OTA TÄSTÄ MALLIA SUOMI

Olen itse todella monesti havahtanut siihen kun kerron ihmisille että tämä ja tämä asia on paljon paremmin Suomessa kuin Hollannissa, tai kun kerron että Suomessa olisi niin paljon helpompaa etsiä sitä tai tätä kaupoista ja niin edelleen. Tottahan se on että junat tässä maassa eivät ole ihan yhtä hyvää luokkaa kuin Suomessa, sillä aina on jokin viivästys mitä naurettavimmasta syystä, ja joo täällä sataa hieman enemmän, lunta ei vain näy, ja kaupoista on esimerkiksi vaikea löytää mitään leivontatarvikkeita, mutta silti tässä maassa kuitenkin on monenmonta asiaa joita minä myös kaipaan Suomessa ollessani, ja joista minä pidän kovasti. Jokaisessa maassa on varmasti ne omat hyvät ja huonot puolensa, eikä täydellistä paikkaa vain ole olemassa. Tässä postauksessa haluan keskittyä niihin asioihin joista minä pidän täällä Hollannissa, ja joistakin niistä voisi mielestä Suomessakin ottaa hieman oppia.

Ensimmäinen asia joka tuli heti mieleeni on lääkärillä ja hammaslääkärillä käymisen helppous. Kuten kaikki varmaan tietävät, jos Suomessa haluaa käydä julkisella lääkärillä, saat aina jonottaa siellä odotusaulassa monen monta tuntia, ja hammaslääkäriin on monien kuukausien jonot. Täällä Hollannissa minä olen pisimmillään odottanut aulassa sen 15min, ja tämäkin vain siksi että tulin 10min etuajassa. Täällä sinä soitat lääkäriin ja sinulle annetaan aika (yleensä ihan samalta päivältä) jolloin menet lääkäriin. Jokaiselle asiakkaalle varataan muistaakseni 10min aikaa, joten jos sinulla on suurempia vaivoja, voit heti puhelimessa kertoa että tarvitset tupla-ajan. Ihan normaalissa tapauksessa olet kuitenkin 15-20min lääkäriin astumisen jälkeen ulkona matkalla kotiin. Täällä peruslääkärillä käynti on myös täysin ilmaista. Toki maksamme paljon vakuutusmaksuja, mutta silti. Hammaslääkärissä on myös aivan sama kuvio, ja sinne pääsee myöskin todella lyhyellä varoitusajalla. Eli tästä oppia Suomi. Ei ole oikein että jos sinulla ei ole varaa maksaa sitä yksityistä, tulee sinun jonottaa tuntikaupalla. Ei sellaista kukaan jaksa.

Tässä maassa pääsee junalla kaikkialle. Siis lähestulkoon aivan kaikkialle. Ja jos juna ei mene siihen todella pieneen kylään, menee sinne ainakin bussi. Tässä maassa on todella helppoa olla omistamatta autoa, sillä julkisilla pääset aina kaikkialle. Tietenkin Suomi on paljon isompi maa, ja mitä pohjoisempaan mennään, sitä vähemmän asutusta siellä on, joten tunnin välein kulkeva bussi ei ehkä ole hyödyksi kenellekään. Silti välillä kuitenkin mietin että miten esimerkiksi Kuusamoon meno on välillä aivan mahdotonta. Lennot ovat ylikalliit, bussit kulkee ainoastaan talvella, ja juna ei mene lähimailtakaan, vaikka tämä kaupunki onkin turistikaupunki.

Minusta on ihanaa että tässä maassa ketään ei todellakaan ole tehty sokerista. Pyörällä mennään säällä kuin säällä, ja jos vain onnistuu, otat koko perheesi myös kyytiin. Maapallo kyllä kiittää tästä!

Noutoruoka, ah! Se valinnanvapaus on jotenkin niin uskomaton ainakin Suomeen verrattuna. Saat valita haluatko ruokaa siitä erittäin hienosta ja kalliista ravintolasta vaiko siitä pienestä kuppilasta tai ihan mitä vain siitä väliltä. Jokaisen budjettiin löytyy jotain, eikä kotiinkuljetusmaksuja liiemmin ole (ja jos on niin harvoin 2,5e enempää). Ja se vaihtoehtomäärä on huima! On kiinalaista, nepalilaista, intialaista, thaimaalaista, meksikolaista, kreikkalaista, italialaista, hollantilaista, espanjalaista ja niin edelleen.

Tässä maassa minulla on aina todella VAPAA fiilis. Hollanti on tunnettu siitä että kaikkia arvostetaan juuri sellaisenaan kuin on. Saat olla lyhyt, pitkä, nainen, mies, transseksuaali, heteroseksuaali, ulkomaalainen, mitä vain, ja silti ihmiset täällä nähdään lähestulkoon saman arvoisina. Täällä asuu todella paljon maahanmuuttajia, ja siksi on aivan normaalia että luokallasi voi olla todella useita kansalaisuuksia, ja se on hieno ja rikas asia, ainakin omasta mielestäni. Mielestäni vapauden fiilistä tuodaan myös esille siinä mielessä että täällä esimerkiksi kannabis on laillista (ja tämä on oikeasti tosi hyvä asia niille jotka sitä tarvitsee lääkemielessä), täällä on keskuksia jonne voit viedä huumeesi testattavaksi jotta tiedät tarkalleen mitä itseesi pistät ja silti et joudu poliisin kouriin ja pysyt hengissä, ja täällä saa ostaa kaupoista alkoholia kello 9:n jälkeen ja bileet jatkuu aina aamu viiteen tai kuuteen. Tietenkään tämä ei hirveästi minun elämääni muuta sillä en käytä kannabista tai muitakaan huumeita, ja alkoholiakin vain kohtuudella, mutta silti kuitenkin vain se ajatus siitä että sinä saat olla ja tehdä mitä haluat elämälläsi tuo itselleni vapaamman olon. Ja vaikka kaikki tämä onkin laillista, Hollanti on kaukana räkälästä jossa vain asustaisi narkkareita. Hollanti on edelleen todella hieno ja järkevä maa.

