavuin tänään hyvillä mielin ja minkä järkytyksen koinkaan kun sisälle taloomme pääsin. Se lian ja tiskien ja tahman määrä mikä keittiössä ja olohuoneessa vallitsi. Siitäpä sitten inspiroituneena siivosin ja jynssäsin oman huoneeni parissa tunnissa sellaiseen kuntoon että en halua edes enää poistua huoneestani tuohon kakkakasaan mikä oveni ulkopuolella vallitsee. Parastahan tässä on se että kaikki kämppikseni sanovat vaan että "en se minä ollut". Joo ei tietenkään naapurithan ne varmasti kävi vähän hämmentämässä. Nyt minulla on kupponen glögiä kourassa rauhoittamassa minua ja lähden kirjoittamaan aiheesta joka saa minut viikottain raivon partaalle; asuminen kämppiksieni kanssa.

Jotkut teistä ehkä muistaakin kuinka onnessani olinkaan kämppiksistäni. Tätä onnea kesti noin sinne joulukuuhun asti jolloin kaikkien esirippu laskeutui alas ja ihmisistä alkoi paljastumaan heidän oikeita piirteitään. Aion nyt ihan ensin sanoa etten varmasti itsekään ole mikään täydellinen kämppis, mutta minä osaan silti käyttää maalaisjärkeä. Tässä lista ihan itsellenikin asioista mitä haluan että tässä ja tulevissani asunnoissa mietitään.

1. Tiskit

Kaikki lähti käyntiin ihan pienistä asioista kuten tiskit (jotka by the way ei ole enää pieni ongelma talossamme). Haamutiskejä alkoi ilmestymään ympäri keittiötä ja kaikki väittävät etteivät ole heidän. Ärsytti kovasti sillä minulla on omat astiat huoneessani ja jos en niitä heti ruokailun jälkeen pese niin tuon ne huoneeseeni, jotta tiskisotaa ei syttyisi. Silti minä aina päädyn jynssäämään niitä kymmentä kuppia joita kukaan muu ei ala pesemään

2. Pyykkiteline

Joo uskokaa tai älkää, mutta on tullut pientä kinaa tästäkin. Tätä pyykkitelinettä käyttää vain minä ja yksi kämppiksistäni, mutta tämä kämppis on niin taitava pyykkitelineen käyttäjä että pitää helposti sen huoneessaan sellaiset 5-6 päivää viikossa vaikka pyykit olisivatkin olleet kuivana jo pidemmän aikaa. Koitappa siinä sitten pestä omat vaatteesi.

3. Siivousvuorot

Tämä ongelma alkoi heti syyskuusta asti. Meillä on lista neljälle eri viikolle joka meinaa sitä että kaikilla on viikottain yhden alueen siivousvuoro. Mutta joka viikko kun siivosin omaa aluettani aloin ihmettelemään kuinka muka viikon aikana on voinut noin paljon likaa ja pölyä kertyä. Marraskuussa kun pyysin kämppistäni moppaamaan erään kohdan lattiasta hän vain sanoo "en minä ole koskaan tohon moppiin koskenutkaan, en mä osaa". Tässä kohtaa meinasi loppua usko. No nyt selvisi miksi minusta tuntuikin siltä että minä lähinnä vain siivoan talossa.

4. Roskis

Sitä vaan ei osata tyhjentää vaikka kuinka on täynnä tai haisee.

Tästä kuvasta ei see muokkaamallakaan siistiä

Nämä ongelmat on varmasti ihan melkein jokaisen opiskelijan riesana. Tämä onkin vain pieni osa siitä miksi haluan lähteä pois tästä asunnosta. Ehkä se suurin syy on se että tunnen itseni todella ulkopuoliseksi. Vaikka kaikki osaavat puhua täydellistä englantia, niin silti ei jakseta edes yrittää. Tai kaksi kämppistäni yrittää, yksi haistattaa vain pitkät. Tämä samainen yksi on myös itsekkäin ihminen jonka olen ikinä tavannut. Kerran hän meni ja tukki pöntön ja sanoi vaan hasta la vistat ja lähti kotikaupunkiinsa viettämään viikkoa. Sieltä tulee sitten viestiä että joko me fiksattiin pönttö ja kun sitä ei voinut noin vain yksinkertaisesti korjata kun se oli ääriään myöten tukossa. Minähän jouduin sitten aina kirjastoon menemään jos pissahätä iski. Naurettavin osa oli ehkä se kun tämä pöntön tukkija laittaa viestiä että meidän pitää korjata vessa koska hän ei muuten voi tulla takaisin kotiin. Näitä itsekkäitä tekoja tapahtuu ihan viikottain ja hän ei vaan välitä muista, tärkeintä vain että kaikki on hänellä okei.

