9 ❅ UUSI VUOSI ILMAN KUMPPANIA

Minä muistan kun kolme vuotta sitten juttelin Nielsin kanssa siitä mahdollisuudesta että saatan joskus sitten koulun aloitettuani lähteä vaihtoon. No silloin ei tietenkään asialle laittanut sen enempää painoa tai ajatusta, sillä enhän ollut edes vielä aloittanut tulevia opintojakaan. Silloin se tuntui niin kaukaiselta asialta, mutta nyt me yht'äkkiä sitten puhutaan alle kuukaudesta. Vuosi 2018 tulee olemaan minulle yllätyksiä täynnä, mutta vuosi 2018 tuo tullessaan minulle myös kaukosuhteen ja sen tuomat ilot sekä surut.

Minä en ole kamalasti puhunut parisuhteestani täällä blogin puolella. Minulla ei ole ollut mitään erityistä syytä olla puhumatta, mutta ehkä se nyt on jäänyt hieman taka-alalle ihan vain sen takia kun minulla ei ole sen kummempaa sanottavaa. Olemme edelleen onnellisia, kaikki kulkee hyvin, luotamme toisiimme ja juttelemme edelleen joka ikinen päivä toisillemme. Tottakai näin kolmen vuoden jälkeen ei ole enää sellaista alkuhuumaa tai perhosia vatsassa, vaan meidän parisuhteesta on tullut enemmän arkea. Mutta näinhän sen kuuluu mennäkin. Toista rakastaa erittäin syvällä tasolla, ja sitä vain tietää että olemme tärkeitä toisillemme ja että ajattelemme toisiamme vaikka olisimmekin kauempana toisistamme. Enää ei huoleta kun toinen lähtee iltaisin kavereiden kanssa pitämään hauskaa, eikä enää olla kateellisia kaikista naisista ja miehistä joiden kanssa me vietämme aikaa. Me ei epäillä toisiamme, ja olemme rehellisiä myös silloin kun pitää keskustella vaikeistakin asioista.

Ystäväni ovat usein kysyneet miten parisuhteemme käy kun minä lähden vaihtoon, ja minua hieman ärsytti kun tätä kysyttiin, koska minulle se oli aina itsestäänselvyys että kaukosuhde ei tule muuttamaan parisuhdettamme. Minulla ja Nielsillä ei koskaan ollut tarvetta edes kunnolla keskustella aiheesta, sillä me molemmat tiedämme että kaikki tulee menemään hyvin. Eräänä päivänä minun oli pakko ihan kysyä Nielsiltä että pitäisikö meidän keskustella koska tuntuu että kaikki muut parisuhteessa olevat kaverini jotka myös lähtevät vaihtoon ovat jutelleet jo monet keskustelut ja itkeneet sadat kyyneleensä asiasta. Tulemme aina kuitenkin siihen samaan tulokseen että meillä on kaikki hyvin, ja ei tästä tarvitse murehtia. Me luotamme toisiimme niin kovasti ettei siitä tarvitse huolehtia, ja jos sitten vaihdossa ollessa pitää jostain huolehtia, niin huolehditaan sitten vasta kun sen aika on.

Minusta on aika hienoa ajatella että parisuhteemme on kuitenkin tullut siihen saakka, että kaukosuhteesta ei tarvitse nostaa sen suurempaa ongelmaa. Me emme kauheasti ole olleet erossa näiden vuosien aikana, mitä nyt 1,5 kuukautta jouduttiin olemaan viime kesänä ja muutama viikko siellä täällä. Tottakai ikävä tulee jossain vaiheessa varmasti painamaan mieltä, mutta en usko että ikävästä tulee niin suuri etten nauttisi New Yorkissa olostani. Toki meidän pitää tottua aikaeroon ja oppia käyttämään Skypeä, mutta kyllä kaikkeen uuteen tottuu.

Kyllä minua kuitenkin hieman jännittää se päivä kun lähtö koittaa. Tiedän että tulen olemaan surullinen, mutta samaa aikaa jännittynyt. Tänä vuonna on myös meidän ensimmäinen uusi vuosi, kun emme ole yhdessä. Kyllä uutena vuonna varmasti tulee pieni kyynel silmään kun ei ole sitä toista jonka kanssa aloittaa vuosi yhdessä. Sekin tietenkin harmittaa että näemme toisemme vasta maalis/huhtikuussa vuonna 2018, joka kuulostaa todella oudolta, mutta tuohon ajatukseen on pakko vain tottua. Tämä ei ole ensimmäinen kertani kun elän kaukosuhteessa, mutta tämä on ensimmäinen kerta kun elän kaukosuhteessa Nielsin kanssa. Luulen että tästä kaukosuhteesta tulee kuitenkin erilainen kuin edellisistäni, sillä Niels on oikeasti minun toinen puolikkaani, sielunkumppanini ja minä tunnen häntä kohtaan vain niin paljon verrattuna sitten edellisiin suhteisiini. Tämän takia minua jännittää kamalasti miten tulen tähän eroon suhtautumaan. Mutta tärkeintä on että uskon että kyllä tuosta selvitään ja että suhteemme todennäköisesti vain vahvistuu eron myötä! ♥︎


TallennaTallenna