Minusta on myös todella hienoa kuinka helppoa nuorisolla on saada tästä maasta töitä vaikka sinulla ei olisi mitään kokemusta tai hygienia- tai muita passeja. Kunhan vaikka tallustat lähimpään ravintolaan, ja he todennäköisesti pyytävät sinut testipäivään jo heti tulevina päivinä, ja tadaa, sinulla on työ! Toki monet paikat toivovat vain nuorisoa, sillä heidän tuntipalkkansa laahustaa todella naurettavalla tasolla. Mutta silti työ on työtä, kaikki kasvattaa sinua ihmisenä.

Minusta on myös ihanaa kun tässä maassa on täysin normaalia että perheen isä tai äiti tekee vain 3-4 työpäivää viikossa, jotta voi viettää enemmän aikaa lastensa kanssa! Kukaan ei paheksu sinua tai katso oudosti kun kerrot että käyt töissä vain kolmena päivänä viikossa. Melkeimpä päinvastoin!

Loppujen lopuksi kuitenkin Suomi ja Hollanti ovat todella samankaltaisia. Koskaan ei olla myöhässä koulusta tai kokouksista, asiakaspalvelu on hyvää luokkaa, poliisin voi luottaa, penkkiurheilu on yleistä, ja aina on jonnekin kiire. Ehkä tämä kuitenkin on miksi minulla on aina ollut niin helppo olla täällä. Kulttuurillisia eroja en ole koskaan hirveästi löytänyt, mitä nyt hollantilaiset ovat paljon puheliaampia ja uskaltavat tulla hieman lähemmäs, kun suomalainen saattaa pitää enemmän etäisyyttä muihin. Kuitenkin, molemmat maat ovat mielestäni hienoja paikkoja elää!

FIFTY SHADES OF THROAT PAIN

Hollantilaiset lääkärit ovat viime aikoina saaneet minussa hieman vihan tunteita valloilleen, kun jotenkin en vain ymmärrä heidän parannuspolitiikkaansa. Olen jo useamman kerran kuullut kavereiltani että hollantilaiset lääkärit uskovat tällaiseen hengellisen parantumiseen puolesta, ja eivät oikein auta jos tarvitsee apua. Onnekseni tähän saakka minulla ei ollut tullut mitään tilannetta että lääkärissä olisi pitänyt käydä. Nyt kuitenkin reilu kolme viikkoa sitten minuun iski flunssa, joka ei millään meinaa jättää minua, ja nyt olenkin käynyt sitten lääkärissä KOLMESTI (ja todennäköisesti neljäskin kerta tulossa). Tänään siis haluan kertoa teille hollantilaisesta terveydenhuollosta ja verrata sitä hieman ainakin omiin kokemuksiini Suomessa.

Hollannissa Suomesta poiketen kaikilla, niin terveillä kuin sairaillakin, on oma lääkäri joka saattaa jopa hoitaa sinua suurimman osan elämästäsi. Tämähän on mielestäni hyvä käytäntö, sillä siten lääkäri pystyy oikeasti tuntemaan sinut ja tuntemaan sairaushistoriasi. Tämä edesauttaa myös sitä että jonotusaikoja lääkärikäynnillä ei oikeastaan ole. Odotan yleensä odotusaulassa sen 10-15min kun nimeäni jo huudetaan. Hollannissa vakuutukset ovat erittäin kalliita, mutta tämä myös mahdollistaa sen että perus lääkärillä käynti ei maksa mitään ylimääräistä. Tähän tämä hehkuttaminenkin sitten ainakin omalta osaltani loppuu.

 Hollannissa lääkärit eivät tykkää antaa lääkkeitä helpolla (joka joissain tapauksissa tämä on kyllä hyvä asia), eikä apteekistakaan koskaan saa mitään vahvaa lääkettä. Otetaan esimerkiksi vaikka silmätulehdus, josta kärsin muutama vuosi takaperin. Sain tällä kertaa onnekseni lääkityksen, mutta tämä silmälääke alkoi vaikuttamaan vasta viiden päivän jälkeen, kun Suomessa käyttämäni lääkkeet ovat normaalisti auttaneet jo ensimmäisen päivän aikana. Sama juttu tulee korvatulehdukseen. Täällä sinua ei oteta edes vastaanotolle jos et ole kärsinyt korvatulehduksesta jo ainakin viikon. Nyttenhän minulla on tilanne se, että minulla on poskiontelontulehdus, joka minun kohdallani on aina oireillut vain kamalana kurkkukipuna, joka haittaa nukkumista, juomista, syömistä ja välillä myös puhumista. Tämä flunssa alkoi ensin aivan normaalina flunssana, mutta juuri kun olin parantumassa, alkoi tämä kamala kurkkukipu, jonka vuoksi hakeuduinkin ensimmäistä kertaa sitten lääkäriin. Kotiinhan minä lähdin tyhjin käsin, ja tämä lääkärikin kysyi minulta useaan otteeseen että enhän minä nyt vain valehtele kurkkukivustani. Asiallista.

