PIENIÄ UUSIA TUULIA

Taas kerran ollaan koulussa siinä vaiheessa että koeviikot edessä! Jippiajei. Vastahan minä sanoin että kolme kuukautta seuraaviin kokeisiin, mutta nyt siihen onkin enää puolitoista viikkoa. Kuitenkin jostain syystä en ole vielä ainakaan haalinut mitään kamalaa stressiä itselleni tästä. Saimme tänään kaksi isoa projektia kasaan (150 sivua pitkä projekti!!! Hyvä me), ja huomenna toivottavasti viimeinenkin projekti tulee valmiiksi. Tämän jälkeen minulla onkin 1,5 viikkoa aikaa omassa tahdissani alkaa lukemaan kokeisiin ja tämä on kuin suuri ihme! Normaalisti minulla on lukuaikaa juuri ja juuri se kolme päivää, joten nyt sitä on enemmän kuin ruhtinaallisesti. 

Pahin Suomi-ikävä on nyt takanapäin. Olen saanut tähän mennessä viettää kaikki arkipäiväni aamusta iltaan ystävieni kanssa koulutöitä väsertäen, joten ikävälle ei ole riittänyt aikaa. Jotenkin on myös sellainen olo, että ei se nyt olekaan niin kamalaa olla taas täällä Hollannissa. Ensimmäistä kertaa oli myös omaan asuntoon saapuessa sellainen olo, että minä olen oikeasti nyt kotona! Aikaisemmin iski sellainen "taas tässä läävässä" - fiilis, mutta ei vain nyt. Ihana nähdä näitä ihmisiä ja vain olla. Täytyy kuitenkin sanoa että ensimmäiset päivät täällä Hollannissa olivat aivan kauheita, ja kamala ikävä kotiin ei vaan tehnyt loppua. Tämän vuoksi minulla onkin nyt liput taskussa takaisin Suomeen kokeideni jälkeen. Ja jälleen kerran menen sinne 2,5 viikoksi! Viikoksi Helsinkiin ja 1,5 viikoksi Kuusamoon, jes! Ensimmäistä kertaa vuosiin olen matkalla Kuusamoon muulloinkin kuin jouluna ja kesänä, ja näin ei muistaakseni ole kertaakaan käynyt viimeisten kahdeksan vuoden aikana. Isäni lupasi maksaa lentoni Helsinkiin, joten minulle jäi maksettavaksi ainoastaan lennot Kuusamoon, joten reissusta tulee suhteellisen edullinen, ja tämän vuoksi onnistunkin lähtemään näin yllättäen. Olen niin innoissani! Lennän todennäköisesti samana päivänä heti kokeen jälkeen, joten nyt on motivaatiota opiskella!

Tämän uuden Suomen reissun kunniaksi pistänkin vielä julkaisemattomia kuvia viimeisestä reissustamme. 

Reissumme oli kaikenkaikkiaan aivan täydellinen, lukuunottamatta sitä tuskaista junamatkaa Oulusta Vantaalle, jonka oli tarkoitus kestää 5,5 tuntia, ja loppujen lopuksi kestikin 9,5 tuntia ja tuohon vielä päälle se aamuinen kolmen-neljän tunnin ajomatka Ouluun. Kiitos VR tästä, ja etenkin siitä että matkasimme muutaman tunnin tästä matkasta seisten lastenosastolla, koska juna oli kattoa myöten täynnä. Muuten kyllä nautin joka ikisestä hetkestä, ja kun Vantaalle pääsin ja kuulin isäni tuskailevan tulevasta muutosta, näin mahdollisuuteni koittaneen. Tiesin että minulla oli lomaviikko tulossa kokeiden jälkeen, joten tarjosin muuttoapua lentolippujen vastikkeeksi, ja diili oli solmittu! Minulla on niin kamala ikävä mun vauva pikkuveljeä ja minun äitiäni ja muita sisaruksiani, että Suomeen on vain pakko päästä!

Miten teidän 2017 lähti käyntiin?