Nyt uusin villitys on nimeltään "huudetaan öisin". Minusta tuntuu että pari kämppistäni ovat aloittaneet aikamoisen bile/huume/alkoholi villityksen sillä heidän kavereitansa vaan ramppaa täällä koko ajan ja jos ei sitä niin sitten kotiin tullaan 2-6 aikaan yöstä huutaen ja huonekaluja paiskoen. Ei mitenkään vihaisesti mutta kun niin äänekkäitä ovat humalassa. Ja tätä ei koskaan tapahdu viikonloppuisin vaan aina viikolla. En tiedä miten aikoivat suoriutua koulustaan.

Hengataan sitten omassa huoneessa kun ei muualla pysty olemaan

Nämä kaikki syyt (ja monet muutkin hieman pienemmät syyt) ovat ajaneet minut siihen tilanteeseen että minua ahdistaa tulla kotiin. Joka kerta kun tulen kotiin toivon ettei siellä olisi ketään muuta. Jos on, niin painun huoneeseeni niin nopeasti kuin pystyn. Sama toisin päin. Jos olen kotona yksin, vavahdun jokaiseen ääneen ja sydämeni alkaa paukuttamaan koska pelkään että joku tulee kohta kotiin ja oma rauha olisi poissa. Minulla ei ole ollenkaan kotoisa fiilis ja siksi haluan täältä pois niin pian kuin mahdollista. Sopimukseni loppuu 12.6 ja sitten se on menoa se.

Nyt aiheesta ihan kukkaruukkuun. Kävin tänään sellaisessa yliopiston kokeessa jossa ne vissiin tutki käyttäytymistä ja me siis tietokoneilla pelattiin rahasta. Jokainen sai aluksi tietynmäärän rahaa ja sitä pystyi sitten lahjoittamaan ja vastaanottamaan ja jos osasi pelata hyvin niin pystyi voittamaan vissiin jopa 20e. Minä itse pääsin 16e voitolle, jee en oo koskaan ikinä voittanut ennen rahaa! Ainiin ja Johanna muuttaa kuun lopussa Utrechtiin!!!!! Ehkä elämä alkaa näistä kämppiksistä huolimatta loistamaan pian erittäin kirkkaasti.

Kuulostaako nämä kämppisongelmat tutuilta? Onko muiden taloudessa näitä ongelmia?

                           

Konserttia ja biljardipalloja

Kuvaussessiot metsässä. Kaikki kuvat ovat minun ottamiani :) 

Ihan ensiksi pitää tehdä itselleni tällainen kirjallinen lupaus täällä että päivitän menojani useammin blogiini sillä muuten minulle aina kasaantuu niin monta tapahtumaa ja asiaa joista haluaisin kirjoittaa ja kertoa, aivan niin kuin nytkin. Minulle on jotenkin viime kuukausien aikana sattunu ja tapahtunut niin paljon että aikaa blogilleni tai edes omalle itselleni ei oikein ole ollut mutta haluan tästä lähin pitää huolen että saisin päivitettyä blogiani useammin ettei teidän lukijoiden tarvitse aina lukea pitkää romaania.

Meillä alkoi tämän kuun ekana päivänä taas uusi jakso koulussa jota on nyt sitten eletty viikko. Ensivaikutelmani jaksosta? RAKKAUS! Kaikki vaikuttaa niin mielenkiintoiselta. Meidän tulee tehdä kaksi videota, toinen niistä on tietoisku video jonka pitäisi jotenkin parantaa maailmaa ja toinen palkkausvideo jollekin yhtiölle. Näitä videoita varten me tehdäänkin käsikirjoitukset ja kuvataan ne sellaisilla isoilla koululta lainatuilla kameroilla ja tämän jälkeen tietty editoidaan ne hienon näköisiksi. Olen niin innoissani koska tämä on taas juuri sitä mitä rakastan tehdä. Harmi vaan että emme pääse käyttämään koulumme jättimäistä kuvausstudiota. Näitten projektien lisäksi meillä tulee tutkiä valitsemaamme yhtiötä ja kirjoittaa siitä pitkä raportti. Hieman kuivempaa mutta eiköhän sekin siinä sivussa mene.

Elämäni näin ylipäänsä loistaa aika kirkkaasti parhaillaan. Olen ihan yllättänyt itseni sillä oma-aika ei vain mahdu kalenteriini. Nyt viimeinkin minulla on 4 tuntia aikaa istua kotona itsekseni ilman ohjelmaa tai kavereita ja siksi pääsin viimeinkin tietokoneeni äärelle. Tässä jaksossa jokaisen koulupäiväni päätteeksi olen aina vain päätynyt jonkin kaverin kanssa jonnekin. On ollut kahvittelua ja illallista ja drinksuja ja leffailtoja ja kaikki nämä tapahtui spontaanisti joten mielestäni hieno saavutus. Yleensä lampsin koulun jälkeen vain kotiin ja nyt ei ole käynyt vielä kertaakaan näin.

Lempihetkeni tässä kuussa tapahtui periaatteessa eilen ja toissapäivänä. Toissapäivänä saavutin elämässäni jotain suurta sillä lähdin pelaamaan biljardia poikaystäväni ja hänen kaverinsa kanssa. Haluan tässä välissä mainita että en ole biljardin ystävä ja viimeeksi tuli pelattua sitä joskus 10-vuotiaana. Peli näytti ensin aivan toivottomalta omalta osaltani ja pojat alkoi tietty sitten ohjailemaan minun peliäni. Tästähän minä en tykkää ollenkaan sillä itse olen sitä mieltä että minä joko osaan tai en osaa ja kukaan ei minua parissa tunnissa voi opettaa. Huvin vuoksi otettiin kuitenkin ottelu jossa minä olin yksin poikia vastaan. Kuinkas kävikään? Minähän murskasin pojat ihan 5-0 ja minusta tuli hetkessä päivän pelaaja. Nyt voin kuolla onnellisena.

Eilinen oli ehkä spontaanein tempaus aikoihin sillä suunnitelmissani oli kotona löhöilyä ja ehkä kouluhommien tekoa ja minne minä päädyinkään? Teinivuosieni lemppariartistin konserttiin!!! Tiesin että Joshua Radin oli tulossa Utrechtiin mutta lippujen hinnan vuoksi ajattelin että ei ehkä ole sen arvoista, varsinkin sen vuoksi että ensi kuussa olen menossa yhden tämänhetkisen suosikkiartistini konserttiin (tästä paljastan myöhemmin sitten lisää). Olin kuitenkin maininnut Joshua Radinin tulosta Helenille jo aikoja sitten ja silloin päätimme että emme osallistu konserttiin. Eilen aamupäivällä puhelimeni alkoi kuitenkin laulaa sillä Helen pommitti minua tekstareilla: "Lähdetäänkö sittenkin sinne konserttiin? Se olisi tänään!". Minua ei tarvinnut suostutella kahdesti, olin heti in! Löysimme halvemmat liput ticketswapista ja istumapaikkamme oli aivan mahtavat! Suoraan lavan edessä! Tosin hieman ärsytti kuin noin tunti ennen konserttia minä sain kaksi ilmaista lippua tuonne konserttiin, mutta ehkä on ihan hyvä kannattaa Joshua Radinia rahallisestikin, heh. Konsertti oli todella todella kaunis! Hihkuttiin innosta koko illan läpi. Ilta päätyi hienosti drinksuille jonka jälkeen pääsin väsyneenä ja onnellisena tyttönä omaan sänkyyn ja vielä iha yksin, sillä viime aikoina tietyistä syistä minulla on ollut kavereita yökylässä ja Nielskin vietti juuri 4 yötä luonani. Oma peti kullan kallis.

Tästä konsertista inspiroituneena mietin että pitäisi käydä useamminkin. Oletteko te käyneet joissain konserteissa jotka mielestänne olivat todella hienoja? Joitain vinkkejä mitä pitäisi mennä katsomaan?

Joshua Radin

Haluan vielä kertoa kesäintoilustani sillä eihän tässä ole enää kuin 4 kuukautta ja pääsemme kesälaitumille. Olen päättänyt jättää huoneeni hankalien kämppisten vuoksi josta kerron myöhemmin ihan erillisessä postauksessa. Tämä tulee tapahtumaan kesäkuussa jonka jälkeen olen (toivottavasti) parisen kuukautta kodittomana. Tuo on taas se aika vuodesta jolloin asunnon löytäminen on lähes mahdotonta, mutta toivotaan parasta. Ajatuksena olisi muuttaa yhteen kaverini Helenin ja Sophian kanssa hienoon taloon Utrechtin keskustassa. Pian nähdään toivommeko ihan liikaa. Kuitenkin, muuttoni jälkeen suunnitelmissani olisi lähteä noin kuukaudeksi kotiin Suomeen jonka jälkeen palaan takaisin tänne ja matkustan Nielsin perheen kanssa Saksaan. Siellä tarkoitus olisi mennä leireilemään jonnekin pusikkoon. Uskon kuitenkin että siitä tulee ihan rentouttavaa. Tämän jälkeen lähdemme sitten Nielsin kanssa ensimmäiselle viralliselle lomamatkalle Portugaliin!! Itse toivoin kohteeksi joko Italiaa, Costa Ricaa tai jotain Aasian maata koska haluan jotain erilaista, mutta Niels sai minut puhuttua ympäri sillä Portugalissa voimme olla ystäväni Claran kanssa ja kuulemma siellä on naurettavan halpaa joten meillä säästyy sitten pitkä penni jotka voimme sitten joskus tuhlata vaikka siellä Costa Ricalla.

Onko teillä lukijoilla jo kesäsuunnitelmia?