NYT SE ALKOI - NYC

Tämä kauan odotettu sähköposti viimeinkin tipahti postilaatikkooni viime viikon torstaina ja nyt on tämä prosessi kohti Amerikkaa ja New Yorkia virallisesti aloitettu. Tuntuu että siitä olisi jo vuosia kun sain tietää kohdemaani, joten oli jo aikakin. Ensihetket sähköpostin saamisesta olivat jollain tapaa eufoorisia, ja saatoinpa ottaa muutaman hyppyaskeleenkin, vaikka olinkin tuolloin töissä. Kuitenkin vain muutama minuutti tämän sähköpostin saamisen jälkeen lensin takaisin maanpinnalle, ja jo valmiiksi suuri stressivuoreni kasvatti itselleen uuden huipun. Aloin selailemaan niitä kaikkia liitteitä ja papereita mitä minun tulee täyttää ja toimittaa eri tahoihin (ja sitä oli ja paljon olikin), ja aikaa minulle annettiin tähän tasan 2,5 viikkoa! Naurettavinta tässä on se, että joudun laittamaan paperini myös sellaiselle taholle, jolla saattaa mennä papereiden allekirjoittamisessa jopa 3 viikkoa. Jälleen kerran hienosti toimittu ja suunniteltu koulultani, mutta sain onneksi tämän asian sovittua meidän international officen kanssa.

Joudun siis täyttelemään papereita englanninkieleeni liittyen, ihan omien tietojen antamista varten, ja joudun myös todistamaan että minulla on tarpeeksi rahaa tilillä, jonka vuoksi jouduin tänäänkin puhumaan tunnin OP pankin kanssa, sillä heillä ei tietenkään tämmöistä näin tarkkaan laadittua paperia ole antaa. Tämän lisäksi minun tuli valita kampus jolla haluan opiskella, ja tottakai valitsin ihan sen New York Cityn. Kaikista ihanin (ja samalla työläin) osuus oli kuitenkin tulevien kurssieni valinta. Pace Universityllä on aivan kaamean suuri lista erilaisia kursseja, jonka vuoksi minulla meni valehtelematta yli 5 tuntia valita yhtään mitään, ja silti pari päivää tämän valitsemisen jälkeenkin päätin tänään muuttaa listaani hieman. Hieman vieläkin epäilyttää tuo oma valintani, sillä alunperin halusin tehdä paljon valokuvausta ja muutakin graafista suunnittelua, mutta lopulta päädyin valitsemaan muita taiteen aloja, sillä ajattelin että nämä taidot tukisivat sitä itse graafista-alaa, jonka minä jo entuudestani tunnen. Sain siis valita itselleni 5 kurssia, ja 5 lisäkurssia siltä varalta että nuo ensisijaiset kurssit eivät onnistu. Tässä kuitenkin tämänhetkinen kurssilistani:

1. Mixed media - Tällä kurssilla opetellaan monia eri tekniikoita piirtämään, maalaamaan, tekemään kollaaseja, ja 2D sekä 3D töitä. Lisäksi opiskelemme mediaa vesiväritöiden, maalaamisen, graffitin, valokuvauksen, lehtien sun muun tekniikan kautta. Tällä kurssilla käymme myös erilaisissa museoissa. Tämä oli koko kurssilistani ehdoton ykkönen, ja toivon kovasti että pääsen tälle kurssille.

2. Digital Photography - Kuten nimikin jo kertoo, tällä kurssilla opiskellaan digitaalivalokuvausta. Opimme siis eri tekniikkaa ja taitoa mikä liittyy valokuvaukseen.

3. New York and the Visual Arts - Tämä kurssi on todella taiteellinen, jossa yhdistyy useat museovisiitit, taiteen, maalausten ja patsaiden tulkinta, valokuvaus sekä New Yorkin taiteen tunteminen. Minä en koskaan ole ollut mikään suuri taiteen ystävä, sillä minusta aina tuntuu etten jotenkin ymmärrä sitä. Nyt kuitenkin ajattelin että olisi korkea aika alkaa tulkitsemaan taidetta, sillä näen oman unelma-ammattini liittyvän sekä taiteeseen että mediaan. Olen varma että nämä kurssilla opitut taidot tulisivat joskus hyötykäyttöön.

4. Fundamentals of music - Tämän kurssin valinta epäilytti minua kovasti. Kurssioppaassa sanotaan että tämä kurssi on tarkoitettu heille jotka eivät ole koskaan opiskelleet musiikkia. Minähän en koskaan ole virallisesti opiskellut musiikkia, mutta opin itse soittamaan useaa instrumenttia pienempänä. Tämän lisäksi olin muutaman vuoden bändikurssilla. En kuitenkaan ole koskaan saanut musiikin teoriaa, jonka vuoksi ajattelin että tämä kurssi voisi silti sopia minulle. Sitäpaitsi minä ikävöin kovasti musiikin luomista ja pianoa!

