KIEDO TAKKI YMPÄRILLESI

Kylmyys alkaa päivä päivältä jo aiemmin ja koulusta kotiin pyöräillessä pitää talvitakki kietoa tiukasti ympärille, pistää sormikkaat käteen ja silti hieman paleltaa. Tänään oli ilmestynyt katuihin jo ensimmäiset jouluvalot ja tänään myös ensimmäistä kertaa huomasin että lehdet ovat viimeinkin saaneet keltaista väriä pintaansa. Ulkoilma on niin raikas että haluaisin pitää ikkunat auki yötä päivää, ja maata paksun peiton alla lämpimässä.

Uuteen kotiin sopeutuminen edelleen jatkuu. Viimeisen viikon aikana meidän koti oli kuin pieni Italia sillä yötä päivää talossamme oli vähintään viisi vierasta italialaista ja näitä miehiä vain tuli ja meni tiuhaan tahtiin. Sotkua löytyi joka nurkasta, mutta ainakin nämä vieraat palkitsivat minut ihanalla pastalla. Tänään oli ensimmäinen päivä kun kotona ollaan vain minä ja kämppikseni. Minä tulin kotiin todella myöhään ja onnekseni saan nyt vain istahtaa alas ja odottaa kun kämppikseni Rik laittaa ruokaa.

Minulla on henkisesti ollut viime aikoina erittäin raskasta ja siksi myös blogini on ollut hiljaisempi. Jokaisen vapaa-ajan koitan käyttää itselleni parhaaseen ja rentouttavampaan tapaan, jotta oloni paranisi, mutta kun yksi stressin aihe katoaa, puskee seuraava jo niskaan. Tällä hetkellä näitä puskijoita on useampia ja he kaikki koittavat puskea minua jokaisesta suunnasta. Minulla on pitkään ollut suunnitteilla pieni elämäntapamuutos parantaakseni sisäistä hyvinvointia ja tästä olen suunnitellutkin jo postausta bloginikin puolelle. Kuitenkin koeviikkokin on valitettavasti jo ensi viikolla, joten aikaa mihinkään ylimääräiseen kuin opiskeluun ja omaan hyvinvoinnin panostamiseen ei ole ollut. Tänäänkin pitkän opiskelupäivän palkaksi tuli nettikaupasta tilattua kasa lankoja, jotta pääsen kutomaan talveksi villasukkia, rentoutumaan ja fiilistelemään tulevaa joululomaa. Mutta pahoitteluni vielä hetken jatkuvaa hiljaisuutta, mutta lomaviikko häämöttää jo kymmenen päivän päästä ja silloin pitäisi koittaa jonkinnäköinen vapaus!


                                                                     

LIFE IN MY NEW HOME

Ihan uskomatonta että istun tällä hetkellä kaupungin keskustassa nojatuolissa parvekkeen ikkuna apposen auki ja kuuntelen kadun hälinää ja kirkonkellojen soittoa. Olen nyt asunut uudessa asunnossani vajaa viikon ja tänään sain roudattua loputkin kamani kämppääni. Olen onnistunut hoitamaan talossa jo suursiivouksen ja myös juttu meillä uusilla kämppiksillä on lähtenyt luistamaan oikein hyvin. Mielestäni ihan mukavaa on asua kahden italialaisen miehen kanssa, varsinkin kun silloin tällöin saan ihan uskomattoman ihanaa italialaista pastaa!

Yhdistin muuttoni aika hyvin koeviikon kiireen, propadause seremonian ja muun kiireen väliin, jonka vuoksi olen iltaisin ihan kuollut jo yhdentoista aikaan ja ei toivoakaan siitä että voisin katsoa sarjoja tai leffoja uudessa huoneessani kun minä nukahdan sen näytön eteen välittömästi. Ainakaan ei voi sanoa että olisi tylsää kun hyvä että hengittääkään kerkeää. Mutta ajattelin että tämän postauksen ideana on pieni sneak peak uuteen talooni ja uuteen naapurustooni. Vielä en kerennyt käydä napsimassa kuvia hyvällä kameralla joten nyt on vaan ihan puhelimen laatua, mutta myöhemmin laitan sitten parempaa kuvaa tänne!

