MITÄ MINÄ IKÄVÖIN

Ulkomailla olo on jotain mitä minä rakastan syvästi, mutta aina olin minä missä vain, minä ikävöin joitain pieniä tai suuria asioita kotoa. Ensiksi haluan sanoa että olen aivan ymmälläni siitä kuinka minä en ole kertaakaan potenut minkäänlaista koti-ikävää täällä Jenkeissä ollessani. Ennen reissuun lähtöä minua pelotti aivan kamalasti että minulla tulisi yhtä suuri koti-ikävä kuin mitä minä koin ensimmäisenä vuotenani Alankomaissa. Tuolloin minä heräsin itkien, menin nukkumaan itkien, ja pystyin ainoastaan puhumaan siitä kuinka kovasti minä halusin kotiin. Ehkä sitten kun lopulta jäin ulkomaille aloin tottumaan uusiin tilanteisiin paremmin, ja ehkä siksi nyt tämä reissaaminen on tuntunut ainoastaan hyvältä. Tai ehkä minulla on täällä vain niin paljon menoa ja niin ihania ystäviä ettei minun tarvitse turhaa ikävöidä mitään.

Eli varsinaista koti-ikävää täällä ei ole podettu, mutta tottakai on asioita niin Alankomaissa kuin Suomessakin joita minä tavallaan kaipaan ja innolla odotan. Ensimmäinen ja ehkä tämä suurin asia on luonto ja rauha. Minua ei missään vaiheessa millään tavalla ole tämä melu ja kiire täällä New Yorkissa haitannut, mutta kuitenkin aina kun olen päässyt tämän New Yorkin hälinän ulkopuolelle, olen ymmärtänyt kuinka ihanaa se kuitenkin on. Viimeinkin pystyy kuulemaan omat ajatukset selkeästi, ja viimeinkin pystyy kuulemaan muitakin ääniä kuin niitä auton tööttäilyjä tai katutöitä. Kävimme nyt viime viikonloppuna patikoimassa Bear Mountain State Parkissa, ja oli vain niin ihanaa että pystyi kuulemaan puron solinaa, lintujen laulua ja että pystyi vaan makaamaan kalliolla auringon alla ilman että joku tulisi häiritsemään. Nyt en millään malta odottaa että pääsen itse taas Oulangalle patikoimaan.

Toinen aika suuri asia mitä minä kaipaan on katujen siisteys. Jotenkin ennen tänne tulemista minulla oli sellainen mielikuva että New York on valtava ja ehdottomasti siisti, sillä miksi he pitäisivät näin upeaa kaupunkia huonossa kunnossa. Tämä tulikin ehkä pienenä shokkina kuinka likaisia kadut täällä oikeasti ovat. Ja ei ainoastaan kadut! Minusta metrot ovat niin ällöttäviä, ja kaipaan niin kovasti sekä Suomen että Hollannin julkistaliikennettä, sillä niin usein saan istua (tai lähinnä seistä tilan puutteen vuoksi) täällä metrossa yökkäillen. Täällä saa koko ajan katsoa mihin istuu ja kenen viereen istuu. Metroasemat ovat vielä karumpia sillä ne ovat kirjaimellisesti täynnä rottia ja kodittomia jotka siinä muiden edessä pistelevät huumeneuloille itseään. Niin usein sain juosta metrosta pois kun joku päätti laatata tai virtsata lattialle, tai tehdä jotain muuta ällöttävää. Tämän lisäksi näitä metroja käyttää miljoonat ihmiset, jonka vuoksi kaikki kahvat ovat niin täynnä bakteereja, että kun kotiin pääsee, sitä ihan tuntee sen bakteerien määrän käsissä.

Kolmas asia mitä minä kaipaan on hyvä ja monipuolinen ruoka. Ensimmäiset kuukaudet minä elin täällä lähinnä pastan voimalla, koska vihannekset ovat vain niin kalliita. Tämän jälkeen minun kehoni alkoi reagoimaan tähän, jonka vuoksi aloin sitten käyttämään paljon enemmän rahaa ruokaan ja syömään monipuolisemmin. Silti, minusta tuntuu etten edelleenkään syö silleen miten minä olen tottunut. En tiedä johtuuko se siitä kuinka eri raaka-aineet täällä on valmistettu vai miksi minusta tuntuu näin oudolta. Olen mielessäni vain haaveillut tulevaa Suomen grillikautta.

Viimeisin asia mitä minä kaipaan on Alankomaiden kevät. Minusta tuntuu että minulla kävi jälleen kerran huono tuuri sään kanssa, sillä kaikki New Yorkissa sanovat että tämä kevät on ollut kurja ja normaalisti olisi aurinkoisempaa ja lämpimämpää. Tottakai nyt myös ensimmäistä kertaa sitten vuosiin sää on suosinut hollantilaisia paremmin kuin hyvin. Minulla on jotenkin ikävä sitä että mennään pyörillä edes takas myöhään saakka, istutaan puistoissa kavereiden kanssa ja vain hölmöillään. Pitää kuitenkin oppia miten tällaisesta "huonommasta" kevätsäästä saisi kaiken sitten irti, sillä luulen että Suomessa sitten tulevaisuudessa nämä säät voivat olla vielä tätäkin kurjemmat.

