"Mind your step". Ainut asia mitä tällä hetkellä kuulen vierestäni. Olen selvästi Schipolin lentokentällä, taas. Puhelimesta loppui akku, aivan niin kuin minustakin. Koeviikko on OHI, ja minä odotän täällä silmät puoleksi kiinni ja ihan tokkurassa että pääsisin lentokoneeseen. Täällä istuskellessani iski kuitenkin pieni kateus niitä kohtaan jotka ovat matkalla jonnekin Aasiaan lämpimään, olisinhan minäkin voinut lähteä. Lennellä ja matkustella ympäri maailmaa.. Luulen että tämä olisi varmasti karkoittanut sen pienimmänkin stressin ja jännityksen tunteen joka minulla vielä mahassa pyörii kokeiden jäljiltä. Mutta kuitenkin, seuraavat kaksi ja puoli viikkoa olen lomalla, vaikkakaan en ihan missään niin lämpimässä paikassa, mutta lomalla kuitenkin.
En tiedä onko kokeiden jälkeen minulla koskaan ollut näin hirvittävää fiilistä. Tuntuu etten olisi syönyt tai nukkunut viikkoon ja olen ihan loppuun kulutettu. Haluan jakaa teidänkin kanssa minun urotekoni, nimittäin kirjoitinpas kahdesta 300 sivun kirjasta itselleni 150 sivun tiivistelmän, jonka kävin sitten tulostuttamassa ja nidoimpas nämä sitten vielä yhteen. Minulla on kotona nyt siis kaunis 150 sivun muistiinpanokirja, jota en kyllä halua eläessäni enää koskaan nähdä, koska jouduin tyyliin opettelemaan jokaisen sanan tuosta "tiivistelmästä" ulkoa. Tuntui oikeasti että meillä olisi ollut jotkut jättimäiset ylioppilaskokeet. Aamusta ilta myöhään pelkkää opiskelua, ja yölläkään en nukkunut sitä kolmea tuntia enempää, koska minua JÄNNITTI ?! Minua ihan oikeasti jännitti kokeet ja niihin meno, vaikka yleensä otan ne silleen kevyesti. Nyt tietty paineita lisäsi se että nämä kokeet vähän niin kuin kertoo minulle sitten sen lähdetäänkö tässä vaihtoon kauas vai ei, sillä jos en pääse jostain kurssista läpi, voin heittää heipat vaihdolle. Tai sitten mennä jonnekin todella lähelle Eurooppaan. Näillä näkymin kuitenkin kaikista kokeista pääsin läpi, ainakin siltä tuntuu! :)
Mutta kohta Suomessa ja sitten kirjoitellaan rajojen sieltä puolen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti