VUODEN VIIMEINEN POSTAUS

Tässä sitä nyt ollaan, vuoden 2017 viimeisessä päivässä. Viimeinen kulunut vuosi meni jälleen kerran nopeammin kun mikään aikaisempi, ja valitettavasti vuodet tulevat varmasti vierimään koko ajan vain nopeampaa ja nopeampaa. Minä olen viimeiset 1,5 viikkoa viettänyt lomaa täysillä, enkä ole pistänyt ajatusta oikein kouluun tai tulevaan vaihtoon tai blogiinkaan. Halusin nyt olla vain hetken ihan rauhassa. Aika täällä Suomessa on mennyt ihan liian nopeasti, ja olen ainoastaan iloinen että päätin ottaa lentoni New Yorkiin vasta sunnuntaihin, enkä sen aiemmin kuten aluksi ajattelin. Minä en mitenkään haluaisi päästää irti tästä lomantunteesta ja rauhoittumisesta, ja olen vain ja ainoastaan rakastunut tähän lumen määrään mitä täällä lapissa on. Mutta kyllähän minä tottakai olen enemmän kuin innoissani siitä, että viikon päästä tähän aikaan minä istun lentokoneessa matkalla uusia seikkailujani New Yorkissa.

Kuten kerroin jo tässä postauksessa, minun vuoteni 2017 oli ehkä hieman liian täynnä murehtimista, jonka vuoksi minä pyrin kovasti nauttimaan nyt tulevaisuudessa elämästä hieman enemmän, sillä onhan elämä nyt sen arvoista! Tämän takia minulla on sellainen vahva tunne että vuodesta 2018 on tulossa unohtumaton, enkä malta odottaa mitä kaikkea ensi vuosi tuokaan tullessaan. Nyt kuitenkin pitää vielä nauttia tästä vuoden viimeisestä päivästä. Tänä vuonna ajattelin ottaa tämän vuodenvaihteen ihan rauhallisesti, ilman sen kummempia juhlia. Aion käydä Rukalla katsomassa ilotulitukset kun tässä Rukan vieressä asutaan, ja sen jälkeen voisi katsoa jonkin kivan leffan. Minusta jotenkin tänä vuonna haluan vain keskittyä rentoutumiseen ja hyvään oloon jonka vuoksi bilettäminen jää minulta välistä. Ensi viikolla tuleekin sitten enemmän postausta vaihdostani, sillä minulta on jäänyt aika paljon kertomatta mitä tässä prosessissa on nyt tapahtunut, ja nyt jos ei koskaan voi oikeasti lähtölaskenta alkaa.

Hyvää uutta vuotta kuitenkin teille rakkaat lukijat ja viettäkää tätä päivää juuri toivomallanne tavalla, sillä olette sen arvoisia! ♥︎ Ensi vuoteen!

24 ❅ RAUHALLISTA JOULUA

Viimeisen luukun aika. Vuoden suosikkipäiväni on täällä ja tänään rauhoitutaan joulun viettoon. Viimeiset jouluaskareet jäivät hieman viimetippaan, mutta onneksi kaikki olivat kuitenkin aamuun menneessä valmiina ja nyt innoissani odotan mitä päivä tuokaan tullessaan. Hyvää ja rauhallista joulua teille kaikille lukijoille! Viettäkää maailman paras joulu ja syökää paljon.

Minä tulen joulun jälkeen kertomaan hieman miten tämä uudenlainen jouluni sujui, sekä päivittämään hieman vaihtoon liittyviä asioitani, sillä minulla on teille hieman jännittävää kerrottavaa. Nyt laitan tähän loppuun hieman puhelimella napattuja kuvia tämän vuoden joulukattauksesta, sillä kävin eilen isoäidilläni katsomassa miten järjestelyt ovat sujuneet. Tämän kattauksen nähtyäni en malttanutkaan enää odottaa jouluateriaa!

Hyvää joulua! 

23 ❅ VIIME HETKEN HULINAT

Jei mä pääsin kotiin! Valitettavasti minulla ei kuitenkaan täällä siskon asunnossa ole nettiä, joten joudun postauksen puhelimella näpyttämään. Ei mikään ideaalein vaihtoehto, mutta parempi kuin ei mitään. Mutta jos postaus näyttää jostain syystä oudolta, se johtuu ihan vain puhelimestani!

Minusta on kuitenkin aivan ihanaa olla kotona! Nyt pikkuhiljaa alkaa myös kiirimään mukava joulufiilis, sillä olemme juoneet urakalla glögiä, tehneet joulutorttuja, kävimme jouluostoksilla, ja nautimme suklaata joka välissä. Nyt alkaa myös h-hetki olemaan käsillä ja sen kunniaksi illalla pääsemme vielä kuusen koristeluun äitipuoleni äidin luokse. Can't wait!

Ihan uskomatonta että huomenna on jouluaatto! Varsinkin kun en ole ollenkaan tottunut sitä täällä Vantaalla viettämään. Isoäitini muisteli että viimeksi vietimme joulun Vantaalla kun olin vielä aivan pieni ja vanhempani olivat vielä yhdessä. Hän oli tosi onnellinen siitä että me viimeinkin päätimme viettää kaikkien näiden vuosien (lähes vuosikymmenien) jälkeen joulu isäni perheen kanssa. Ja minusta tuntuu aivan samalta. Oli jo korkea aika tehdä näin.

Nyt rauhoitutaan kuitenkin joulun viettoon. Vielä viimeinen luukku tulossa ja sitten on aika päättää tämäkin joulukalenteri. Hyvää aaton aattoa teille! Ja syökää paljon suklaata.

22 ❅ PÄIVITYSTÄ REISSUN PÄÄLTÄ

Tänään päivitän teille hieman mutkaisesta reissustani Suomeen. Kirjoitin tämän blogipostauksen suoraan matkan päältä eilen 21.12 Tukholman lentokentältä, sillä yllättäen minulla olikin paljon luppoaikaa tehdä muita hommia sen sijaan että lentäisin, joten älkää hämmentykö päivistä. Nyt on Hollanti kuitenkin virallisesti jätetty taaksepäin ja Nielsille ja kavereilleni sanottu heipat. Oli kyllä yllättävän vaikeaa jättää Niels lentokentälle, ja kyllähän sitä molemmilta pieni kyynel tuli linssiin, mutta onneksi varmasti näemme jo muutaman kuukauden päästä.

Valitettavasti matkanteko ei ole ollut mutkatonta, sillä ensimmäistä kertaa elämässäni jouduin kokemaan kun ensimmäinen lento oli sen verran myöhässä että myöhästyin jatkolennoltani. Ihme kyllä olen kuitenkin jaksanut koko päivän olla positiivisin mielin eikä kertaakaan ole vielä tullut sen suurempaa ärsytystä. Ehkä se että jouduin menemään turvatarkastuksen läpi sekä Hollannissa että Ruotsissa, ja sitten Ruotsissa jouduin jonottamaan yli puoli tuntia tässä turvatarkastusjonossa sai hieman hikeä nousemaan pintaan, mutta kyllä vielä jaksetaan! 

