THE LION KING MUSICAL

Minulla on tällä hetkellä päällä täysi paniikki. Olen jotenkin osannut kasaamaan itselleni aivan liian monta projektia yhtä aikaa, joten minun on pitänyt tuottaa pettymyksiä kavereilleni, joustaa omista toiveista, ja vain työskennellä taukoamatta. Työskentelemällä en tarkoita ainoastaan sitä hurjaa määrää koulutöitä, joita ei koskaan kahden viikon jälkeen ole ollut näin paljon. Minä panikoin jatkuvasti, kun edes ajattelen koulua. Onneksi meillä on nuo kaksi viikkoa lomaa, jolloin voin pahimmassa tilanteessa hieman päntätä tietoa päähäni.

Tämän lisäksi käyn töissä kolmena päivänä viikossa ja yritän suorittaa neljää isoa jouluprojektia yhtä aikaa. Poikaystäväni joululahja on näistä kaikista se kiireisin, sillä teen hänelle erikoista joululahjaa, jonka pitäisi tulla valmiiksi parin päivän sisään. Tästä joululahjasta teen kuitenkin postausta myöhemmin, ettei hän tätä bongaa liian ajoissa blogistani. Tämän lisäksi aikaani vie äitini joululahja, sillä aloin virkkaamaan vauvapeittoa hänen pienokaiselleen. Tämän lisäksi haluaisin omat villasukkani valmiiksi ennen Suomen reissua ja pitäisi blogini joulukalenterikin saada pian kasaan. Ja aikaahan minulla ei ole kuin 1-3 viikkoa tähän kaikkeen. Ahdistus.

Otimme kuitenkin poikaystäväni kanssa hieman taukoa töistä ja lähdimme viimeinkin The Lion King musikaaliin, jonne ostin Nielsille liput synttärilahjaksi. Päivä oli todella hektinen, sillä minun tuli juosta töihin, stressata taas rikkoutuneesta Mac Bookistani (en ymmärrä miten tää näyttö on niin huono), juosta töissä edes taas, juosta töiden jälkeen junaan ja matkata kohti Den Haagia.

En ole koskaan kunnolla käynyt Den Haagissa, ja mitä bussistä näin, olin aivan ällikällä lyöty. Jotenkin minulla oli sellainen käsitys, että Den Haag on vaan jokin tehdasalue, jossa on paljon korkeita bisnestaloja, mutta ei! Keskusta oli täynnä niin täydellisen näköisiä taloja ja näytti ihan siltä, että Den Haag on kaunein kaupunki, johon olen Hollannissa törmännyt. Pitää mennä siellä käymään päivänvalollakin, jotta tiedän muuttuuko mieleni. Kuitenkin nyt käsitykseni on se, että ne ihan normaalit  asuintalot ovat kuin suoraan jostain todella romanttisesta jouluelokuvasta!!

The Lion King musical oli aivan mahtava. Ensiksi haluan sanoa, että meillä oli täydelliset paikat parvelta, jossa saimme olla ihan kahden, joten kengät pois ja rentouttava asento. Näimme lavan myös erittäin hyvin sieltä ylhäältä! Tarina oli vanha ja tuttu ja näyttelijät ja koko tiimi olivat toteuttaneet sen niin hyvin. Ja ne lavasteet. En ole ikinä nähnyt niin paljon kekseliäisyyttä ja taiteellisuutta yhtä aikaa lavalla. Aivan uskomatonta!! He olivat luoneet kaikenmaailman eläimiä mitä erikoisin tyylein, ja kaikki oli viimeisen päälle laitettu. En edes osaa kuvailla näitä hahmoja sillä ne olivat niin erikoisia, mutta samaan aikaa aivan todella upeita! Lauluja oli myös ihana kuunnella ja laulaa mielessä mukana, vaikka osa lauluista laulettiinkin hollanniksi. Pieni tippakin tuli linssiin, kun Mufasa kuoli.

