LÄHDE OPISKELEMAAN HOLLANTIIN PART 2

Hei ja hyvää uutta vuotta teillekin lukijat!
Tänään ajattelin viimeinkin tehdä hieman päivitystä ja tietopakettia opinnoistani, koska viimeinkin nämä neljän vuoden opinnot ovat minun osaltani aivan loppusuoralla, ja minulla on kyllä asiasta paljon sanottavaa. Minä olen jo pidempään ihmetellyt, kuinka vanha blogipostaukseni Lähde opiskelemaan Hollantiin jatkuvasti pomppi luetuimpien postausteni listalla. Ikinä en asiaa sitten sitä enempää ihmetellyt, kunnes sitten eilen viimeinkin aukaisin kyseisen postaukseni ja hui järkytys! Näin viiden kuukauden jälkeen uutistoimittajana työskennelleenä sitä katsoi vain silmät pyöreänä minun karmeaa kieltäni, sekä aiheita, joita jutussa käsittelin.

Olen saanut paljon yhteydenottoja ja kyselyjä nimenomaan Alankomaissa opiskelemisesta ja siksi ajattelin, että on korkea aika hieman käydä läpi mitä tässä neljän vuoden aikana sitten oikeasti tapahtui. Onhan sitä neljän vuoden aikana myös kasvanut ihmisenä paljon, jonka vuoksi olen osannut kritisoida sitten tiettyjä asioita opinnoissani enemmän. Vanhaa postaustani lukiessa huomasin myös jonkinlaisen sinisilmäisyyden ja uutuuden huuman, koska kaikkihan ei sitten loppupeleissä ollutkaan niin pumpulia ja hattaraa.

Olen alkanut nyt enemmän keskittymään visuaaliseen viestintään. Tämä teos oli osana maisteriopintojen pääsykoettani.

Mitä Hogeschool Utrecht todellisuudessa oli

Tosiaan, minulla on opinnoistani jäljellä enää päättötyö, jonka jälkeen olisi tarkoitus saada viimeinkin lakki päähän. Neljän vuoden aikana olen ehtinyt opiskella hieman kaikkea, mitä nyt viestintään, markkinointiin ja mediaan voisi sisällyttää. Meillä on ollut erittäin paljon teoriaa, malleja ja kaikenmaailman kaavoja, jotka on pitänyt opiskella ulkoa ja vääntää vaikka mihin tarkoitukseen. Meillä on myös ollut ihan kivasti käytännöntaitoja. Menisin kuitenkin väittämään, että opinnot loppupeleissä olivat hieman enemmän kuitenkin akateemisia, kuin kädentaitoja. Tämä on kuitenkin loppupeleissä hyvä juttu, koska nyt oikeasti tiedän tasan tarkkaan, mitä teorioita katsoa ja soveltaa, jos haluan jokin päivä perustaa yrityksen tai jos haluan markkinoida jotain tai jos haluan luoda laajan multimedia proggiksen tai toimia viestijänä yrityksen muutostilanteessa jne. Minä erikoistuin itse media-alalle, jonka vuoksi tein sitten ehkä hieman muista linjoista poiketen enemmän myös niitä kädentaitoja. Viimeisen vuoden aikana olen myös ollut ja asustellut muilla main, koska kävin vaihdossa New Yorkissa, ja nyt olen ollut työharjoittelussa Suomessa MTV Uutisissa.

Hogeschool Utrechtistä sanon sen, että helppoa se ei ole ollut. Meidän opintolinjamme on vuosien varrella muuttunut kovasti mukaan lukien koko opintolinjan nimi (nykyinen Creative Business) ja opintojen sisältö. Tämän vuoksi turhan usein kävi niin, että me opiskelijat päädyimme selvittelemään teknisiä ja käytännön -asioita, jotka eivät millään lailla olisi koskaan pitänyt kuulua meille. Ongelma oli, että kaikki opettajat antoivat erilaisia neuvoja ja kukaan heistä ei tiennyt miten tulee toimia, jos vaikka esimerkiksi halusi jatkaa International Communication & Media linjalla sen sijaan, että olisi vaihtanut Creative Business -linjalle. Meistä opiskelijoista tuli sitten tiedon hankkijoita ja informoimme sitten aina toinen toisiamme. Onhan toki HU tosi valtava oppilaitos, jonka vuoksi tällaisia ongelmia esiintyy myös varmasti Suomen kouluissa.