5. Picturing Art in Film and Video - Tällä kurssilla katsomme klassikko videoita ja elokuvia ja koitamme analysoida niiden taiteellista puolta. Epäröin kovasti myös tämän kurssin kanssa ja mietin kovasti pitäisikö tämä kurssi vaihtaa 2D tai 3D animointiin, mutta onneksi kysyin toiselta suomalaiselta joka kävi Pace Universityssä vaihdossa, ja hän kertoi että eritoten tuo 3D kurssi oli aivan kamala, joten onneksi en sitten sitä valinnut! Ja lisäksi rakastan filmejä ja olen viime aikoina muutenkin omaksi huvikseni analysoinut niiden taiteellisuutta.

Näin ylipäänsä olen todella tyytyväinen valitsemiini kursseihin, ja eritoten siihen että nämä kurssit ovat niin erilaista mitä minä olen nykyisessä koulussani tehnyt! Lisäksi valitsin ylimääräisinä kursseina 2D animoinnin, vesivärimaalausta, graafista suunnittelua, musiikin ylistämistä ja digitaalista designia.

Tähän loppuun haluan sanoa vielä että juteltuani kahden vaihtarin kanssa jotka ovat Pacea käyneet, pitää muistaa etten koululta itsessään odota aivan liikoja. Heidän mukaansa koulutaso siellä on kuin jossain ylä-asteella ja ihmiset ovat ehkä hieman "tyhmän" puoleisia sillä hirveän usean kohdalla rikkaat vanhemmat vain maksoivat lapsensa sisään ilman että lapsi sitä itse halusi. Enhän minä itse voi tätä allekirjoittaa sillä en ole tilannetta nähnyt omin silmin, mutta näinhän minä olen myös aina aiemmin kuullutkin että Amerikassa koulu on helppoa verrattuna Suomeen tai joihinkin muihin Euroopan maihin. Kuitenkin, olen aivan onnea täynnä enkä malta odottaa tätä seikkailuani!! Haluan myös kovasti jakaa koko kokemukseni kanssanne joten jatkakaa vain tarinani seuraamista! ♥︎

Vielä tällaisia inspiroivia kuvia loppuun! (Näissä kuvissa ei ole tekijänoikeuksia.)

ITSENSÄ ASVOSTAMISTA♥︎

Eilinen oli hyvä päivä. Olen viikko kaupalla taistellut itseni kanssa asioista joita en osaa tai en tee, vaikka pitäisi olla tekemässä. Huono omatunto kolkuttaa ja tuntui ettei minun taidoistani ollut mihinkään. Kuten kerroin jo aiemmassa postauksessa, erikoistun parhaillani media-alalle. Odotukseni tätä kurssia varten olivat suurenmoiset. Tähän saakka kaikki mediataitokurssimme ovat olleet "katso YouTubesta tutoriaaleja ja opi itse"-luokkaa. Nyt kun kerran ihan erikoistumme media-alalle, odotin kunnon pitkiä oppitunteja, jossa opimme vaikka mitä nippelitaitoja. Väärin. Kuulemma olemme opiskelleet jo niin pitkään että meidän tulisi osata tehdä kaikki aivan itse. Tämän vuoksi tällä kertaa meille ei oikeasti opeteta YHTÄÄN MITÄÄN. Ja tällä kertaa meiltä vaaditaan niin paljon enemmän kuin koskaan aiemmin. Emme ole koskaan suunnitellut pelejä tai tehneet minuuttiakaan animaation parissa. Nyt meiltä vaaditaan että olisimme ammattilaisia tässä.

Meillä on nyt siis iso henkilökohtainen mediaprojekti käynnissä. Saamme tehdä ihan mitä haluamme, kunhan se vain on tarpeeksi vaativa ja aikaavievä. Tämän lisäksi meidän projektimme tulee selittää yksi kuudesta teoriasta, jotka meille annettiin. Itse valitsin ilmastonmuutoksen, ja päätin selittää tämän teorian 4-8-vuotiaille lapsille. Mikä olisikaan sitten sen parempi tapa selittää teoria, kuin kirja muodossa. Teen siis parhaillani interaktiivista e-kirjaa nettisivuille, johon minä piirrän ITSE kaikki kuvat. Minä. Nainen joka juuri ja juuri osaa piirtää tikku-ukon. Tämän takia olenkin ollut aivan stressin partaalla viime viikot ja tuntuu että kaikki mitä piirrän, on aivan liian lapsellista.

Nyt sitten eilen esitin ensimmäistä kertaa piirrokseni ja tarinani koko luokalleni, ja olen edelleenkin häkeltynyt kuinka ihmiset rakastuivat kaikkeen tekemääni. Aloitin ensimmäiseksi näyttämällä piirrokseni ja sanoin jotain tyyliin että en ole koskaan ennen piirtänyt ja en ole kovinkaan hyvä, kunnes opettaja keskeytti kysymään piirsinkö minä nämä piirrokset itse. Hän luuli kuulemma ensin että olin ottanut nuo piirrokset vain esimerkiksi netistä, mutta kun kerroin tehneeni ne itse, hän oli sanaton. Hän pyysi jopa myöhemmin esitelmän aikana palaamaan takaisin kuviini sillä hän halusi katsella niitä lisää hah. Sitten kerroin kaksi tarinaani, jotka olin kirjoittanut kirjaani varten. Ensimmäisen aikana opettaja jälleen toisteli sanaa 'vau', mutta toisen tarinan aikana sanat olikin jo 'amazing, I love that, I want to buy that book' luokkaa. Voi sitä onnen määrää kun työni otettiin niin hienosti vastaan. Kuulemma minusta pitäisi tulla tarinankertoja isompana. Tuli sellainen fiilis että viimeinkin ne sadat tarinat ja näytelmät jotka kirjoitin lapsena, toivat jotain hyvää aikuisuuteenikin.

