Lomalla löhöillään

Olen ottanut laiskottamisen uudelle tasolle. Olen sellainen persoona joka yhden laiskan päivän jälkeen tulee hulluksi. Haluan aina että päivän aikana on jotain vähintään pientä ohjelmaa kuten kävelylenkki. Viime viikolla otin ja repäisin ja vietin yhteensä NELJÄ laiskaa päivää, jolloin en oikeesti tehnyt yhtään mitään. Nielsin vanhemmat olivat lomalla niin me vaan maattiin kotona sohvilla. Muutamana päivänä oli jotain pientä ohjelmaa kuten hieman juhlimista ja käväisimpäs ilmaisilla musiikkifestareillakin, mutta täytyy sanoa että oli laiska loma. Kuitenkin, ihanaa että työt peruuntui ja sain olla yllätyslomalla. Nyt jaksaa taas viimeiset viikot työskennellä.

LOMAVIIKKO KUVINA:

Iso hali ennen lomalle lähtöä! Oot ihana!

Ensimmäisenä lomapäivänä alkoi jääkiekko! Sitä seuraamaan pubiin

Festarit!!!

Aamulla satoi kaatamalla ja ukkosti. Onneksi illalla paistoi kuitenkin aurinko

Juomapelejä! Myöhemmin rullailin ja tanssin lattioilla

Elämäni ensimmäinen matka bakfietsissa. Jännitti kuten ilmeestäkin huomaa

KESÄ!!! rusketusta alkaa jo näkyä ja ulkona +23 astetta

Niin vihreää!

Eräs öinen retki jolloin satoi. Jännitti hieman kävellä 6km pilkkopimeässä

Tytöt lähtee bailalalala

Kunginas Willy oli bileissä mukana

Minun uusi pakkomielen aiheeni on uuden au pairin löytäminen tilalleni. Tämä perhe on niin mahtava, että haluan että he saavat jonkun mahtavan au pairin auttamaan heitä. Kysellyt olen vähän sieltä ja täältä mutta mistään en saa vastausta. Tiedän kyllä että Suomessa olisi varmasti paljon halukkaita tänne tulemaan, mutta en nyt vaan osaa sanoa mistä lähteä etsimään. Onko teillä mitään neuvoa?






                             

Amsterdam, uusi kotini

Pitkään olen tämänkin viestin kirjoittamista suunnitellut, mutta isoksi ongelmaksi on koitunut erittäin huono netti (tälläkin kertaa tämän sivun avaaminen kesti puolisen minuuttia) ja yksinkertaisesti kiire. Olen taas toistaiseksi asettautunut aloilleni. Matkat on taas hetkeksi matkusteltu. Jes!

Tuntuu että on jäänyt niin paljon asioita kirjoittamatta. Nyt kun yritän päässäni tiivistää viimeiset kolme viikkoa kolmeen sanaan, tulee päällimmäisenä mieleen unohtaminen, rakkaus ja onni. Unohtaminen ei sanana kerro paljoa. Unohtelen kyllä paljon pieniä asioita, mutta nyt tajusin että olin täysin unohtanut kuinka onnellinen minä voin ollakaan kavereideni ja perheeni seurassa. On se vähän outoa että tällaiset asiat muistaa vasta, kun näkee näitä ihmisiä taas tai siinä vaiheessa kun tulisi taas sanoa hyvästit. Tämä teki lähdöstäni taas hieman vaikeamman. Se hauskanpito jotenkin menee aina niin nopeaa ohi ja sitten taas pitää odottaa seuraavaa kertaa hyvinkin pitkään. Toivon vain että saisin nopeasti Amsterdamista uusia ystäviä, etten olisi sitten niin yksinäinen. Mutta enää muutama kuukausi jouluun ja sitten näen taas kaikkia ja sitten saan myös näyttää poikaystäväni kaikille!

Rakkaat pikkusiskoni <3

Lina täytti 3v. Mitähän se miettii..

Ikävä jo teitä <3

Kyseessä on lempiharrastuksemme. Kuvionukkuminen!