Kaikinpuolin The Lion King oli paras musikaali tähän mennessä, jossa olen käynyt. En nyt ole käynyt todella todella monessa musikaalissa elämäni aikana, mutta olen nähnyt The Queen musicalin, Wicked musikaalin ja Play Me musikaalin. Jos Suomessa koskaan esitetään The Lion King, ja jos se nyt on saman tasoinen kuin tämä esitys, suosittelen todella lämpimästi menemään! Minä en oikein ole musikaali ihminen, mutta koska tarina ja laulut olivat niin tuttuja, viihdyin minäkin kolme tuntia penkissä helposti. Valitettavasti itse esityksestä en saanut ottaa kuvia, mutta onneksi sain pientä kuvamateriaalia ennen kuin esitys alkoi.

SINTERKLAAS IS IN TOWN

Joulu minulle alkaa virallisesti tästä!! Hollannin Sinterklaas on taas matkustanut Espanjasta saakka laivalla Hollantiin ja nyt hän rantautui myös Utrechtiin saakka. Sinterklaas on mielestäni edelleen aika typerä, tai ainakin ajoitus on typerä, sillä sitä juhlistetaan jo kolme viikkoa ennen jouluaattoa, joten se syö jotenkin sitä joulun hohtoa pois. Toisaalta tämän takia joulukoristeita löytyy joka talosta jo erittäin hyvissä ajoissa ennen joulua, mikä on positiivinen asia. Mutta tietenkin joka maa omalla tyylillään, ja onhan tämä Sinterklaasin sisääntulo aika näyttävä isoine rumpuineen ja orkesterineen ja tuottaa ehkä jotain iloa myös meille hieman vanhemmille joulun rakastajille.

Tänään päivä alkoi todella tyypillisellä hollantilaisella sadesäällä, ja koska nukkumaan viime yönä pääsi vasta lähemmäs aamuyö viittä, ei herätys kymmeneltä oikein tuntunut siltä parhaimmalta. En kuitenkaan halunnut heittää päivää hukkaan joten pikaisesti suihkuun ja vaatteet päälle ja ulos sateeseen seisomaan ja odottamaan herra valkopartaa.

Kadut olivat täynnä lasten naurua ja joka toinen lapsi oli pukeutunut näyttävästi Zwarte Piet asuun, ja jopa erittäin monet olivat maalanneet naamansa teemaan kuuluen. Nykyäänhän ei katukuvassa näy ainoastaan mustaksi maalattuja kasvoja, sillä Zwarte Pietin rasistisuudesta on puhuttu jo pitkään. Ratkaisuksi tähän ongelmaan oli tuoda Sinterklaas perinteeseen myös juusto Pietit ja sun muut Pietit, jonka vuoksi naaman voi nykyään maalata ihan millä värillä tahansa. Yritin kuitenkin kuulla lasten puheita ja seurata heidän käyttäytymistään, onko tämä muutos tuottanut oikeasti ratkaisua  ongelmaan, mutta jälleen kerran tulin siihen tulokseen, että oli aivan typerää alkaa valittamaan edes koko aiheen rasistisuudesta alunperinkään, sillä ei ne lapset yhdistä Zwarte Pietiä tummaihoisiin. Jos lapsi näki jonkun toisen lapsen pitävän ainoastaan Zwarte Piet hattua päässä, kommentoi lapsi heti että "hei katso äiti, Zwarte Piet", eikä häneltä tullut mitään kommenttia että miksi hänellä on valkoiset kasvot. Eivät lapset yhdistä tätä perinnettä mitenkään ihonväriin oikeassa elämässä, Ja joka tapauksessa koko tarina Sinterklaasista on, että hän meni vapauttamaan orjat orjuudestaan ja nämä orjat halusivat seurata Sinterklaasia ja sitten heitä kutsuttiin Zwarte Pieteiksi. No oli miten oli, onhan se ihan hauskaa nähdä ihmisten kasvot maalattuna myös juustoksi.

