Kerro kerro kuvastin, mistä ihmeestä me löydetään meille koti?

Asunnonhaku on aina todella stressaava prosessi ja tuottaa harmaita hiuksia itse kullekin. Asunnonhaku Utrechtissä on lähes mahdoton prosessi, sillä ihmisiä on niin paljon enemmän kuin vapaita asuntoja miksi minullakin on tässä mennyt jo kuukausia ja sen päälle myös mielenrauhakin alkaa huojumaan. Aloitin etsintäprosessini kahden muun kaverini kanssa mutta tottakai tuurimme oli myös surkein, sillä tammikuussa Hollantiin astui laki voimaan että vain maksimissaan kaksi ihmistä voi vuokrata asunnon/talon tai muuten välittäjällä pitää ostaa törkykallis lisenssi, mitä kukaan ei siis hintansa vuoksi omista ja siksi vuokraaminen kaverin kanssa on mahdottomampaa kuin mahdoton. Ennen tammikuuta asuntoja pystyi vielä vuokraamaan kolmen ihmisen kanssa minkä vuoksi asunnonhankinta oli kohtuullisen edullista ja helppoa. Lopulta päätimme että etsitään asuntoa sitten  kuitenkin vain pareittain. Ongelma kahdessa ihmisessä on nyt se että kahden hengen asunnot menevät niin nopeaa koska kaikki etsivät sitä ja tarjontaa opiskelijabudjetille on niin vähän sillä tänäpäivänä suurinosa näistä asunnoista maksaa vähintään se 1000e kuussa eli periaatteessa saman verran kuin kolmen makuuhuoneen asunto, mikä on  kahdelle opiskelijalle täysin mahdoton summa. Kävin ennen Saksan reissua viidellä eri välittäjätoimistolla ja hekin kutsuivat metsästysreissuamme mahdottomuudeksi. Meidän budjetille sopivia kahdenhengen asuntoja ei vain ole. Ja meidän budjettimme ei edes ole kauhean surkea, sillä se menee noin 900e tienoilla. Eräs välittäjätoimisto meni kuitenkin lupaamaan että löytäisivät ihan varmasti meille jotain, mutta siitäkään ei sitten ainakaan vielä tullut mitään. Tiistaista lähtien olen majoittunut Helenin huoneeseen jotta voimme aktiivisesti etsiä ja kulkea ympäri Utrechtiä, mutta kolmen päivän jälkeen voimme sanoa että olemme uupuneita ja tuntuu että kaikki työ menee hukkaan koska mitään positiivista vastausta ei vain tule mistään. Antaisivat nyt jotakin toivoa.

Tämän mahdottoman asunnonhaun vuoksi olemme kaverini Helenin kanssa suunnitelleet varasuunnitelmia, minkä vuoksi en vielä ole saanut mitään romahdusta. Kävi miten kävi, meillä molemmilla tulee olemaan paikka jossa asua ainakin lokakuun alkuun asti. Asun Nielsillä ainakin vielä kuukauden, tosin kaksi viikkoa tuosta kuukaudesta tulen muutenkin olemaan muilla main. Jos asuntoa ei vielä ole löytynyt elokuun loppuun mennessä, tämä tyttö muuttaa Helenin pieneen huoneeseen. Itseasiassa tuo ei minua haittaa ollenkaan, mutta toivottavasti ei käydä toistemme päälle muutaman viikon jälkeen hehe. Lisäksi minun ei tarvitsisi sitten maksaa matkustuksesta, sillä jos jäisin asumaan Nielsille, minulla menisi junaan ja bussiin joka päivä se noin 10e. Tietty puolet vuokrasta tulisin maksamaan Helenille, mutta se nyt on pienin murheistani. Toivon mukaan tämä kiireisin aika vuodesta jolloin kaikki opiskelijat yrittävät ahtautua Utrechtiin on sitten syyskuun loppuun mennessä ohi ja minulla ja Helenillä olisi sitten paremmat mahikset löytää jotain kivaa meille. Muuten en oikein tiedä mitä aion tehdä. Joko muuttaa Nielsin kanssa yhteen riippuen jos hän löytäisi töitä tai sitten pitää varmaan muuttaa Helenin kanssa pieneen studioon väliaikaisesti tai sitten vain ottaa riski ja muuttaa yksin tuntemattomien ihmisten joukkoon, jäiks.

Kesken asunnonhakua oli pakko myös pysähtyä ottamaan hieman kuvia :P

                                                                           

Saksa, Missä wifi?