Kun sitten muutaman päivän päästä kipu yltyi niin pahaksi että yöunista ei tullut mitään, hakeuduin lääkärille jälleen ja kerroin hänelle siitä että poskiontelontulehdus oireilee minulla ainoastaan kurkkukipuna ja vähän räkäisyytenä. No hänhän ei minua uskonut vaan sanoi että okei, mutta sinulla pitää olla myös päänsärkyä joten en ala tutkimaan asiaa. Asiallista jälleen kerran, ja kotiin lähdin särkylääkkeiden kanssa. Nyt taas viikko tuon jälkeen hakeuduin jälleen kerran lääkäriin kun tuo kipu ei ole lähdössä yhtään mihinkään. Jälleen kerran lääkäri vain pyöritteli silmiään kun mainitsin sanan antibiootti. Tämä antibiootti paransi oloani niin hyvin kun olin Suomessa, niin miksi sitä ei voi kuukauden sairastelun jälkeen antaa? Jälleen kerran kotiin särkylääkkeiden kanssa, ja kaiken kukkuraksi vielä sanottiin että älä tule takaisin vaikka kipua olisi vielä 6-8 viikonkin jälkeen koska joskus flunssa on sitkeä.

Suomessa tässä vaiheessa minulla olisi varmasti jo jonkin sortin lääkekuuri, koska ei tällälailla voi elää. Ehkä flunssa menee ohi kahdeksassa viikossa, mutta kenellä tässä maailmassa on aikaa sairastella kahdeksaa viikkoa? Ja niin naurettavaa että nämä hollantilaiset lääkärit ovat opiskelleet vuosikausia, ja sitten sitä vain lähetetään potilaat kotiin särkylääkkeiden kanssa kun viimeinkin töihin päästään.

Mitäs te olette mieltä Hollannin terveydenhuollosta? Onko mielestänne Suomessa asiat paremmin tämän suhteen?

Dutch doctors have been making me very mad lately because I do not understand their policy. I had heard several times earlier that Dutch doctors believe in natural healing and they do not really help you even though you would need help. Luckily for now I haven't had many situations when I had to visit a doctor. Now however I have had some sort of a flu for over three weeks and it is not willing to leave me alone. That is why I have visited doctor already three times and it is very possible that a fourth time will follow. Today I want to talk about Dutch health care and compare it a bit with my experience with Finnish health care.

Unlike in Finland, in Holland everyone has their own home doctor, who in the best case scenario takes care of you almost during your whole life. I think this is nice because then the doctor can really know you and your health history. This also makes it possible that when visiting a doctor, you do not have to wait for long. In Finland I typically wait for three hours hah and I think the average time I wait in the waiting room in Holland is 10 to 15 minutes. In Holland the health insurance is very expensive but this also allows us to go see a doctor for free, which is very nice. But I think these are the only positive sides of Dutch health care.

In Holland doctors do not like to give medicine easily, which can be a good thing sometimes, but most of the times not. Additionally, you can never get strong medicine from a Dutch pharmacy. For instance, years ago I was suffering from an eye infection. I went to a doctor and got medicine, but it took me five full days before the medicine really started working. In Finland it normally worked within the first day! Same thing goes for ear infection. In Holland the doctor doesn't even want to see you unless you have had your ear infection for over a week. Now I am suffering from sinusitis, and in my situation I have always only had terrible throat pain and a bit of slime when I was having this. This throat pain really disturbs my sleep, drinking, eating and sometimes even speaking. This flu started first as a normal flu, and when it was finally getting better, the sinusitis hit me, which is why I visited the doctor, who unfortunately was not my home doctor. In the end he just sent me home with nothing. Even the doctor dared to ask me if I was sure I was having throat pain. Very professional. 

When after a few days the throat pain got so bad that I could not sleep, I went to see a doctor again, but this time a different one. This time I explained her that most likely I am having sinusitis but I always had throat pain as my only symptom of it. She just said okay, but you also have to have headache so I am not going to even check that possibility. Very professional again, and this time I left home with some pain killers. After a week from that I went to see the first doctor again because the pain just stayed the same. Once again, the doctor only rolled his eyes when I just mentioned the word antibiotics. The antibiotics helped me so well when I had them in Finland, so why after almost a month of being sick he cannot give me them? Once again I went home with painkillers and this time he even said that I should not come back even though I would be still sick in 6-8 weeks because sometimes flu can take long.

How can they expect me to live like this? In Finland I would have for sure gotten some medication already. Yes it is really nice if the flu goes out by itself after 8 weeks, but who has so much time that they can spend eight weeks being sick? And it is so ridiculous that these Doctors have been studying so long to become a doctor, and now all they do is send their patiences home with some painkillers. 

What do you think about Dutch health care? How is it compared to your own health care in your country?