Minä en ollut koskaan seurannut tätä paraatia Utrechtissä, ja kuten odotin, tämän paraatin koko oli kyllä valtava. Ensiksi kanaaleilla veneili monet ja monet veneet täynnä Zwarte Pietejä ja orkestereita.  Loppuhuipentuma oli tietty tämä iso vene, jossa itse Sinterklaas heilutteli lapsille. Musiikki pauhasi todella kovaa, lapset lauloivat kuorossa Sinterklaas lauluja, ja kaikki näyttivät nauttivan päivästä.

Veneosuuden jälkeen alkoi Sinterklaas paraatin seuraava osa, jolloin veneet jätetään rantaan ja Sinterklaas hyppää valkoisen hevosen selkään. Zwarte Pietit kulkevat jatkuvasti Sinterklaasin ympärillä leikkien ja hullutellen lasten kanssa. Tämä koko kulkue kulki kilometrien pitkän matkan, joten en lähtenyt siinä sateessa seuraamaan Sinterklaasia ympäri kaupunkia. Minusta kuitenkin tapahtuma oli erittäin hieno ja mielenkiintoinen, ja varmasti lapsen silmin unohtumaton kokemus.

LE GUESS WHO? - THE BIGGEST RECORD FAIR

Kahvila täynnä bändin seuraajia

Ihmiset yrittivät kuikuilla sisään täyteen kahvilaan, jotta näkisivät esiintyjän

Utrechtin katukuvaa

Minä en tiedä ollenkaan miten voi olla että tämä vuosi on minun ENSIMMÄINEN vuoteni jolloin kuulin tästä todella todella hienosta festivaalista, jota juhlitaan ympäri Utrechtiä. Tämä tapahtuma on Le Guess Whon sivujensa mukaan "the biggest record fair in the World", eli tapahtuman koko ei todellakaan ole mikään pieni. Nyt vasta muutama päivä sitten kuulin tästä tapahtumasta kämppiksiltäni, ja kun he sanoivat sanat indie rock, olin heti myyty. Epäonnekseni liput näihin hienoimpiin musiikkitapahtumiin oli 40e, mikä ei sovi tämän vuoden budjettiini, mutta ehkä ensi vuonna sitten. Tätä festivaalia juhlittiin kuitenkin joka kahvilassa ja kuppilassa ja musiikki vain raikui kaduilla, ja sisäänpääsy näihin pienempiin konsertteihin oli ilmainen. Tämän vuoksi me päätimme kaverini ja hänen veljensä kanssa mennä metsästämään hienoja paikkoja, joissa soi live-musiikki.

En ole nähnyt aikoihin Utrechtiä noin elävänä! Niin kaunista, niin kylmää, niin ihanan tunnelmallista. Ihmiset olivat kerääntyneet kahviloihin, kauppoihin ja ravintoloihin jossa päivän aikaan esiintyisi monta artistia. Mekin päädyimme kahvilaan, josta meidän mielestä saa koko kaupungin parhaat kahvit. Sisällä oli ihan kamala tungos, mutta se loi oman tunnelmansa kahvilaan. Paikanpäälle tuli sitten esiintymään rock bändi, joka ei ihan ollut makuuni, mutta tämä koko konsepti oli vain niin mahtava. Musiikki tuo ihmisiä yhteen, ja nyt näitä musiikkipaikkoja löytyi joka kulman takaa, eli se ihmismassa oli todella suuri. Aivan ihana tapahtuma! Ihmisiä riitti ihan iltamyöhään saakka ja kaikki vaikutti niin iloiselta. En tiedä onko se se satojen jouluvalojen ilmestyminen katukuvaan vai oliko se tämä live-musiikki, mutta tänään olin niin rakastunut kaupunkiini. Toivottavasti ensi vuonna pääsen vielä paremmin tutustumaan tähän tapahtumaan.

TAVALLINEN LOMAPÄIVÄNI

Huomasin juuri että viimeisin my day- postaus tapahtui vuosi sitten joulukuussa, joten haluan nyt esitellä minun tyypillisen syyslomapäiväni. Minun lomani kulki todella paljon sellaista samanlaista "herää, mene töihin, löhöile"- rataa, mutta onnistuin myös aika paljon hoitamaan asioita minun bucket listaltani, jonka löydät täältä. Nyt kuitenkin esittelen teille eilisen lomapäiväni.