Saksaan mentiin ja juuri Saksasta tultiin! Todella leppoisa reissu takana ja näin sellaisia maisemia (ja linnoja) joita en olisi kuvitellut löytäväni noin läheltä rajan tuolta puolen. Meillä kävi myös hieman liiankin hyvä tuuri sään kanssa sillä aurinkoa riitti melkein joka ikiselle päivälle ja asteetkin hipoivat +36 eli hikoilla sai ihan koko vuoden edestä. Huono puoli tässähän oli se että me olimme matkavaunulla ja teltalla liikkeellä ja varjoa ja viileetä ilmaa ei yksinkertaisesti ollut missään. Ainoaa happea sai kun istuimme autossa ilmastointi päällä. Teltassakin oli niin tukalaa ja nukkua ei voinut aamu kahdeksan jälkeen ollenkaan tai sinne tukehtui sisään.  Onneksi camping alueella oli sentään jonkinnäköinen uima-allas jonne pystyi aina välillä sitten pulahtamaan. Viikko meni tavallaan nopeasti mutta toisaalta tuntuu että reissussa oltiin pidemmänkin aikaa ja olen kyllä tyytyväinen että kotona ollaan koska telttaa ei kyllä tule ikävä ja ei varsinkaan Saksalaista ruokaa.

Olimme siis tarkalleen ottaen Saksan Koblenzissa, josta sitten lähes joka päivä matkusteltiin jonnekin katselemaan nähtävyyksiä ja loppulomasta pidettiin kunnon shoppailupäivä. Yllättävintä matkan aikana oli se että a) ihmiset eivät oikein missään osanneet puhua englantia minkä vuoksi en oikein pystynyt kanssakäymään kenenkään ihmisen kanssa ja b) WiFiä Saksasta saa kyllä etsiä kuin neulaa heinäsuovasta. Ehkä tuon WiFin laita on parempi joissain suurkaupungeissa mutta harvoin nettiyhteyteen törmäsin matkan aikana. Kahdesti löysin sellaisen pienen spotin jossa pystyin nopeasti selailemaan saapuneet viestini ja vastailemaan pikaisesti. Se camping alue jolla me oltiin oli todella valtava ja ihanasti Reinin varrella sellaisessa solassa tai pienten kukkuloiden välissä joten maisemat olivat hienot. Camping oli aika rauhallinen ja mitään suurempaa ongelmaa sen paikan kanssa ei ollut. Ainoastaan hieman tylsää että jos vessaan täytyi päästä, piti ensin kävellä viisi minuuttia ennen kuin pääsi perille ja sitten takaisin. Kivahan sitä on sitten kävellä neljältä aamuyöstä kun pissahätä yllättää kesken unien.

En ollut aikohin viettänyt perhelomaa ja tässä oli sitten omat hyvät ja huonot puolensa. Hyvät puolet oli että seuraa riitti ja halvemmallahan sitä itse pääsee kun kaikkea ei itse tarvitse maksaa. Huonot puolet siinä sitten on että minä en saa olla se pomo. Nyt kun on yksin tai kavereiden kanssa asunut jo pidemmän aikaa, alkaa hermot palaa muutaman viikon vanhempien luona olemisen jälkeen. Minullahan oli juuri kuukausi omien vanhempien nurkissa olemista ja nytten viikko päälle Nielsin vanhempien kanssa joten alkaa pikkuhiljaa melkeimpä ärsyttämään. Siksi kysyinkin jo kaveriltani josko saisin hänen luokseen mennä asumaan ensi viikolla ainakin joksikin aikaa. Tavallaan on myös kiva saada pientä hajurakoa Nielsiinkin kun olemme niin tiiviisti viimeiset kolme viikkoa olleet yhdessä ja koska viikon päästä lähdetään jälleen pariksi viikoksi reissuun. Tästä reissusta odotan kyllä jotain aivan mahtavaa kun niin monet kaverini ovat siellä ja saan viettää omat syntymäpäivänikin Portugalissa! Nyt ensin vaan viikko todella ahkeraa asunnonetsintää (JEE MEILLÄ ON HUOMENNA ENSIMMÄINEN HUONEENKATSASTUS HELENIN KANSSA!!) ja sitten takaisin lomailemaan.

Saksan viinipellot, ihanuutta! 