Kattojen päällä on lunta, tonttu ei vaan saa unta

Aloitin tänään hollanninkielen kurssin! Kävin vuosi sitten myös peruskurssin joka oli tarkoitettu au paireille mutta tosiaan tästä on jo se tasan vuosi kun kurssi päättyi. Tämä kurssi on ilmainen Amsterdamissa asuville äideille ja isille. Noh.. Enhän minä äiti enkä isä ole mutta pääsin silti mukaan :D Kyllähän minä lapsia hoidan! Olen tietty kurssin nuorin mutta on ihan kiva kun kurssilla on myös kaksi muuta suomalaista naista. Opiskelutahti on erittäin löysä, eli tämän päivän kolmen tunnin tunnilla me juteltiin niitä näitä 2,5h (enimmikseen kuitenkin hollanniksi) ja loput puolituntia tehtiin hieman tehtäviä. Ensin mietin onkohan tässä nyt järkeä sillä osaan kyllä Hollantia ja kestää kyllä oma aikansa että pääsen etenemään, mutta tulin siihen tulokseen että on tämä parempi kuin ei mitään. Mitä minä muka häviäisin? Noh... Ainoastaan hyvät yöunet.

Valvoin eilen yömyöhään etsiessäni herra poikaystävälleni joululahjaa. Hän on kyllä maailman vaikein ihminen tässä mielesä. Ei koskaan edes vinkkaa mitä tarvitsisi. Selailin sitten miljoonat rannekellot ja käsikorut läpi ja muutaman ihan kivan jutun löysin mutta ne pitää sitten varmaan tilaa netistä (mikä on riski), sillä liikkeissä nämä hinnat ovat aivan liian korkealla. Keksin sitten kuitenkin yhden asian mitä tämä poika ainakin tarvitsee ja se on kannettava musiikkisoitin. Itse vihaan kuunnella musiikkia puhelimesta, sillä akku loppuu muutenkin ihan kiitettävän nopeasti. Herralla on myös iPod ja hän ei oikein tuon iTunesin kaa tuu yhteisymmärrykseen.

Onnellisuuskalenteri 2.12
Minut teki tänään onnellisimmaksi sen että löysin viimeinkin kullalleni ensimmäisen joululahjan. Hän ansaitsee kyllä niin paljon ja siksi en malta nyt odottaa että pääsen lahjan antamaan. Tulee varmaan annettua lahja jo tänä perjantaina sillä täällä Hollannissa on Sinterklaas (hollantilaisten joulu) ja kun hän tätä soitinta tarvitsisi jo ennen kuin lähetään suomeen :)

Tämän päivän joululaulu on Tonttu. Pidän erityisesti lauluyhtye Rajattoman versiosta!

                           

Koti kutsuu

Tänään se paljon puhuttu päivä sitten koitti. Lento lähtee viiden tunnin päästä, mutta alankin jo olemaan aikalailla valmiina lähtöön. Tunnelmat tällä hetkellä? Täytyy sanoa, etten tunne yhtään mitään muuta kuin jäätävää väsymystä. Eilen tuli työskenneltyä 10 tuntia, jonka jälkeen oli minun jäähyväis juhlien aika Utrechtin keskustassa. Minulla kävi kyllä ihan täydellinen tuuri, sillä samana iltana oli tärkeä Espanja-Hollanti jalkapallo-ottelu ja Hollanti meni ja yllätti ja voitti. Huvitti aluksi, sillä en edes ensin katsonut tätä ottelua, mutta tiesin kyllä heti jos tuli maali, sillä koko kaupunki jytisi kun koko ihmislauma alkoi hurraamaan. Eli kaupungilla bileet oli kyllä aikamoiset. Ihmisiä kaikkialla juoksemassa, huutamassa, tanssimassa ja pitämässä hauskaa. Pidinkin sitten vähän suunnitelmasta poikkeavat juhlat. Kavereiden kanssa käveltiin ympäri Utrechtiä ja käytiin eri baareja läpi. Kotiin pääsin vasta neljältä yöllä. Täytyy sanoa, että tuollaiset hetket pistävät minut nimenomaan kaipaamaan Hollantia. Iski kyllä pieni suru eilen kun tajusin että tänään pitää jättää tää maa hetkeksi. Tiedän, että se on vain kolme-neljä viikkoa, mutta se silti tuntuu jotenkin ikuisuudelta

Juhlimaan

Mentiin lopulta katsomaan viimeiset 20min ottelusta ja onneksi mentiinkin! Hollannissa ihmiset pukeutuvat oranssiin jos on jokin kovin hollantilainen tapahtuma

                                               MAAAAAAAAAAALI

Ihmisiä kadulla

Ja tämä missä nämä ihmiset ovat on itseasiassa autotie :D Bussit kokeili päästä läpi

Pakkaaminen onnistui yllättävän vaivatta. Olen niin onnellinen, etttä ostin jo kuukausia sitten sellaisia pusseja, joista saa imurilla vedettyä ilmat ulos. Eli vaatteet sisään, ilmat ulos ja tilaa säästyy huomattavasti laukusta. Tosin eihän se sitä painoa muuta ollenkaan, joten toivotaan että mun laukut menee läpi. Suomessa pitäisi olla sitten perillä 23.55. Jotenkin ärsyttää, että mun host perheen piti valita lento välilaskun kanssa, sillä eivät he siinä paljoakaan rahaa säästäneet. Eli Riikan kautta tullaan hitaasti, mutta varmasti. Hip hei Suomi!
                                       

Helpotus ja huokaus

Viimeinkin löysin vastauksen edes yhteen kysymykseen! Nyt tiedän missä tulen tulevan kesäni viettämään ja suureksi onnekseni tulen sen viettämään täällä Hollannissa :) Sain Utrechtin ulkopuolelta talon, jota tulen sitten vahtimaan heinä-elokuun. Tämän talon omistajat olivat todella mukavia ja herttaisia. Sanoivat vaan että jos bileet pidän niin olisi kiva kertoa naapureille. Ihan super rentoa! Eli näillä näkymin on kyllä mahtava kesä mulla tulossa.

