tiistai 21. helmikuuta 2017

"KAUNEIMMILLAAN 17-VUOTIAANA?"

Ikävä jo takaisin Suomeen!


Ulkonäköpaine on ollut ja on edelleen erittäin kovasti puhuttu aihe, naisten ja myös miesten keskuudessa. En nyt aio alkaa puhumaan kuinka näistä ihannekuvista pitäisi päästä eroon, ja antaa jokaisen olla oma itsensä, vaikka asiasta puhuminen on tietty tärkeää. Halusin tulla jakamaan omat kokemukseni minun minäkuvasta, naiseudestani, ja ulkonäöstäni. 

Olen jo aiemmin blogin puolella vissiin maininnutkin että oma itsetuntoni oli kouluaikanani alhaalla, ihan vain sen takia että ihmiset kertoivat minulle suoraan päin naamaa että en näytä hyvältä. Aina tämä ei tullut edes suoraan, vaan kuiskutteluna ja naureskeluna selän takana, mikä syö omasta itsetunnosta aina palasen. ajan kanssa opin kuitenkin elämään asian kanssa, ja en koskaan miettinyt asiaa sen koommin enempää. Halusin olla juuri minä, ja käyttää juuri niitä vaatteita, jotka mielestäni näyttivät hienoilta. Tässähän erilaisuustehtävässä olin suorastaan loistava, sillä vaatteeni todellakin olivat massasta poikkeavaa ja loppujen lopuksi ihmiset hyväksyivät tämän ja antoivat olla. Minä sain olla juuri sellainen kuin halusin. 

Lukioon päästessäni alkoi oma ulkonäkö kiinnostamaan hitusen enemmän, vaikka kyllä siltikin kouluun saattoi lähteä verkkareissa ja lähestulkoon ilman meikkiä.  Huomasin myös että viimeinkin tämä kaikkia hiertävä ulkonäköpaine alkoi vierimään päälleni. Aloin tuossa iässä kuitenkin saamaan kehuja tyylistäni, vaikka se näin jälkeenpäin ajatellen oli edelleenkin jotain aivan järkyttävää, mutta jälleen kerran omaperäistä. Kuitenkin, voin sanoa, että olen todella onnellinen etten minä ollut kauneimmillani 17-vuotiaana, sillä minulla itselläni tuli sitten naiseksi kasvaminen paljon myöhemmin. Itseasiassa minusta tuntuu, että minun itsetietoisuus kasvoi minulla paljon myöhemmin kuin monilla muilla nuorilla, ja vasta lukiosta päästessäni tunsin että minä tiedän itseni ja tiedän kuka haluan ulkoisesti olla.

Hollanti oli valkoisempi kuin osasin ajatellakaan!
Hollantiin muuttamisen jälkeen, minusta on tullut kuin uusi ihminen. Tietoistin tasan tarkkaan sen miten minä näen itseni peilistä, ja mikä minun mielestä tekee minusta kauniin naisen, ja lähdin toteuttamaan tätä. Sain paljon neuvoja ja malleja ystäviltäni, joka auttoi kehityksessäni eteenpäin, ja pian osasin itsekin antaa näitä vinkkejä muille tutuilleni. Minun 17 vuoden kauneus tuli sitten itselleni 21-vuotiaana. Minusta viimeinkin tuntui siltä että pystyin ylpeänä katsomaan peiliin ja olemaan ylpeä vaatteistani. Olin viimeinkin saavuttanut tilan, jossa minulla oli hyvä olla, ja minusta tuntui että oma itsevarmuuteni tarttui myös muihin, ja heidän tapaansa katsoa minua.  

Viime keväänä kuitenkin tämä kauneustietoisuus otti seuraavan askeleen, tällä kertaa kuitenkin takapakkia. En tiedä johtuuko tämä nyt niistä sadoista instagram-malleista, joita joskus saatoin seurailla, vai iskikö minulla sitten kateus omiin täydellisiin kavereihini. Mielestäni en ole ollut yhtä tyytyväinen kehooni viime aikoina, verrattuna juuri tuohon viime vuoteen. Tässä onkin syy siihen miksi haluaisin niin kovasti alkaa muuttamaan hieman elämäntapojani, jotta minun mielelläni olisi parempi olla. Ihan sama mitä muut minun ulkonäöstäni ajattelevat, mutta haluan vain sen itsevarmuuteni takaisin. Tämä on kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty, sillä minä olen taipuvainen laiskotteluun ja tykkään herkutella ja tykkään vain olla. Minua varmaan tällä hetkellä auttaisi vain jokin suuri inspiraation ja motivaation lähde.

lauantai 18. helmikuuta 2017

BACK TO REALITY

Kotona ollaan, ja en olisi koskaan osannut uskoa että olo on näin mahtava! Oli niin hienoa saada arjesta taas hieman kiinni, ja kaiken on kyllä täysin kruunannut tämä niin MAHTAVA sää! Joka päivä aurinko on täällä paistanut kirkkaalta taivaalta, ja asteita on ollut reilustikin yli kymmenen. Tämä sää inspiroi minua niin paljon, ja tuntuu että olisi yht äkkiä jo huhtikuu. Kyllä on kevättä ilmassa! Suomenloma loppui tyylikkääseen vatsatautiin minulla, mutta kiitin kuitenkin sydämeni pohjasta, ettei se ollut mitään norovirusta. Se siitä olisikin puuttunut.