                                                                           

Ruisrock

Jotenkin osaan aina tehdä päivitykseni liian myöhässä, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Nyt voin vain sanoa että kesän paras päivä! Viime sunnuntaina automme nokka lähti kohti Turkua ja olin siskoni kanssa matkalla elämäni ensimmäiselle isoille festareille. Tiesin koko ajan että päivästä tulisi mahtava, mutten osannut odottaa että muisteleminen tuota päivää toisi edelleenkin hymyn huulille. En osaa oikein selittää mikä siitä päivästä teki niin täydellisen, mutta varmaan aurinkoinen sää, mahtavat artistit ja heidän showt ja kaverit teki sellaisen täydellisen kombinaation. Kävimme katsomassa useita artisteja joista suosikkini olivat ehdottomasti Macklemore ja Robin. Macklemorea päästiin katsomaan lähes eturiviin, sillä päätimme jäädä jonottamaan  jo reilu tunti ennen shown alkua lavan eteen ja oli se sen arvoista.

Koko päivän aikana kävelimme reilu 12 tuntia ja istahtaa kerkesimme juuri ja juuri sen 15 minuuttia kun viimeinkin vatsamme huusi ruokaa. Loppuillasta jokainen askel tuntui kun puukon terällä olisi kävellyt, mutta kyllä se oli sen arvoista! Yllätyin kovasti kuinka sutjakkaa festarialueelta pääsi myös kotiin. Ainut ruuhka hetki tuli kävellessä bussille kun massiivinen ihmisjoukko koittaa päästä kapealla tiellä yhteen suuntaan. Festarit loppu yhdeltätoista ja olimme yllättyneitä kun automme saapui takaisin kotiin Vantaalle jo kahden jälkeen. Aurinko alkoi jo nousta tuossa vaiheessa ja selailin sängyssäni vielä tunnin kuvia ja videoita, jotka olin päivän aikana kerännyt. Täydellinen päivä, en voi muuta sanoa. Ensi vuonna voisi ehkä kokeilla kahden päivän festaria ja leirialueella nukkumista, kun siitäkään ei mulla vielä ole ollut kokemusta. Kolmea päivää tuskin tämä minun vanha mieleni jaksaa sillä olin niin loppupuhki jo yhden päivän jäljiltä. Vähän kuitenkin pelottaa että olisi minun tuuriani jos sitten ensi vuonna koko viikonloppuna vain sataisi. Kuitenkin, Ruisrock 2017 odotellessa!

                                                                   

Toinen puolikkaani kertoo

Nyt olen pari vuotta kirjoittanut hieman toisesta puolikkaastani Nielsistä ja meidän suhteestamme. En kuitenkaan ole aikoihin mennyt yhtään syvemmälle aiheessa ja en oikein ole kertonut Nielsistäkään paljoa ja siksi sain idean että pistän Nielsin itse kirjoittamaan "postauksen" blogiini. Päätin siten kirjoittaa ylös kysymyksiä joihin Niels sai omassa rauhassa kirjoittaa vastauksensa ja minä loppujen lopuksi käänsin hänen tekstinsä Suomeksi, sillä hänen suomenkielensä ei taida olla vielä ihan parhaalla tasolla ;) Tässä kuitenkin ensimmäinen blogipostaus poikaystävältäni!

1. Kerrohan hieman itsestäsi. Kuka sinä olet ja mitä sinä teet?

Olen Niels, 21 vuotta vanha ja asun lähellä Amsterdamia. Tällä hetkellä opiskelen Amsterdamin ammattikorkeakoulussa. Pidän jalkapallosta ja käyn ulkona kavereideni kanssa aina silloin tällöin. Tykkään myös viedä Jessicaa treffeille tai laiskotella hänen kanssaan kotona.

2. Kerro viisi tämänhetkistä lemppari asiaasi

1. Jessica.
2. Olen lomalla ja lomasuunnitelmat tällä vuodelle ovat mahtavat (Suomi, Saksa ja Portugali).
3. Kiinalainen ruoka.
4. Nörttimäiset asiat kuten Star Wars ja videopelit.
5. Jalkapallo.

3. Osaatko mainita viisi asiaa jotka suututtavat tai ärsyttävät sinua?

1. Koulu.
2. Koulu.
3. Rasistiset ja piittaamattomat ihmiset.
4. Tietokoneet tai muut asiat jotka pitäisivät toimia mutteivät silti toimikaan.
5. Odottaminen kauemmin kuin 5 minuuttia.

4. Kerro omin sanoin miten tapasit Jessican ja mikä oli ensivaikutuksesi hänestä? 

Minä olin Tinderissä ja näin kauniin tytön, luin hänen esittelytekstinsä ja huomasin että tämä tuli Suomesta. Ajattelin että olisi kiva jutella hänelle joten niin minä tein. Hän vaikutti todella mukavalta, joten käytin "charmiani" ja vakuutin hänet tapaamaan minut. Paras päätös ikinä!