Meillä oli aamulla lähtö kello 7.30 ja kentällä oltiin sitten kello 8.30. Ensimmäinen lento itsessään lähti myöhästymisen vuoksi maan kamaralta vasta kello 13 eli sain Amsterdamin puolella odotella muutaman tunnin.  Minusta oli kuitenkin todella jännä lentää tällä kertaa, sillä ensimmäistä kertaa elämässäni lensin bisnesluokassa. Tämä ihan vain sen takia kun kaksi matkatavaraa oli halvempi ostaa näin kuin että olisin erikseen niitä alkanut ostamaan economy luokkaan. Olihan se kiva ettei tarvinnut missään jonoissa seistä, ja että lentokoneessa sain aivan älyttömän hyvää ruokaa, ja jalkatilaa oli ruhtinaallisesti. Olen kuitenkin hieman pettynyt että SAS joutui myöhästelynsä takia varaamaan minulle lennon Finnairilta, koska heillä itsellään ei ollut tilaa, ja nyt minulla ei olekaan enää pikku snäkkiä seuraavassa koneessa, kuten SAS alunperin lupaili. En nyt halua olla mikään prinsessa, mutta minä olen ollut reissun päällä jo lähemmäs 10 tuntia, ja yksi salaatti päivän aikana ei ole ollut tarpeeksi ja se ruoka jonka minä olen jo nimenomaan SAS:ille maksanut, ei nyt kuulukaan lentoon enää. Ja matkaa on vielä lähemmäs kolme tuntia. Ja koska lentokentääruoka on kallista, yritän nyt selviytyä kotiin saakka. Pitkä matka, mutta minkäs voi ja oikeastaan mikäs tässä matkustaessa. Tottakai olisin mielummin jo kotona, mutta ainakin olen saanut loput kouluhommat nyt hoidettua, joten voin sitten kirjaimellisesti vain lomailla kun kotiin viimeinkin pääsen. 

Minulla oli aika paljon häslinkiä sitten Tukholman puolella, sillä SAS ei auttanut ollenkaan missään mitään, vaan minun piti itse selvittää että minne menen ja kenelle puhun ja miten pääsen tälle uudelle Finnairin lennolle mukaan. Täytyy mainita että SAS:in työntekijät olivat sekä Hollannissa että täällä Ruotsissa erittäin tylyjä, eli tästä isot miinuspisteet SAS:ille. Olen ihan normaalisti kysynyt että mitäs nyt kun en kerkeä enää jatkolennolle, ja vastaus oli "no voi voi täällä on muitakin jotka eivät pääse jatkolennoilleen". Sitten kun halusin kysyä SAS:in työntekijältä minne minun pitää mennä etsimään jatkolentoani, hän vain tokaisi että minun tehtäviin ei kuulu kysymyksiin vastaaminen, mene service pointille. Ok. No onneksi lennän nyt Finnairilla, ja heidän työntekijänsä olivat niin avulijaita. He yrittivät löytää minulle koneesta parhaan mahdollisen istumapaikan ja lisäksi vielä varmistivat että matkalaukkuni varmasti siirrettäisiin SAS:ilta Finnairille ilman että minun täytyy lähteä niitä raahaamaan. He myös avustivat minua kunnolla että minne minun pitää nyt mennä ja mitä tehdä seuraavaksi. Kiitos Finnair. Nyt pitääkin lähteä lennolle kohti Helsinkiä. Huomiseen!

Onko teillä ollut koskaan ongelmia lentäessä?

21 ❅ AATTO ISÄN LUONA

Tänään haluan kertoa teille tulevasta jouluaatosta joka minun kohdallani poikkeaa aivan täysin perinteisestä joulustani, sillä tänä jouluna ensimmäistä kertaa ikinä vietän jouluaaton isäni perheen luona Vantaalla. Tai melkein ensimmäisen, sillä olen kyllä elämässäni yhden joulun viettänyt isäni kanssa, ja se oli silloin vuonna 2009 kun menimme koko perheen kanssa Thaimaan lämpöön jouluksi ja uudeksi vuodeksi. Tänä vuonna saan kuitenkin kokea aivan uudenlaiset jouluperinteet sillä joulun vietämme tutuilla kulmilla. Tämän lisäksi saan kuitenkin vielä osittain kokea myös minun perinteisen jouluni, sillä matkustamme siskoni kanssa heti 26.12 äitimme luo Rukalle, jossa vietämme joulu numero kakkosta.

Haluan ensiksikin sanoa että isän puolelta minun perheeni on suomenruotsalainen ja tämä näkyy osittain jouluaaton ohjelmassa. Puolenpäivän aikaan menemme viettämään isäni suvulle perinteistä 'dopp i gryta' lounasta. Tämä siis meinaa että isän puolen sukuni tulee yhteen syömään kinkkua, mutta koska itse en kinkkua syö, minä varmaan tuon mukanani voileipiä tai jotain muuta purtavaa. Kuitenkin kiva että suku tulee yhteen jo lounasaikaan jutustelemaan ja syömään ja nauttimaan joulusta.

Minua aika pitkään jännitti tämä aaton loppupäivän ohjelma, sillä minä kovasti halusin viettää aaton nimenomaan isäni perheen, kuten myös isäni vanhempien kanssa.  Ensiksi näytti kovasti siltä että isäni perhe aikoo aaton viettää ainoastaan äitipuoleni äidin kanssa, mikä ei sitten minulle ollut se kaikkein paras vaihtoehto, sillä minulle kaikkein tärkeintä oli nimenomaan viettää aikaa isovanhempieni kanssa. Minusta on varsinkin nyt kun isovanhempani ovat tulossa vanhaksi erittäin tärkeää, että vietän heidän kanssaan näin tärkeitä juhlapyhiä, ja siksi ilmoitinkin jo heti että menee isäni ja hänen perheensä minne tahansa, minä aion viettää aaton isovanhempieni kanssa. Onnekseni siskoni nyt ilmoitti että isäni perhe päätyi siihen lopputulokseen että menemme ensin kaikki syömään hieman äitipuoleni äidin luokse jouluateriaa, mutta jatkamme tästä sitten isäni vanhempien luokse jatkamaan illallista ja jakamaan lahjoja. Eli loppujen lopuksi saan kuin saankin viettää aaton sekä isäni perheen, että hänen vanhempiensa kanssa. Mielenkiinnolla kuitenkin odotan tätä päivää, sillä jos kaikki menee niin kuin on suunniteltu, pitää koko poppoon siirtyä kolmeen eri paikkaan syömään jouluruokaa yhden päivän aikana. Toivottavasti tästä ei koidu stressiä kenellekään.

Joulupäivän suunnitelmista minä en ole vielä kuullut mitään, mutta oletan että tulen tämän päivän myös viettämään isäni perheen kanssa. Jännityksellä kuitenkin odotan kuinka minä reagoin näihin minulle aivan uusiin perinteisiin, ja tuoko ne minulle joulufiilistä vai ei.