OMA HUONEENI

... TAI IKKUNALAUTA HUONEESSANI

Minun huoneenihan on aika tilava, +- 16 neliötä. Tai hieman isompi se on mutta portaat huoneessani vievät paljon tilaa. Nämä portaathan vie kämppikseni makuuhuoneeseen, joten joka aamu ja ilta tämä kämppis hipsii huoneeni poikki, mutta toistaiseksi ei ole ollut mitään ongelmaa tämän kanssa. Nukun siinä ylipehmeässä sängyssä kuin tukki.

KEITTIÖ

... KAIKELLA VARUSTUKSELLA

Keittiöstähän löytyy uuni, hieno kahvinkeitin, TISKIKONE!, kaikenmaailman välineet kokkailuun, jättimäinen pakastin ja iso jääkaappi, ah!

Ja tähän väliin tällainen varoituksen sana. Kämppiksenihän ovat kovia pilven ystäviä, jonka vuoksi myös olohuoneen tyyli on hieman omanlaisensa. Itse odotan jo innolla että pääsen repimään kaikenmaailman koristeet seiniltä ja katoista alas ja pääsen jynssäämään joka nurkan ja irroittamaan tuon pienen pilven hajun huonekaluista. Mutta tämä siis tähän mennessä ainut miinus talossani, mutta tämäkään ei pahemmin ole haitannut elämääni talossa ja kuulemma voin sitten sanoa kun menee pilvet korvista ulos ja he menevät sitten reippaasti ulos nauttimaan rullistaan! 

OLOHUONE

... SIINÄ SE ON

JA TODELLA HUONOLAATUINEN KUVA UUDESTA KOTIKADUSTANI

Asuntokierroksen lisäksi esittelen vielä ryhmäkuvan meidän koulun kaveriporukasta tässä Propadause seremoniassa, joka siis järjestetään sitä varten että saimme kaikki opintopisteet täyteen ensimmäisenä kouluvuotenamme. Hyvä me :) Ja laitan myös muutaman muunkin kuvamuiston viimeiseltä viikoltani!

Jei saimme ensimmäisen todistuksemme!

Inspiraatiota löytyi uuden kotini alakerrasta. Beauty salon.

Ja kaunis ystäväni Jalma 

Ja kuva vielä iltapäivältä jolloin palohälyttimet alkoivat soimaan ja seuraavan 30min aikana yritettiin saada porukka ulos koulusta. Hyvähän siinä on mennä ulos kun on vain kaksi uloskäntiä :/ Onneksi kyseessä oli kuitenkin vain harjoitus

                                                                           

Hyvän onnen viikko

Kerkesin hetki sitten valittaa kuinka kaikki meni hieman penkin alle ja mistään ei oikein tullut mitään, mutta salaa tietty toivoin että tämä oli se rapakon pohja ja kohta noustaan ja lujaa. Ja näinhän siinä kävikin. Uusi läppärini näyttö meni takuuseen, vaikka Applelta sanottiin että se oli selvästi naarmu näytössä, joka on todennäköisesti minun huolimattomuuttani sinne ilmestynyt. He kuitenkin silti päättivät korjata koneeni ilmaiseksi ja sainkin koneeni takaisin jo kolmen päivän sisällä! Parasta oli että olin Suomeen ensin soittanut tästä ongelmasta ja sieltä sanottiin samasta diagnoosista että ei mene takuuseen. Kiitos Amsterdam Apple Store. Ainut vain että he taisivat siellä huollossa hieman rikkoa virtalähdettäni koska koneeni heti antoi varoituksia tästä ja koneeni on hieman käyttäytynyt hassusti joten voi olla että kokeiden jälkeen pitää tehdä uusi visiitti tähän liikkeeseen.

Rakastunut elämästä!