Kaikinpuolin kuitenkin kaikki täällä hyvin ♥︎. Vielä muutama viikko pientä rutistamista, mutta tätä onneksi helpottaa viikonloppuna siskoni ja hänen poikaystävänsä tulo. Minulla on myös uusia tuulia luvassa ensi syksylle, josta enemmän sitten toisessa postauksessa. Hyvää kevättä teille rakkaat lukijat! ♥︎

SUURI JENKKISEIKKAILU WEST COASTILLA

Nyt eletään oikeasti siinä vaiheessa että koulua minulla on jäljellä enää VAJAA VIISI VIIKKOA ennen kesälomaa!! Huhhuh, siinä se vaihto periaatteessa sitten oli minun osaltani. Vieläkin sellainen olo että vaihtoni olisi alkanut vasta kuukausi sitten, sillä tuntuu että ainakin koulun osalta ei oikein missään projektissa olla edetty minnekään. Tänään tuli sitten oikeasti ihan shokkina kun aloin laskemaan noita jäljellä olevia viikkoja. Tänään tuli myös täyteen kolme kuukautta siitä kun laskeuduin Jenkkien kamaralle. Tänään on myös tasan kaksi kuukautta siihen kun lentoni lähtee Jenkkilästä kohti Amsterdamia. Onnekseni tämä reissailuni ei kuitenkaan lopu jo viiden viikon päästä, sillä tämän jälkeen lähden vielä reissun päälle lähemmäs kuukaudeksi. Tänään halusinkin tulla kertomaan teille minun aivan uskomattomasta road trip suunnitelmasta West Coastille!

Reissuni tulee alkamaan toukokuun 15. päivä kun lentoni kohti Las Vegasia alkaa liihottamaan taivaalla. Eniten Vegasissa minua kiinnostaa tietenkin nähdä keskusta, mutta tämän nähtyäni toivon että voisin käydä mutkan Grand Canyonilla tai muissa kansallispuistoissa, sillä New Yorkin hulinan jälkeen minä kaipailen hieman rauhaa. Tästä reissusta tekee erikoisen se, että kokeilen Vegasissa ensimmäistä kertaa elämässäni couch surffingia. Löysin Vegasista kaksi hostia jotka majoittavat minut kaksi yötä kerrallaan. Molemmat hostit vaikuttivat mukavilta ja toinen jopa lupaili viedä minut hänen ja vaimonsa kanssaan vuorille patikoimaan. Ajattelin että tämä sohasurffaus olisi edullinen ja mukava tapa matkustaa yksin, kun saisi sitten näistä hosteista seuraa. Oletteko te koskaan kokeillut tätä sohvasurffausta ja jos olette, minkälaisia kokemuksia teillä on siitä?

Vegasin jälkeen tarkoituksenani olisi körötellä yöbussilla kohti San Diegoa, sinne rantojen ääreen Meksikon rajalle. Täällä ajatuksenani on tutkailla rantoja ja muutenkin Kalifornian elämää mitä olen ihaillut salaa jo nuoruudestani saakka kun legendaarinen O.C alkoi pyörimään televisioissa (voi niitä fanitus aikoja!). Myös San Diegosta minä olen löytänyt sohvasurffaus hostin, jonka luona oleskelen neljä yötä. Toivon kovasti että tämä surffailu on hyvä idea ja en mitenkään traumatisoi itseäni ja pilaa matkaani tällä.

Tästä eteenpäin alkaa sitten kaikista jännittävin osa reissuani, sillä rakas ystäväni Mirkka lentää Suomesta Los Angelesiin, josta sitten muutaman päivän jälkeen lähdemme autolla ajamaan pikkuhiljaa rannikkoa pitkin ylöspäin! Tämän ajelun aikana toivomme näkevämme upeita rantoja, rannikkoja ja rantakaupunkeja, sekä tämän lisäksi haluamme vierailla Yosemiten kansallispuistossa, ja toivottavasti aikaa jää myös Lake Tahoelle. Me molemmat olemme sellaisia reissaajia että nämä suurimman turistinähtävyydet ei oikein ole se juttu, vaan ennemminkin se luontoäiti, joka on luonut niin kauniita puistoja ihmisten ihailtavaksi. Me molemmat haluamme kokea sitä paikallista elämää ja löytää niitä upeita salaisia nähtävyyksiä joita ei ole turisteilla pilattu.