Minulla on myös pieni pettymys osaan opettajista. Osa heistä eivät opettaessaan tienneet ollenkaan, mitä meidän kuuluisi tehdä, jonka vuoksi taas me olimme niitä, jotka joutuivat selvittämään toisilta opettajilta mikä on homman nimi. Sekin ärsytti, että kaikki oli niin pilkun tarkkaa oppilaiden puolelta, mutta sitten opettajat itse välillä pelleilivät paljon, eikä siinä tietenkään ollut imtään ongelmaa.

Toki HU:ssa oli paljon hyviäkin puolia ja olen vuosien aikana oppinut niin paljon. En edelleenkään vaihtaisi koulua tai alaani, vaan ainoastaan joitain pienempiä yksityiskohtia. Olen esimerkiksi niin kiitollinen kuinka kattava vaihto-opiskelu -valikoima koululla oli ja kuinka syvästi me välillä perehdyttiin tiettyihin asioihin. Tosin täytyy huomauttaa, että en ole itse oppilaitoksessa käynyt nyt yli vuoteen. Kuten myös aiemmin mainitsin, opintolinjani on muuttunut vuosien kuluessa paljon ja ainakin huhujen mukaan jatkuvasti enemmän akateemisempaan suuntaan. En siis tiedä tarkalleen, mitä tämä opintolinja tarkalleen tällä hetkellä sisältää.

Loppuarvio koko opinnoistani on sellainen 7/10. Vaihtaisin itse tuon kymmenen viikon jaksojärjestelmän ja jatkuvan kokeisiin pänttäämisen enemmän opintopäiväkirjoihin ja pidempiin jaksoihin. Tämä viikkokäytäntö toi kamalasti turhaa stressiä. Ongelma ei ollut se, että opinnot olivat liian vaikeita, ennemminkin toisin päin, koska joskus tuntui, että opinnot olivat liian helppoja. Ongelma oli se, että se työmäärä oli vain niin käsittömän iso lyhyeen aikaan suhteutettuna. Joskus projektimme saattoivat helposti olla yli 100 sivua pitkiä, vaikka meillä oli vain 8 viikkoa aikaa tehdä, tutkia ja kirjoittaa. Eikä se ollut niin, että meillä oli ainoastaan tuo 100 sivun projekti, vaan sen rinnalla oli KAKSI muutakin samansuuruista projektia plus kokeisiin pänttäämistä. Olen kuitenkin erittäin tyytyväinen siihen, mitä kaikkea opintoni sisälsi ja miten paljon vuosien aikana opin.

Opintojen rahoitus

Tässä on edelleen pulma, joka varmasti kaivaa monen Alankomaihin lähtevän mieltä. Tänä vuonna opintomaksut alankomaissa olivat 2060€/vuosi. Tämä hinta on kuitenkin joka vuonna noussut 20-40€. Helpotus maksuihin tuli kuitenkin tänä vuonna ensimmäistä kertaa, kun ensimmäisen vuoden opiskelijat saivat yllättäen 50% alennuksen ensimmäisen vuoden opinnoista. En tosin tiedä jatkuuko tämä meno kuinka pitkään. 

Asunnot ovat edelleen Alankomaissa kiven alla, varsinkin suuremmissa kaupungeissa. Tämän vuoksi huoneen vuokraaminen on yleensä 400-600€ luokkaa riippuen kaupungista. Yksiön vuokraaminen taas on enemmän 650€-1000€ luokkaa. Ulkomailla opiskellessa ei myöskään ainakaan tällä hetkellä kuuluta Kelan yleisen asumistuen piiriin, vaan ulko-opiskelijat edelleen saavat vain opintotuen asumislisää, joka on vain noin 200€. Joka tapauksessa, jos asuu ja opiskelee vain tilapäisesti ulkomailla, tulet saamaan lähes normaalisti Kelan tukia.

Onneksi ruoka Alankomaissa on edelleen edullisempaa ja koulukirjoihin ei halutessa mene lähes ollenkaan rahaa. Itse onnistuin haalimaan kaikista tarvituista oppikirjoista pdf-versiot tietokoneelle, jonka vuoksi minulla meni kirjoihin kaikenkaikkiaan koko opintoaikana noin muutama sata euroa. Näistäkin kirjoista myin osan eteenpäin, jonka vuoksi rahaa meni loppupeleissä kirjoihin todella vähän. Se, mikä minun opinnoissani kuitenkin maksoi, oli joka vuotinen Adobe Cloud ohjelmien ostaminen, mutta tämäkin oli vain 120€/vuosi ja tämänkin pystyi jakamaan kaverin kanssa puoleksi. 