Thaimaan reissultani vuodelta 2014. Onnenmääräni eilen oli lähestulkoon samaa luokkaa kuin oloni kun sain matkustaa tällä junalla tässä kauniissa paratiisissa ♥︎

Päivän kruunasi myös ystäväni Andrean analysointi minusta. Andrea on ihminen joka miettii asioita aina hyvin syvällisesti ja osaa aina kysyä todella yllättäviäkin kysymyksiä. Nyt hän alkoi kertomaan minulle kuinka hän oli tajunnut minusta näin vuosien varrella jotain. Hän kertoi kuinka minä omaan jonkun todella hienon ominaisuuden, jota ei monilla ihmisillä ole. Tälle ominaisuudelle on kuulemma hollannissa ihan nimitys, mutta en sitä suomeksi tiedä. Periaatteessa mitä hän tarkoitti, on että olen ihminen joka opettaa itseään. Kuulemma monet eivät uskaltaisi ryhtyä itse toimeen, jos haluavat oppia jonkin taidon, mutta minä olen ihminen joka vain opettelee niin kauan kunnes olen todella hyvä siinä. Ja tämä ominaisuus on siitä hieno, että tämän vuoksi pystyn olemaan hyvä todella monissa asioissa, koska olen päättäväinen oppimaan. En ollut koskaan ajatellut tätä ominaisuutta tältä kannalta, mutta kun aloin miettimään, olen tehnyt tätä itseni opettamista jo hyvinkin pienestä saakka. 8-vuotiaana minulla ei ollut kotona pianoa, enkä käynyt pianotunneilla, mutta halusin oppia. Katselin pitkään kun ystäväni, joka taas kävi pianotunneilla soitti, ja minä vain kopioin häntä ja opin täten loppujen lopuksi soittamaan pianoa todella hyvin. Opin itse jopa lukemaan nuoteista. Sama pätee myös esimerkiksi kitaran soittamiseen, graafiseen suunnitteluun, valokuvaamiseen, piirtämiseen, ja periaatteessa opiskeluun ylipäänsä, sillä silloin kun minä päätän saada kiitettävän jostakin, minä saan sen.

Jotenkin tämä analyysi avarsi mieltäni. En enää ajatellutkaan niin kauhean negatiivisia asioita itsestäni, vaan tuli sellainen olo etä minusta onkin johonkin. Tuli ensimmäistä kertaa pitkään aikaan sellainen olo että ehkä minä osaankin joskus tehdä jotain todella hienoa, jota muut ihmiset arvostavat.  Ja minulle tuli myös sellainen olo että minulla onkin lahjoja ja silmää taiteelle, ja minä saatankin joskus elämässäni päätyä sellaiselle taiteelliselle alalle, jota minä rakastan. Tuntuu ihanalta tuntea itsearvostusta. Sen takia haluankin sanoa kaikille teille, että jos minä pystyn, kyllä tekin pystytte. Kunhan vain yrittää ja tekee. Yritetään arvostaa ja rakastaa itseämme enemmän ja olemaan itsevarmempia ja vain tavoittelemaan haaveitamme. Tiedän että tämä kuulostaa todella kliseiseltä, mutta näin se vain on. ♥︎♥︎

TÄYDELLINEN AAMU?

Minkälainen aamu on teidän täydellinen aamunne? Viime kuukausina minä olen alkanut arvostamaan aamuja aivan uudella tapaa. Olen koko elämäni ollut illankukkuja, ja aamuisin on ollut hankala nousta ylös. Kuitenkin tässä ikääntyessä olen jatkuvasti jalkeilla jo aikaisemmin ja aikaisemmin, mutta täytyy kyllä myöntää että edelleenkin varhaisina aamuina tekisin mitä vain että saisin jäädä vain nukkumaan lämpimään sänkyyn. Mikä kuitenkin on minulle nykyään uutta on se, että kun herään, olen onnellinen kun on aamu, sillä vielä on kokonainen päivä edessäpäin. Varsinkin vapaapäivinä olen ikionnellinen aamuista koska silloin koko päivä on vielä mahdollisuuksia täynnä. Olen myös alkanut tekemään sitä että vaikka heräisinkin aikaisin, jään vielä sänkyyn lepäämään hetkeksi, koska tämä hetki tuo minulle niin paljon energiaa päivään, että jaksan hienosti iltaan saakka.

Minkälainen on sitten minun täydellinen aamuni?

Täydellinen aamuni on selvästi sellainen että herään vapaapäivänä ilman turhaa stressiä. Makaan sängyssä silmät kiinni sen verran että on oikeasti hyvä olla ja että tuntuu että nyt on hyvä nousta ylös. Minusta on ihana aukaista tässä vaiheessa verhot ja ihastella päivän ensisäteitä. Tässä vaiheessa yleensä köllöttelen ja halailen tyynyni kanssa, ja saatan selailla puhelinta hetkisen. Kun sitten olen valmis nousemaan ylös, puen päälleni ja menen rauhassa laittamaan aamupalaa. Parasta sitten on jos voin tulla nauttimaan aamupalan sänkyyn ja jos voin katsoa lyhyen jakson jotain sarjaa. Tämän jälkeen voi sitten alkaa miettimään mitä sinä päivänä tulisi saada tehdyksi ja todennäköisesti lähtisin kaupungilla ikkunashoppailemaan ja ostamaan jotain kivaa itselleni.