Ja nyt lempiuutisiini. Kyllä! Kuukausien kova työ on viimeinkin palkittu! Minulla on viimeinkin uusi (toivottavasti) ihana koti ja muutto tapahtuu ensiviikon aikana. Valitettavasti minun ja Helenin suunnitelma ei onnistunut emmekä löytäneet mitään yhdessä, mutta kun kuukauden olin jo Helenin nurkissa asunut oli minulla aika alkaa etsimään kotiani yksin. Ja onnekseni löysin uuden (törkykalliin) kotini parin viikon sisään.

Hollannissa yleensä kun etsii huonetta yksin joutuu ensin lähettämään miljoona meiliä ihmisille joiden talossa on vapautumassa huone. Tämän jälkeen tulee ristiä sormet ja toivoa että kutsu haastatteluun tai 'hospiteeravondiin' tulee. Tämä hospiteeravond on jotain sellaista mitä inhoan yli kaiken, mutta onnekseni jouduin käymään läpi ainoastaan muutamat haastattelut. Hospiteeravondin ajatuksena on että paikalle kutsutaan yhtä aikaa jopa 20-30 ihmistä katsomaan tätä huonetta ja talon asukit valitsevat näistä ihmisistä yhden onnekkaan joka tämän huoneen saa. Ongelma tässä on se että aina se kovaäänisin ja hauskin ihminen saa tämän huoneen, jonka vuoksi ne ihmiset jotka eivät heti ehkä ensikättelyssä ole niin sosiaalisia eivät helposti saa huonetta. Minun mielestä parempi vaihtoehto on tämä haastattelu, koska haastatteluun kutsutaan ainoastaan yksi tai muutama ihminen kerrallaan ja tämän vuoksi talon asukit saavat haastateltavasta paremman käsityksen koska hänen ei tarvitse kilpailla kahdenkymmenen muun kanssa.

Syksy saapumassa Amsterdamiin

 Minun molemmat haastattelut menivät erittäin hyvin. Valitettavasti ensimmäinen haastattelu ei tuottaut tulosta, mutta onneksi vain sillä talon säännöt eivät ihan olleet minuun sopivia (mm. ole hiljaa kavereidesi kanssa huoneessasi kun minä taas pidän sosiaalisesti ympäristöstä). Toinen haastatteluni meni myös hyvin ja olin intoa täynnä sillä tämän huoneen sijainti oli aivan Utrechtin ytimessä kanaalin varrella. Matkaa lempikauppoihini ja lempibaareihini ja juna-asemalle on se pari minuuttia kävellen! Hintaa tällä huoneella on paljon ja budjettini paukkuu 100e yli, mutta sijainnin takia otin tämän huoneen harkintaan. Kun sitten kuulin tämän talon omistajilta että halukkaita tähän huoneeseen on reilu 20,  en uskaltanut innostua huoneesta ollenkaan.

Kaverinikin haaveilee kaupungin keskustaan muutosta :P

Täydeksi yllätyksekseni päivä haastatteluni jälkeen sain viestin että minut oli valittu huoneeseen, vaikka tämä päätös piti tehdä vasta viikon kuluttua. Taisivat oikeasti sitten pitää minusta. Tottakai minä myös tämän huoneen otin! Se on kallis, kyllä, mutta juttelin kavereideni kanssa ja kaikki sanoivat että jos omistaa Utrechtissä huoneen, josta ei tarvitse muuttaa tietyn ajan jälkeen ulos, on maailman onnekkain ihminen, sillä niin niin niin moni edelleenkin asuu hostelleissa ja hotelleissa ja väliaikaisissa huoneissa ja kaikki eivät tähän kaupunkiin koskaan mahdu. Ja nyt minä saan muuttaa aivan keskustaan niin kuin olen viime vuodet toivonutkin ja saan jopa pysyä huoneessani juuri niin pitkään kuin haluan! Kaikki kaverini ovat myös kateudesta vihreänä kun pääsen muuttamaan niin keskustaan. Taitaa minun uudesta talosta tulla se kaveripiirini keskus hah! Muutto tapahtuu ensi viikolla jolloin saan sitten kadusta ja talosta enemmän kuvamateriaalia. Nyt vain Ikean reissuja edessä ja paljon pakkaamista.