torstai 27. heinäkuuta 2017

MITEN BUCKETLISTANI ETENEE?

Tässä on kesää takanapäin jo reilusti yli puolet!! Ihan itku kohta tulee sillä minä en millään tasolla ole henkisesti valmis takaisin koulunpenkille. Sitä ei vain koskaan ymmärrä mihin nämä kesäkuukaudet aina vierähtävät. Jotenkin sellainen fiilis että ei ole saanut vielä mitään aikaan!! Minulla oli niin suuret suunnitelmat ja toiveet, mutta loppujen lopuksi viikon kohokohta on saattanut tyyliin olla se kauppareissu, jei. No, onneksi pian minun retkikuntani saapuu seurakseni Kuusamoon ja päästään oikeasti sitten tekemään kaikkea kivaa yhdessä. Nyt vielä löhöillään muutama päivä ennen sitä.

Juuri ennen lomalle lompsimista minä tein blogin puolelle summer bucket listan (löydät sen täältä), ja aukaisin sen tuossa muutama viikko sitten ja oikein kauhistuin siinä vaiheessä, sillä en ollut saanut mitään kohtaa ruksittua vielä pois. Tai pystyin periaateessa ruksaamaan tuon lähde kavereidesi kanssa lounaalle kohdan, sillä tänä kesänä olen saanut hyvinkin paljon aikaan kavereideni kanssa. On ollut muutamat juhlat, juhlien jälkeiset ruokamätöt, ja muuta laatuaikaa (kuten salainen kuvausprojekti josta myöhemmin sitten lisää). Eli lounaalla kyllä kävin kavereideni kanssa, vaikka se nyt ei ollut se ainut syy tavata. Tämän lisäksi olen kyllä hieman soitellut pianoa ja lauleskellut, mutta vielä pitäisi mielestäni harrastaa tätä lisää.

Otin sitten hirveä sarvista kiinni ja marssin suoraan kauppaan, koska kyllähän nyt ainakin se kakku täytyy leipoa. Leivoin sitten elämäni ensimmäisen Britakakun, ja voi että siitä tuli niin niin maukas, ja todella ihanan kesäisen näköinen!! Uusi kakkusuosikkini ainakin näin kesälle. Päätimme käyttää vielä tuoreita mansikoita ja itse kerättyjä mustikoita täytteeseen ja koristeluun. Ohjeen tähän kakkuun löysin netistä, ja täytteeksi laitoin maitorahkaa joka oli sekoitettu kermavaahtoon, jotta tästä kermatäytteestä ei tulisi liian makea.



Elikkäs 3/10 vasta hoidettu, mutta onneksi kesää on vielä edessäpäin. Ensi viikolla olisi kuitenkin tarkoitus hoitaa tuo pieni karhunkierros, ja toivottavasti myös tuo pieni road trip jonnekin. Ajanut minä olen kyllä tänä kesänä paljon, mutta enemmänkin kodin ja mökin väliä. Nyt pitäisi vain jaksaa enemmän olla sen kirjankin parissa, mutta jotenkin olen taas hurahtanut ennemminkin ristikoihin sekä tv-sarjoihin. Toisaalta minulla on ollut useita päiviä myös jolloin tekemistä ei juurikaan ollut, mutta en silti päätynyt töllöttämään telkkaria tai tätä koneen näyttöä. Nyt vain katse kohti muitakin tavoitteita. Vielä ei kannata luovuttaa ;)

MITES TEIDÄN BUCKET LISTA ON EDENNYT?


PUHEENAIHEENA ERILAISET LAPSET

Anteeksi kamalasti tämä hiljaiselo. Olen kuitenkin huomannut sen että välttelen tietokonettani kuin jotain ruttoa, sillä jotenkin tällä hetkellä en haluaisi avata mitään elektroniikka laitteita, koska sitä kerkeää sitten hyvin tehdä myös arkenakin. Ajattelin kuitenkin etten kuitenkaan tällä kertaa tekisi tällaista perus kuulumispostausta, vaan haluan ihan puhua jotain asiaa tänään, ja sitten näytän kuulumiseni postauksen lopussa kuvamuodossa. Haluan vain mainita sen että Kuusamossa ollaan, ja täällä on helteet (ja kamalasti hyttysiä).