Haluan myös kiittää teistä viime postauksen kommenteista! Koitan nyt jokin ilta miettiä kunnolla miten tämän kaksikielisyyden toteutan, mutta tulen kuitenkin toteuttamaan tämän ainakin jossakin muodossa. Jotkut teistä ehkä huomasikin jo että bannerini muuttui blogissani, ja tämä kuva on minun viimeisen Kuusamopäiväni tuotoksia. Tässä myös muutama tuotos lisää. Olin niin kateellinen siskoni hiuksista kun näin ne kameralla! Ihanuus!!






Ystävänpäiväkin oli ja meni. Mielestäni ystävänpäivää ei oikein näkynyt Hollannin katukuvassa yhtä helposti kuin Suomessa. Harvat liikkeet olivat koristelleet mitään punaisella tai pinkillä, eikä ketään oikein tämä juhla näyttänyt kiinnostavan. Ainut hetki jolloin huomasin todella että on ystävänpäivä, oli ilta, kun kaduilla oli kirjaimellisesti ainoastaan pareja! Niin outoa, mutta jokainen vastaantulija käveli käsikynkyssä kumppaninsa kanssa. Minun juhlistamiseni meni siinä että käytiin Nielsin ulkona lounaalla niin hyvän sään kunniaksi, ja illalla tilattiin Nepalilaista ruokaa kotiin, ja ai että oli hyvää, ja sitä ruokaa oli aivan törkeän PALJON! Kyllä sai mennä onnellisena illalla nukkumaan.

Muuten koulu on rullaillut hyvin, ja olen viettänyt paljon enemmän aikaa ystävienikin kanssa viimepäivinä. Nyt hieman vaan jännitän maanantaita kun silloin uusi kämppis saapuu taloon, kylläkin poikaystävänsä kanssa. Ja tämä tekee tilanteesta vielä pelottavampaa, koska minä, uusi kämppis, ja tää poikaystävä periaatteessa tullaan muutama päivä jakamaan yksi huone kolmistaan.

Nyt vain innoissani odotan että ensi viikko kulkee ohi nopesti, koska silloin tämä tyttö on jälleen kerran reilu viikon lomalla! Lomakohteesta en vielä tiedä itsekään mitään, sillä se voi olla ihan vain täällä Hollannissa, tai ehkä minä otan jonkin äkkilähdön jonnekin, mutta sen näkee sitten ensi viikolla. Mietin että olisi kiva tehdä ihan muutaman yön reissu joko Lontooseen, jonnekin päin Italiaan, tai Ranskaan.

Mitä mieltä te lukijat olette? Onko teillä mitään edullisia kohteita mielessä, jotka ovat myös sellaisia must see paikkoja :)?

perjantai 10. helmikuuta 2017

TARVITSEN APUANNE LUKIJAT!

Heippa taas rakkaat lukijani! Nyt minä halusin kysellä teidän mielipidettä asiasta, joka on ollut mielenpäälläni heti ensimmäisistä päivistä alkaen kun vajaa kolme vuotta sitten blogini perustin. Ette varmaan kukaan teistä  tienneet, että aloitin  blogini kirjoittamisen alunperin englanniksi. Halusin että melkein kuka vain voisi lukea blogiani, ja siksi mielestäni englannin kieli oli itselleni sopiva. Kun kuitenkin ensimmäisen postauksen jälkeen aloin lukemaan tuotostani, minua yökötti. Englannin kielen taitoni oli hyvä, mutta en kyennyt oikein ilmaisemaan itseäni mitenkään mukavalla ja sujuvalla tavalla. Tämän takia tämä postaus lähti hyvin nopeasti pois, ja päätin keskittyä pelkkään suomen kieleen, ja olen ollut erittäin tyytyväinen päätökseeni. Olin tuolloin täysin uusi bloggaaja, joten mielestäni on vain hyvä että aloitin jollain tutulla, jotta innostus kirjoittamiseen vain kasvoi ja pystyin kehittymään ensin pienellä alueella. On myös mielestäni hyvä etten heti lähtenyt yrittämään jotain suurempaa, johon en olisi varmaan edes kyennyt, ja joka olisi voinut hyvinkin toimia blogini tuhoajana. Nyt kuitenkin elämäni on viimeisten vuosien aikana muuttunut niin kovin, että olen alkanut pohtimaan olisiko tässä englannin kielen sisällyttämisessä blogiini sittenkin jotain ideaa.

