Minulle tuli aivan puskista kun viime perjantaina olin töissä ja joku mainitsi että nyt on sitten alkanut syyskuu. Hollantiin on nyt palattu ja vaikka täällä olen vasta viikon päivät ollut, olen aivan rättipuhkipoikki jo töistä, ja hieman epätoivoinen koulunkin suhteen. Tietty tähän vaikuttaa se että sairastuin syysflunssaan, sekä en suoraan sitten kotiin tultuani pystynyt olemaan aloillani, sillä minun piti laittaa uusi huoneeni kuntoon. Eli taas kerran piti käydä miljoonat pussit ja kassit läpi ja purkaa tavaraa. Nyt kuitenkin olen todella tyytyväinen siihen valintaan että otin tämän yläkerran huoneen, koska tämähän on ihana! Saan nyt kunnolla omaa rauhaa, minulla on aivan ihana työskentelytila täällä, sekä jotenkin täällä on paljon tunnelmallisempaa kuin tuossa entisessä huoneessani. Kuvista näette tekin mm. osan tästä minun työskentelytilasta, ja tuosta mahtavasta hyllyköstä, johon saan mahdutettua niin monia suloisia koristeita, lamppuja, kirjoja ja tavaroita. Lisäksi minulla on nyt oma liitutaulukin seinällä, johon saan sitten kaikki tärkeät asiat heti muistiin.
Matka Hollantiin meni sinänsä hyvin, mutta haluan kuitenkin sanoa pari sanaa Transavia lentoyhtiöstä. Olen lentänyt Transavialla jo useampaan kertaan, ja tiedän että heidän säännöissään sanotaan esimerkiksi että ainoastaan yksi käsimatkatavara sallittu, eli sitä pientä käsilaukkua vetolaukun lisäksi ei periaatteessa hyväksytä. Kuitenkin, niin Amsterdamissa kuin Portugalissakin minua ei koskaan huomautettu tästä ylimääräisestä käsimatkatavarasta. Sitten olimmekin Helsingissä, jossa tuntui että Transavian työntekijät ovat aivan kamalia pilkunviilaajia, jonka vuoksi jonot myös tähän Transavian pisteelle oli aivan törkeät. Jokainen laukku, sitä pientä käsilaukkua myöten punnittiin, siitä otettiin mitat ja varmistettiin 100 gramman tarkkuudella että missään ei ollut ylipainoa. Lisäksi jos sinulla sattui nyt olemaan tämä pieni pussukka käsimatkatavaran lisäksi, tuli se tunkea sen käsimatkatavaran sisään. No tottakai minulla oli sekä ylipainoa että kaksi pussia, koska kuljetin elektroniikkaa ja takkeja käsimatkatavaroissa ja tämän lisäksi piti tunkea passi, lompakko, avaimet yms. jonnekin. Lisäksi myös matkalaukussani oli 1kg liikaa tavaraa, jonka vuoksi piti sitten maksaa ja säätää. Naurettavinta minusta oli että nämä työntekijät eivät edelleenkään päästäneet läpi kun käsimatkatavaroissa oli enää ainoastaan 400g ylimääräistä painoa. No otin sitten kirjan käteen laukusta ja näin sitten pääsinkin menemään. Mikä ero sillä sitten on onko se kirja kädessä vai laukussa? Ja emme olleet lainkaan ainoita asiakkaita joilla oli näin paljon ongelmia laukkujen kanssa, vaan kaikkien kohdalla tuntui että vierähti tovi ennen kuin he saivat jatkaa matkaansa. Mekin seistiin siinä tiskillä säätämässä sellaiset 15 minuuttia. Kummaa touhua. Suurin pettymys koettiin kuitenkin vasta lentokoneessa, kun kaikki olivat istuneet aloilleen ja kapteeni kuuluttaa että joudumme tässä odottamaan ensin tunnin että on tilaa laskeutua Amsterdamin puolella. No miksi meidän piti sitten istua ja odottaa lentokoneessa? olisivat antaneet meidän olla siellä kentällä vielä ainakin puolituntia lisää.
Onneksi kotiin saapuessa minua odotti ihana uusi KÄMPPIS kotona. Me nyt ollaankin sitten oltu kuin paita ja peppu ja heti ensimmäisenä iltana oli sellainen olo että olisin tuntenut tämän ihmisen jo vuosia. Meillä menee kaikki jutut vaan yhteen ja jotenkin on jo sellainen hyvä luottamus toista kohtaan, jonka vuoksi olen uskaltanut kertoa hänelle myös todella henkilökohtaisia salaisuuksia. Niin ihanaa että kotona asuu nyt joku jonka kanssa haluan viettää myös vapaa-aikaani ja jonka kanssa pystyy rennosti vain olemaan. Tosi kotoisa olo täällä tällä hetkellä! Hänkin on vain hehkuttanut onneaan tästä asunnosta ja kuinka hänelle tuli heti tosi kotoisa fiilis täällä. Tämän vuoksi olen todella onnellinen että näillä näkymin saankin sitten asua jouluun saakka näin ihanan ihmisen kanssa, kunnes sitten minun muuttoni koittaa.