KELLO 10.50

Minähän menin ja sairastuin muutama päivä sitten, jonka vuoksi piti juosta aamuvarhain lääkärissä ja viimeinkin hommata itselleni oma henkilökohtainen lääkäri ja käydä sitten hänen vastaanotollaan. Sain tottakai myös ihan antibiootti kuurin eli hei hei ihana biletysviikonloppu. Tämän takia nukkumisesta ei oikein tullut mitään ja aikaiset herätykset eivät myöskään auttaneet asiaa, jonka vuoksi sitten viimeinkin nukuin onnellisesti lähes yhteentoista saakka. Tämän jälkeen vain loikoilin sängyn pohjalla, sillä työt alkoivat vasta myöhemmin iltapäivällä.

KELLO 11.10

Halusin aloittaa päiväni katsomalla ensin lempparivlogini youtubesta, ja onnekseni sinne oli ilmestynyt kaksi uutta videota! Tämän jälkeen kävin lukemassa oman blogini kommentit ja kiitos todella paljon kaikille kommentoijille! Siitä on aikaa kun viimeeksi sain vastailla noin moneen mukavaan kommenttiin. 

KELLO 11.55

Minun villasukkaprojekti on ihan hyvässä vauhdissa ja toivon mukaan ensimmäinen villasukka valmistuu tämän viikonlopun aikana. Päätin siis antaa itselleni hetken vain istumiseen ja neulomiseen, ja aika aina vain lentää kun alan neulomaan! Päätin myös aloittaa operaation puhdistaa kuraiset valkoiset kenkäni puhtaiksi. Ensimmäinen kierros puhdistamista tuotti jo todella paljon tulosta, mutta toivon että vielä yksi pesukerta ja sitten ne loistavat valkoisina taas.

Kenkäni ennen pesua

KELLO 12.55

Myöhässä, Kiire!!! Suihkuun, meikit naamaan, vaatteet päälle ja aamupalalle, ennen kuin pitää juosta töihin. Kuitenkin jäin suustani kiinni, sillä kämppikseni kaveri on asustanut alakerran patjallamme jo muutaman päivän ja minusta on nyt ihan kiva tutustua uusiin ihmisiin.

KELLO 13.45

Ihan kätevyyden vuoksi päätin joka päivä kävellä töihin pyöräilyn sijasta. Tänään ei myöskään viimeinkään satanut, vaan aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja syksy paistoi taas niin kauniisti katukuvasta. Kävely meni nopeasti ja mukavasti musiikkia kuunnellen ja äidille soittaen. Olisin voinut kävellä hieman pidempäänkin, mutta lapsia piti olla hakemassa koulusta vartin yli kaksi, eli aikaa tähän ei jäänyt. Lapsien noutamisen jäkeenhän meidän pitää istua hyvät 40 minuuttia bussissa, ennen kuin ollaan lasten kotona, joten pyöräily  koululle ei olisi minulle kätevää millään lailla. Pyöräillessä koululle minulla menisi ainoastaan se kymmenen minuuttia, mutta kävellessä sitten lähemmäs puolituntia. Olen kuitenkin sitä mieltä, että töiden jälkeen haluan aina vain äkkiä kotiin, joten pyörän hakeminen kaukaa takaisin kotiin ei houkuta ollenkaan.

KELLO 14.18

Ensimmäinen lapsi löytyi ja sitten pitää pikapikaa kävellä vanhemman lapsen kouluun.

KELLO 14.34

Molemmat lapset mukana ja sitten bussipysäkille odottamaan bussia, joka on aina ikuisuuden myöhässä.

KELLO 14.50

Bussi saapui ainoastaan 7 minuuttia myöhässä ja tämä on ihan lempihetkeni, sillä seuraavaan neljäänkymmeneen minuuttiin ei minun tarvitse tehdä muuta kuin istua ja ihmetellä ja saada tästä sitten rahaa. Lapsetkin sopivasti nukahtivat bussiin, joten ainut asia mitä minun piti tehdä, oli vahtia etteivät he tipahda penkiltä.

