torstai 28. heinäkuuta 2016

Kerro kerro kuvastin, mistä ihmeestä me löydetään meille koti?

Asunnonhaku on aina todella stressaava prosessi ja tuottaa harmaita hiuksia itse kullekin. Asunnonhaku Utrechtissä on lähes mahdoton prosessi, sillä ihmisiä on niin paljon enemmän kuin vapaita asuntoja miksi minullakin on tässä mennyt jo kuukausia ja sen päälle myös mielenrauhakin alkaa huojumaan. Aloitin etsintäprosessini kahden muun kaverini kanssa mutta tottakai tuurimme oli myös surkein, sillä tammikuussa Hollantiin astui laki voimaan että vain maksimissaan kaksi ihmistä voi vuokrata asunnon/talon tai muuten välittäjällä pitää ostaa törkykallis lisenssi, mitä kukaan ei siis hintansa vuoksi omista ja siksi vuokraaminen kaverin kanssa on mahdottomampaa kuin mahdoton. Ennen tammikuuta asuntoja pystyi vielä vuokraamaan kolmen ihmisen kanssa minkä vuoksi asunnonhankinta oli kohtuullisen edullista ja helppoa. Lopulta päätimme että etsitään asuntoa sitten  kuitenkin vain pareittain. Ongelma kahdessa ihmisessä on nyt se että kahden hengen asunnot menevät niin nopeaa koska kaikki etsivät sitä ja tarjontaa opiskelijabudjetille on niin vähän sillä tänäpäivänä suurinosa näistä asunnoista maksaa vähintään se 1000e kuussa eli periaatteessa saman verran kuin kolmen makuuhuoneen asunto, mikä on  kahdelle opiskelijalle täysin mahdoton summa. Kävin ennen Saksan reissua viidellä eri välittäjätoimistolla ja hekin kutsuivat metsästysreissuamme mahdottomuudeksi. Meidän budjetille sopivia kahdenhengen asuntoja ei vain ole. Ja meidän budjettimme ei edes ole kauhean surkea, sillä se menee noin 900e tienoilla. Eräs välittäjätoimisto meni kuitenkin lupaamaan että löytäisivät ihan varmasti meille jotain, mutta siitäkään ei sitten ainakaan vielä tullut mitään. Tiistaista lähtien olen majoittunut Helenin huoneeseen jotta voimme aktiivisesti etsiä ja kulkea ympäri Utrechtiä, mutta kolmen päivän jälkeen voimme sanoa että olemme uupuneita ja tuntuu että kaikki työ menee hukkaan koska mitään positiivista vastausta ei vain tule mistään. Antaisivat nyt jotakin toivoa.

Tämän mahdottoman asunnonhaun vuoksi olemme kaverini Helenin kanssa suunnitelleet varasuunnitelmia, minkä vuoksi en vielä ole saanut mitään romahdusta. Kävi miten kävi, meillä molemmilla tulee olemaan paikka jossa asua ainakin lokakuun alkuun asti. Asun Nielsillä ainakin vielä kuukauden, tosin kaksi viikkoa tuosta kuukaudesta tulen muutenkin olemaan muilla main. Jos asuntoa ei vielä ole löytynyt elokuun loppuun mennessä, tämä tyttö muuttaa Helenin pieneen huoneeseen. Itseasiassa tuo ei minua haittaa ollenkaan, mutta toivottavasti ei käydä toistemme päälle muutaman viikon jälkeen hehe. Lisäksi minun ei tarvitsisi sitten maksaa matkustuksesta, sillä jos jäisin asumaan Nielsille, minulla menisi junaan ja bussiin joka päivä se noin 10e. Tietty puolet vuokrasta tulisin maksamaan Helenille, mutta se nyt on pienin murheistani. Toivon mukaan tämä kiireisin aika vuodesta jolloin kaikki opiskelijat yrittävät ahtautua Utrechtiin on sitten syyskuun loppuun mennessä ohi ja minulla ja Helenillä olisi sitten paremmat mahikset löytää jotain kivaa meille. Muuten en oikein tiedä mitä aion tehdä. Joko muuttaa Nielsin kanssa yhteen riippuen jos hän löytäisi töitä tai sitten pitää varmaan muuttaa Helenin kanssa pieneen studioon väliaikaisesti tai sitten vain ottaa riski ja muuttaa yksin tuntemattomien ihmisten joukkoon, jäiks.

Kesken asunnonhakua oli pakko myös pysähtyä ottamaan hieman kuvia :P




                                                                           

1 kommentti:

  1. Ihana kuva! Onnea asunnonhakuun :)

    http://therewillbesunshine-emilia.blogspot.com/

    VastaaPoista