Hyvän onnen viikko

Kerkesin hetki sitten valittaa kuinka kaikki meni hieman penkin alle ja mistään ei oikein tullut mitään, mutta salaa tietty toivoin että tämä oli se rapakon pohja ja kohta noustaan ja lujaa. Ja näinhän siinä kävikin. Uusi läppärini näyttö meni takuuseen, vaikka Applelta sanottiin että se oli selvästi naarmu näytössä, joka on todennäköisesti minun huolimattomuuttani sinne ilmestynyt. He kuitenkin silti päättivät korjata koneeni ilmaiseksi ja sainkin koneeni takaisin jo kolmen päivän sisällä! Parasta oli että olin Suomeen ensin soittanut tästä ongelmasta ja sieltä sanottiin samasta diagnoosista että ei mene takuuseen. Kiitos Amsterdam Apple Store. Ainut vain että he taisivat siellä huollossa hieman rikkoa virtalähdettäni koska koneeni heti antoi varoituksia tästä ja koneeni on hieman käyttäytynyt hassusti joten voi olla että kokeiden jälkeen pitää tehdä uusi visiitti tähän liikkeeseen.

Rakastunut elämästä!

Ja nyt lempiuutisiini. Kyllä! Kuukausien kova työ on viimeinkin palkittu! Minulla on viimeinkin uusi (toivottavasti) ihana koti ja muutto tapahtuu ensiviikon aikana. Valitettavasti minun ja Helenin suunnitelma ei onnistunut emmekä löytäneet mitään yhdessä, mutta kun kuukauden olin jo Helenin nurkissa asunut oli minulla aika alkaa etsimään kotiani yksin. Ja onnekseni löysin uuden (törkykalliin) kotini parin viikon sisään.

Hollannissa yleensä kun etsii huonetta yksin joutuu ensin lähettämään miljoona meiliä ihmisille joiden talossa on vapautumassa huone. Tämän jälkeen tulee ristiä sormet ja toivoa että kutsu haastatteluun tai 'hospiteeravondiin' tulee. Tämä hospiteeravond on jotain sellaista mitä inhoan yli kaiken, mutta onnekseni jouduin käymään läpi ainoastaan muutamat haastattelut. Hospiteeravondin ajatuksena on että paikalle kutsutaan yhtä aikaa jopa 20-30 ihmistä katsomaan tätä huonetta ja talon asukit valitsevat näistä ihmisistä yhden onnekkaan joka tämän huoneen saa. Ongelma tässä on se että aina se kovaäänisin ja hauskin ihminen saa tämän huoneen, jonka vuoksi ne ihmiset jotka eivät heti ehkä ensikättelyssä ole niin sosiaalisia eivät helposti saa huonetta. Minun mielestä parempi vaihtoehto on tämä haastattelu, koska haastatteluun kutsutaan ainoastaan yksi tai muutama ihminen kerrallaan ja tämän vuoksi talon asukit saavat haastateltavasta paremman käsityksen koska hänen ei tarvitse kilpailla kahdenkymmenen muun kanssa.

Syksy saapumassa Amsterdamiin

 Minun molemmat haastattelut menivät erittäin hyvin. Valitettavasti ensimmäinen haastattelu ei tuottaut tulosta, mutta onneksi vain sillä talon säännöt eivät ihan olleet minuun sopivia (mm. ole hiljaa kavereidesi kanssa huoneessasi kun minä taas pidän sosiaalisesti ympäristöstä). Toinen haastatteluni meni myös hyvin ja olin intoa täynnä sillä tämän huoneen sijainti oli aivan Utrechtin ytimessä kanaalin varrella. Matkaa lempikauppoihini ja lempibaareihini ja juna-asemalle on se pari minuuttia kävellen! Hintaa tällä huoneella on paljon ja budjettini paukkuu 100e yli, mutta sijainnin takia otin tämän huoneen harkintaan. Kun sitten kuulin tämän talon omistajilta että halukkaita tähän huoneeseen on reilu 20,  en uskaltanut innostua huoneesta ollenkaan.