Minä olen aina ollut paljon ahkerampi iltaisin. Pidän siitä että teen koulutyöni sun muut projektit pimeän tullessa, koska silloin minulla on pieni hälytys päällä että nyt on oikeasti pakko toimia, koska en halua jättää tätä kuitenkaan huomiseen, ja tämän vuoksi pystyn keskittymäänkin tehtäviini tuntikaupalla. Tämän vuoksi aamuisin ja päivisin minä rentoudun paljon, käyn ehkä kaupungilla, shoppailen, tai tapaan kavereitani. Tiedän kyllä että ehkä olisi järkevämpää että olisin tosi ahkera aamulla ja illat jättäisin lepäämiseen, mutta tuo ei vain sovi minulle ollenkaan. Onko teitä muita jotka jättävät askareensa yleensä iltaan ja nauttii olostaan aamuisin ja päivisin?

5 VINKKIÄ SYKSYN PIMEILLE PÄIVILLE

Syksy on taas täällä, ja paluu arkeen voi ainakin joidenkin osalta olla todella rankkaa (täällä yksi heistä ilmoittautuu!). Itselle paluu arkeen on aina erittäin hankalaa koska unirytmi on sekaisin, mikään ei innosta, ja siksi olen laiskin ihminen ikinä ensimmäisinä työ- tai kouluviikkoina. Tämän jälkeen sitten iskeekin kamala stressi ja katumus etten ole saanut mitään aikaan, kun kaikki muut kaverini taas on, ja sitten hikihatussa yritän saada kaikesta kiinni. Tiedän itseni sen verran hyvin että tämä tosissaan helposti tapahtuu aina pitkän kesän, ja joskus jopa joulunkin jälkeen. Tässä kuitenkin viisi vinkkiä mitkä ovat auttaneet itseäni saamaan rytmistä paremmin kiinni, ja nauttimaan arjen alkamisesta!

1. Syö hyvin ja hemmottele itseäsi hyvällä, mutta silti terveellisellä ruoalla. Lomien aikana minä syön aina hieman mitä sattuu, ja kilojakin yleensä on kertynyt muutama lisää. Tämän vuoksi loman jälkeen minulla on yleensä hieman outo olo, jonka vuoksi olen ottanut tavaksi kokeilla paljon uusia ja terveellisiä reseptejä aina lomien jälkeen. Uudet reseptit innostavat kokkaamaan ja harjoittelemaan ruoanlaittoa enemmän ja se tuo pientä inspiraatiota syksyyn. Syön syksyisin myös paljon säännöllisemmin ja monipuolisemmin kuin lomalla, mutta teen itselleni silti hyvää hemmotteluruokaa, etten missään tapauksessa tule kiukkuiseksi pahan ruoan vuoksi. Muutaman päivän kuluttua huomaan yleensä kuinka kehoni voi hieman paremmin ja kuinka mielialanikin alkaa nousemaan.

2. Vaikka loma on ohi, pidä edelleen paljon hauskaa ja näe ystäviä. Tällä tavalla olen itse saanut paljon vapaamman olon ja muistutuksen siitä että vaikka arki rullaa eteenpäin, saan silti nähdä rakkaita kavereitani ja tehdä mukavia asioita. Joskus jopa ihan innostun siitä että arki on nyt alkanut kun saan sitten viettää enemmän aikaa koulukavereideni kanssa. Kaverit kyllä auttavat jaksamaan arjessa!

3. Urheile. En yleensä huutele mitään urheilusta kun en itse ole mikään urheilullisin ihminen, mutta nyt täytyy sanoa että pieni ekstra liikunta on tehnyt itsestäni virkeämmän. Syksyllä asteet nopeasti tipahtaa kymmenen asteen tienoille, päivät ovat sateisia ja märkiä, ja päivistä tulee koko ajan vain pimeämpiä. Tämä ekstra liikunta ja siitä tuleva energia on todellakin kohdallaan tähän vuodenaikaan!

4. Osta vihko ja ala suunnittelemaan kaikkea ihanaa tulevalle. Mistä sinä pidät? Joulusta, kesästä, lomamatkoista vaiko löhöviikonlopusta? Osta todella inspiroivan näköinen vihko, johon parhaasi mukaan listaat ja suunnittelet asioita jotka innostavat sinua ja joita odotat. Tämä suunnittelu saa ajatuksesi pois arjesta ja voit rauhassa innostua jostain tulevasta. Itseäni tämä on auttanut todella todella paljon. Välillä kun kamala stressi vyöryää päälle, mietin näitä tulevia suunnitelmia ja kuinka näiden toteutukseen on koko ajan vain vähemmän aikaa. Tämä vihkoon raapustaminen kehittää myös keskittymiskykyä, kun keskittyy rauhassa vain itseensä ja omiin unelmiinsa.