20 ❅ JOULUINEN HAASTE 2

Näin tässä lähtöpäivän alla olen kovasti miettinyt kuinka onnekas minä olenkaan kun minulla on ympärilläni näin ihania ihmisiä. Kerron siitä toki heillekin myös aina silloin tällöin kasvotusten, ja osoitan arvostusta, mutta varsinkin nyt kun kohta välimatkaa minulla on rakkaimpiin ystäviini tuhansia kilometrejä, haluan osoittaa sitä erityisellä tavalla. Tämän vuoksi halusin kehitellä teille lukijoillekin haasteen jolla voit osoittaa parhaalle tai parhaille kavereillesi rakkautesi. Haaste tulee siis tässä:

Ota esille paperia ja kynää, ja kirjoita vanhaan tapaan ilman mitään elektroniikkaa kirje ystävällesi. Kerro ystävällesi miksi haluat kirjoittaa juuri hänelle ja mitä hän merkitsee elämässäsi. Kerro omin sanoin miksi juuri tämä ystävä on muuttanut elämäsi parempaan ja mitä toivot teidän yhteiseltä tulevaisuudelta. Tämän jälkeen pistä kirje postiin ja sitten vain odotat että tämä ihana yllätys saapuu perille. Mikä parempi aika osoittaa rakkauttaan kun näin vuoden vaihtuessa ♥︎! Ystävät ovat oikeasti elämän ydin, ja niin tärkeitä, joten pliis pidä heistä kunnolla kiinni ja pidä heistä huolta. Älä ota ystäviäsi itsestäänselvyytenä, sillä joskus voikin olla niin ettette voikaan enää nähdä toisianne yhtä usein.

Tiedän että seuraava kuva on huonolaatuinen, ja kaikki ei ehkä siinä ole niin täydellisesti, mutta tämä kuva on viimeisin kuva joka meistä ystävyksistä on nyt otettu yhdessä tänä vuonna. Voi tätä onnen määrää mikä tästä kuvasta tuleekaan esille. Kun ikävä iskee, palaan varmasti aina tähän kuvaan. ♥︎

19 ❅ LÄHTÖ KOPUTTAA OVEN TAKANA

KAKSI YÖTÄ. Ja niin niin niin paljon hommia hoidettavana. Kaikista vaikein projekti minulla on tietenkin nuo matkalaukkujen pakkaukset, sillä minun pitää Suomen reissun lisäksi pakata vaatetta New Yorkiin. Tästä tekee vielä hankalammaksi se että New Yorkiin mennessäni kaupunki tulee olemaan erittäin kylmä, mutta sitten toukokuussa minulla on tarkoituksena vierailla paikoissa joissa asteluvut hipovat sitä +40 astetta. Niin mitäs tässä nyt sitten pakkaisi. Minä otan reissuun mukaan yhden ison matkalaukun, jota minä voin rullailla perässäni. Tämän lisäksi otan mukaani uuden rinkkani, jonne toivon mukaan saan pakattua reilu 15 kiloa. Tämän lisäksi pitäisi mukana vielä raahata iso kameralaukkuni sekä koulureppuni, jotka minä pidän sitten käsimatkatavaroinani. Eiköhän tuolla lastilla pärjää ainakin jonkin aikaa sekä Suomessa että Nycissä!

Tämän lisäksi minulla on kaikki koulutyöt aivan levällään, mutta silti ei ole mitään energiaa tehdä tämän eteen mitään. Onneksi sain nyt ainakin hoidettua osan koulutöistä pois tässä muutama päivä sitten kun lähdimme Nielsin kanssa Amsterdamiin kuvailemaan erästä kouluprojektia varten. Alla näettekin muutaman kuvan jotka olen ihan screen shotteina ottanut kuvaamistamme videopätkistä. Esittelen itse videon teille sitten kun se on valmis! Tietenkään minulla ei myös kaikki ole täysin valmiina New Yorkinkaan puolella, joten hieman kyllä vatsassa kiertää kun mietin kuinka lähellä tämä lähtö nyt oikeasti on. Eiköhän kaikki kuitenkin järjesty. Kyllä ne ainakin yleensä. Minä olen kuitenkin täysin melkein unohtanut että tällä viikolla on myös joulu! Minulla ei ole oikein ollut aikaa miettiä ja nauttia tästä joulun ajasta, koska niin monta muuta asiaa painaa mieltäni. Joka päivä vain stressaa, ja stressi on jotain mitä minä en kyllä yhdistä jouluun ollenkaan. Asiaa ei oikein auta myöskään se että jotenkin Hollanti ei mielestäni ole niin jouluinen maa, verrattuna nyt esimerkiksi Suomeen. Ehkä minä kuitenkin rauhoitun sitten kun pääsen Suomeen perheeni luokse. En malta odottaa että saan ensimmäiset joulutorttuni sekä Geisha konvehteja!! Minä olen odottanut näitä herkkuja kuin kuuta nousevaa, ja jos niitä ei ole heti keittiön pöydällä kun saavun koti Suomeen, minä painun kyllä kauppaan ja ostan sekä suklaata että torttutarvikkeita, ja alan heti torttutalkoisiin.

Millä mallilla teidän jouluvalmistelut ovat?

18 ❅ VÄLIAIKAISET HYVÄSTIT

Surku. Nyt aletaan olemaan jo siinä pisteessä että on aika sanoa väliaikaiset hyvästit läheisille ystävilleni täällä Hollannissa. Voi minä niin muistan kun ennen yliopiston alkua hypin innoissani ihan vain siitä että viimeinkin minä voisin saada kavereita, jotka pysyisivät lähelläni useat vuodet. En kuitenkaan osannut tuolloin ajatella että saisimme nauttia tästä ainoastaan 2,5 vuotta. Ja tässä sitä taas ollaan, valmiina sanomaan heipat ihmisille joille sinä et yksinkertaisesti halua sanoa heippoja. Minusta muuttaminen uuteen kaupunkiin tai jopa uuteen maahan on aina yhtä uskomatonta ja jännittävää, mutta tietenkin kääntöpuolena on juuri tämä että kaverit tulevat vaihtumaan kokonaan, ja joudut aloittamaan suhteiden kasaamisen ihan pisteestä nolla. Kaikista kurjinta tällä kertaa näissä hyvästelyissä on se, ettei minulla ole mitään hajua milloin näen ketäkin taas uudestaan. Vaihdon jälkeen jokainen meistä lähtee tekemään työssäoppimisen, mutta kukaan ei osaa sanoa lähteekö töihin Hollantiin, Eurooppaan ylipäänsä, tai ehkä Australiaan. Kuitenkin toivon sisimmissäni että ainakin viimeistään vuoden päästä me kaikki muuttaisimme takaisin Hollantiin kirjoittamaan päättötyötämme ♥︎.

Minä olen viettänyt ihanat vuodet erityisesti näiden tyttöjen kanssa. Me olemme matkustelleet, hullutelleet, laiskotelleet, opiskelleet yhdessä aamun sarastukseen saakka. Me olemme olleet yhdessä onnellisia, innostuneita, turhautuneita, surullisia, ja ihan mitä vain taivaan ja maan väliltä. Olemme kertoneet synkimmätkin salaisuutemme toisillemme, ja nauraneet toistemme kommelluksille.  Me olemme auttaneet toisiamme hädässä, ja olleet tukena elämän käänteissä. Me olemme olleet kuin perhe toisillemme, sillä meidän omat perheemme ovat kaukana poissa. Ja nyt sitten me kaikki olemme menossa omille teillemme.