KELLO 15.35

Pääsimme lasten kotiin ja mukavaksi yllätyksekseni minun ei tarvinnut tehdä muuta kuin keittää makaroonia lapsille, pitää huolen että he syövät ja sitten saankin jo lähteä kotiin. Helppoa ja kivaa rahaa. Haluan kuitenkin kertoa hieman tästä perheestä, joille juuri tällä viikolla aloin työskentelemään. Tämä perhe tulee Kazakstanista ja ovat asuneet Hollannissa viime kesästä saakka. Lapset puhuvat enimmäkseen venäjää ja englantia ei lainkaan. Tämän vuoksi minun upeat hollannintaitoni tulevat käyttöön, mutta ongelmahan on se että lapsetkaan eivät tätä kieltä oikein taida, joten kuulostamme varmaan samalta kuin kasa idiootteja. Kuitenkin kommunikointi onnistuu jotenkuten. 

Minusta on myös hauska huomata kulttuurieroja esimerkiksi ruoan suhteen. Tämä ruoka jota he kokkaavat on juuri sitä mitä ajattelinkin Kazakstanilaisten syövän: paljon keittoja, lihaa, kermateetä, ja ylikypsää spagettia. Tähän mennessä minä olen saanut jo parit vatsanväänteet, kun kohteliaisuuttani söin myös itsekkin, mutta voin sanoa että heidän ruokansa ei ole oikein minun makuuni hah! Tai ehkä kyse on vain tästä perheestä, joten minun ei pitäisi yleistää.

Kuitenkin, lapset ovat niin niin suloisia ja kohteliaita. Varsinkin tämä vanhempi tyttö on ihan rakastunut minuun ja haluaa halia ja jutella ihan kaikesta. Ja hänen hiuksensa ovat niin upeat. Kateus!

KELLO 16.05

Istuin jo bussissa matkalla Utrechtin rautatieasemaa ja ilokseni myös Niels on saapunut Utrechtiin ja odottaa minua. Sitten ruokakauppaan ostamaan herkkuja viikonlopun kunniaksi ja kotiin.

KELLO 17.38

Kotona minun vatsani huusi ruokaa, joten oli heti aikaisen illallisen aika. Meillä oli täydellinen Ikea illallinen, sillä pakastimestani löytyi kasa Ikean lihapullia, kaapistani löytyi Ikean puolukkahilloa ja Ikean kermakastiketta. Tämän lisäksi teimme perunamuusia ja vihanneksena hapankaalta joka oli niin namia! Söin kyllä niin paljon että ei tehnyt mieli liikkua tunteihin. Ja enhän minä liikkunutkaan. 

KELLO 19.05

Loppuilta istuttiin aika hyvin olohuoneessa kämppisteni kanssa jutellen ja suunnitellen iltaa. Kämppiksilläni oli hieman erilainen ilta minuun verrattuna. Heidän suunnitelmansa kuulosti minun vanhoihin suomalaisiin korviin aika kauhistuttavalta, mutta onneksi olen omannut jo jonkinnäköiset hollantilaiset korvat, joten hyväksyn heidän tekemisensä ihan täysin.

