JÄTSKII JA KESKIAIKAMARKKINOITA

 Nyt on sit koettu Transavian 6.30 aamulento Amsterdamista Helsinkiin, ja täytyy kyllä myöntää että oli rankka yö. Onneksi sitä on vielä sen verran nuori että sitä jaksaa välillä valvoakin yön, mutta tuntui kyllä pahalta niitten lapsiperheiden puolesta jotka olivat keskellä yöllä joutuneet repimään lapset sängystään. Minullahan kävi sen verran huono tuuri että junat päättivät olla kulkematta normaalisti, jonka vuoksi jouduin lähtemään kotoa jo kello 2 yöllä, jonka vuoksi päätin olla nukkumatta ollenkaan. Oli kyllä hieman haasteellista sitten lentokentällä odottaa tunteja omaa lentoa, ja sitten kun viimeinkin pääsi koneeseen, oli polvet kunnolla kiinni edessä olevassa penkissä ja olo oli todella tukala. Minä kyllä näin yleisesti pidän Transaviasta, kun sillä pari kertaa nyt Portugaliin lensin, mutta jotenkin tämä kone oli paljon ahtaampi. No ainakin sitten lento meni nopeasti kun siinä nuokkui ja nukkui koko lennon. Ja viimeinkin olin Suomessa jo aikaisin aamulla, joka mielestäni on aina niin mukavaa kun silloin on vielä koko päivä aikaa nähdä kaikkia.

Viikko on jo takana Suomessa, ja olen kyllä aivan uuvuksissa. Joka päivä on ollut jotain menoa ja meininkiä. Olen käynyt mm. jo lintsillä, leffassa, Turussa, mökillä, keskiaikamarkkinoilla, turisteilemassa, ja monilla ravintolareissuilla. En kyllä valitakaan sillä minulla on ollut todella mukavaa. Jotenkin myös tämän Turku viikonlopun jälkeen on nyt niin kiitollinen olo, kun en jotenkin ikinä ollut ymmärtänyt kuinka onnekas ja kiitollinen minä olen näistä ihmisistä joita minulla on ympärilläni. Tällä erityisesti viittaan lukioaikaisiin kavereihin. Vasta eilen yömyöhään jutellessa ymmärsin kuinka yksin minä loppupeleissä olin lukion viimeisen vuoden, vaikkakin se oli hieman oma valintani kun ei tanssin ja koulun lisäksi vain jaksanut nähdä ketään. Mutta olen kuitenkin niin niin kiitollinen että tästä eristäytymisestä huolimatta, ja myös siitä huolimatta että olen asunut viimeiset neljä vuotta Hollannissa, minulla on pysynyt ne muutamat lukioystävät, joille voi edelleenkin kertoa kaikki huolet ja mietteet. He ovat joitain joiden kanssa voi vain maata päivän sängyllä ja valvoa aamuyöhön keskustellen, syöden jätskiä, nauraen maha kippurassa, ja on myös okei olla hiljaa ja silti kaikki on hyvin. Eli erityis kiitos näille ihmisille, olette tärkeitä! Haluan myös vielä tehdä maininnan Turusta. Rakastuin tähän kaupunkiin, ja voisin helposti kuvitella itseni sinne asumaan! Eli jos ette koskaan ole käyneet Turussa, käykää ihmeessä!

Halusin myös ilmoittaa että syy miksi minusta ei ole aiemmin kuulunut täällä blogin puolella, on että minulla ei oikeastaan ole WiFiä ollenkaan. Tulin nyt isälleni jotta voin hieman nettiä käyttää, koska olen muuten lähinnä oleskellut siskoni luona ja hän ainoastaan käyttää puhelintaan nettinä. Tietenkin mulla on tossa mun suomen sim kortissa vaan sellainen erittäin hidas netti, jolla Instagraminkaan selaaminen ei onnistu, joten saan elää hieman kokovaltaista netitöntä elämää. Ainakaan en ole turhaan käyttänyt puhelinta, eikä ole ollenkaan tullut katsottua Netflixiä. On sitten keskittynyt enemmän keskustelemiseen ja muuhun tekemiseen, eli tosi hyvä!

Nyt sitten toivottavasti päädyn mahdollisimman pian mökille, jossa saan sitten vain olla, hieman kalastaa, lukea, auttaa isovanhempiani ja niin edelleen. Tämä mökki on todella alkukantainen, jonka vuoksi elektroniikkaa emme siellä pahemmin käytä. Teemme enemmän hieman alkukantaisia asioita, joka poikkeaa normaalista arjestani todella paljon. Tosin tykkään tästä paikasta juuri siksi. Mutta minua kiinnostaakin mikä on teidän lempipuuhanne mökillä? Ehkä tämä voisi myös inspiroida minuakin tekemään jotain uutta!