5. Anna itsellesi aikaa. Arjen alkaessa sitä helposti unohtaa oman laatu-ajan vaalimisen. Siinä käy helposti niin että kun on töissä tai koulussa, sitä työskentelee, mutta sitten kun olisi oikeasti aikaa vapaa-ajalle, sitä helposti ajattelee edelleenkin niitä tekemättömiä töitä. Tässä tapauksessa yleensä käy sitten niin että sitä makaa sängyssä ja miettii kaikkea sitä työtä mitä ei ole tehnyt, mutta silti ei tee asialle mitään. Samaan aikaan keho ja mieli ei rentoudu ollenkaan ja päähän iskeytyy kamala katumus. Tämän vuoksi on tärkeää asettaa itselle selvät rajat. Kun on aika tehdä töitä, silloin myös tehdään töitä (tietenkin oman jaksamisen rajoissa). Sitten kun taas päätät että tänä iltana haluan pitää omaa aikaa, pidä siitä lujasti kiinni. Älä mieti koulua tai töitä, ja jos pystyt, älä avaa tietokonettasi ja välttele keskusteluita kavereidesi kanssa töistä tai koulusta, koska muuten mielesi saattaa vahingossa harhailla taas niihin tekemättömiin töihin. Sinun pitää muistaa että jokainen tarvitsee lepoa ja rauhaa, jonka vuoksi on hyvä antaa itselleen viikossa useampi tunti aikaa vain olla ja tehdä sitä mitä rakastaa. Sinä olet tärkeä osa omaa hyvinvointiasi joten anna itsellesi aikaa! ♥

OTA TÄSTÄ MALLIA SUOMI

Olen itse todella monesti havahtanut siihen kun kerron ihmisille että tämä ja tämä asia on paljon paremmin Suomessa kuin Hollannissa, tai kun kerron että Suomessa olisi niin paljon helpompaa etsiä sitä tai tätä kaupoista ja niin edelleen. Tottahan se on että junat tässä maassa eivät ole ihan yhtä hyvää luokkaa kuin Suomessa, sillä aina on jokin viivästys mitä naurettavimmasta syystä, ja joo täällä sataa hieman enemmän, lunta ei vain näy, ja kaupoista on esimerkiksi vaikea löytää mitään leivontatarvikkeita, mutta silti tässä maassa kuitenkin on monenmonta asiaa joita minä myös kaipaan Suomessa ollessani, ja joista minä pidän kovasti. Jokaisessa maassa on varmasti ne omat hyvät ja huonot puolensa, eikä täydellistä paikkaa vain ole olemassa. Tässä postauksessa haluan keskittyä niihin asioihin joista minä pidän täällä Hollannissa, ja joistakin niistä voisi mielestä Suomessakin ottaa hieman oppia.

Ensimmäinen asia joka tuli heti mieleeni on lääkärillä ja hammaslääkärillä käymisen helppous. Kuten kaikki varmaan tietävät, jos Suomessa haluaa käydä julkisella lääkärillä, saat aina jonottaa siellä odotusaulassa monen monta tuntia, ja hammaslääkäriin on monien kuukausien jonot. Täällä Hollannissa minä olen pisimmillään odottanut aulassa sen 15min, ja tämäkin vain siksi että tulin 10min etuajassa. Täällä sinä soitat lääkäriin ja sinulle annetaan aika (yleensä ihan samalta päivältä) jolloin menet lääkäriin. Jokaiselle asiakkaalle varataan muistaakseni 10min aikaa, joten jos sinulla on suurempia vaivoja, voit heti puhelimessa kertoa että tarvitset tupla-ajan. Ihan normaalissa tapauksessa olet kuitenkin 15-20min lääkäriin astumisen jälkeen ulkona matkalla kotiin. Täällä peruslääkärillä käynti on myös täysin ilmaista. Toki maksamme paljon vakuutusmaksuja, mutta silti. Hammaslääkärissä on myös aivan sama kuvio, ja sinne pääsee myöskin todella lyhyellä varoitusajalla. Eli tästä oppia Suomi. Ei ole oikein että jos sinulla ei ole varaa maksaa sitä yksityistä, tulee sinun jonottaa tuntikaupalla. Ei sellaista kukaan jaksa.

Tässä maassa pääsee junalla kaikkialle. Siis lähestulkoon aivan kaikkialle. Ja jos juna ei mene siihen todella pieneen kylään, menee sinne ainakin bussi. Tässä maassa on todella helppoa olla omistamatta autoa, sillä julkisilla pääset aina kaikkialle. Tietenkin Suomi on paljon isompi maa, ja mitä pohjoisempaan mennään, sitä vähemmän asutusta siellä on, joten tunnin välein kulkeva bussi ei ehkä ole hyödyksi kenellekään. Silti välillä kuitenkin mietin että miten esimerkiksi Kuusamoon meno on välillä aivan mahdotonta. Lennot ovat ylikalliit, bussit kulkee ainoastaan talvella, ja juna ei mene lähimailtakaan, vaikka tämä kaupunki onkin turistikaupunki.