Vantaalla ollessani tapasin läheisimpiä ystäviäni ihan viikottain, ja juttelimme hyvin paljon syvällisiäkin asioita. Meistä oli kuitenkin erittäin hauska huomata kuinka näin vuosien saatossa meidän puheenaiheemme ovat muuttuneet aivan täysin. Ennen puhuttiin suhteista, niin kaveri kuin kumppanuus, puhuttiin harrastuksista, hieman pinnallisemmista asioista, ja muista luokkatovereista. Täytyy myöntää että kyllä me edelleen rakastamme juoruamista näistä vainhoista koulukavereista, mutta tällä hetkellä todella kuumia puheenaiheita ovat erityisesti vauvat, häät, ja kaikki mikä voi liittyä vauvoihin ja häihin. Todella syvällistä keskustelua on ollut yllätysraskaudesta, synnytyksestä, lapsen kasvatuksesta, mahdollisen vammaisen tai sairaan lapsen hoidosta, lapsensaannin hyvästä ajankohdasta ja niin edelleen. Ja sitten kun tuntikaupalla on näistä puhuttu, tulee mieleemme häät ja siihen liittyen kaasot, mekot, kakut, hääpaikat, vieraslistat ja sitä rataa. Sitä on vain niin uskomatonta huomata kuinka nämä keskustelut etenevät tällä tavalla. Pian varmasti tätä vauhtia puhumme sitten jo eläkesuunnitelmista.

Minulla itselläni ei ole tietenkään omakohtaista kokemusta yllätysraskaudesta tai sairaan/vammaisen lapsen hoitamisesta, mutta kävimme ystäviemme kanssa läpi niin monta näkökantaa näihin asioihin että sain joitakin kuvitelmia tilanteesta. Itselleni ei olisi ongelma saada sitä mahdollisesti vammaista lasta, ja olen aina ollut tätä mieltä. Kuitenkin tovin keskustellessa tuli esiin se fakta kuinka huonosti meidän yhteiskuntamme huomioi näitä erikoislapsia. En aikaisemmin edes ollut miettinyt asiaa, mutta otetaan esimerkiksi vaikka koulun erityisluokka. En ole varma mikä käytäntö tänäpäivänä tämän erikoisluokan kanssa on, mutta ainakin omassa lapsuudessani erikoisluokkalaiset olivat AINA erossa niistä "tavallisista lapsista", jonka vuoksi he olivat hyvin eristäiytyneitä muusta maailmasta. He olivat aina siinä pienessä luokkahuoneessa, muutaman muun oppilaan kanssa, ja välitunnilla kukaan ei oikein huomioinut heitä, sillä ei me tunnettu heitä, ja jotenkin sitä ajatteli silloin että he ovat niin erilaisia. Nyt tätä ajatellessani olen aivan kauhuissani. Miksi erityisluokka ei voi olla samassa muun luokan kanssa, ainakin välillä? Miksi heidät pitää erottaa kaikesta tavallisesta, ja oikein "leimata" heidät mutten lasten silmissä erilaisiksi? Ja eihän tämä eristäminen lopu peruskouluun ollenkaan. Tämä jatkuu todennäköisesti lapsen loppuelämän ajan, niin tulevaan koulutukseen, kuin työelämäänkin. Jotenkin olisi niin kamala ajatella että oma lapsi leimattaisiin erilaiseksi, ja tämän vuoksi häntä tultaisiin aina eristämään jollain tavalla.

Tiedän että varmasti tähän asiaan on tullut jo paljonkin parannusta ja en tiedä tarkalleen miten näitä erityistarpeita tarvitsevia ihmisiä nykyään kohdellaan esimerkiksi työelämässä, ja siksi tämä mielipiteeni perustuukin aivan oman kokemukseni keskustelujeni pohjalle. Voin kuitenkin kuvitella kuinka paljon huolta ja surua tämä yhteiskunnan toimintamalli kuitenkin toisi sekä vammaiselle, että vammaisen lähimmäisille. Ongelmahan ei missään nimessä ole tässä lapsessa, vaan kaikissa meissä muissa ja meidän käytöstavoistamme erilaisia ihmisiä kohtaan.