Jotta voimme myös hieman hengähtää reissun päätteeksi, olemme vielä kolme-neljä yötä San Franciscossa, ennen kuin sitten Mirkan matka jatkuu kohti Taiwania, ja minä lähden vielä yhdeksi yöksi New Yorkiin ennen kuin koneeni nokka osoittaakin jo kohti Amsterdamia. San Franciscossa päätimme asua hostellissa aivan kaupungin keskustassa, josta toivottavasti pääsemme helposti ihailemaan maisemia ja vain nauttimaan yhdessäolosta.

Miltäs teidän mielestä tämä matka kuulostaa, ja jos olette itse reissailleet näillä seuduilla, mitä kannattaa ehdottomasti nähdä? Kaikki neuvot ja vinkit ovat ehdottomasti tervetulleita!

KEVÄT SUNNUNTAI

Vaikka Suomessa pääsiäissunnuntai on nyt ohi, niin toivotan edelleen oikein hyvää pääsiäistä teille! Huonon nukutun yön jälkeen (ensimmäinen yö yksin kotona ja tottakai koko yö pihalla oli huumepoliiseja ratsaamassa autoja ja huutelemassa kaiuttimiin "put your hands up"), heräsin kuitenkin hyvillä mielin HUHTIKUUHUN. Ou mai!! Tässä kuussa minun blogini täyttää jo neljä kokonaista vuotta, ja tästä ainakin omasta mielestäni kevät voi virallisesti alkaa. Kaikista hurjinta minusta huhtikuussa on kuitenkin se, että ensi kuussa vaihtoni on jo OHI! En ymmärrä ollenkaan miten aika onkaan voinut hujahtaa näin, ja en millään haluaisi vaihtoni loppuvan. Olen kyllä valmis jo lähtemään New Yorkin koulusta, kun jotenkin opiskelut ylipäänsä ovat olleet hieman sellaista pakko pullaa viime aikoina, mutta en kyllä ollenkaan halua lentää täältä sitten taas kohti Eurooppaa. Onneksi minulla on kuitenkin vielä suht pitkä reppureissaus edessä ennen kun on aika sanoa Jenkeille heipat. Minulla on kuitenkin kamala jännitys siitä että mitäs nyt sitten vaihdon jälkeen?

Huhtikuuni ei alkanut mitenkään mahtavasti, sillä tietokoneeni päätti tehdä minulle aprillipilan. Tai voikohan sitä nyt aprillipilaksi kutsua edes, koska aika pysyvä tilanne tässä on päällä. Aamulla koitin hieman vänkslätä iCloudini kanssa, sillä muutama viikko takaperin ostin lisää tilaa iCloudiini ja halusin tallentaa tiedostojani sinne. Noh, mitäs kävikään. Apple supportista sanottiin että minun kannattaa kirjautua ulos ja sitten käynnistää kone uudelleen ja kirjautua sisään. Hupsista keikkaa, kaikki, KAIKKI tiedostoni tietokoneelta poistui teille tietämättömille. Kaikki viime vuoteni valokuvat, koulutehtävät, omat nettisivuni joita tarvitsen myös nykyiseen työnhakuun, CV:ni, musiikkini, videoini.. Jep.. Siinä sitten pienessä paniikissa taas yhteyyttä Apple Supportiin ja valitettavasti ei sieltäkään osattu auttaa. Onnekseni tietokoneeni oli kuitenkin tallentanut melkein kaikki New Yorkin kuvat "äskeiset" kansioon, ja löysin sitten selaimen kautta iCloudista yllättävän paljon tiedostoja. Joten pahimmalta katastrofilta vältyttiin. Vietin kuitenkin tänään jo monen monta tuntia että saisin linkattua kaikki ne kuvat ja logot ja kuvakkeet nettisivuuni, ja tämä sama prosessi pitäisi minulla tehdä muutaman muunkin koulutehtävän kanssa. Ensimmäinen asia jonka teen kun palaan Eurooppaan on että viimeinkin ostan ulkoisen kovalevyn, ja pistän kaikki tiedostoni sinne talteen, jotta tällaista ei pääsisi tapahtumaan uudestaan.

Huhtikuu ei ehkä alkanut vahvasti, mutta minulla on kuitenkin kovat odotukset tälle kuukaudelle. Huhtikuu on sitä aikaa vuodesta kun jotenkin tulevaisuus näyttää aina vain valoisemmalta, ja minusta tuntuu että jotain uusia tuulia tämä kuukausi pitää sisällään. Olen mm. hakenut useaan työharjoittelupaikkaan, ja jotenkin sellainen kutina päällä että tämä kuukausi saattaa olla se, että tähän tulee myös jotain selkoa. Tältä kuukaudelta kuitenkin eniten odotan:

Yllätyshelteitä

Siskoni ja hänen poikaystäväni vierailua

Piknikkiä jossain veden äärellä

Uusia upeita valokuvia

Reissufiilistelyjä

Ihanaa alkavaa viikkoa teille ♥︎