Kämppikseni olivat kasvattaneet itse erikoisia sieniä meidän olohuoneessa (mutta kyllä tämä on laillista), ja nyt oli heidän aika kokeilla niitä. Minähän en tätä sienensyöntiprosessia nähnyt, sillä olin jo yläkerrassa Nielsin kanssa syömässä Oreo suklaata, mutta jossain vaiheessa yötä kävin alakerrassa ja näky oli kyllä todella huvittava. Meillä on olohuoneessa jättimäiset neonvalot jotka vaihtaa väriä ja ovat niin niin kirkkaat että minua aina pelottaa että saan jonkun kohtauksen noita valoja katsellessa. Nämä kaikki valot olivat päällä ja joka ikinen ihminen olohuoneessa vain hihitteli ja tuijotti näitä valoja. En tiedä mitä he näkivät, mutta kuulosti kuitenkin että he näkivät joitain todella uskomattomia asioita, ainakin heidän omasta mielestään. Nappasin muutaman omenan ja menin takaisin yläkertaan huoneeseeni ja tajusin, että ei tuollaisten huumausaineiden otto ole koskaan ollut, eikä tule olemaan minun juttuni. Jotenkin minua alkoi kauhistuttaa ja pelottaa ajatus, että sekottaisin pääni joillain aineilla ja tämän takia aivoni tuottaa kuvia, jotka eivät oikeasti ole siellä. Ja tämän lisäksi tätä pitäisi jaksaa monia monia tunteja. Minä voisin kuvitella että tunnin jälkeen alan panikoimaan, sillä haluaisin olla jo oma itseni.

Mutta mietin, että jos teitä enemmän kiinnostaa nämä hollannin ja suomen kulttuurierot, voisin kirjoittaa niistä enemmänkin. Tämä huumausaine politiikka on mielestäni ainakin hieman erikoinen täällä Hollannissa, mutta en tiedä onko se nyt niin mielenkiintoinen puheenaihe. Mutta kertokaa toki jos teitä kiinnostaa ja eritoten että mikä teitä erityisesti kiinnostaa! :)

KELLO 02.39

Hupsista, meni taas myöhäiseksi. Hyvää yötä!

VOLARE - MAGAZINE BY KLM

Nyt kun lomalla on kerennyt olla jo hetken, voin istahtaa alas ja katsoa viime jakson tuloksia koulun suhteen. Haluan tänään esitellä minun pienen ylpeydenaiheeni, nimittäin ensimmäisen printtilehden, jonka kasasimme pienen neljän hengen ryhmäni kanssa. Tai no, suurin osa työstä tuli jaettua minun ja toisen kaverin kesken, mutta silti. Mielestäni lehdestä tuli erittäin hieno, mutta tottakai juuri palautettuamme huomasimme monen monta virhettä. Näin siinä käy kun yrittää hikihatussa vääntää lehden seitsemän viikon aikana. Onneksi ei mitään kauhean tuomittavaa tehty. Ainoa iso virhe oli käyttää fonttia, joka ei periaatteessa ollut sallittu (emme siis tienneet tästä), mutta ehkä meidät armahdetaan.

Minä ja kaverini siis suunnittelimme ihan kaiken tyhjältä paperilta alkaen, ja sormet ristiin että saisimme hyvän arvosanan. Kuulemma parhaalle lehdelle tarjotaan hampurilaiset mun lemppari hampparipaikasta hehe.

Mikä on sinun lempi sivusi?

Haluan myös sanoa pari sanaa meidän kokeestamme, jossa jouduimme KAHDEN tunnin aikana kokoamaan kuuden sivun lehden. En todellakaan suosittele tuota koetta sydänvikaisille, sillä minun ja kavereideni kädet ja koko vartalo vaan tärisi kun yritti kauheassa kiireessä ladata ja järjestää ne kymmenet ja kymmenet kuvat ja sitten löytää tekstit mitkä piti lisätä, lukea tehtävänanto ja vielä luoda se itse lehti. Minun sydän tykytti tuhatta ja sataa vielä pitkään kokeen jälkeenkin. Monet oppilaat tekivätkin heti valituksen koska tehtävänanto oli aivan liian iso kahdelle tunnille. Jopa kolme tuntia olisi ollut aivan liian vähän, joten kaksi oli täysi mahdottomuus. Voitte nähdä sen myös minun kokeestani, sillä kaikissa teksteissä ei ollut ollenkaan järkeä, mutta tein juuri niin paljon kuin ehdin kahdessa tunnissa. Olen kuitenkin todella ylpeä lopputuloksesta, sillä en todellakaan ymmärrä miten sain sellaisessa paniikissa noinkin valmista jälkeä. Tässä pientä makua kokeestani:

Onko teidän lukijoiden syksyyn osunut vielä hermoja raastava koe? Miten kävi?