Nyt kuitenkin loppuun lupaamani kuvakooste viimeisten viikkojen ajalta. Mukana on ihan hyvälaatuisia kamerakuvia, kuten myös instagram ja snapchat kuvia. Anteeksi vielä kerran tämä hiljaiselo! Pitää alkaa tsemppaamaan, sillä pitäähän sitä muutakin tehdä kuin vain löhöillä lomalla!


















torstai 6. heinäkuuta 2017

TÄMÄPÄ ON NOSTALGISTA

Halusin nyt tehdä oman postauksen nostalgisista asioista jotka olivat osana lähinnä minun lapsuuttani, mutta jotkin näistä myös ehkä hieman osa nuoruuttanikin. Voi kun jonain päivänä voisin hypätä takaisin omaan lapsuuteni ja nauttia näistä hassuista asioista. Lista on pitkä, mutta kertokaa minulle jos muistatte itse näitä asioita tai jos teitte samoja asioita kuin minä pienenä!

1. Aloitetaan puhelimista. Muistatteko te sen kun pienenä selasitte Seiska, tai ihan mitä tahansa muuta lehteä, ja siellä olisi aina tämä todella värikäs sivu, jossa esiteltiin kaikki uudet kuumat soittoääneet, taustakuvat ja pelit? Ai että kun aina sormia kihelmöi päästä ostamaan edes yksi uusi tunnari puhelimeen. Kun äiti lopulta antoi luvan sitten tilata Apulannan uusimman biisin, olin aivan onneni kukkuloilla. Minusta tulisi se oppilas jolla on paras soittoääni koulussa, jes! Nyt kun miettii niin ei hyvänen aika sentään. Nykyään haluan juuri sen vastakohdan, eli mahdollisimman tylsän basic soittoäänen ikinä.



2. Minä olin pienenä aikamoinen kriminaali, kun harrastin CD-levyjen polttamista. Ja en tietenkään tällä meinaa kirjaimellista polttamista, vaan poltin CD-levylle kaikki kuumimmat biisit jotka olin tietokoneelleni jotakin kautta haalinut. Minulla on edelleenkin nämä aarre levyt tallessa ja joskus niitä kuuntelenkin ihan vain muistuttaakseni itseäni kuinka huonoa musiikkia kuuntelinkaan nuorena.

3. Gimmel oli lapsuuteni lempparibändi. Olin niin ylpeä esimerkiksi siitä, kuinka heti kun näin Jenni Vartiaisen koelaulavan, tiesin että hän pääsisi bändiin. Muistan myös kun Pop Starsissa annettiin yleisölle tehtäväksi keksiä tälle uudelle tyttöbändille nimi, ja minä nuorena lapsena käytin koko mielikuvitustani ja keksin sitten mielestäni silloin upean bändin nimen: "kolme pikku lintua". Onneksi en koskaan viitsinyt kuitenkaan lähettää ehdotustani tuottajille hah! Muistan myös sen kun meillä koulussa oli esitystunti, ja minä suurena Gimmel-fanina halusin laulaa Gimmelin kokonaisen levyn luokkatovereilleni. Valitettavasti opettajani mielestä yksi laulu riitti.



4. Nostalgiasta nostalgisin on ehdottomasti VHS kasetit, ja se kelaus. Minä jopa muistan sen että kun ensimmäiset DVD-levyt saapuivat kauppaan, minä vieroiksuin ajatusta, koska miksi ihmeessä minä haluaisin alkaa painelemaan nappuloita jotta saataisiin leffa pyörimään? Minusta oli aivan okei kelata se koko nauha alkuun ennen kuin pystyimme istahtamaan tyytyväisenä sohvalle. Jotenkin muistan myös aina kinastelleeni kavereideni kanssa mitä tarkoittaa kelaaminen eteenpäin ja kelaaminen taaksepäin, kun minun mielestä aina kelaaminen eteenpäin tarkoitti kelaaminen kohti elokuvan loppua, kun taas kavereideni mielestä se tarkoitti kelaaminen kohti elokuvan alkua.