Olen nyt viime aikoina koittanut muistella ystäviäni, jotka lähtivät Hollannista jo kuukausia sitten, kun heidän au pair vuotensa tuli täyteen. Muistan, että jotkut heistä näyttivät viimeiset kolme viikkoa zombeilta. He eivät halunneet lähteä ja tuska näkyi heidän olemuksestaan. Itse olen päättänyt etten oikein ajattele asiaa ja siksi olo on edelleen kummallisen kevyt ja on turhilta itkuilta vältytty. Nyt tietenkin asiaa helpottaa se fakta, että takaisin ollaan varmasti tulossa (kunhan vain lentolippu hommataan ensin). Kuitenkin tänään junassa istuessani ja Hollantia katsellessani tuli tosi haikea olo. Lähimmät ystäväni ovat jo lähteneet täältä pois ja jotenkin onnistun menettämään aina asioita, joista minä todella välitän. Tänään oli myös tarkoituksena olla toiset treffit tämän eläintarha pojan kanssa, mutta jotain tapahtui viikonloppuna tämän miehen päässä, eikä oo siitä sen jälkeen kuulunut. Harmitti kyllä aluksi hieman, mutta olen kuitenkin ihminen joka pyrkii aina eteenpäin. Joskus pieni itku tekee tosin hyvää :)

Päivä sai kuitenkin ihan onnellisen päätöksen, sillä aloin tekemään jotain mitä minä todella rakastan. Valokuvaamista. Tällä kertaa talo oli tyhjä, joten mallia en saanut muista ihmisistä. Rakensin sitten pyykkilaudan, tuolin ja laatikoiden avulla korokkeen, jonka päälle asetin kameran ja sitten nappasin useita kuvia itsestäni. Onnistuneesta kuvasta saan aina vaan niin hyvän olon. Kuvien ottaminen vie minulla yleensä tunteja. Aloitan tämän prosessin aina ensin suunnitelmalla. Tänään ajatuksena oli korostaa piirteitäni varjostuksella ja siksi meikkaamiseen ja hiuksiin meni normaalia enemmän aikaa. Halusin myös viimeinkin saada musta-valkoisen kuvan itsestäni, sillä niitä minulla ei ole, joten jouduin rakentamaan myös mustan taustan itselleni. Tämän jälkeen nappasin kuvat noin puolessa tunnissa ja sitten taas kuvien muokkaamiseen meni oma aikansa. Aloitin tämän prosessin ennen kello kuutta ja valmiiksi tuli sitten puoli kymmeneltä. Nyt pitäisi alkaa kunnolla myös miettimään omaa portfoliotani tulevaa kouluani varten. Enkä tosiaan halua, että portfolioni on täynnä vain omia kuviani.

Tässä muutama otos:

Tässä näette värillisenä nämä varjostukset

Neljä päivää töitä jäljellä!!!! Tätä on kyllä odotettu. Alkaa talon jynssäys ja lasten itku tursuamaan korvista ulos. Tosin ärsyttää hieman, että nämä laittaa minut viimeisenä iltanani työskentelemään ilta seitsemään asti. Onneksi mulla on nyt sitten ne kaksi kuukauta, jolloin voin täysillä nauttia Hollannista! Pitää vaan alkaa miettimään mistä mä saan uusia kavereita, sillä yksin ei mikään oikein ole kivaa.
                                       

Outoako?

Nyt tulee vähän lisää Hollanti aiheista tekstiä tänne. Pianhan tämä koko paikka on muisto vain, eli hyvä kirjoittaa ku kaikki vielä suht tuoreessa muistissa.

 Kävin tämän vuoden aikana muutaman kerran Suomessa ja molemmilla kerroilla ihmiset olivat tosi uteliaita mitkä asiat ovat täällä erilailla. Ja joka ikinen kerta kohautin lähinnä olkapäitäni. Eihän Suomen ja Hollannin välillä ole paljon eroja loppupeleissä. Aina jälkeenpäin sitten muistin ne muutamat mielestäni todella oudot ja vähemmän oudot tavat ja nyt taidan aloittaa siitä karuimmasta päästä.

Ensimmäisen kuukauteni aikana täällä host äitini kummisetä nukkui pois. Host äitini vieraili kummisetänsä läheisten luona pariin kertaan ja viimeisen kerran jälkeen hän tuli minun luokseni ja sanoi, että näki juuri vahingossa hänen kuolleen kummisetänsä. Ihmettelin sitten tietty miten tämä oli mahdollista, sillä kuolemasta oli sentään jo melkein viikko. Host äitini kertoi, että Hollannissa on mahdollista pitää vainaja joitain päiviä esimerkiksi omassa olohuoneessa jollain pöydällä, jotta hänelle voi sitten kaikki halukkaat käydä sanomassa hyvästit. Toki tuossa on ajatusta, mutta näin henkilökohtaisesti minä en varmasti saisi yöllä tippaakaan unta jos tietäisin, että omalla olohuoneen pöydällä lepää kuollut ihminen. Ja sitten taas en tiedä haluanko, että viimeisin muisto tästä jostain ihmisestä on tämä kuollut tyhjä ruumis. Mielestäni on vain parempi muistaa vainaja sellaisena kuin hän oli elossa. Tämä tapa saa kyllä ihoni hieman kananlihalle.