Kaverinikin haaveilee kaupungin keskustaan muutosta :P

Täydeksi yllätyksekseni päivä haastatteluni jälkeen sain viestin että minut oli valittu huoneeseen, vaikka tämä päätös piti tehdä vasta viikon kuluttua. Taisivat oikeasti sitten pitää minusta. Tottakai minä myös tämän huoneen otin! Se on kallis, kyllä, mutta juttelin kavereideni kanssa ja kaikki sanoivat että jos omistaa Utrechtissä huoneen, josta ei tarvitse muuttaa tietyn ajan jälkeen ulos, on maailman onnekkain ihminen, sillä niin niin niin moni edelleenkin asuu hostelleissa ja hotelleissa ja väliaikaisissa huoneissa ja kaikki eivät tähän kaupunkiin koskaan mahdu. Ja nyt minä saan muuttaa aivan keskustaan niin kuin olen viime vuodet toivonutkin ja saan jopa pysyä huoneessani juuri niin pitkään kuin haluan! Kaikki kaverini ovat myös kateudesta vihreänä kun pääsen muuttamaan niin keskustaan. Taitaa minun uudesta talosta tulla se kaveripiirini keskus hah! Muutto tapahtuu ensi viikolla jolloin saan sitten kadusta ja talosta enemmän kuvamateriaalia. Nyt vain Ikean reissuja edessä ja paljon pakkaamista.

                                                                           

My new home!

Täällä ollaan! 16. kerroksessa, jättimäisessä opiskelija-asunnossa, jonka ikkunasta näkyy tuleva kouluni. Neljä päivää sitten toin kamani uuteen huoneeseeni ja maanantaina tulin itse junalla perässä. Nyt olen jo viikon oleskellut Hollannissa ja taas kerran toistan itseäni, minne tämä aika oikein menee?

Synttäreiden jälkeinen päivä oli kyllä yhtä tuskaa. Juhlittua tuli ehkä hieman liikaakin ja tuntui että nytkö se ikä kaatui päälleni. Viimeiset päivät vietin tuttuun tapaan kesämökillä ja shoppaillen. Torstai saapui nopeasti ja oli aivan ihanaa päästä takaisin oman kullan kainaloon Hollantiin. Ensimmäiset päivät kuluivat aikalailla Nielsin vanhempien luona, lukuunottamatta yhtä reissuani Utrechtiin, jolloin näin rakasta vanhaa australialaista kaveriani Megiä! Ja olihan meillä myös vuosipäivä Nielsin kanssa.

 Helsingin yössä

MEG IS HERE!!

Hieman vuosipäivän kunniaksi

Muuton jälkeen painin päivät pahvin, muovin ja roinan seassa. Ikean reissuilta en välttynyt, sillä tavaraa itselleni oli taas kertynyt yllättävän paljon. Päivät ovat olleet ehkä jopa hieman liiankin kiireisiä, sillä levähtämään en ole kerennyt ennen tätä hetkeä, ja voi kuinka nautinkaan tästä. Olihan se tosi ihanaa tavata uusia tulevia luokkatovereita ja viettää aikaa kämppisten kanssa ja sisustaa hieman omaa huonettani, mutta nyt minä olen kuollut. Yöunetkin kärsivät sillä pieni stressi pisti päälle. Tänään on onneksi sadepäivä, joten en kyllä aio tehdä yhtään mitään!

Uusi huoneeni

Jotain pientä Suomesta

Koulun suhteen itselläni on ehkä hieman perhosia vatsassa. En oikein tiedä mitä odottaa opinnoiltani, mutta tahto opiskella ahkerasti on suuri. Koulukirjat on nyt tilattu, kynät ja vihkot ostettu ja opiskelijakortti vastaanotettu, eli nyt minä vain sitten odotan. Hieman pelottaa että kaikki koulussa ovat jotain hyper taiteellisia ja minä sitten piirtelen tikku-ukkoja ja kerron kukkarunoja. Toki koen itseni taiteelliseksi ihmiseksi, mutta taide on minulle sellainen aihe, joka tekee minusta todella itsekriittisen. Mikään teokseni harvoin on niin hyvä kuin haluan sen olevan.

Huomenna alkaa kaksi yötä kestävä koululeiri, jossa tapaan taas lisää tulevia opintotovereitani, mutta tällä hetkellä en jaksa miettiä edes koko leiriä. Ajatus siitä että tänään pitäisi jaksaa pakata ja huomenna olla hyperaktiivinen uuvuttaa minua jo entisestään. No, eiköhän tästä viikonlopusta tule kuitenkin todella mukava ja nauruntäyteinen (jos saan koskaan aikaiseksi pakata).