5. Sitten on vuorossa se kuuluisa lankapuhelin, ja se ainainen numeroiden rullaus. Minulla jotenkin meni myös aina silmät ristiin, että sitten vahingossa otin kiinni väärästä "napista" ja pyöräytin vahingossa aivan väärän numeron. Ja sitten taas alusta. Eihän siinä kaverille soittaessa mennyt kuin muutama minuutti ennen kuin pääsi itse soitto vaiheeseen.

6. Ja sitten oli se nettirajoitus. Kun saimme taloomme ensimmäisen tietokoneen, olin tietenkin aivan innosta soikeana. Internet kuului myös pakettiin, mutta tuohon aikaan internetistä maksettiin joka minuutilta, jonka vuoksi nettiin pääsimme ainoastaan tsekkaamaan tyhjän sähköpostimme, ja sitten pitikin se jo sammuttaa. Tämän vuoksi harrastin koneella paljon upeiden kuvien maalaamista Paintilla, ja pasianssin ja miinaharavan pelaamista. Eihän tietokoneita ollut koskaan aiemmin ollut, joten oli tämäkin todella jännittävää puuhaa.

7. Minä nauhoitin pienenä paljon kasetteja. Yleensä nauhoitin kasetit radiosta tulevalla musiikilla, mutta joskus laulaa luikautin lasten mikrofonin kautta myös laulut kasetille. Minulla oli kuitenkin välillä niin suuri tahto saada esimerkiksi se uusi Gimmelin biisi talteen, ja tämän vuoksi saatoin istua tunteja radion äärellä odottamassa että tämä biisi tulisi ja saisin sen nauhalle. Ja ai että aina se toivo että kyllä se on se seuraava biisi, ja se ainainen pettymys kun ei se ollutkaan.

8. Minä rakastin pienenä videokuvaamista, ja tein sitä kavereideni kanssa jatkuvasti. Meistä oli esimerkiksi niin upeaa että pystyimme teeskentelemään että joku osasi taikoa itsensä kuvasta pois napsauttamalla sormiaan, vaikka todellisuudessa fiksuina lapsina painoimme pysäytys nappia, tyyppi juoksi pois kameran edestä, ja sitten pistettiin taas kamera rullaamaan. Hyvä me!

9. Eikö ollutkin todella jännittävää kun joka vuosi postilaatikosta tulee uusi puhelinluettelo, ja pääset stalkkaamaan tuttaviesi puhelinnumeroita. Parhaimmassa tapauksessa löydät hyvinkin tärkeän puhelinnumeron, johon voit sitten seuraavat päivät soitella pilapuheluita.

10. Kuka muistaa Lordi karkit?? Ne oli jotain niin niin hyvää. Varsinkin ne punaiset ja mustat karkit. Onneksi näitä karkkeja löytyy joskus vielä irtsarihyllyltä.



11. Huuda hep jos sinäkin inhosit Urpo ja Turpo lastenohjelmaa. Se oli vain niin kamalan ärsyttävä ohjelma, eikä siinä koskaan tapahtunut mitään jännittävää. Jopa nimi Urpo kertoo juuri hyvin siitä kuinka hyvää materiaalia tämä lastenohjelma sisälsi. Silti se oli aina vain pakko katsoa jos se sattui tulemaan televisioista lastenohjelmien seassa.

12. Takaisin vielä puhelimiin. Minähän sain ensimmäisen puhelimeni jo vuonna 2000, kun olin vain 6-vuotias. Ensimmäisestä puhelimestani löytyi pieni antenni, mutta en ikäni vuoksi osannut vielä sitä vehjettä oikein käyttää. Kuitenkin sitten jouluna 2001 ymmärsin jo hieman enemmän puhelimien päälle, ja sainkin aivan upouuden Nokian. Kaiken lisäksi sain ostaa itselleni puhelinkuoret, ja ai että. Silloin olit tylsä jos sinulla oli todella tylsät puhelinkuoret, ja minulla ei ollut, sillä valitsin tietenkin sellaiset neon vihreät, jossa lukee oranssilla että GROOOOOOVE. Kaunista!