Minusta on ihanaa että tässä maassa ketään ei todellakaan ole tehty sokerista. Pyörällä mennään säällä kuin säällä, ja jos vain onnistuu, otat koko perheesi myös kyytiin. Maapallo kyllä kiittää tästä!

Noutoruoka, ah! Se valinnanvapaus on jotenkin niin uskomaton ainakin Suomeen verrattuna. Saat valita haluatko ruokaa siitä erittäin hienosta ja kalliista ravintolasta vaiko siitä pienestä kuppilasta tai ihan mitä vain siitä väliltä. Jokaisen budjettiin löytyy jotain, eikä kotiinkuljetusmaksuja liiemmin ole (ja jos on niin harvoin 2,5e enempää). Ja se vaihtoehtomäärä on huima! On kiinalaista, nepalilaista, intialaista, thaimaalaista, meksikolaista, kreikkalaista, italialaista, hollantilaista, espanjalaista ja niin edelleen.

Tässä maassa minulla on aina todella VAPAA fiilis. Hollanti on tunnettu siitä että kaikkia arvostetaan juuri sellaisenaan kuin on. Saat olla lyhyt, pitkä, nainen, mies, transseksuaali, heteroseksuaali, ulkomaalainen, mitä vain, ja silti ihmiset täällä nähdään lähestulkoon saman arvoisina. Täällä asuu todella paljon maahanmuuttajia, ja siksi on aivan normaalia että luokallasi voi olla todella useita kansalaisuuksia, ja se on hieno ja rikas asia, ainakin omasta mielestäni. Mielestäni vapauden fiilistä tuodaan myös esille siinä mielessä että täällä esimerkiksi kannabis on laillista (ja tämä on oikeasti tosi hyvä asia niille jotka sitä tarvitsee lääkemielessä), täällä on keskuksia jonne voit viedä huumeesi testattavaksi jotta tiedät tarkalleen mitä itseesi pistät ja silti et joudu poliisin kouriin ja pysyt hengissä, ja täällä saa ostaa kaupoista alkoholia kello 9:n jälkeen ja bileet jatkuu aina aamu viiteen tai kuuteen. Tietenkään tämä ei hirveästi minun elämääni muuta sillä en käytä kannabista tai muitakaan huumeita, ja alkoholiakin vain kohtuudella, mutta silti kuitenkin vain se ajatus siitä että sinä saat olla ja tehdä mitä haluat elämälläsi tuo itselleni vapaamman olon. Ja vaikka kaikki tämä onkin laillista, Hollanti on kaukana räkälästä jossa vain asustaisi narkkareita. Hollanti on edelleen todella hieno ja järkevä maa.

Minusta on myös todella hienoa kuinka helppoa nuorisolla on saada tästä maasta töitä vaikka sinulla ei olisi mitään kokemusta tai hygienia- tai muita passeja. Kunhan vaikka tallustat lähimpään ravintolaan, ja he todennäköisesti pyytävät sinut testipäivään jo heti tulevina päivinä, ja tadaa, sinulla on työ! Toki monet paikat toivovat vain nuorisoa, sillä heidän tuntipalkkansa laahustaa todella naurettavalla tasolla. Mutta silti työ on työtä, kaikki kasvattaa sinua ihmisenä.

Minusta on myös ihanaa kun tässä maassa on täysin normaalia että perheen isä tai äiti tekee vain 3-4 työpäivää viikossa, jotta voi viettää enemmän aikaa lastensa kanssa! Kukaan ei paheksu sinua tai katso oudosti kun kerrot että käyt töissä vain kolmena päivänä viikossa. Melkeimpä päinvastoin!

Loppujen lopuksi kuitenkin Suomi ja Hollanti ovat todella samankaltaisia. Koskaan ei olla myöhässä koulusta tai kokouksista, asiakaspalvelu on hyvää luokkaa, poliisin voi luottaa, penkkiurheilu on yleistä, ja aina on jonnekin kiire. Ehkä tämä kuitenkin on miksi minulla on aina ollut niin helppo olla täällä. Kulttuurillisia eroja en ole koskaan hirveästi löytänyt, mitä nyt hollantilaiset ovat paljon puheliaampia ja uskaltavat tulla hieman lähemmäs, kun suomalainen saattaa pitää enemmän etäisyyttä muihin. Kuitenkin, molemmat maat ovat mielestäni hienoja paikkoja elää!

KATSAUS KESÄN BUCKETLISTAAN

Nyt kun kesä on virallisesti ohi, voinkin hypätä kolme kuukautta vanhaan postaukseen, ja kaivaa bucketlistani esille. Jos et ole sitä vielä lukenut, löydät sen täältä! Täytyy myöntää, etten kesällä kovinkaan monta kertaa muistanut kurkata mitä bucketlistaltani löytyikään, mutta isoksi yllätyksekseni sain kuitenkin toteutettua listasta melkein kaikki kohdat!

1. Käy Festareilla - Mielestäni tämä kohta täyttyi vallanmainiosti sillä että minä menin Taiteiden Yöhön. Taiteiden Yö toi minulle juuri sellaisen festarifiiliksen, ja kyllähän siellä isolla porukalla tehtiin ja katsottiin taiteita.