So now I have experienced a Transavia flight at 6.30am from Amsterdam to Helsinki and I must admit that it was a tough night. Luckily I am still sort of young so staying up a whole night is alright, but I felt really bad for families with children who had to wake their little babies up in a middle of the night. I was a bit unlucky this time because of course the trains were not going normally to the airport, so I had to leave home already at 2am which is why I decided to not sleep at all. It was a bit hard to wait almost three hours at the airport that my flight would go and when I finally could step into the plane, I realized how tiny the seats were and how my legs had no space at all. It was a bit annoying and a bit surprising because I did not have this problem during my Transavia flights to Portugal. Well luckily the flight went fast because I only slept there. And it was so great to be in Finland early in the morning because then I had a whole day to meet everyone I wanted to.

A week has already passed here in Finland and I am surprisingly tired. Every day I have had something big to do and to experience. I have for instance already been to Linnanmäki, to movies, in Turku, at our summer house, we went to a medieval market, I have been a complete tourist, and been eating in restaurants so many times. I am not complaining because I have had such a great time. Somehow also after this weekend in Turku I have been so grateful because I never before had realized  how lucky I am to have such people around me. Of course I knew I was lucky but I never had such deep thoughts about me and my relationship to my friends. With this I especially mean my friends I still have from my high school. While I was talking to these people last night, I realized how lonely I was in the end during the last year of high school. This was my own fault because I was busy with school and dancing and never had energy for my friends. But even though I isolated myself, I still have these few people who stand by me and to whom I can tell anything I want to because I trust them with all my heart. With these people I can just lay all day on bed, stay awake the whole night while talking, eating ice cream, and laughing our asses off. So a special thank you for these people, you are important to me! I also want to say that Turku as a city was such a beautiful place. I fell in love with this city and I could easily imagine living there one day. So if you have never visited Turku before, you should do so!

I also wanted to let you know why you didn't hear about me earlier in my blog. The reason is very simple though, I don't have wifi almost anywhere. I now came to my dad's place so I could use the internet a little bit but since I mainly live with my sister who only has her telephone internet, I cannot really use my laptop, nor my phone either. Well at least I am not checking social media all the time and I am not spending days watching Netflix. I have now just focused on spending time with friends and socializing which is very good.

Now I hope I can soon go to our summer house and spend there days because there I can just be, fish, read, help my grandparents and so on, and I love it because it is so different from my normal daily routine. This summer house is a bit old which is why we never use any electronics there. Therefore, everything is all about doing something with hands, staying outside and doing more old fashioned things. That is why I am curious what do you like the most when you are at your summer houses? Maybe I could get some inspiration to something new and exciting.

TallennaTallenna

Ruisrock

Jotenkin osaan aina tehdä päivitykseni liian myöhässä, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Nyt voin vain sanoa että kesän paras päivä! Viime sunnuntaina automme nokka lähti kohti Turkua ja olin siskoni kanssa matkalla elämäni ensimmäiselle isoille festareille. Tiesin koko ajan että päivästä tulisi mahtava, mutten osannut odottaa että muisteleminen tuota päivää toisi edelleenkin hymyn huulille. En osaa oikein selittää mikä siitä päivästä teki niin täydellisen, mutta varmaan aurinkoinen sää, mahtavat artistit ja heidän showt ja kaverit teki sellaisen täydellisen kombinaation. Kävimme katsomassa useita artisteja joista suosikkini olivat ehdottomasti Macklemore ja Robin. Macklemorea päästiin katsomaan lähes eturiviin, sillä päätimme jäädä jonottamaan  jo reilu tunti ennen shown alkua lavan eteen ja oli se sen arvoista.

Koko päivän aikana kävelimme reilu 12 tuntia ja istahtaa kerkesimme juuri ja juuri sen 15 minuuttia kun viimeinkin vatsamme huusi ruokaa. Loppuillasta jokainen askel tuntui kun puukon terällä olisi kävellyt, mutta kyllä se oli sen arvoista! Yllätyin kovasti kuinka sutjakkaa festarialueelta pääsi myös kotiin. Ainut ruuhka hetki tuli kävellessä bussille kun massiivinen ihmisjoukko koittaa päästä kapealla tiellä yhteen suuntaan. Festarit loppu yhdeltätoista ja olimme yllättyneitä kun automme saapui takaisin kotiin Vantaalle jo kahden jälkeen. Aurinko alkoi jo nousta tuossa vaiheessa ja selailin sängyssäni vielä tunnin kuvia ja videoita, jotka olin päivän aikana kerännyt. Täydellinen päivä, en voi muuta sanoa. Ensi vuonna voisi ehkä kokeilla kahden päivän festaria ja leirialueella nukkumista, kun siitäkään ei mulla vielä ole ollut kokemusta. Kolmea päivää tuskin tämä minun vanha mieleni jaksaa sillä olin niin loppupuhki jo yhden päivän jäljiltä. Vähän kuitenkin pelottaa että olisi minun tuuriani jos sitten ensi vuonna koko viikonloppuna vain sataisi. Kuitenkin, Ruisrock 2017 odotellessa!