Kyllä, tämä oli yksi synttärilahjoistani haha

Toinen outo tapa tuli minulle ihan täysin yllätyksenä. Olin jo muutaman kuukauden viettänyt paljon aikaa erään kaveripoikani kanssa, mutta ei me koskaan kuitenkaan seurusteltu. Luulen että kuitenkin tämän pojan vanhemmat ja muut tuttavat luulivat meidän olevan yhdessä. Kumminkin. Sain sitten eräänä päivänä kutsun kaveripoikani äidin 50v syntymäpäiville. Täällä Hollannissa on todella iso juttu, että täyttää 50. Yleensä synttärisankarille tehdään jokin iso kokoinen nukke, joka esittää tätä synttärisankaria ja sille sitten puetaan päälle joitain outoja vaatteita (ehkä synttärisankarin vaatteita?). No tämä koko nukke juttu oli jotenkin sekava. Mutta menin siis näille synttäreille ja pian vieraita alkoi valumaan sisään juhliin. Siinä minä seisoin ja katselin onnittelijoita ja sitten yks kaks siinä olikin ihmisjono minun edessä. Sitten nämä ihmiset alkoivat onnittelemaan minua, kaveripoikaani, serkkuja, kaimoja jne. Olisi ollut kyllä kiva jos joku olisi tajunnut ikuistaa hämmästyneen ilmeeni. Sain sitten myöhemmin tietää, että tässä maassa on tapana onnitella kaikkia synttärisankarin läheisiä. Ymmärrän tämän kyllä häissä, mutta että synttäreilläkin? Kaikki kaikenlisäksi puhui minulle hollanniksi ja siinä sitten yrittää sönköttää jotain kiitosta takaisin.

En mä tämmöstä ainakaan Suomessa nähnyt!

Sitten tuleekin nämä hollantilaisten pyöräilytaidot. Ei siis ole mitään ongelmaa jos pyöräilet ja samaan aikaan puhut puhelimeen, toisessa kädessä on ruokaostokset, pyörän tangolla istuu yksi lapsi, yksi roikkuu selässä ja kolmas istuu tarakalla. Kyllä hommat hoituu aina pyörällä! :D Sitten tietty yllättävän moni hollantilainen kaveri on kysynyt tosissaan osaanko minä ajaa pyörää. Ei.. vain hollantilaiset ajavat pyörillä.

Illalla pistettii teltta pystyyn tyhjälle niitylle. Aamulle herään sitten ihme hirnumiseen ja näky oli tämä!

Tervehtiminen hollannissa ei ole mitenkään super erikoista, mutta näin suomalaisille se kyllä tuottaa välillä kiusallisia tunteita. Poskisuudelma ei ole minulle koskaan ollut ongelma kunhan niitä on yksi tai maksimissaan kaksi. Mutta hollannissa niitä pitää antaa kolme! Ei kuulosta pahalta, mutta se tilanne ku olet jossain juhlissa ja et tiedä ketä suudella ja ketä ei ja sitten se itse kolmisuudelma tuntuu vaa kestävän niin ikuisuuden. muiskis muiskis ja muiskis.

Ja tietty tämä ruokavalio täällä osaa olla hieman erikoinen. Meinaan että aamupalaksi on ihan normaalia että leivän päällä on voita ja niitä ihme strösseleitä mitä me suomessa laitetaan ainoastaan kakun päälle. Ja voi sitä suurta strösseli valikoimaa! On suklaan makuisia, aniksen makuisia, hedelmäistä, marjaista, lakritsimaista, vaniljaa jne. Sitten tietty on niitä makeita levitteitä ja juustoa joka maistuu kookokselta. Okei en valita. Joskus suklaan syönti aamulla helpottaa kummasti :D

Host poikani päätti antaa minulle kortin. Onnea 50-vuotis hääpäivän johdosta.. No kiitoksia :D

Elämää au pairina

Haluan kirjoittaa nyt ihan kokemuksistani au pairina. Ehkä osaan antaa ihan vinkkejäkin ihmisille jotka harkitsevat au pairiksi lähtemistä. Kaikenkaikkiaan olen erittäin tyytyväinen että lähdin, sillä olen kasvanut todella paljon tämän vuoden aikana. Mutta au pairina olo ei ole ruusuilla tanssimista. Työ saattaa olla kovin helppoa, mutta osaa se olla raastavaakin. Aloitan nyt kuitenkin ihan alusta.

Toukokuussa 2013 löysin tämän perheen aupairworld.com sivuilta. Skypetettiin paljon ja kaikki näytti kaikinpuolin hyvältä. Joten heti valmistuttuani lukiosta, lähdin tänne ilman mitään sen suurempia ennakkoluuloja. Kumma kyllä minua ei jännittänyt ollenkaan lähtö tänne ja koneen laskeutuessa ajattelin vain että olen viimeinkin kotona. Ensimmäiset kaksi viikkoa olin vain onnea täynnä. Itkin jopa jonakin iltana ajatusta, että minun pitää lähteä jokin päivä tästä maasta ja tästä perheestä. Eli kaikki alkoi todella hyvin.