                               

Onnekkain päällä maan

Muistan että olen jo iät ja ajat voivotellut tajuttoman huonoa tuuriani. Nyt on kuitenkin nappulat laitettu uusiksi, sillä minusta tuli erittäin onnekas alivuokraaja!! Kerroinkin jo aiemmin että tiedossa oli neljä mahdollista huonetta, jotka voisin vuokrata ensi syksynä. Viime torstaina menin tsekkaamaan ensimmäisen ja sen kaikkein lupaavamman huoneen. Kyseessä oli hospiteeravond, jonne asunnon edelliset asukkaat olivat pyytäneet noin kymmenen ehdokasta, joista he sitten valitsivat kolme uutta asukasta. Minä kuitenkin olin erikoistapaus. Päätös minusta oltiin jo tehty, minä saisin varmuudella yhden huoneen ainakin seuraavaan kesäkuuhun asti.

Hospiteeravond oli todella mukava. Tuntui todella hyvältä että sain istua siellä ns. tuomareiden puolella ja kuunnella kun muut esittelivät itsensä. Kaikki vaikutti vaan nii kivoilta!! Tämän jälkeen mulla oli tehtävänä jututtaa näitä ehdokkaita ja kertoa lopulta edellisille asukkaille kenestä pidin eniten. Ja hui kauhea miten vaikea tämä tehtävä oli! Kaikki olivat tasaisesti vaan niin yhtä mukavia. Paitsi ehkä yksi tyttö joka oikein pomppas mun silmille ja kerroin että hän ehdottomasti :D Siellä sitten sain valita tulevia huonetovereitani, ei paha!!

Nyt on lupa hymyillä!!! Ihanien skandinavia siskojeni kanssa :)

Tämä huonehan on ihan täydellinen. Tosi iso ja 5min kävelymatkan päässä koulusta. Minulla tulee olemaan ainoastaan kolme muuta huonetoveria, joiden kanssa sitten jaan keittiön, vessan ja suihkun. Me tulemme asumaan isossa opiskelijarakennuksessa ja minun huoneeni on 16. kerroksessa hui! Huone on myös täysin kalustettu mikä on myös todella iso plussa. Ainut miinus tässä paikassa oli se että keskustaan on se n.20min pyörämatka ja lähin ruokakauppa on 3km päässä. Pyörällähän onneksi pääsee niin helposti tässä maassa kulkemaan. Ja mielestäni parempi vain että on lyhyt koulumatka ja sitten kaupungilla saa käydä silloin kuin haluaa.

Pakkaahan sekotti perjantaina uusi huonetarjous joka kuulosti kutkuttavan hyvältä. Jättimäinen ja törkeän kaunis huone, johon kuuluu kaksi kerrosta ja todella todella kaunis oma keittiö. Hintaakin oli vähemmän kuin tuolla toisella huoneella. Keskustaan ainoastaan 10min kävelymatka, mikä on sijainniltaan aivan täydellinen. Huoneen olisi saanut vuokrattua myös niin pitkäksi aikaa kuin haluaa. Ainut huonopuoli oli siinä että aamuisin menisi se 25min pyörällä kouluun ja sinnehän täytyy lähteä, satoi tai paistoi. Toinen asia mikä pisti minut pohtimaan oli kämppikset. Tämän talon kämppikset ovat jo työelämässä ja elävät omaa elämäänsä. Eli oikeastaan kaikki siinä talossa ovat lukittautuneina omiin huoneisiinsa ja ehkä silloin tällöin syödään yhdessä. Kahden päivän pohtimisen jälkeen tulin siihen tulokseen että vielä tässä vaiheessa elämää haluan hieman sosiaalisemman ympäristön elää, sillä minä yksinkertaisesti vain pidän siitä. Minulla on vielä monta vuotta aikaa asua kauniissa huoneessa ja aivan yksin, mutta nyt on hyvä aika viettää hieman rattoisampaa opiskelijaelämää.

Ihana illallinen tyttöjen kanssa

Muut huonetarjoukset olivatkin vähän sellaisia kökköjä. Huoneet eivät olleet millään tavalla asumiskelpoisia ja kaikki paikat vain lemusi :D Onneksi minä nyt kuitenkin löysin tämän yhden täydellisen huoneen ja minulla on todella hyvä tunne tästä. Minulla tulee varmasti kiva seuraava vuosi :) Nyt vain ihmettelen että miten ihmeessä minä löysin heti ensimmäisen päivän aikana tulevan huoneeni? Olen kuullut että joskus Utrechtistä saa etsiä kuukausia huonetta itselleen ja minulla meni siihen vain yksi päivä! Viimeinkin voin sanoa että ei ollut epäonnea matkassa.