2. Mene onkimaan - Mökillä olin tosi tosi paljon, mutta täytyy myöntää että vaikka kalaan halusinkin, joka päivä oli joko liian sateinen tai tuulinen kalastamiseen. Tietenkin kesällä oli hyviä säitä, mutta silloin kun olin mökillä ei tällaista mahdollisuutta sitten tullut. Tämä kohta ei siis täyttynyt tänä kesänä.

3. Leivo kesäinen kakku - Kerroinkin jo aiemmassa postauksessa että tämä kohta bucketlistastani täyttyi, sillä en leiponut yhtä tai kahta kesäistä kakkua, vaan leivoin niitä peräti seitsemän! Eli tämän kohdan toteutus ei ollut mitenkään epäselvä. Leivoin siis lopulta yhden kesäisen kakun ihan muuten vain, neljä voileipäkakkua ja yhden suklaisen kakun veljeni rippijuhliin, sekä sitten oman synttärikakkuni.

4. Käy yöuinnilla - Ja kyllä minä kävin! Tuli jotenkin tosi jännittävä olo juuri ennen kuin hyppäsin tähän sysimustaan veteen. Tuntui kuin laiturin alla olisi tyhjyys, sillä sitä vettä ei vain erottanut millään. Tämän vuoksi minulla tuli pieniä perhosia vatsaan ja piti miettiä viisi kertaa ennen kuin sitten päätin että kyllä minä hyppään. Vesi oli niin täydellisen lämmintä, ja tuli tosi lapsenomainen fiilis. Kyllä kannatti!

5. Herää super aikaisin mökillä ja lähde valokuvaamaan - No jaah, minustahan ei sitten millään tullut lomalla aamuihmistä. Täytyy kuitenkin sanoa että valokuvasin tänä kesänä paljon enemmän kuin koskaan aiemmin, mutta tuota superaikaista valokuvausreissua ei tapahtunut.

6. Lue kirja - Aloin siinä elokuussa olemaan jo niin niin varma, etten sitten tätäkään mennyt toteuttamaan, kunnes sitten se kirjakärpänen puraisi minua tosi lujaa, ja minähän menin ja teetin itselleni uuden kirjastokortin ja heti tein muutaman lainan. Tänä kesänä tuli sitten muutamassa päivässä luettua uusin Harry Potter kirja. Tosin, olihan tämä kirjoitettu näytelmämuodossa, jonka vuoksi tämän luki tosi nopeasti, mutta silti tämä bucketlistan kohta tuli toteutettua.

7. Käy lounaalla ystäviesi kanssa - Emme ainoastaan käyneet lounaalla, vaan kävimme päivällisellä, kävimme yöpalalla, ja söimme monta kertaa yhdessä kotiruokaa. Tänä kesänä vietin ystävieni kanssa paljon enemmän aikaa kuin koskaan ennen. Oli oikein ystäväkesä!

8. Tee pieni road trip jonnekin - Minulla on sellainen fiilis että istuimme kesällä todella paljon auton kyydissä. Matkasimme mökiltä mökille, kaverilta kaverille, ja ihan muuten vain sinne tänne. Itse ainakin lasken meidän Iittalan reissun road tripiksi, sillä käymme Iittalan mökillä hyvin hyvin harvoin, ja tämäkin oli tämmöinen extempore lähtö siskoni ja poikaystäväni kanssa. Tämän lisäksi teimme myös merimatkan Tukholmaan, että kyllä matkusteltua tuli kovastikin.

9. Soita paljon pianoa ja laula - Minähän laulaa liruttelin koko kesän ilman mitään häpeän tunnetta. Minusta oli myös todella hienoa huomata että osasin edelleen lukea nuotteja ja soittaa pianoa suoraan nuoteista. Tottakai taitoni ovat ruostuneet, mutta luulen että jos soittaisin hetken vielä enemmän, saisin kaikki taitoni nopeasti takaisin.

10. Kävele Pieni Karhunkierros - Olin niin onnellinen ja tyytyväinen että minä oikeasti kävelin tämän! Minähän kerroinkin Bucketlistallani kuinka minua hieman pelotti että astmani ei anna tähän mahdollisuutta, mutta loppujen lopuksi keuhkoni olisivat helposti jaksaneet jopa toisenkin kierroksen. Kävimme myös patikoimassa Valtavaaralla, joka on todella paljon ylämäkeä, ja vaikka tämä matka oli Karhunkierrosta puolet lyhyempi, kuoli keuhkoni siellä heti. Ihan harmittaa etten ollut aiemmin tajunnut kuinka kepeä ja mukava tämä Pieni Karhunkierros oikeasti on. Pitää ottaa tavaksi kävellä tuo joka kesä kun Kuusamossa vierailen.