Host lapseni :) Otettu Thaimaassa maaliskuussa 2014  

Alkuhuuman häivyttyä alkoinkin sitten huomaamaan paljon epäkohtia tässä perheessä. Suurin ongelma oli työtuntini ja kotitöiden määrä. Alankomaiden laki sallii vain max 30 työtyntia per viikko ja laskeskelin, että itselleni niitä kertyi 35-40 joka viikko. Samoin ennen tänne tuloa tiesin, että työnkuvaani kuuluu kevyet kotityöt, jotka lähinnä liittyvät lapsiin. Todellisuudessa se tarkoitti myös host vanhempieni huoneen imurointia, heidän kylpyhuoneensa pesemistä, kaikkien vessojen siivousta, host isän paitojen silittämistä ja portaiden imurointia. Kaiken lisäksi minun piti olla koko ajan pienen 2-vuotiaan tytön kanssa kotona ja kuljettaa 4- vuotiasta poikaa kotoa kouluun ja takaisin ja pitää hänelle seuraa. Töitä oli aivan liikaa! Kyselin sitten kavereilta onko tämä edes laillista ja vastaus tuli kuin yhdestä suusta: ei. Minua raivostutti, sillä en ollut tajunnut kysyä näistä asioista perheeltä ennen tänne tuloani.

Päätin lopulta puhua asiasta ja vastauksena sain vain, että tämä perhe toimii tän mallin mukaan ja he eivät voi muuttaa toimintatapojaan. No, sain ainakin heidän päähän sen ajatuksen, etten minä ollut tyytyväinen. Minä sitten omasta toimestani lopetin heidän huoneensa ja kylpyhuoneensa pesun ja eivät he ole siitä valittaneet. Työtuntien määrästä pidin toisen keskustelun ja sain tietää, että me lasketaan työtunnit eritavalla. He laskivat tosin väärin, sillä he eivät laskeneet mukaan tunteja, jolloin lapset olivat nukkumassa ja minun piti pysyä kotona heidän kanssaan. Päätin kuitenkin niellä tämän ja viedä tämän vuoden loppuun tällä tavoin.

Tämä perhe on kuitenkin kaikinpuolin ihana. Työnantajoiksi nämä vanhemmat eivät sovi, mutta ihmisinä heillä on sydän paikallaan. Olen saanut heiltä niin paljon apua. Heti kun minulla on jokin ongelma, he mielellään auttoivat ja yllättävintä oli se, että kun minun kavereillani oli ongelma, he halusivat auttaa heitäkin. Kerran esimerkiksi ystäväni mursi ranteensa ja hän oli tapahtumahetkellä lähellä kotiani, joten hostvanhempani ehdottivat, että ajaisivat hänet sairaalaan. Kaiken lisäksi kävin tämän perheen kanssa Ibizalla pari viikkoa ja Thaimaassa viisi viikkoa ja he maksoivat lippuni Pariisiin. Eli kyllä huonomminkin olisi voinut käydä.

Lapsista on tullut minulle hyvin läheisiä. Varsinkin tästä nuorimmaisesta tytöstä, jonka kanssa olen viettänyt enemmän aikaa. Paras hetki oli se, kun tyttö halasi minua ja sanoi ik hou van jou (Minä rakastan sinua). Tän tytön kanssa minulla ei ole koskaan ongelmia. Tän nykyään 5-vuotiaan pojan kanssa minulla on välillä vähän liikaakiin ongelmia. Hän on saanut minut itkemään jo kahdesti, koska joskus hän vain raivostuu täysin hyvinkin pienestä asiasta. Poika on niin lellitty piloille, että jos hänelle sanoo ei, alkaa itkupotkuraivarit. Osaa hän nyt olla suloinenkin välillä, mutta nyt alkaa pikkuhiljaa jo mennä hermot.

Pidettiin host tytön kanssa hauska päivä

Minulle maksettiin siitä, että lähden Thaimaahan. Ei mielestäni paha!

Au pairina olo on helppoa. Aivoja ei pahemmin tarvitse, mikä on tosin ärsyttävää joskus. Päivät toistavat hieman toisiaan. Tosin voihan siitä aina tehdä jotenkin erikoisen jos haluaa. Hyvä puoli tässä työssä on, että voi tavallaan tehdä omia asioitakin siinä sivussa. Leikkikentällä on hyvin aikaa lukea omaa kirjaa tai kuunnella musiikkia jne. Paras puoli tässä on se, että jos oikein kovin väsyttää, on joskus mahdollista nukkua päiväunet. Mutta minun ja monen muunkin au pairin mielestä vuosi au pairina on todellakin tarpeeksi. Ei sitä vain jaksa. Minä en jaksa asua tässä samassa talossa, missä minä työskentelen. Haluan enemmän omaa tilaa. Minun mielestäni puoli vuottakin on jo tarpeeksi, mutta olin luvannut pysyä täällä ainakin vuoden. Itseasiassa tämä perhe vieläkin haluaisi, että jäisin ainakin vielä vuodeksi tai kahdeksi lisää. Olisin ehkä voinut miettiäkin asiaa, jos he vain olisivat kohdelleet minua hieman paremmin. Minä en jaksa olla enää se kolmas ihminen jolta kysytään onko sinulla mitään menoja seuraavana viikonloppuna. Toinen syy miksen jää pidemmäksi aikaa on raha. Ei voi sanoa, että au pair tienaa rahaa, koska se raha on niin pientä. Eli tavallaan tuntuu, että tämä on vain ajan hukkaan heittämistä, koska en minä pääse tällä eteenpäin elämässäni.