Olen erittäin kiitollinen kaikista kokemuksista jotka sain kokea näiden ihmisten kanssa. Ja olkoon se sitten vuoden, viiden vuoden, tai 20 vuoden päästä, tulen silti varmasti näkemään teidät kaikki uudestaan. Hyvästejä olen vuosien varrella joutunut sanomaan jo useat, mutta olen varma että tästä kerrasta tulee kaikkein vaikein. Onneksi minulla on vielä muutama ihana päivä edessäni, jolloin voin vielä antaa viimeiset rutistus halit kaikille. Sitten tämän jälkeen pitääkin vain pitää tiukasti yhteyttä ja pitää huolta siitä että pian nähdään taas!♥︎

17 ❅ PRE-JOULU & GOURMETTE

Eilen oli ihan super mukava ilta, sillä me perinteiseen tapaan vietettiin pre-joulua Nielsin vanhempien ja isovanhempien kanssa. Tietenkään tämä Hollantilaisen kaavan joulu ei millään tapaa muistuta suomalaista, jonka vuoksi en mitenkään koe sitä sinänsä jouluna, mutta ainakin vietimme jälleen kerran ihanaa laatuaikaa yhdessä ja söimme hyvää ruokaa. Ja tietenkin jaoimme lahjoja!

Päivä alkoi suhteellisen normaalisti lukuunottamatta sitä että minä ja Niels halusimme kovasti leipoa ihania keksejä. Valitettavasti kuvia näistä kekseistä ei nyt tullut otettua (ja olen pahoillani sillä koko ilta meni jotenkin niin nopeasti ohi että nappasin yhden kuvan vain sottaisesta ruokapöydästä keskellä syöntiä). Joka tapauksessa, keksit olivat siitä erikoiset että sain viime torstaina töistäni läksiäislahjaksi kivan "keksileiman", joka leimaa jokaisen keksin päälle tekstin "Zelf Gemaakt" elikkäs siis "itse tehty". Keksit olivat todella suloisia ja myös hyviä ja saatiin kehuja niistä myös Nielsin perheeltä. Tämän jälkeen laiskotti niin että jaksoimme liikkua vasta kun isovanhemmat saapuivat Nielsin luo alkuillasta.

Hoidimme lahjojen jakamisen jo ennen illallista, ja ai että olen niin yllättynyt ja rakastunut lahjoihini, ja lisäksi olen iki onnellinen että Niels rakasti minun antamia lahjojani. Minä noin kuukausi sitten mainitsin Nielsille että Hollantiin, ja nimenomaan Utrechtiin, on avattu ensimmäinen Pentikin myymälä. En kuitenkaan siitä sen enempää puhunut, ja sitten pari viikkoa tämän jälkeen muistutin Nielsiä asiasta ja sanoin että meillä pitäisi siellä käydä. Hän vain tokaisi että joo joo tiedän. Olin yllättynyt että hän oli  pistänyt muistiin tämän liikkeen avaamisen jo ensimmäisellä kerralla kun siitä mainitsin. No nyt tiedän siihen syyn, nimittäin hupsu oli sitten mennyt sinne kahdesti äitinsä kanssa ja jopa isoäitinsä kanssa ostamaan minulle keräämääni Saaga sarjaa! ♥︎ Olin niin niin yllättynyt enkä ollenkaan odottanut että olisin saanut joululahjaksi täällä hollannissa PENTIKIN keittiöpyyhkeitä, patalaput, tyynynpäällisen, termospullon ja glögilaseja. Olin aivan ällikällä lyöty ja niin rakastunut, sillä olen tätä sarjaa itse kerännyt jo muutaman vuoden ajan. KIITOS!

Nielsille minä olin ostanut todella tyylikkään repun jonka kanssa hänellä on helpompi matkustaa pyörällä kouluun, kuin hänen nykyisen olkalaukkunsa kanssa. Hän oli myös erittäin tyytyväinen lahjaansa, sillä oli kuulemma nimenomaan muutama viikko sitten kertonut äidilleen että haluaisi repun. Onneksi minä osaan lukea ajatuksia ja ostin sitä mitä hän juuri kaipasi, hah! Mutta onneksi osasinkin, sillä olin aika hukassa hänen lahjansa kanssa tänä vuonna. Tämän lisäksi ostin hänelle todella ihania jouluisia sukkia, jotka hän veti sitten heti jalkaansa.

Lahjojen vaihdon jälkeen teimme perinteisesti illallisena Gourmettea. En nyt tiedä onko tälle jotain suomenkielistä sanaa, mutta käytännössä tämä tarkoittaa sitä että pöytään pistetään todella montaa sorttia erilaista lihaa ja kasviksia, joita jokainen sitten itsekseen paistaa pienellä pannullaan keskellä pöytää, tällaisen paistogrillin päällä. Tähän ruokailuun menee tunteja, mutta ai että se on hyvää! Meillä oli montaa sorttia kanaa, kalaa, ja lihaa, sekä salaattia ja patonkia. Muutenkin mielestäni tästä ruoasta tekee hyväksi sen että tässä menee oikeasti se pari tuntia että kaikki ovat syöneet, sillä lihapalat ovat pieniä ja siinä menee paistaessa aina se oma aikansa. Jotenkin länsimaisessa kulttuurissa aina syödään jotenkin nopeasti eikä turhan kauaa istuta ruokapöydässä, joten on hyvä että nyt ainakin kerran vuodessa näin teemme! Mutta jokin vuosi aion ostaa tällaisen Gourmette setin kyllä Suomessa itselleni ja tehdä tätä kavereideni kanssa koska se on niin hyvää ja samalla jollain tapaa hauskaa!

Pre-joulu vuosimallia 2017 oli aivan ihana, ja enää viisi yötä että olenkin jo kotona. Jännittää kamalasti nämä seuraavat viikot, sillä vietän ensimmäisen jouluni isäni kanssa, sekä minulla on enää kolme viikkoa vaihtoon. Mutta eiköhän tästä jännityksestä selvitä! Hyviä viimeisiä joulun odotus päiviä! ♥︎

Kuva lainattu http://www.healthylivinginheels.nl/2015/04/5-tips-om-iets-gezonder-te-gourmetten.html sivulta jotta näkisitte mikä gourmette oikeastaan on

Ja tässä meidän versio kun syöntiä oli kulunut jo reilu tunnin ;)

16 ❅ JOULUINEN HAASTE 1

Tässä luukussa haluan haastaa teidät lukijat tekemään jotain mukavaa ja yllättävää läheisellenne. Halusin keksiä todella helposti toteutettavissa olevan haasteen jota olisi mukava tehdä, ja joka jakaisi joulumieltä myös muille. Joulu on mielestäni rakkauden aikaa, joten mikä olisikaan parempaa kuin antaa läheiselleen jotain joka kertoo heille että he olivat ajatuksissasi. Tässä se haaste siis tulee!

Haastan teidät lukijat leipomaan joko joulutorttuja ja pipareita, käärimään ne kivaan pakettiin, ja viemään ne joko ystävillenne, perheellenne, tuttavallenne, ihastuksellenne tai vaikkapa naapureillenne. Tämä hyvin yksinkertainen ele tuo varmasti joulumieltä pienen lahjan saajalle ja ilahduttaa kummasti päivää. Hyvin helposti tämä pieni ele voi olla jopa lahjan saajan päivän kohokohta. Joten menkää ja leipokaa, ja jakakaa joulumieltä! Itse ajattelin tehdä tämän saman ystävilleni tänä viikonloppuna, sillä minusta on ihana ilahduttaa heitä näin joulun alla ja haluan myös muistuttaa heitä kuinka tärkeitä he ovat minulle! ♥︎

15 ❅ VIIME VUOTENI

Nyt eleillään taas sitä aikaa vuodesta kun voidaan muistella menneitä ja erityisesti kulunutta vuotta. Yleensä olen tehnyt tämän postauksen sillä tavalla että tiivistäisin vuoteni tapahtumat yhteen postaukseen, mutta tänä vuonna ajattelin tehdä tämän hieman eritavalla. Tänä vuonna haluan listata asioita mitkä minulla meni mielestäni hyvin, missä olisi parantamisen varaa, mistä nautin, ja mikä taas oli ehkä hieman ikävämpää. Haluan listata asioita joilla oli oikeasti merkitystä kuluneeseen vuoteeni ja tekivät vuodestani vuoden 2017. Tällä tavoin saan varmasti myös aika hyvin vuoden tapahtumat tiivistettyä myös yhteen postaukseen.

Vuoden onnistumiseni

Tänä vuonna ehkä suurimman onnistumiseni huomasin kun aloitin media erikoistumiseni. Minä en koskaan ollut ajatellutkaan että minusta olisi jonain päivänä media-alalle, tai että minusta voisi tulla joko valokuvaaja, graafinen suunnittelija tai illustroija. Mutta sitten ymmärsinkin että työni jota teen ja johon olen ollut niin kriittinen on jotain mihin toiset ihastui välittömästi. Sain niin paljon hyvää palautetta sekä opettajilta että opiskelijoilta, mikä merkitsi minulle niin paljon. Tämän vuoksi suurin onnistumiseni oli itseni löytämisessä. Nyt tiedän että minä kyllä osaan, ja minun pitää vain olla itsevarmempi ja näyttää maailmalle!

Vuoden epäonnistumiseni

Minä en sinänsä munaillut pahemmin tänä vuonna, mutta täytyy sanoa että epäonnistuin itseni kanssa hieman. Tämä vuosi oli minulle itselleni aika raskas henkisesti, enkä kauheasti keskittynyt omaan hyvinvointiini. Sen takia joskus saatoin vain jäädä sängyn pohjalle sen sijaan että menin ulos ja koitin hakea onnea. Tänä vuonna olin niin epävarma kaikesta, joka myös sitten näkyi ulospäinkin. Tämän vuoksi minulla on tavoitteena alkaa keskittymään enemmän itseeni ja omiin tuntemuksiini, jotta voin eleillä taas hyvillämielin.

Vuoden ilonaiheeni

Itselleni oli tietenkin aivan uskomatonta kun sain tietää saaneeni ykkösvalintani vaihtohaussa. Sitä ilonkirkaisun määrää. Minun kämppikseni piti ihan tulla tsekkaamaan pitä tapahtui kun kiljuin niin lujaa. Se päivä oli niin täynnä onnea ja hämmennystä ♥︎. Tämän lisäksi minut teki erittäin onnelliseksi tammikuun lopussa tehty reissuni Suomeen, kun minulla oli tuolloin pieni koti-ikävä joulun jäljiltä. Joskus sitä pitää vain ottaa ja lähteä, eikä miettiä että entä jos :). 

Koin tänä vuonna myös ensimmäistä kertaa sellaisen eufoorisen onnentunteen, joka hiipui pois vasta kahden kokonaisen päivän jälkeen. Tämähän oli toukokuun Portugalin reissu, kun keskellä kamalaa stressiä ja töitä päätettiin kavereiden kanssa vain ottaa ja lähteä rannalle. En edelleenkään osaa selittää mitä tämä tunne oli, mutta se oli jotain onnentunnetta suurempaa. En usko että olen elämässäni tuntenut niin suurta onnellisutta koskaan aiemmin. Kyllähän minä lomalla olen ennenkin ollut ja myös nimenomaan Portugalissa, mutta jotenkin vain se fakta että kaiken tämän kiireen keskellä päätettiin vain sanoa että ihan sama nyt lähdetään, tuotti niin hyvää oloa. Jotenkin se oli vain niin vapauttavaa ja jotain sellaista mitä tarvitsin niin kovasti siihen elämänvaiheeseeni. Tämän lisäksi vietimme Portugalissa elämäni parhaimman bile-illan, josta jaksamme edelleenkin puhua. 

Olin myös onnellinen sinä yhtenä koulupäivänä kun ihmiset tulivat kertomaan minulle kuinka upeita piirteitä minulla on ja kuinka minä opin asioita niin nopeasti ja taidokkaasti. Ymmärsin tuolloin että minä olen hyvä asioissa joita minä rakastan tehdä.

Vuoden murheeni

Minä olen tähän saakka opinnoissani osannut elää suhteellisen stressitöntä elämää. Mutta nyt asiat ovat täysin levinneet käteen ja stressi vie jopa yöuneni. Minä olen aivan kamala murehtija, ja murehdin jokaista asiaa jo todella ajoissa. Käyn päässäni läpi kaikki mahdolliset skenaariot ja odotan vain sitä pahinta. Ehkä tämän vuoksi minusta tuntui etten oikein koskaan ollut kamalan onnekas missään. Minä murehdin koulusta, kesästä, rahasta, vaihdostani, new yorkin huoneesta, budjetista, töistä, poikaystävästäni, kavereistani, murehdin perheestäni, ja murehdin itsestäni. Tämä vuosi oli aika murehtimisen vuosi, ja nyt on korkea aika tehdä tälle loppu. 

Vuoden parhaat hankintani

Minulla on muutama asia joiden ostamisesta olen erittäin tyytyväinen. Ensinnäkin täytyy mainita uusi kamerani, sillä tämähän mullisti oman elämäni jollain tapaa. Tämän lisäksi minun täytyy ehdottomasti mainita uusi Mangon käsilaukkuni. Minä viimeeksi ostin itselleni käsilaukun vuonna 2014, joten nyt oli korkea aika, sillä onhan tässä tyylinikin muuttunut vuosien varrella. Ja tämä uusi laukkuni on vain niin simppeli, mutta samalla niin tyylikäs ja kaunis! Kolmanneksi haluan vielä mainita uudet silmälasini. Kauhean noloa, mutta ostin edelliset silmälasini vuonna 2008, eli onhan tuosta jo aikaa, enkä tämän takia käyttänyt laseja koskaan ulkosalla. Uudet silmälasini ovat kuitenkin ihanat ja minusta lisäävät kasvoinpiirteihini jotain. Tämän vuoksi minusta olisi kiva omistaa vielä toisetkin lasit jotta voisin muunnella tyyliäni vielä enemmän.