Ensin haluan heti sanoa, että minä en todellakaan halua menettää teitä lukijoita, jonka vuoksi blogini pääkieli olisi edelleen aina suomi. Jokainen postaukseni tulisi suomeksi, mutta ajatuksenani oli, että voisin myös kääntää jokaisen postaukseni englanniksi. Olen jo vuosikaudet asunut Hollannissa, ja kukaan kavereistani siellä ei puhu Suomea, jonka vuoksi he ovat jo pitkään harmitelleet etteivät voi blogiani lukea. Minun koko elämäni tällä hetkellä pyörii englannin kielen ympärillä, jonka vuoksi taitoni ovat karttuneet erittäin paljon vuosien kuluessa niin koulussa, kuin ihan arjessakin, ja tiedän että taitoni englanniksi kirjoittamiseen riittäisivät nyt.

Minua kuitenkin epäilyttää tämä ajatus kovasti, sillä hyvin monesti olen ainakin itse ollut sitä mieltä, että kun haluan lukea suomeksi, haluan blogin olevan vain ja ainoastaan suomeksi. Joskus jopa se englannin kielisyys on saattanut toimia sellaisena tekijänä etten sitten jäänyt lukemaan blogia sen enempää, ja tätä minä en halua tapahtuvan kun te luette blogiani.

Nyt siis haluaisin kuulla teidän lukijoiden mielipidettä tästä ajatuksesta! Olisko teidän mielestä hyvä, tai ainakin ihan okei, että sisältäisin blogiteksteihini ainakin osittain käännöksen suomesta englantiin, jotta myös ihmiset Suomen ulkopuolelta voisivat seurailla menojani, vai onko parempi vain pysytellä tutussa ja turvallisessa suomen kielessä?



keskiviikko 8. helmikuuta 2017

RAKASTAN ARKEA

Arki osaa joskus olla hieman raskasta, mutta näinä hetkinä pitäisi muistaa ne arjen pienet ihanat asiat, joita ei ehkä aina osaa arvostaa tarpeeksi.




Minä rakastan arkena kun...



... Saan nukkua juuri niin pitkään kuin haluan.

... Aurinko pilkottaa ikkunasta.

... Saan kavereilta tekstiviestin.

... Saan maukkaan Laten heti aamutuimaan.



... Jääkaapissa on tarpeeksi ruokaa, eikä kauppaan tarvitse lähteä.

... Ulkona ei sada eikä tuule, ja kouluun pääsee pyöräilleen.

... Väsymys ei paina aivojani.

... Inspiroidun jostain uudesta.

... Innostun lähtemään valokuvausreissulle.





... Kämppikseni ovat erityisen hyvällä tuulella.

... Illalla on tiedossa jotain mukavaa ohjelmaa.

... Koulussa menee odotettua paremmin.

... Minulla on aikaa istahtaa alas vaikka lukemaan kirjaa.

... Minulla on mahdollisuus valvoa myöhään.

... Löydän leffan jonka haluan nähdä heti.

... Kehossani on kevyt ja hyvä olo.

... Meikkaaminen onnistuu aamulla ongelmitta.

... Kavereillani on joitain erityisen hyviä uutisia.





... Saan ottaa päiväunet juuri silloin kun haluan.

... Asuvalintaani kehutaan.

... Äitini lähettää suloisia vauvakuvia.

... Kotitehtävät ovat odotettua helpompia.

... Joku on yllättäen siivonnut keittiön.

... Kaupoista löytyy todella hyviä tarjouksia.

... Löydän uusia musiikkiaarteita.

... Voin mennä sänkyyn hymy huulilla ja tyytyväisellä mielellä.



Mitä sinä rakastat arjessa?





sunnuntai 5. helmikuuta 2017

PATIKOIMASSA



Eihän sitä Kuusamossa voi käydä ilman että vierailee Oulangalla, eihän? Patikointi ei ole ehkä se minun lemppari urheilumuoto, mutta aina silloin tällöin patikoimaan on vain päästävä, sillä se virkistää mieltä niin kovasti. Rakastan raikasta ulkoilmaa, ja sitä luonnonkauneutta. Joskus myös patikointi on minulle hyvä hetki napata kamerani mukaan ja mennä kuvaamaan kaikkea mitä matkan varrelta löytyy. Nämä kuvat ovat oikeasti minulle yksi syy lähteä sinne luontoon, ja niin se oli vähän tänäänkin. Lähdimme siskoni kanssa Oulangalle kävelemään, jotta saisimme napattua kivoja talvisia kuvia, ja ainakin itseni mielestä onnistuimme aika hyvin tehtävässämme. Ulkona oli kymmenisen astetta pakkasta, joka kyllä yhdellä housukerrastolla tuntui kylmältä, mutta reipas kävely lämmitti mukavasti. Välillä hieman jännitti, sillä kaikki patikkapolun portaat olivat kuin jyrkät liukumäet, ja tuntui että kohta sieltä tullaan pää edellä alas suoraan kuohuvaan koskeen. Onneksi sitten kaiteesta roikkuen päästiin hengissä alas. Paras hetki oli sitten se kun pääsimme takaisin kotiin, ja mielessä ja iholla pystyi tuntemaan sen lämpimän fiiliksen, että viimeinkin sinä teit jotain hyödyllistä hyvinvointisi eteen. Olisi kyllä niin ihanaa jos kotona Hollannissakin olisi joitain vastaavia ulkoilupaikkoja, jonne voi vain mennä, ihastella, ja nauttia rauhasta.













Loma näin yleisesti on tähän asti ollut aivan ihana, vaikkakin aika kulkee paaaaaaaaljon hitaammin, kuin jouluna. Ajattelen tätä kuitenkin hyvänä asiana, sillä nyt pystyn keskittymään tasan just minuun ja siihen mitä minä haluan tehdä eikä päivät vain vilise ohi silmien. Joka päivä olen nukkunut päiväunet, ja joka päivä olen lukenut kirjaa, ja tehnyt asioita mistä minä pidän. Melua ja vilskettä on paljon vähemmän kuin jouluna, jonka vuoksi myös minulla on erilainen fiilis täällä ollessani. Sitä on vaikea selittää, mutta sellainen lämmin fiilis ja kaipuu jotenkin puuttuu. Ehkä se on myös se että nyt täällä rullaa arki, eikä joulu, jonka vuoksi päivät ovat täysin erilaisia. Nyt myös tuntuu siltä, että lähtö täältä tulee olemaan hieman helpompi kuin viimeeksi. 

keskiviikko 1. helmikuuta 2017

MIRRORLESS CAMERAS?


Minä olen todella hurahtanut jälleen kerran valokuvaamiseen ja bloggaamiseen, ja jatkuvasti mietin mielessäni mistäs saisin otettua taas kivoja kuvia. Sydämeni pysähtyi muutamaksi tunniksi viime joululomalla, kun rakas Canonin järjestelmäkamerani lopetti tarkentamisen ja minä kävin netin kaikki vinkit läpi kuinka korjata tilanne. Pitkän taistelun jälkeen (ja eritoten kameran puhdistamisen jälkeen) kamera alkoi taas tarkentamaan, huh! Onhan minun kamerallani jo 3,5 vuotta ikää, mutta kamerallahan pitäisikin toimia vuosia. Kuitenkin, tänä aikana kun kamerani oli rikki, aloin jo selailemaan uusia vaihtoehtoja, ja sydämeni oli heti myyty mikrojärjestelmäkameroille, eli mirrorless (onkohan nyt suomeksi peilittömille) kameroille. Nämähän ovat lähestulkoon yhtä hyviä kuin perus järjestelmäkamerat, mutta kooltaan erittäin pieniä. Minullahan on minun kamerani kanssa se ongelma, että koonsa ja painonsa vuoksi se jää niin usein kotiin, jonka vuoksi tuo mirrorless kamera olisi minulle niin täydellinen, ja katsoin myös muutamia videoita näistä kameroista ja olen niin rakastunut. Paitsi tietty siihen hintaan en ole, mutta silti, pelkkää rakkautta!

Nyt tarvitsenkin rakkaat lukijat vinkkejä ja omakohtaisia kokemuksia! Onko mikrojärjestelmäkamera hyvä vai huono ostos?

Itse katselin Olympuksen OM-D E M10 II kameraa, joka koonsa lisäksi on vain niin ÄLYTTÖMÄN kaunis. Katsoin myös monia esittelyvideoita, joissa kamera näytti ajavan asiansa täysin. Kuvat olivat kauniita ja kamera sisälsi useita käytännöllisiä toimintoja. Joulun aikaan tässä kamerassa oli sadan euron alennus, mutta nyt se on jälleen 600e, joka ei budjetilleni juuri nyt oikein käy, mutta seuraavia alennusmyyntejä odotellessa!




Olen Canonin suuri fani, jonka vuoksi löysin heiltäkin kivan mikrojärjestelmäkameran Canon EOS M, mutta jotenkin mieleni halajaa enemmän tuota Olympuksen kameraa. Tässä kuitenkin tämä Canoninkin kamera:



En nyt kuitenkaan ehtinyt perehtymään tähän kamera asiaan sen enempää, joten jos vain teillä kellään on mitään hyviä vinkkejä, otan ne mielelläni vastaan! Kiitos, pus!