13. Karhuherra paddington oli kyllä tähtihetki, kun se tuli televisiosta.

14. Sama tarina Tontut -ohjelman kanssa. Kuka muistaa?! Se oli aina niin jännittävää kun nämä möröt saapuivat tonttukylään, mutta aina ne tontut siitä selvisi. Muistan katsoneeni ihan leffoja tästä ohjelmasta myös.



15. Tämä oli jo osa nuoruuttani, sillä kävin yläkoulua, mutta muistatteko kun pillifarkut piti vain omistaa kaikissa väreissä? Minulla itsellä oli kirkkaan punaiset, keltaiset, ja sitten tavallisempia värejä. Mutta tämän lisäksi haaveilin vihreistä, ruskeista, sinisistä jne.

16. Freddi Fish.. Yksi ensimmäisistä tietokonepeleistä elämässäni ikinä! Oli kyllä niin niin niin hyvä peli.



17. Kuka muistaa sen että nuorena mentiin aina discoon, eikä minnekään klubille. Ja nämä discot oli aina tarkoitettu yläkoululaisille, jonka vuoksi alkoholia ei täällä tarjottu. Mutta nämä discot olivat ihan muiden yhtiöiden tarjoamia, koululla ei ollut mitään tekemistä tämän kanssa. Voi että kun muistan kun 10v Jessica itki niin kovasti äitille kun olisi halunnut mennä discoon, vaikka olinkin niin nuori.

18. En tiedä tekeekö lapset tätä edelleen, mutta minä ainakin lähettelin anonyymeja rakkauskirjeitä siskoni kanssa kaikille ihastuksilleni. Aloitin kirjeeni yleensä tämmöisellä iskulauseella: "Sinä et tunne minua, mutta minäpä tunnen sinut". Kauniita aikoja haha!

19. Minullahan ei koskaan ole ollut lemmikkiä, kun ei äiti suostunut sellaista ottamaan. Tämän vuoksi Tamagotchi pelasti elämäni. Minulla oli viimeinkin lemmikki josta pitää huolta, vaikkakin virtuaalimaailmassa.

20. Viimeisimpänä muttei vähäisimpänä pitää mainita toinen ensimmäisistä peleistäni joita koskaan pelasin. Tätä peliä varten käytin sellaista kivikautista Nintendoa, ja tämän pelin grafiikat ja äänetYoshi Island peli, jossa piti selvitä pieni Mario vauva selässä kaikenmaailman seikkailuista. Pakko myöntää, että jos voisin, haluaisin pelata tätä peliä myös tänäkin kesänä.
ovat jotain niin hienoa. Kyseessä on


Kuinka monta asiaa muistat omasta lapsuudestasi?



So since my post is extremely long, and since this whole post is about nostalgic (Finnish) things from my childhood, I decided to just make a short summary out of all the points. So here is my list of things which were part of my childhood, do you also remember any of them?

1. Do you remember when it was so super cool to buy your ringtone. You were definitely not cool if you didn't have the number one hit as your ringtone. 

2. I was such a criminal as a child because I always burned my CD's. Okay I have to admit that I don't even know if burning is the right word to use in English haha but what I did was I copied songs from my computer to my CD's and always listened those.

3. I was such a fan of this band called Gimmel which became popular because of a horrible popstar
singing contest

4. Do you remember having VHS cassette and that you always had to first rewind before you could watch your movies?

5. Then it is the old fashioned telephone and how you always had to "roll the numbers" if you wanted to call someone.

6. And then that time when we could only use internet with a internet limit because otherwise it became too expensive. So no more than 10min online guys!

7. When getting your music was not cheap and easy because things like YouTube didn't exist. That is why I sometimes sat next to a radio for hooooours to be ready to record my favourite song on a cassette. 

8. When I was young I loved making home videos with our video camera. Since it was not really possible to connect our camera with the computer, we had to come up with our own special effects. I mean, it looks completely real to make a person disappear by first filming her and then pausing the camera and make her run away before you start filming again.

9. The big fat phone book. It was so amazing to start stalking your friends' phone numbers from this massive book.

10. I was in love with Lordi candies when I was young. Maybe some of you might know Lordi, the monster guy who won Eurovision in 2006, if I remember right.