Minä itse elin suurimman osan opinnoistani opintotuella, opintotuen asumislisällä ja opintolainalla. Tämän lisäksi tein aina joitain pieniä sivutöitä, joista kertyi muutama satanen kuussa lisää. Kun sitten päätin lähteä New Yorkiin vaihtoon, hommasin enemmän töitä, jotta säästöjä kertyisi. Alankomaissa on onneksi koulun ohella hyvin aikaa käydä töissä. Ota kuitenkin huomioon, että tässäkin maassa on kuitenkin myös paljon niitä opintoja, jotka sisältävät paljon työharjoitteluja. Työharjoittelun aikana oikeiden töiden järjestäminen on haasteellisempaa, jollei jopa mahdotonta. Työharjoittelusta Alankomaissa ei myöskään makseta kuin 300-500€ kuussa, jos sitäkään. 

Ote koulussa työstämästämme lehdestä.

Opiskelijaelämä Alankomaissa

Opiskelijana oleminen Alankomaissa oli omalta osaltani erittäin antoisaa aikaa. Se on hyvin pitkälle samankaltaista Suomen kanssa, mutta poikkeaa muutamilta osin. Esimerkiksi järjestettyjä tapahtumia ja juhlia ei ole ollenkaan samalla tavalla, kuin Suomessa. Ainakin meidän opinnoissa ei ollut oikein mitään yhdistyksiä tai järjestöjä, jotka olisivat joskus järjestäneet jotain meille kaikille. Kyllä meillä taisi muutama tapaaminen vuodessa olla, mutta sekin oli jotain pientä jossain pienessä kuppilassa. Tämä voi ehkä henkilökohtaisen opiskelun kannalta olla hyvä juttu, koska siellä ei sitten rällästellä jatkuvasti, mutta sitten ongelmaksi tuli nopeasti se, ettei omien opintojen ulkopuolelta oikein tutustunut ihmisiin. Jouduimme itse omalla kaveriporukalla järjestämään aina tapaamisia, jonne sitten saapui aina ne samat ihmiset. Jossain vaiheessa muistan myös harmitelleeni sitä, ettei loppujen lopuksi tuntenut niin paljon ihmisiä Alankomaista.

Alankomaissa voi toki liittyä joihinkin yhdistyksiin, mutta näissä se meno on yleensä sitten aivan toisesta ääripäästä. Siellä ensimmäisen vuoden jäseniä alistetaan ja lähes kidutetaan sekä henkisesti, että fyysisesti ja biletetään useana päivänä viikossa, eikä toiminnasta saa koskaan jäädä pois. On siellä varmasti myös joitain mukavia yhdisyksiä, mutta en itse ainakaan ole kovinkaan monesta yhdistyksestä kuullut mitään hyvää. Lisäksi tosi useaan yhdistykseen vaaditaan hollanninkielen taito. 

Jos sen oman kaveriporukan Alankomaissa löytää, opiskelijaelämä siellä on aivan ihanaa! Siellä se meno ja meininki on paljon rennompaa ja sosiaalisempaa, kuin Suomessa. Säät ovat hieman lämpimämpiä ja ehkä jopa parempia, jonka vuoksi me eleiltiin paljon yhdessä ulkosalla tehden erinäisiä asioita. Minusta pyöräkulttuuri oli myös aivan mahtava, koska siellä me sitten aina yhdessä rinta rinnan liikuttiin paikasta A paikkaan B. Alankomaissa on se hyvä puoli, että kaikki on lähellä. Tämän vuoksi pystyimme sitten kavereiden kanssa tekemään helposti mitä ikinä keksimmekään.

Jos vielä teille tulee mieleen kysymyksiä opinnoistani, laittakaa ihmeessä meiliä osoitteeseen jessyina@gmail.com. Vastailen sitten aina pikimmiten! :) 

ROADTRIP PART 3 - GOODBYES

Tässä viimeisessä matkaosiossa haluan kertoa teille viimeisestä reissustani New Yorkiin, sekä kotiinpaluustani. Koko vaihtoon lähtiessäni minua pelotti kamalasti alanko potemaan yhtä pahaa koti-ikävää niin kuin aikoinaan (silloin kun itse asiassa aloitin tämän blogin kirjoittamista) podin. Se tunne oli niin kamala, ettei sitä haluaisi enää uudestaan elää. Onnekseni näin ei käynyt, päinvastoin, poden nyt käänteistä koti-ikävää, koska haluaisin niin kovasti taas kävellä New Yorkin kaduilla. Suunnitteilla on nyt sitten että jonain kesänä lähtisin New Yorkiin vaikkapa kesätöihin. New Yorkista tuli kolmas koti minulle, näin Suomen ja Alankomaiden lisäksi ja aivan varmasti tulen usein vierailemaan New Yorkissa.