Vuoden uudet rakkaudenaiheeni

Kynttilät!! En ollut ennen ymmärtänytkään mitä kynttilät voivat luoda huoneeseen ja kuinka ne voivat rauhoittaa mielen. Sama pätee myös jouluvaloihin. Tänä vuonna huonettani koristi jopa neljät eri jouluvalot.

Olen myös rakastunut aivan täysin kurpitsahummukseen!! Minä en osaa oikein itse kokata kurpitsasta mitään, joten en koskaan oikein tiennyt kuinka hyvää se voi olla. Tämä on kuin pala taivasta.

Mammavlogit. Jostain kumman syystä pystyn tuntikaupalla seuraamaan äitejä jotka bloggaa vauvaelämästään. Se on vain niin jotenkin mielenkiintoista ja inspiroivaa, ja samalla opin niin niin paljon uutta, joka voi sitten myöhemmin elämässä olla erittäin kätevää.

Vuoden inhokkiasiat

Työt. Kesän jälkeen työt olivat totaalista pakkopullaa, ja laskin joka työpäivänä sekunteja töiden loppumiseen. En vain jaksanut. Minulla oli miljoona muutakin asiaa tehtävänä, mutta aina työt puskivat päälle. Täytyy kuitenkin sanoa että tämä viime kuukausi on ollut töissä aika mukavaa kun tulen nyt niin hyvin toimeen lasten kanssa. Hieman ehkä tulee ikävä näitäkin vintiöitä, mutta näin ylipäänsä olen todella iloinen että joulun jälkeen minun ei tarvitse vähään aikaan työskennellä.

Ärsyttävät vuokranantajat! Miksi ihmeessä pitää olla niin lapsellinen ja hankala joskus, kun asioista voisi vain normaalisti keskustella ja sopia silleen että kaikki on tyytyväisiä. Minulla oli aikamoisia ongelmia vuokranantajani kanssa tänä syksynä, ja sen vuoksi sain stressata useita öitä ja päiviä. Onneksi olen nyt virallisesti poissa tästä asunnosta, eikä minun tarvitse olla enää tekemisissä hänen kanssaan. Ja onneksi minun uusi suomalainen vuokranantajani vaikuttaa aivan täydellisen ihanalta!

Esitelmät. Jostain kumman syystä minulla on tullut hieman esityskammoa kun pitää englanniksi vetää joitain kouluhommia. Onneksi näin loppuvuotta kohden aloin viimeinkin rauhoittumaan ja olemaan itsevarmempi yleisön edessä.

Vuoden paras kuukauteni

Tätä piti miettiä oikein pitkään, ja edelleenkään en ole täysin varma, mutta sanoisin että tammikuu oli yksi parhaimmista. Ainut mikä tammikuusta kamalan oli erittäin erittäin vaikea koe jollaista en ennen eläessä ollut kokenut. Mutta mikä teki tästä kuukaudesta erityisen oli se että pääsin heti kokeen päätyttyä takaisin Suomeen sillä kerkesin jo ikävöidä sitä näin joulun jälkeen. Olen myös pitänyt erityisen paljon tästä kuukaudesta. Asiat alkavat olemaan mallillaan, stressi alkaa katoamaan, ja olen nauttinut ajastani rakkaimpieni kanssa enemmän kuin aiemmin. Teen asioita mitä en normaalisti arjessa tee, ja olen vain onnellinen kaikesta mitä minulla on.

Vuoden lempibiisini

Kodaline - Brother

Seafret - Oceans

Sleeping At Last - Atlas: Hearing (ja Sleeping At Lastin kaikki biisit melkein näin ylipäänsä)

Vuoden ymmärrys

Aina ei tarvitse tehdä sitä mitä tavallaan säännöt sanovat. Aina ei tarvitse tehdä niin kuin muut ehkä ympärilläsi odottavat. Tee niin kuin sinusta itsestäsi tuntuu parhaimmalta äläkä turhaa mieti mitä muut ajattelevat. Jos haluat jättää työsi kesken koska haluat toteuttaa jotain mukavaa unelmaasi, tee se. Jos haluat viettää yhden illan ihan yksiksesi ilman mitään häiriötekijöitä, vaikka sinulla olisikin kiire, tee se. On tärkeää kuunnella itseään ja omaa kehoaan ja mieltään. 

Vuodelle arvosana

Vuosi oli sen verran täynnä sekä ylä- että alamäkiä, joten pyöreetä kymppiä tälle ei millään voi antaa. Kaikenlisäksi tämä vuosi oli erittäin raskas henkisesti, joka väkisinkin hieman vetää arvosanaani alaspäin. Tosin oli vuoteni täynnä yllätyksiä ja onnistumisiakin, joka tekee tästä vuodesta unohtumattoman. Tämän vuoksi minun vuoteni saa arvosanaksi 7,5/10. Parannettavan varaa on paljon, mutta onneksi on kokonainen vuosi 2018 edessäpäin, ja minulla on sellainen kutina että tästä tulevasta vuodesta voisikin tulla pari arvosanaa parempi ♥︎

14 ❅ PRINSESSA RUUSUNEN BALETTI

Minulla on jo vuosikaudet ollut pienenä haaveena mennä joulun alla katsomaan balettinäytöstä Amsterdamin oopperataloon. Olen pikkulapsesta saakka rakastanut esimerkiksi Barbie ja Pähkinänsärkijä elokuvaa ja katsoinkin sitä aina usein jouluna, jonka vuoksi myös tiedän että juuri tämän balettinäytöksen näkeminen toisi varmasti joulumielen. Kuitenkin, minä kun olen, en saanut koskaan aikaiseksi mennä balettiin.

Nyt sitten kesällä päätin viedä Nielsin Helsingin taiteiden yöhön, jossa hän ensimmäistä kertaa elämässään näki pienen oopperan balettinäytöksen. Hänen ilmeistään päätellen minä ajattelin ettei häntä kiinnostanut moinen ollenkaan, mutta sitten samana yönä hän kertoi kuinka yllättynyt oli siitä että nautti siitä balettiesityksestä ja kertoi että haluaisi mennä katsomaan ihan oikeasti jotain balettinäytöstä. Hän sitten onneksi otti tuumasta toimeen, ja päätti järjestää meille ihanan treffi-illan balettinäytöksen merkeissä. Valitettavasti Pähkinänsärkijää ei tänä vuonna näytetty Amsterdamin oopperassa, mutta Prinsessa Ruusunen sen sijaan näytettiin. Minä olen itse ollut Vantaan Tanssiopiston Prinsessa Ruusunen balettiprojektissa aikoinaan mukana, ja tämäkin esitettiin juuri joulun alla, joten osasin yhdistää tämänkin baletin kätevästi jouluun. Tiesin siis suurin piirtein kuinka tämä baletti tulee kulkemaan, mutta tällä kertaa saan istua yleisössä ja nähdä kuin oikeat ammattitanssijat esittävät hienon pitkän version tästä upeasta baletista.

