Näytetään tekstit, joissa on tunniste hyvästelyt. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste hyvästelyt. Näytä kaikki tekstit

perjantai 3. elokuuta 2018

ROADTRIP PART 3 - GOODBYES

Tässä viimeisessä matkaosiossa haluan kertoa teille viimeisestä reissustani New Yorkiin, sekä kotiinpaluustani. Koko vaihtoon lähtiessäni minua pelotti kamalasti alanko potemaan yhtä pahaa koti-ikävää niin kuin aikoinaan (silloin kun itse asiassa aloitin tämän blogin kirjoittamista) podin. Se tunne oli niin kamala, ettei sitä haluaisi enää uudestaan elää. Onnekseni näin ei käynyt, päinvastoin, poden nyt käänteistä koti-ikävää, koska haluaisin niin kovasti taas kävellä New Yorkin kaduilla. Suunnitteilla on nyt sitten että jonain kesänä lähtisin New Yorkiin vaikkapa kesätöihin. New Yorkista tuli kolmas koti minulle, näin Suomen ja Alankomaiden lisäksi ja aivan varmasti tulen usein vierailemaan New Yorkissa.

Lentoni New Yorkiin sujui mutkattomasti, vaikkakin kyseessä oli yölento enkä sinä aikana nukkunut kuin ihan vain muutaman minuutin. Ainoa isompi hankala asia oli se että minulla ei ollut oikein yöpaikkaa viimeiselle yölle NYCissä, ja tämän takia sain raahata aivan järkyttävän painavia kasseja ympäri kaupungin. Onneksi Uber on kuitenkin keksitty, ja lopulta luovutin ja tilasin itselleni kyydin. Kävin sitten lopulta heittämässä tavarani vanhalle kämpilleni, mutta itse menin sitten yöksi kaverini edelliselle kämppikselle, jolla oli enemmän tilaa. Viimeiset kävelyni New Yorkin keskustassa oli haikeat, mutta samalla olin kyllä innoissani siitä että pian näkisin Nielsiä ja muita ystäviäni. Harmikseni olin kuitenkin erittäin väsynyt, jonka vuoksi keskustassa kävelystä alkoi tulla nopeasti siinä helteessä hyvin tukalaa. Kävelin kuitenkin ympäri keskustaa Times Squaren ja Pennsylvania Stationin lähettyvillä. Antaisin mitä vain että saisin olla siellä taas.






Vaihdolleni arvosanaksi annan pyöreän kympin. Tottakai paljon enemmän olisi voinut matkallani tapahtua, mutta olen vain niin kiitollinen kaikista asioista joita kuitenkin sain nähdä ja kokea. Jos teillä on koskaan mahdollisuutta lähteä vaihtoon New Yorkiin, pliis tehkää se!! Siitä tulee aivan varmasti uskomatonta. Viimeisen illan ja aamun sitten New Yorkissa odotin jo malttamattomasti lentoani, koska halusin vain päästä Nielsin viereen nukkumaan. Harmikseni tälläkään lennolla en pahemmin nukkunut, ja siitä alkoikin sitten elämäni ärsyttävimmät neljä päivää koska jetlag. Minulla ei ikinä ole ollut niin kamalaa jetlagia kuin noina neljänä päivänä Hollannissa. Joka aamu heräsin ennen kello viittä, valvoin muutaman tunnin, nukuin päikkärit ja sitten nukuin toiset päikkärit, ja olin jo sängyssä 19-20 aikaan. Ja aina kun yritin opiskella tuleviin kokeisiini, nukahdin. Mistään ei oikein tullut mitään koska minua vain väsytti ja oli niin huono olo. Ja muistan kun vain kirosin ja toivoin hartaasti että saisin tuntea oloni taas hyväksi ja virkeäksi.

Loppujen lopuksi viimeinen kokeeni tässä koulussa oli kyllä sinänsä vaikea, mutta meni silti erinomaisesti. Vietin myös viimeiset päivät rakkaan ystäväni Claran kanssa, ja näin myös toista rakasta ystävääni Hannahia. Nämä päivät yhdessä kavereideni kanssa olivat niin täydellisiä, että kas kummaa, minuun iski kamala Hollanti ikävä!! Minä kun luulin että olin niin kyllästynyt Hollantiin, niin ei. Nyt minä ikävöin niitä kauniita Utrechtin katuja, ikävöin pyöräilyä, ikävöin halpaa viiniä, ja erityisesti ikävöin ystäviäni yli kaiken. Näin jälkeenpäin Suomessa ja Norjassa oleillessani minä olen nähnyt kaverini hengailevan heille rakkaiden kavereidensa kanssa, ja siten tajunnut kuinka tärkeitä ja läheisiä nämä hollannin kaverini minulle ovat, ja kuinka onnekas olenkaan kun minulla on tuollaisia ihmisiä elämässäni. Tämän vuoksi nyt ennen kuin olen sidottu tulevaan harjoitteluuni, lähden pian vielä Hollantiin viettämään syntymäpäiviäni ja nauttimaan vanhasta tutusta elämästäni! ♥︎