Suosittelen kuitenkin au pairiksi lähtöä kaikille. Tämä vuosi on ollut elämäni paras. Ihmiset jotka tapasin täällä tekivät siitä parhaimman ikinä. Minulla on nyt ystäviä ihan kaikkialta maailmasta, joten tulevaisuuden kannalta myös hyvä jos vaikka lähtee matkustelemaan ja tarvitsee yöpaikkaa. Kaikki nämä uudet kokemukset ovat kasvattaneet minua niin paljon ihmisenä, joten olen todellakin tyytyväinen, että lähdin au pairiksi. Mielestäni au pairina olo on myös erinomainen ehkäisymenetelmä! Kuulostaa ehkä tyhmältä, mutta nyt olen ainakin tajunnut, että minulla ei ole vielä aikaa ja halua pitää huolta lapsesta 24/7. Kyllä minä lasten perään voin katsoa, kunhan he eivät ole vielä omiani. Hyvä puoli au pairina olossa on myös se, että tämä tulee varmasti näyttämään hyvältä CV:ssä :D

Sydämeni tulee aina kuulumaan Hollantiin <3

Jos minä nyt joskus lähden uudestaan au pairiksi, tulee minun muistaa että otan kaiken selville perheestä ennen kuin saavun siihen. Mielellään myös haluaisin yhden tai kaksi lasta, jotka ovat hyvin nuoria tai jo hieman vanhempia, koska se nyt on vain helpompaa. Ja parasta tietty olisi, jos voisin asua erissä talossa kuin tämä perhe. No, epäilen silti että lähden uudestaan au pairiksi.

Tämä au pairi pian kiittää ja kumartaa sillä lento suomeen koittaa 14.6

Lähteäkö vai jäädä?

Tiedän jo nyt, että menen Suomeen ainakin kesäksi, mutta minä en tiedä haluanko pysyä Suomessa pitempäänkin, vai lähteä taas maailmalle. Mielestäni Suomi on ihana ja todella kaunis maa, mutta Suomen kulttuurissa on joitain piirteitä, joista en pidä. Jos vertaa suomalaisia hollantilaisiin, huomaa heti suuren eron sosiaalisuudessa. Ei suomessa moikata tuntemattomia naapureita. Tätä sosiaalisuuden määrää minulla tulee melkein eniten ikävä. Lisäksi tämä maa on jo vuosien ajan tuntunut kodilta, varsinkin nyt kun olen oppinut tätä kieltä ja minulla on paljon ystäviä täällä.

Olen jo pitempään miettinyt eri keinoja jäädä tänne. Itseasiassa niitä on periaatteessa vain kaksi: työ tai opiskelu, mutta ainahan minä voin mennä naimisiin jonkun rikkaan hollantilaisen miehen kanssa. Tai sitten en. Joten työt tai opiskelu se on. Haluan opiskella kaikista eniten ja en ole tähän mennessä löytänyt ainuttakaan koulua suomesta joka minua kiinnostaisi. Joten ulkomaille kai minä päädyn opiskelemaan jokatapauksessa.
Olen kuitenkin myöhässä tämän asian kanssa, sillä en minä nyt syksyllä pääse tänne opiskelemaan jos haen vasta nyt. Eli jos minä oikeasti haluan tulla tänne kesän jälkeen, täytyy minun tulla töihin. Asumis ongelmakin siitä syntyisi, mutta onneksi muutamat kaverini täällä eivät halua että lähden, joten he ovat ehdottaneet, että muuttaisin heidän asuntoonsa. Eli, jos minä oikeasti oikeasti haluan palata, tiedän että se on mahdollista. Minulla on sellainen luonne, että jos minä päätän jotakin, minä myös teen sen.

Päätöksiä päätöksiä...... No, onneksi minun ystävät suomesta ovat tulossa tänne pian moikkaamaan minua, joten voin antaa aivoilleni hetkeksi rauhan :D


Asioita, joita ikävöin Suomesta:

Perheeni <3 Varsinkin näitä nuorimpia, koska ne kasvaa vaan niin kaaaaauhean nopeasti!

Rakkaita ystäviäni

Lempiharrastustani. En ole päässyt tanssimaan nyt vuoteen :(

Luontoa. En malta odottaa, että voin hypätä taas järveen :D

RUOKAA!!!! Suomalaiset kyllä tietävät miten tehdä hyvää ruokaa.

Asioita, joita tulen ikävöimään Hollannissa:

Kaikinpuolin tätä koko maata. Erityisesti tätä kaupunkia, Utrechtiä. Paras kaupunki ikinä!

Uusia ystäviäni. Tosin, moni heistä on myös au paireja, joten hekin lähtevät täältä jokin päivä.

Tämä maa on vaan antanut minulle niin paljon: uusia kokemuksia ja mahdollisuuksia. Tulen ikävöimään kyllä ihan kaikkea.

Toivon todellä, että keksin jonkin ratkaisun mahdollisimman nopeasti. Kaikki vaan kyselevät minulta mitä minä aion tehdä ja se vain turhauttaa minua enemmän ja enemmän. Minä olen vielä nuori, joten ei kai minulla nyt niin kauhean kiire ole?