Ruisrock

Jotenkin osaan aina tehdä päivitykseni liian myöhässä, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Nyt voin vain sanoa että kesän paras päivä! Viime sunnuntaina automme nokka lähti kohti Turkua ja olin siskoni kanssa matkalla elämäni ensimmäiselle isoille festareille. Tiesin koko ajan että päivästä tulisi mahtava, mutten osannut odottaa että muisteleminen tuota päivää toisi edelleenkin hymyn huulille. En osaa oikein selittää mikä siitä päivästä teki niin täydellisen, mutta varmaan aurinkoinen sää, mahtavat artistit ja heidän showt ja kaverit teki sellaisen täydellisen kombinaation. Kävimme katsomassa useita artisteja joista suosikkini olivat ehdottomasti Macklemore ja Robin. Macklemorea päästiin katsomaan lähes eturiviin, sillä päätimme jäädä jonottamaan  jo reilu tunti ennen shown alkua lavan eteen ja oli se sen arvoista.

Koko päivän aikana kävelimme reilu 12 tuntia ja istahtaa kerkesimme juuri ja juuri sen 15 minuuttia kun viimeinkin vatsamme huusi ruokaa. Loppuillasta jokainen askel tuntui kun puukon terällä olisi kävellyt, mutta kyllä se oli sen arvoista! Yllätyin kovasti kuinka sutjakkaa festarialueelta pääsi myös kotiin. Ainut ruuhka hetki tuli kävellessä bussille kun massiivinen ihmisjoukko koittaa päästä kapealla tiellä yhteen suuntaan. Festarit loppu yhdeltätoista ja olimme yllättyneitä kun automme saapui takaisin kotiin Vantaalle jo kahden jälkeen. Aurinko alkoi jo nousta tuossa vaiheessa ja selailin sängyssäni vielä tunnin kuvia ja videoita, jotka olin päivän aikana kerännyt. Täydellinen päivä, en voi muuta sanoa. Ensi vuonna voisi ehkä kokeilla kahden päivän festaria ja leirialueella nukkumista, kun siitäkään ei mulla vielä ole ollut kokemusta. Kolmea päivää tuskin tämä minun vanha mieleni jaksaa sillä olin niin loppupuhki jo yhden päivän jäljiltä. Vähän kuitenkin pelottaa että olisi minun tuuriani jos sitten ensi vuonna koko viikonloppuna vain sataisi. Kuitenkin, Ruisrock 2017 odotellessa!