5. Nyt kun aika on kulunut tunnet Jessica varmaan todella hyvin. Mikä on parasta hänessä ja mikä taas on huonointa hänessä? 

Paras asia Jessicassa on se että hän on todella paljon kuin minä. Me molemmat ollaan outoja samalla tavalla ja pystymme olemaan täydellisesti itsemme toistemme seurassa. Huonointa hänessä on se että hän ei aina kerro mikä hänen mieltään oikein painaa.

6. Jos muuttaisit yhteen Jessica kanssa, tulisiko tuleva talonne näyttämään Jessica talolta, sinun taloltasi vai teidän taloltanne?

Haha tuo talo tulisi 95%:sti olemaan Jessican talo. Mutta ei se haittaa. Hän varmasti tietää paremmin noista asioista muutenkin kuin minä.

7. Mikä on hauskin asia joka tapahtui suhteenne aikana?

Hahah luulen että se kerta kun me katsoimme telkkaria yhdessä ja Jessica välttämättä halusi katsoa 'say yes to the dress' ohjelmaa. Sitten jossain kohtaa minun piti mennä vessaan jonka vuoksi nousin ylös sängystä jonka vuoksi Jessica sitten kysyi minne olin menossa. Noh, minähän kerroin että vessaan vain ja aivan yht äkkiä Jessica alkoi itkemään. Kun kysyin mikä oli hätänä hän sanoi "sinä jätät minut tänne ihan yksin". Vessahan oli siis viereisessä huoneessa, noin kolmen metrin päässä haha.

8.  Minkälainen on tavallinen viikkosi?

Tällä hetkellä elämässäni ei tapahdu paljoakaan mitään koska minulla on viivästys koulussa. Joten periaatteessa herään, syön aamupalaa jonka aikana suloinen pieni koirani Dusty tulee istumaan viereeni (todennäköisesti sen ruoan takia). Sitten joskus autan äitiäni hieman kotiaskareissa ja myöhemmin päivällä tapaan kaverini. Viikonloppuisin olen lähes aina Jessican kanssa tai tapaamme hänen kavereitaan ja menemme ulos.

9.  Missä näet itsesi kymmenen vuoden kuluttua?

Kymmenen vuoden päästä minulla on ihana talo Suomessa jossa asun Jessican ja meidän 2-3 lapsen kanssa. Minä olen manageri jossain isossa kansainvälisessä yhtiössä ja Jessica on kuuluisa suunnittelija tai kuvanmuokkaaja tai joku joten meidän ei tarvitse huolehtia raha-asioista niin paljoa. Kuitenkin, me vietämme paljon aikaa yhdessä perheenä. Ainiin! Meillä on myös 2-3 suloista Pomskya koska ne ovat maailman söpöimpiä koiria ikinä!

10.  Mikä on ollut elämäsi paras vuosi ja miksi?

Hmm luulen että parhaat vuodet ovat olleet nämä kaksi viimeisintä vuotta. Tämä siksi koska olen ollut niin paljon onnellisempi kun Jessica tuli elämääni mutta toisaalta viime vuoden aikana en tehnyt paljoa koulu- tai työelämässä. Joten siis parisuhteemme on vain kukoistanut mutta muut elämän osat ovat menneet hieman tylsän puolelle. Mutta kuitenkin sanoisin että viimeiset kaksi vuotta olivat parhaita.



                                                                 

Yksi kesäpäivä

Prinssi rohkeani!

Tänään on sitten kolme viikkoa sitten kun saavuin Suomeen. Kumma kyllä tällä kertaa voin sanoa että tänä vuonna oli paljon enemmän aurinkoisia päiviä kuin sateisia eli onnekkaita oltiin. Tänään matkustimme isolla porukalla Porvoon kaupunkiin. Onneksemme säämiehet olivat väärässä ja sateen sijaan aurinko paistoi lähes kirkkaalta taivaalta. Täytyy sanoa että kaikki ne säätyypit ansaitsis potkut sillä tänä kesänä he ovat menneet metsään niin pahasti monta kertaa että en enää luota säätiedotukseen ollenkaan. Kuitenkin, viikko tätä lomaa jäljellä ja paljon pitäisi vielä tänä kesänä saada aikaiseksi. Onneksi vielä pari kuukautta ennen kun joutuu takaisin koulunpenkille. En nyt olisi yhtään valmis palaamaan Utrechtiin.