Lentoni New Yorkiin sujui mutkattomasti, vaikkakin kyseessä oli yölento enkä sinä aikana nukkunut kuin ihan vain muutaman minuutin. Ainoa isompi hankala asia oli se että minulla ei ollut oikein yöpaikkaa viimeiselle yölle NYCissä, ja tämän takia sain raahata aivan järkyttävän painavia kasseja ympäri kaupungin. Onneksi Uber on kuitenkin keksitty, ja lopulta luovutin ja tilasin itselleni kyydin. Kävin sitten lopulta heittämässä tavarani vanhalle kämpilleni, mutta itse menin sitten yöksi kaverini edelliselle kämppikselle, jolla oli enemmän tilaa. Viimeiset kävelyni New Yorkin keskustassa oli haikeat, mutta samalla olin kyllä innoissani siitä että pian näkisin Nielsiä ja muita ystäviäni. Harmikseni olin kuitenkin erittäin väsynyt, jonka vuoksi keskustassa kävelystä alkoi tulla nopeasti siinä helteessä hyvin tukalaa. Kävelin kuitenkin ympäri keskustaa Times Squaren ja Pennsylvania Stationin lähettyvillä. Antaisin mitä vain että saisin olla siellä taas.

Vaihdolleni arvosanaksi annan pyöreän kympin. Tottakai paljon enemmän olisi voinut matkallani tapahtua, mutta olen vain niin kiitollinen kaikista asioista joita kuitenkin sain nähdä ja kokea. Jos teillä on koskaan mahdollisuutta lähteä vaihtoon New Yorkiin, pliis tehkää se!! Siitä tulee aivan varmasti uskomatonta. Viimeisen illan ja aamun sitten New Yorkissa odotin jo malttamattomasti lentoani, koska halusin vain päästä Nielsin viereen nukkumaan. Harmikseni tälläkään lennolla en pahemmin nukkunut, ja siitä alkoikin sitten elämäni ärsyttävimmät neljä päivää koska jetlag. Minulla ei ikinä ole ollut niin kamalaa jetlagia kuin noina neljänä päivänä Hollannissa. Joka aamu heräsin ennen kello viittä, valvoin muutaman tunnin, nukuin päikkärit ja sitten nukuin toiset päikkärit, ja olin jo sängyssä 19-20 aikaan. Ja aina kun yritin opiskella tuleviin kokeisiini, nukahdin. Mistään ei oikein tullut mitään koska minua vain väsytti ja oli niin huono olo. Ja muistan kun vain kirosin ja toivoin hartaasti että saisin tuntea oloni taas hyväksi ja virkeäksi.

Loppujen lopuksi viimeinen kokeeni tässä koulussa oli kyllä sinänsä vaikea, mutta meni silti erinomaisesti. Vietin myös viimeiset päivät rakkaan ystäväni Claran kanssa, ja näin myös toista rakasta ystävääni Hannahia. Nämä päivät yhdessä kavereideni kanssa olivat niin täydellisiä, että kas kummaa, minuun iski kamala Hollanti ikävä!! Minä kun luulin että olin niin kyllästynyt Hollantiin, niin ei. Nyt minä ikävöin niitä kauniita Utrechtin katuja, ikävöin pyöräilyä, ikävöin halpaa viiniä, ja erityisesti ikävöin ystäviäni yli kaiken. Näin jälkeenpäin Suomessa ja Norjassa oleillessani minä olen nähnyt kaverini hengailevan heille rakkaiden kavereidensa kanssa, ja siten tajunnut kuinka tärkeitä ja läheisiä nämä hollannin kaverini minulle ovat, ja kuinka onnekas olenkaan kun minulla on tuollaisia ihmisiä elämässäni. Tämän vuoksi nyt ennen kuin olen sidottu tulevaan harjoitteluuni, lähden pian vielä Hollantiin viettämään syntymäpäiviäni ja nauttimaan vanhasta tutusta elämästäni! ♥︎

Missäs kaikkialla te lukijat olette tänä kesänä reissanneet?