Eli lopputulos on 8/10. Tietenkin hieman harmittaa etten täyttä kymppiä tästä suorituksesta saanut, mutta ompahan sitten jotain tavoiteltavaa ensi kesällekin. Ja eihän tämä tietenkään mitään myöskään haittaa. Kesäni oli aivan ihana, juuri sellainen kuin odotinkin, enkä vaihtaisi siitä mitään. Näin koulujen alettua mieleni hieman haikailee tuota kesää kun sain vain olla ilman stressiä ja huolia, mutta pitää muistaa pitää katse vain tulevassa, ja olla valmis seuraaviin seikkailuihin. Kiitos kesä 2017 ja tervetuloa talvi <3

UUSI SOMA KOTIKOLONI

Minulle tuli aivan puskista kun viime perjantaina olin töissä ja joku mainitsi että nyt on sitten alkanut syyskuu. Hollantiin on nyt palattu ja vaikka täällä olen vasta viikon päivät ollut, olen aivan rättipuhkipoikki jo töistä, ja hieman epätoivoinen koulunkin suhteen. Tietty tähän vaikuttaa se että sairastuin syysflunssaan, sekä en suoraan sitten kotiin tultuani pystynyt olemaan aloillani, sillä minun piti laittaa uusi huoneeni kuntoon. Eli taas kerran piti käydä miljoonat pussit ja kassit läpi ja purkaa tavaraa. Nyt kuitenkin olen todella tyytyväinen siihen valintaan että otin tämän yläkerran huoneen, koska tämähän on ihana! Saan nyt kunnolla omaa rauhaa, minulla on aivan ihana työskentelytila täällä, sekä jotenkin täällä on paljon tunnelmallisempaa kuin tuossa entisessä huoneessani. Kuvista näette tekin mm. osan tästä minun työskentelytilasta, ja tuosta mahtavasta hyllyköstä, johon saan mahdutettua niin monia suloisia koristeita, lamppuja, kirjoja ja tavaroita. Lisäksi minulla on nyt oma liitutaulukin seinällä, johon saan sitten kaikki tärkeät asiat heti muistiin.

Matka Hollantiin meni sinänsä hyvin, mutta haluan kuitenkin sanoa pari sanaa Transavia lentoyhtiöstä. Olen lentänyt Transavialla jo useampaan kertaan, ja tiedän että heidän säännöissään sanotaan esimerkiksi että ainoastaan yksi käsimatkatavara sallittu, eli sitä pientä käsilaukkua vetolaukun lisäksi ei periaatteessa hyväksytä. Kuitenkin, niin Amsterdamissa kuin Portugalissakin minua ei koskaan huomautettu tästä ylimääräisestä käsimatkatavarasta. Sitten olimmekin Helsingissä, jossa tuntui että Transavian työntekijät ovat aivan kamalia pilkunviilaajia, jonka vuoksi jonot myös tähän Transavian pisteelle oli aivan törkeät. Jokainen laukku, sitä pientä käsilaukkua myöten punnittiin, siitä otettiin mitat ja varmistettiin 100 gramman tarkkuudella että missään ei ollut ylipainoa. Lisäksi jos sinulla sattui nyt olemaan tämä pieni pussukka käsimatkatavaran lisäksi, tuli se tunkea sen käsimatkatavaran sisään. No tottakai minulla oli sekä ylipainoa että kaksi pussia, koska kuljetin elektroniikkaa ja takkeja käsimatkatavaroissa ja tämän lisäksi piti tunkea passi, lompakko, avaimet yms. jonnekin. Lisäksi myös matkalaukussani oli 1kg liikaa tavaraa, jonka vuoksi piti sitten maksaa ja säätää. Naurettavinta minusta oli että nämä työntekijät eivät edelleenkään päästäneet läpi kun käsimatkatavaroissa oli enää ainoastaan 400g ylimääräistä painoa. No otin sitten kirjan käteen laukusta ja näin sitten pääsinkin menemään. Mikä ero sillä sitten on onko se kirja kädessä vai laukussa? Ja emme olleet lainkaan ainoita asiakkaita joilla oli näin paljon ongelmia laukkujen kanssa, vaan kaikkien kohdalla tuntui että vierähti tovi ennen kuin he saivat jatkaa matkaansa. Mekin seistiin siinä tiskillä säätämässä sellaiset 15 minuuttia. Kummaa touhua. Suurin pettymys koettiin kuitenkin vasta lentokoneessa, kun kaikki olivat istuneet aloilleen ja kapteeni kuuluttaa että joudumme tässä odottamaan ensin tunnin että on tilaa laskeutua Amsterdamin puolella. No miksi meidän piti sitten istua ja odottaa lentokoneessa? olisivat antaneet meidän olla siellä kentällä vielä ainakin puolituntia lisää.

Onneksi kotiin saapuessa minua odotti ihana uusi KÄMPPIS kotona. Me nyt ollaankin sitten oltu kuin paita ja peppu ja heti ensimmäisenä iltana oli sellainen olo että olisin tuntenut tämän ihmisen jo vuosia. Meillä menee kaikki jutut vaan yhteen ja jotenkin on jo sellainen hyvä luottamus toista kohtaan, jonka vuoksi olen uskaltanut kertoa hänelle myös todella henkilökohtaisia salaisuuksia. Niin ihanaa että kotona asuu nyt joku jonka kanssa haluan viettää myös vapaa-aikaani ja jonka kanssa pystyy rennosti vain olemaan. Tosi kotoisa olo täällä tällä hetkellä! Hänkin on vain hehkuttanut onneaan tästä asunnosta ja kuinka hänelle tuli heti tosi kotoisa fiilis täällä. Tämän vuoksi olen todella onnellinen että näillä näkymin saankin sitten asua jouluun saakka näin ihanan ihmisen kanssa, kunnes sitten minun muuttoni koittaa.