11. I hated a Finnish kids' show called Urpo and Turpo.

12. Do you remember that you also had to have amazing phone covers in your first phone? Mine was neon green and had text "Grooooove".

13. I looooooved Paddington Bear when it came out of TV. 

14. Same thing with a show called The World of David the Gnome. Such an exciting TV show.

15. This thing came when I was already a bit older, but do you remember when you just had to own your jeans in every single possible color? I had for instance yellow and red ones. 

16. I really loved a computer game called Freddi Fish. Just amazing!

17. It was amazing when you finally could go to a disco. And there we just danced our assess off because we were not allowed to drink.

18.  Maybe kids still do that but I sent so so so many anonymous love letters to boys when I was young.

19. I never had a pet so I was very happy when I got my first Tamagotchi.

20. The best best best Nintendo game of all time. Yoshi Island!






TallennaTallenna

tiistai 4. heinäkuuta 2017

JÄTSKII JA KESKIAIKAMARKKINOITA

 Nyt on sit koettu Transavian 6.30 aamulento Amsterdamista Helsinkiin, ja täytyy kyllä myöntää että oli rankka yö. Onneksi sitä on vielä sen verran nuori että sitä jaksaa välillä valvoakin yön, mutta tuntui kyllä pahalta niitten lapsiperheiden puolesta jotka olivat keskellä yöllä joutuneet repimään lapset sängystään. Minullahan kävi sen verran huono tuuri että junat päättivät olla kulkematta normaalisti, jonka vuoksi jouduin lähtemään kotoa jo kello 2 yöllä, jonka vuoksi päätin olla nukkumatta ollenkaan. Oli kyllä hieman haasteellista sitten lentokentällä odottaa tunteja omaa lentoa, ja sitten kun viimeinkin pääsi koneeseen, oli polvet kunnolla kiinni edessä olevassa penkissä ja olo oli todella tukala. Minä kyllä näin yleisesti pidän Transaviasta, kun sillä pari kertaa nyt Portugaliin lensin, mutta jotenkin tämä kone oli paljon ahtaampi. No ainakin sitten lento meni nopeasti kun siinä nuokkui ja nukkui koko lennon. Ja viimeinkin olin Suomessa jo aikaisin aamulla, joka mielestäni on aina niin mukavaa kun silloin on vielä koko päivä aikaa nähdä kaikkia.

Viikko on jo takana Suomessa, ja olen kyllä aivan uuvuksissa. Joka päivä on ollut jotain menoa ja meininkiä. Olen käynyt mm. jo lintsillä, leffassa, Turussa, mökillä, keskiaikamarkkinoilla, turisteilemassa, ja monilla ravintolareissuilla. En kyllä valitakaan sillä minulla on ollut todella mukavaa. Jotenkin myös tämän Turku viikonlopun jälkeen on nyt niin kiitollinen olo, kun en jotenkin ikinä ollut ymmärtänyt kuinka onnekas ja kiitollinen minä olen näistä ihmisistä joita minulla on ympärilläni. Tällä erityisesti viittaan lukioaikaisiin kavereihin. Vasta eilen yömyöhään jutellessa ymmärsin kuinka yksin minä loppupeleissä olin lukion viimeisen vuoden, vaikkakin se oli hieman oma valintani kun ei tanssin ja koulun lisäksi vain jaksanut nähdä ketään. Mutta olen kuitenkin niin niin kiitollinen että tästä eristäytymisestä huolimatta, ja myös siitä huolimatta että olen asunut viimeiset neljä vuotta Hollannissa, minulla on pysynyt ne muutamat lukioystävät, joille voi edelleenkin kertoa kaikki huolet ja mietteet. He ovat joitain joiden kanssa voi vain maata päivän sängyllä ja valvoa aamuyöhön keskustellen, syöden jätskiä, nauraen maha kippurassa, ja on myös okei olla hiljaa ja silti kaikki on hyvin. Eli erityis kiitos näille ihmisille, olette tärkeitä! Haluan myös vielä tehdä maininnan Turusta. Rakastuin tähän kaupunkiin, ja voisin helposti kuvitella itseni sinne asumaan! Eli jos ette koskaan ole käyneet Turussa, käykää ihmeessä!