Suomessa olo ei aina ole täysin vaivatonta sillä tilanpuute on suuri, varsinkin jos kumppani saapuu kylään. Huomasimme edellisillä visiiteillä että talon ilmapiiri oli silloin tällöin hieman kireä johtuen myös siitä että talo on yksinkertaisesti vain niin täynnä. Siksi tällä kertaa minä ja Niels päätimme asua isovanhempieni kämpällä, koska he itse asuvat keväät, kesät ja syksyt lähinnä mökillä. Tämä järjestely sopi kuin nappi nenään, koska me saimme oman rauhamme ja saatiin suunnitella omat kuviot ja kaikki mahtuivat paremmin olemaan. Niels lähtee nyt muutaman päivän päästä takaisin Hollantiin ja me vietämmekin nyt viimeiset päivät ihan vain kotosalla isäni talossa. Tänään pitäisi vielä painua jonnekin ulos katsomaan futista ja huomenna on sitten varmaan hieman pakkausta ja ehkä shoppailua tiedossa, mutta siinä taisi sitten minun ja Nielsin yhteinen Suomenkesä olla. Varasimme juuri junaliput Saksaan jonne suuntaammekin jo ensi viikolla ja en malta odottaa näitä tulevia reissuja ollenkaan. Yleensä lähden Suomesta vasta aivan kesän lopussa miksi minulla onkin aina vähän väliä sellainen fiilis että eiii, kesä loppuu jo, mutta sitten tajuankin aina että eihän tämä ole ollenkaan totta. Vielä saa hetken nauttia lämpimistä säistä ja paistaa itsensä ruskeaksi.

                                   

Uusi näpytin

Olen nyt vuoden kamalan taistelun jälkeen saanut itselleni uuden kannettavan tietokoneen. Jouduin koko vuoden taistelemaan koulussa erinäisten tietokoneohjelmien kanssa, koska koneessani mikään ei vain näyttänyt toimivan ollenkaan. Tämän vuoksi narskutin hammasta puoli vuotta, kunnes soitin isälleni ja kysyin olisiko mahdollista saada uusi kone. Onnekseni sain myöntävän vastauksen ja sitten täytyi selvittää mikä kone on opiskeluilleni se paras. Valitettavasti sain todella nopeasti huomata että koska opiskelen kommunikointia ja mediaa, koneissa pitäisi olla todella tarkat näytöt ja nopea prosessori, miksi vastoin omaa käytäntöäni pyysin Applen Mac Book Prota. Minähän en koskaan ole omistanut mitään applen tuotteita, sillä jotenkin se ei ole minuun uponnut ollenkaan enkä ole koskaan ymmärtänyt sitä miksi ihmiset maksavat niin paljon puhelimesta, jonka voisi ostaa paljon halvemmalla jos merkki on vain eri. Syy siihen miksi nyt otin Applen on se että Applen koneet oli alunperin suunniteltu markkinointiin ja sen grafiikka on jotain niin uskomatonta ja juuri sitä mitä opiskeluissani tarvitaan. Kone on myös todella nopea ja akun kesto uskomaton, mikä on todella ideaali opiskeluun, bloggaukseen ja valokuvien kanssa työskentelemiseen. Pitkään tätä täytyi kuitenkin miettiä sillä jotenkin mieleni on vain ollut niin vastaan Applen tuotteita ja siksi en halunnut ensiksi Macia enkä etenkään vaivautua opettelemaan täysin uutta käyttöjärjestelmää.

Uusi tietokoneeni on siis 13 tuumainen Applen Mac Book Pro ja otin koneen isommalla muistilla, jotta ulkoista kovalevyä ei tarvitsisi heti ostaa ja kantaa jatkuvasti mukana. Etenkin kun työskentelen isoja määriä valokuvien kanssa, on isolle muistille käyttöä. Tähän mennessä kone on vaikuttanut todella simppleliltä, ehkä siksi koska lainasin kaverini Mac konetta kerran aiemmin, joten käyttöjärjestelmä ei ollut enää täysin outo. Kyllä tämä hieman enemmän päänvaivaa tuottaa kuin Windowsin kone, mutta eiköhän tämä tästä. Olen ällikällä lyöty koneen nopeudesta, näytön tarkkuudesta ja akun kestosta. USKOMATON! Jotenkin niin niin niin paljon ihanampi työskennellä kuvien parissa kun kaikki on niin yksityiskohtaista ja tarkkaa ja kuvanmuokkaus ohjelmatkin pyörivät kuin unelma. Kyllähän tätä konetta ainakin toistaiseksi voi suositella! Toivottavasti mitään negatiivistä ei tule ilmi ainakaan seuraavan parin vuoden aikana.