Missäs kaikkialla te lukijat olette tänä kesänä reissanneet?

sunnuntai 25. toukokuuta 2014

Hyvästelyjä


Päivät ovat vierineet kamalassa kiireessä ja nyt viimeinkin sain itselleni hieman omaa aikaa. Kulunut viikko on ollut todella kiireinen, raskas, mutta toisaalta hyvin mukavakin. Työpäivät vierivät kauhean nopeasti ja vapaa-aika sitäkin nopeammin. Koko viikon olen valmistanut itseäni sanomaan hyvästit parhaalle ystävälleni täällä Hollannissa. Tottakai hän asuu Australiassa, eli seuraavaan tapaamiseen tulee menemään vuosia. Huomenna hän sitten lähtee, joten kyyneleiltä ei tänä päivänä säästytty. Meg tuli Hollantiin au pairiksi kaksi päivää minun jälkeen, joten ystävystyttiin heti matkamme alussa. Nyt sitten itsekin alan tajuamaan kuinka lähellä minun oma lähtöni myös on. Mielestäni Meg muutti minua ihmisenä paljon. Minusta tuli paljon itsevarmempi, naisellisempi ja hän auttoi minua myös jollain tapaa oppimaan asioita itsestäni. Ja tottakai englannin kieleni parani.

Love you <3


Yritän nyt viimeinkin saada aikaiseksi asioita, jotka minulla on koko vuoden ollut mielessä. Kiipesin Megin ja hänen siskonsa kanssa Utrechtin korkeimpaan rakennukseen, eli kellotorniin. Tottakai tämä torni on ikivanha, eli mitään hissiä ei rakennuksessa ole. Se oli sitten noin 600 porrasta kiipeämistä ylöspäin, ja kyllä se hyvästä jalka- ja pepputreenistä kävi. Juuri sopivasti olin tuntia aiemmin mennyt perumaan jäsenyyteni kuntosalilla :D Näkymät ylhäällä tornissa olivat tietenkin hienot. Tai no, minä olen ihminen joka tarvitsee jotain erikoisen hienoa, jotta oikeasti ajattelen että vau. Eli jokin näkymä korkealta on ihan kiva, mutta ei mitenkään erikoinen. Oli hauska yrittää bongata tietty omaa kotia sieltä kaikkien rakennusten joukosta, ja itseasiassa luulen että löysin sen!




Tässä Utrecht!



Jotenkin hassua, että aina juuri kun on lähdössä jostain, kaikki hauska alkaa ja tietty loppuu sitten liian nopeaa. Olen erityisesti viime viikkoina tavannut upeita ihmisiä, ja nyt jo harmittaa ettei voi viettää enää paljon aikaa yhdessä. Sama juttu myös minun host perheeni kanssa. Kaikki alkaa jotenkin rullaamaan täällä paremmin, ja lapsistakin on tullut erityisen iloisia. Tän perheen pojan kanssa minä yleensä vain taistelen, mutta tällä viikolla meillä on ollut niin monta hyvää ja hauskaa hetkeä yhdessä. Perheen tyttärellä taas oli vähän känkkäränkkä viikko, mutta se reaktio, kun host äitini sanoi hänelle, että minä lähden pian oli ihana. Tyttö rupesi huutamaan mun nimeä ja sanoi vaan että älä lähde! Ikävä näitä kyllä tulee. En osaa kuvitellakaan sitä päivää, kun astun viimeisen kerran tämän talon ovesta ulos ja sanon heipat näille lapsille ja vanhemmille.

Päiväunien jälkeen on aina mielenkiintoista nähdä mitä tää tyttö keksi tehdä omassa huoneessaan salaa :D

Känkkäränkkä kävi kylässä

Poika valitsi vaatekaapista meille vesisota vaatteet :D

VESISOTA!

:)

Käytiin tänään uimassa :)

Viikon aikana tuli tavattua paljon paaaaaljon tuttuja. Koko ajan olin joko töissä tai jossain kavereiden kanssa. Tuli shoppailtua ja kokkailtua ja juhlittua yömyöhään. Megin läksiäisjuhlat olivat kyllä erityisen kivat, sillä minusta tuntui, että minun koko vuoteni ihmiset olivat yhdessä paikassa ja oli vain niin ihanaa jutella pitkästä aikaa kaikkien kanssa kunnolla. En varmasti ole koskaan ollut yhtä sosiaalinen kuin tuona yönä! Ihana viikko ja ihanat ihmiset ympärilläni <3 Olen mä aika onnekas :)

Vuoden aikana lempparikseni noussut lounas :D

Vietettiin mukavan leppoisa ilta suomalaisen au pair- ystäväni kanssa

Selfie!

Wohoo Finland! Vaikka ei toi kiekko mennykään ihan niin kuin toivoin