LENNELLÄÄN YMPÄRI MAAILMAA

"Mind your step". Ainut asia mitä tällä hetkellä kuulen vierestäni. Olen selvästi Schipolin lentokentällä, taas. Puhelimesta loppui akku, aivan niin kuin minustakin. Koeviikko on OHI, ja minä odotän täällä silmät puoleksi kiinni ja ihan tokkurassa että pääsisin lentokoneeseen. Täällä istuskellessani iski kuitenkin pieni kateus niitä kohtaan jotka ovat matkalla jonnekin Aasiaan lämpimään, olisinhan minäkin voinut lähteä. Lennellä ja matkustella ympäri maailmaa.. Luulen että tämä olisi varmasti karkoittanut sen pienimmänkin stressin ja jännityksen tunteen joka minulla vielä mahassa pyörii kokeiden jäljiltä. Mutta kuitenkin, seuraavat kaksi ja puoli viikkoa olen lomalla, vaikkakaan en ihan missään niin lämpimässä paikassa, mutta lomalla kuitenkin.

En tiedä onko kokeiden jälkeen minulla koskaan ollut näin hirvittävää fiilistä. Tuntuu etten olisi syönyt tai nukkunut viikkoon ja olen ihan loppuun kulutettu. Haluan jakaa teidänkin kanssa minun urotekoni, nimittäin kirjoitinpas kahdesta 300 sivun kirjasta itselleni 150 sivun tiivistelmän, jonka kävin sitten tulostuttamassa ja nidoimpas nämä sitten vielä yhteen. Minulla on kotona nyt siis kaunis 150 sivun muistiinpanokirja, jota en kyllä halua eläessäni enää koskaan nähdä, koska jouduin tyyliin opettelemaan jokaisen sanan tuosta "tiivistelmästä" ulkoa. Tuntui oikeasti että meillä olisi ollut jotkut jättimäiset ylioppilaskokeet. Aamusta ilta myöhään pelkkää opiskelua, ja yölläkään en nukkunut sitä kolmea tuntia enempää, koska minua JÄNNITTI ?! Minua ihan oikeasti jännitti kokeet ja niihin meno, vaikka yleensä otan ne silleen kevyesti. Nyt tietty paineita lisäsi se että nämä kokeet vähän niin kuin kertoo minulle sitten sen lähdetäänkö tässä vaihtoon kauas vai ei, sillä jos en pääse jostain kurssista läpi, voin heittää heipat vaihdolle. Tai sitten mennä jonnekin todella lähelle Eurooppaan. Näillä näkymin kuitenkin kaikista kokeista pääsin läpi, ainakin siltä tuntuu! :)

Mutta kohta Suomessa ja sitten kirjoitellaan rajojen sieltä puolen! 

Koti kutsuu

Tänään se paljon puhuttu päivä sitten koitti. Lento lähtee viiden tunnin päästä, mutta alankin jo olemaan aikalailla valmiina lähtöön. Tunnelmat tällä hetkellä? Täytyy sanoa, etten tunne yhtään mitään muuta kuin jäätävää väsymystä. Eilen tuli työskenneltyä 10 tuntia, jonka jälkeen oli minun jäähyväis juhlien aika Utrechtin keskustassa. Minulla kävi kyllä ihan täydellinen tuuri, sillä samana iltana oli tärkeä Espanja-Hollanti jalkapallo-ottelu ja Hollanti meni ja yllätti ja voitti. Huvitti aluksi, sillä en edes ensin katsonut tätä ottelua, mutta tiesin kyllä heti jos tuli maali, sillä koko kaupunki jytisi kun koko ihmislauma alkoi hurraamaan. Eli kaupungilla bileet oli kyllä aikamoiset. Ihmisiä kaikkialla juoksemassa, huutamassa, tanssimassa ja pitämässä hauskaa. Pidinkin sitten vähän suunnitelmasta poikkeavat juhlat. Kavereiden kanssa käveltiin ympäri Utrechtiä ja käytiin eri baareja läpi. Kotiin pääsin vasta neljältä yöllä. Täytyy sanoa, että tuollaiset hetket pistävät minut nimenomaan kaipaamaan Hollantia. Iski kyllä pieni suru eilen kun tajusin että tänään pitää jättää tää maa hetkeksi. Tiedän, että se on vain kolme-neljä viikkoa, mutta se silti tuntuu jotenkin ikuisuudelta

Juhlimaan

Mentiin lopulta katsomaan viimeiset 20min ottelusta ja onneksi mentiinkin! Hollannissa ihmiset pukeutuvat oranssiin jos on jokin kovin hollantilainen tapahtuma

                                               MAAAAAAAAAAALI

Ihmisiä kadulla

Ja tämä missä nämä ihmiset ovat on itseasiassa autotie :D Bussit kokeili päästä läpi

Pakkaaminen onnistui yllättävän vaivatta. Olen niin onnellinen, etttä ostin jo kuukausia sitten sellaisia pusseja, joista saa imurilla vedettyä ilmat ulos. Eli vaatteet sisään, ilmat ulos ja tilaa säästyy huomattavasti laukusta. Tosin eihän se sitä painoa muuta ollenkaan, joten toivotaan että mun laukut menee läpi. Suomessa pitäisi olla sitten perillä 23.55. Jotenkin ärsyttää, että mun host perheen piti valita lento välilaskun kanssa, sillä eivät he siinä paljoakaan rahaa säästäneet. Eli Riikan kautta tullaan hitaasti, mutta varmasti. Hip hei Suomi!