Halusin myös ilmoittaa että syy miksi minusta ei ole aiemmin kuulunut täällä blogin puolella, on että minulla ei oikeastaan ole WiFiä ollenkaan. Tulin nyt isälleni jotta voin hieman nettiä käyttää, koska olen muuten lähinnä oleskellut siskoni luona ja hän ainoastaan käyttää puhelintaan nettinä. Tietenkin mulla on tossa mun suomen sim kortissa vaan sellainen erittäin hidas netti, jolla Instagraminkaan selaaminen ei onnistu, joten saan elää hieman kokovaltaista netitöntä elämää. Ainakaan en ole turhaan käyttänyt puhelinta, eikä ole ollenkaan tullut katsottua Netflixiä. On sitten keskittynyt enemmän keskustelemiseen ja muuhun tekemiseen, eli tosi hyvä!

Nyt sitten toivottavasti päädyn mahdollisimman pian mökille, jossa saan sitten vain olla, hieman kalastaa, lukea, auttaa isovanhempiani ja niin edelleen. Tämä mökki on todella alkukantainen, jonka vuoksi elektroniikkaa emme siellä pahemmin käytä. Teemme enemmän hieman alkukantaisia asioita, joka poikkeaa normaalista arjestani todella paljon. Tosin tykkään tästä paikasta juuri siksi. Mutta minua kiinnostaakin mikä on teidän lempipuuhanne mökillä? Ehkä tämä voisi myös inspiroida minuakin tekemään jotain uutta!















So now I have experienced a Transavia flight at 6.30am from Amsterdam to Helsinki and I must admit that it was a tough night. Luckily I am still sort of young so staying up a whole night is alright, but I felt really bad for families with children who had to wake their little babies up in a middle of the night. I was a bit unlucky this time because of course the trains were not going normally to the airport, so I had to leave home already at 2am which is why I decided to not sleep at all. It was a bit hard to wait almost three hours at the airport that my flight would go and when I finally could step into the plane, I realized how tiny the seats were and how my legs had no space at all. It was a bit annoying and a bit surprising because I did not have this problem during my Transavia flights to Portugal. Well luckily the flight went fast because I only slept there. And it was so great to be in Finland early in the morning because then I had a whole day to meet everyone I wanted to.

A week has already passed here in Finland and I am surprisingly tired. Every day I have had something big to do and to experience. I have for instance already been to Linnanmäki, to movies, in Turku, at our summer house, we went to a medieval market, I have been a complete tourist, and been eating in restaurants so many times. I am not complaining because I have had such a great time. Somehow also after this weekend in Turku I have been so grateful because I never before had realized  how lucky I am to have such people around me. Of course I knew I was lucky but I never had such deep thoughts about me and my relationship to my friends. With this I especially mean my friends I still have from my high school. While I was talking to these people last night, I realized how lonely I was in the end during the last year of high school. This was my own fault because I was busy with school and dancing and never had energy for my friends. But even though I isolated myself, I still have these few people who stand by me and to whom I can tell anything I want to because I trust them with all my heart. With these people I can just lay all day on bed, stay awake the whole night while talking, eating ice cream, and laughing our asses off. So a special thank you for these people, you are important to me! I also want to say that Turku as a city was such a beautiful place. I fell in love with this city and I could easily imagine living there one day. So if you have never visited Turku before, you should do so!

I also wanted to let you know why you didn't hear about me earlier in my blog. The reason is very simple though, I don't have wifi almost anywhere. I now came to my dad's place so I could use the internet a little bit but since I mainly live with my sister who only has her telephone internet, I cannot really use my laptop, nor my phone either. Well at least I am not checking social media all the time and I am not spending days watching Netflix. I have now just focused on spending time with friends and socializing which is very good.

Now I hope I can soon go to our summer house and spend there days because there I can just be, fish, read, help my grandparents and so on, and I love it because it is so different from my normal daily routine. This summer house is a bit old which is why we never use any electronics there. Therefore, everything is all about doing something with hands, staying outside and doing more old fashioned things. That is why I am curious what do you like the most when you are at your summer houses? Maybe I could get some inspiration to something new and exciting.
TallennaTallenna