Kyllä tämä baletti yllätti hyvällä tavalla! En ensin uskonut että jaksaisin tunteja seurata kun tanssijat pyörisivät varpaillaan, mutta yllättäen baletti oli alusta loppuun saakka erittäin mielenkiintoinen. Tarinassa itsessään ei tapahtunut mitään kamalan suuria käänteitä, mutta minusta oli hienoa seurata kuinka taitavia tanssijat olivat. Mitään sen ihmeempiä efektejä ei myöskään käytetty, mutta lavasteet olivat ihan kivat. Kuitenkin tämä esitys oli pidetty hyvin minimaalisena rekvisiitan kannalta, ja esitys oli keskittynyt hyvin siihen tärkeimpään, eli tanssimiseen. Kyllähän sitä itsellekin tuli sellainen että oi jos itsekin olisi tuollainen nätti ballerina, mutta sitten tietenkin se ballerinan elämäntyyli voi olla henkisesti ja fyysisesti niin rankkaa, että ehkä itselleni parempi että pysyn vain yleisössä. Mutta aplodit kyllä tanssijoille! Tarvitaan todella paljon treeniä ja harjoittelemista että tuommoista osaa tehdä! Ja vau sitä lihasten määrää!! Myös klassisen musiikin kuunteleminen oli mielestäni rentouttavaa, ja minusta oli mukava yrittää muistella mitä aikoinaan siinä omassa Ruusunen esityksessä tapahtui kun kyseinen kappale soi. Ja olihan nämä soittajatkin erittäin taitavia käsistään.

Nyt sitten voin ainoastaan suositella teillekin lukijat että lähtekää ihmeessä nauttimaan kulttuurista! Kulttuuria tulee jotenkin näinä päivinä koettua yllättävän vähän, ja ainakin itse olin unohtanut ihan täysin kuinka upea kokemus kulttuuri-esitys voi olla. Se osaa olla yllättävän vapauttavaa ja pisti ainakin itseni hyvälle mielelle. Mukava olla hetki irti töistä, kiireestä ja erityisesti teknologiasta. Menen varmasti balettiin vielä useammankin kerran.

Loppuun hieman huonolaatuista kännykkäkuvaa Amsterdamin kansallis ooppera&baletista!

13 ❅ TEHDÄÄN PAKETTIIN LAPASET

Vielä kerkeää tehdä joulupakettiin jotain kivaa omatekoista ja siksi tässä luukussa esittelenkin teille todella helpot, mutta silti niin nätit neulotut lapaset. Minähän en ollut koskaan ennen neulonut lapasia, ja hieman epäröiden päätin kokeilla tehdä ensimmäiseni, ja voin sanoa että näistä ei todellakaan tullut viimeiseni! Tässä ohjeessa minua kammoksutti eniten tuo palmikoiden tekeminen lapasien keskelle, sillä en ole koskaan tehnyt mitään hieman haastavampaa, mutta tuo palmikoiden tekeminen oli loppujen lopuksi yhtä helppoa kuin vain tavallinen oikein neulottu neule. Paras asia näissä lapasissa on vielä se, ettei niiden tekemiseen mene ollenkaan kauaa! Sain yhden lapasen valmiiksi kahdessa illassa siinä sivussa kun katsoin Netflixiä, joten vielä kerkeää tehdä vaikka kahdet tai vaikka kolmetkin lapaset pukinkonttiin.

Lapasia varten tarvitset lankaa, esimerkiksi seitsemän veljestä, sekä mielellään 4 tai 3,5 kokoiset puikot. Ohjeen lapasiin löysin Lahoarautaa blogista, jonne voit klikata tästä. Lapasten tekoa varten sinun tulee ainoastaan tietää kuinka luoda silmukoita ja kuinka neuloa sekä oikeaa että nurjaa neulosta. Jos et tiedä kuinka tämä tapahtuu, suosittelisin etsimään YouTube videon tästä, sillä sitten näet todella selvästi miten tämä tapahtuu. Huomio! Jos olet vasenkätinen, etsi joko video vasenkätisille, tai tee työ peilikuvana.

Huomasin myös että itselleni kaikista helpoin tapa pitää huolta siitä että kerroksia on molemmissa lapasissa yhtä paljon, ja että peukalo, sekä kärkikavennukset tulevat täysin samalle kohdalle, oli se että tein todella tarkan "kartan" itselleni siitä millä kerroksella olin. Itse vain joka kerroksen alussa tein viivan vieri viereen, ja kahdennentoista viivan jälkeen neuloin palmikko kerroksen, jonka jälkeen aloitin karttaani uuden rivin merkiksi siitä että uusi 12-sarja alkoi. Ja jos aloitin peukalon, kirjoitin karttaani vain että peukalo, ja siten tiesin tasan tarkkaan toista lapasta neuloessani että milloin on peukalon paikka. Sama tietenkin myös kun oli aika tehdä kärkikavennukset.

Hyviä neulomishetkiä! ♥︎

12 ❅ LUMI LASKEUTUI HOLLANTIIN

Minä olen asunut pian viisi vuotta tässä maassa. Tämä on neljäs talveni täällä ja aina olen harmitellut sitä kun tänne ei oikein koskaan sada lunta. Nyt kuitenkin viimeinkin kaikkien näiden vuosien jälkeen Hollantiin iski kunnon lumisade, joka oli vain niin ihanaa ja kaunista!! Ikinä en ole nähnyt näin paljon lunta tässä maassa, jonka vuoksi pystyimme ottamaan pulkatkin esiin ja tekemään lumiukkoja. Jos joka talvi olisi ollut Hollannissa tällainen, olisin varmasti odottanut talvea aina enemmän. Koko maa on viime päivät ollut aivan sekaisin sekä hyvällä että hieman huonommalla tavalla, mutta kukapa ei näin joulun alla voisi kaivata näin kaunista lumivaippaa?

Tiedättehän te sen mitä tapahtuu julkiselle liikenteelle kun Suomessa sataa ensilumi? Junat myöhästelevät hieman ja ihmiset ovat kärttyisiä. Täällä tämä junien hidastelu lumen takia on kuitenkin otettu aivan uudelle tasolle, sillä ne eivät kyllä myöhästele, koske ne eivät yksinkertaisesti vain kulje (ainakaan suurimmaksi osaksi). Ensiksikin haluan sanoa että tälle maalle annettiin 'code red' ihan vain sen takia kun taivaalta tuli veden sijaan lunta. Ja tätä luntahan ei tullut kuitenkaan kuin sen reilu 10cm, joka sitten melkein saman tien alkoikin jo sulamaan pois. Minua varoiteltiin hieman siitä että lumen sataessa junat eivät mahdollisesti kulje, joten kannattaa luottaa bussiin. Sitten sunnuntaina töistä lähtiessäni huomasin jo että kaikki bussini oli peruttu juna-asemalle. Onneksi sain kuitenkin kyydin asemalle josta useat junat ja bussit pitäisivät kulkea ihan normaalisti. Eipä kulkenutkaan, vaan joka ikinen juna ja bussi oli peruttu ja infoon soittaessa tuli vastaukseksi vain että ei kulje mikään, ei kannata matkustaa. Hyvähän heillä on sanoa, mutta pakko kait sitä jotenkin on sieltä metsän keskeltä päästävä kotiin? Kyllä hetken oli hieman hankala olla kun kengät olivat loskan takia märät ja tutisin kylmästä. Onneksi reilu tunnin jälkeen ihmejuna saapui asemalle, ja pääsin sitten Utrechtiin saapuessani hetkeksi kaverini ravintolaan syömään lämmintä keittoa ja juomaan teetä, kunnes matkani poikaystävälleni jatkui. Loppujen lopuksi kotimatkaani meni neljä tuntia, pienen Amsterdamin mutkan kautta, mutta annan tämän kuitenkin anteeksi, sillä oli se lumi sen arvoista. Eilen kuitenkin tämä 'lumimyrsky' oli vielä rajumpi jonka vuoksi koko maa jälleen kerran pysähtyi ja joka ikinen uutislähetys koski tätä lumisadetta. Tämän lisäksi koulutkin oli peruttu. Onneksi olin koko päivän kuitenkin vain kotona, joten sain ihailla tätä lumisadetta sitten ikkunasta eikä minun tarvinnut seistä tuntitolkulla junalaiturilla niin kuin miljoonat muut tämän maan asukit.

Näin suomalaisena minua kuitenkin huvittaa tämä tilanne. Koulut peruttu, mikään ei kulje, joidenkin kauppojen ovet pidetty suljettuina, ja ihmisiä kehotettu pysymään sisällä. Niin minkä vuoksi? Pienen lumisateen joka on ihan arkipäivää Suomessa. Onneksi kuitenkin hollantilaisetkin vitsailivat tilanteesta paljon, sillä heidänkin mielestä on aivan naurettavaa että lumeen reagoidaan noin. Eihän Hollanti todellakaan kuulu minnekään Etelä-Eurooppaan, joten lumen ei pitäisi olla mitenkään suuri yllätys. Mutta näin ylipäänsä olen ikionnellinen että tämäkin maa sai viimeinkin lunta, ja minäkin sain nähdä sen kauneuden! ♥︎

Lumen kunniaksi askarreltiin töissä myös jouluisia koristeita lasten kanssa

11 ❅ HEI HEI UTRECHT

Täällä sitä on nyt asuttu vuosikaudet, ja nyt ollaan siinä kohtaa elämässä kun on aika jättää tämä kaunis kaupunki taakseni ja lähteä kohti uusia tuulia. Muutin Utrechtiin ensimmäistä kertaa kesäkuussa 2013, ja olen asunut täällä siitä saakka, lukuunottamatta kymmentä kuukautta, jotka vietin Amsterdamissa. Eli onhan Utrechtissä tultu asuttua jo reilusti yli kolme vuotta. Niin paljon on kerennyt tapahtua näiden vuosien aikana, ja tämä kaupunki on tuntunut kodilta jo erittäin pitkän aikaa. Silti Utrecht osaa yllättää minut jatkuvasti kauneudellaan. Ne kauniit kanaalit ja sillat ja rakennukset, sekä katukivetykset. Ihan kuin suoraan jostain romanttisesta leffasta. Silti alan henkisesti olemaan jo erittäin valmis vaihtamaan maisemia. Minulle Utrecht on jotenkin jäänyt hyvin pieneksi näiden vuosien jälkeen, vaikka eihän se nyt oikeasti mitenkään maailman pienin paikka ole. Jos kuitenkin joskus palaan Hollantiin, päädyn aivan varmasti asumaan Amsterdamiin koska haluan tällä hetkellä vain uusia maisemia ja uusia seikkailuja.

Minä jään kyllä aivan varmasti ikävöimään Utrechtiä, ja tämä tulee varmasti olemaan paikka missä vierailen sitten aina silloin tällöin tulevaisuudessakin. Eniten minä tulen ikävöimään Utrechtin ihmisiä. Enkä tällä tarkoita edes niitä ihmisiä joita minä tunnen, vaan ihmisiä näin ylipäänsä. Täällä ihmiset ovat vain jotenkin erittäin avoimia ja ystävällisiä myös ulkomaalaisia kohtaan. Ihan kuin jokin upea ryhmähenki leijuisi koko kaupungin yllä. Mitä myös tulen ikävöimään on The Village Coffee, josta oikeasti saa maailman parhaan latten. Tulen ikävöimään tätä yli kaiken. Näin ylipäänsäkin tulen ikävöimään Hollannin halpaa kahvia, halpaa viinä, ruokaa, juustoja ja kurpitsahummusta. Kyllä, luit oikein. Minä en tiedä miten tulen selviytymään elämässäni jos en saa kurpitsahummusta silloin kuin haluan. SE ON NIIN HYVÄÄ!

Utrecht oli aivan upea aika elämässäni, ja se muutti elämäni myös totaalisesti. Ilman Utrechtiä en olisi koskaan tutustunut Nielsiin, tai näihin muihin ihaniin ihmisiin joista tuli parhaimpia ystäviäni. Ilman Utrechtiä minä en koskaan opiskelisi sitä mitä minä nyt opiskelenkaan, ja tuskin olisin koskaan päätynyt New Yorkinkaan. Utrecht, sinä olit minulle hyvä! Nyt nokka kohti tulevaisuutta ja muita maisemia.

10 ❅ KUINKA MINÄ PAKETOIN LAHJAT

Tässä luukussa halusin esitellä hieman kuinka minä yleensä paketoin lahjat. Minä en ole koskaan ollut mikään kovinkaan taidokas paketoija. Kunhan saan lahjan peitettyä, olen ihan tyytyväinen. Viime vuosina olen kuitenkin innostunut paperisesta kuosista ja muutenkin hieman retromaisesta tyylistä, jonka vuoksi nykyään panostan hieman paketin ulkonäköön. Ja paino todellakin sanalla hieman, sillä minä valitsen perinteisen lahjapaperin sijasta ruskeaa paperista paperia, sekä käytän nyörinä hieman vanhanaikaisempaa narua. Lisäksi ostan lahjoihin yleensä nimi tägit, joihin joko kirjoitan pientä tekstiä mukaan tai sitten vain vastaanottajan nimen. Ei se ole sen kummempaa! Minusta lopputulos on kuitenkin erittäin suloinen ja omaperäinen, joten jatkan varmaan tulevinakin vuosina samalla tyylillä. Minulla on kaapissa vielä toinen rulla ruskeaa lahjapaperia vihreällä kuosilla, mutta voi olla että tänä vuonna ei tule tarpeeksi lahjoja jotta voisin sitä toistakin rullaa käyttää. Ensi jouluna sitten. ♥︎

Mitäs te tykkäätte tästä paketointityylistä ja miten te paketoitte omat lahjanne?