Polaroid kameralla otettuja kuvia

Laivalle lähdössä ison suvun kanssa

Reissuni Suomeen oli täydellinen. Kahden viikon aikana kerkesin nähdä kaikkia ihmisiä sekä etelä-, että pohjois-suomesta. Päivät kulkivat todella nopeasti, sillä ohjelmaa riitti, vaikka lähinnä ohjelma olikin vain kavereiden tapaamista, autokoulua ja risteilyä. Onni kuvaisi hyvin näitä muutamaa viikkoa. Silti, minulla ei oikein ole enää sellaista kodin tuntua omassa kotonani. Huomasin jo lukio aikanani, että kotiin oli jotenkin aina ikävä mennä, ja sama tapahtui nytten. Ehkä olen jo henkisesti liian vanha asumaan saman katon alla vanhempieni kanssa. Mutta fakta kuitenkin on, että Hollanti tuntuu enemmän minun paikaltani kuin Suomi. Tällä kertaa myös ikävää Hollantia kohtaan lisäsi poikaystäväni. Raukka tajusi vasta minun poissaollessani kuinka paljon rakastaakaan minua ja sekosi sitten viimeisinä päivinä ihan täysin :D Sanoi että jos olisin ollut viikonkin pitempään poissa, niin hän olisi alkanut itkemään haha. Hupsu!

Maisemia laivalta

Meidän rikkoutumaton nelikko :)

Paras ostos ennen laivalle lähtöä! VALOTIKUT!

Vartija Tukholmassa

Tukholman rakennuksia

Risteilyltä

Leikittiin valotikuilla

Poikaystäväni pyysi että teen hänestä sims hahmon. Mielestäni osui aika nappiin :D

Nyt kaikki tuntuu olevan taas ihan hyvin. Suomessa isoksi stressin aiheeksi koitui raha, sillä sitä ei vain ollut. Myös oman tilan puute häiritsi kovasti. Nyt asun Amsterdamissa, minulla on ihana oma huone, paljon tilaa ja palkkaakin tulee. Kävin eilen poikaystäväni kanssa hoitamassa kaikki loput asiani kuntoon eli käytiin avaaamassa minulle pankkitili ja hankittiin hollantilainen puhelinliittymä (VIIMEINKIN NETTI PUHELIMEEN <3). Tämän jälkeen piti itsellä ihan pysähtyä miettimään. Minusta todella tuntui siltä että olen jo puoleksi hollantilainen. Olen asunut tässä maassa nyt yli 15 kuukautta, ymmärrän tätä kieltä ja elän kuin hollantilainen. Poikaystäväni myös sanoi että hänen tutttunsa arvostavat paljon sitä, että minä haluan olla niin hollantilainen kuin vain voin olla. Olen myös huomannut, että hänen perheensä on todella kiinnostuneita minusta ja luojan kiitos kielimuuri ei ole niin paha tällä kertaa. Mutta paljon ollaan jo vitsejä heitetty Suomesta ja sen karhuista ja kylmyydestä. Ja kuulemma kaikki poikaystäväni kaverit kiinnostuvat minusta heti kun saavat tietää, että olen Suomesta haha. Eli jotain plussaa suomalaisena olosta! :D

Työskentelen tällä hetkellä ainoastaan kolme päivää viikossa, eli minulla on hieman liiankin paljon vapaa-aikaa. Viime vuonna kulutin kaiken palkkani matkusteluun. Tänä vuonna ajattelin kuitenkin panostaa johonkin muuhun, kuten konsertteihin ja harrastuksiin. Minulla ei yksinkertaisesti ollut aikaa harrastaa mitään viime vuonna, sillä koskaan en tiennyt milloin työskentelen. Nyt voisin ehkä ottaa jonkin tanssi- tai valokuvaustunnin tai sitten vain koitan tavata uusia ihmisiä ja käydä kahvilla viikottain. Haluaisin myös alkaa nyt panostamaan enemmän omaan hyvinvointiini. Olen huomannut että näin yleisesti itsearvostukseni on paljon alhaisempi kuin vuosi sitten. Itsearvostuksen puute on ollut pienoinen ongelma myös viime viikkoina ja saanut itsessäni paljon pahaa mieltä aikaan. Vuosi sitten tätä oloa kohotti paras ystäväni Meg, mutta hän on jo takaisin Australiassa. Mutta mielestäni tähän ongelmaan varmaan vain auttaa se, että teen paljon asioita joista pidän ja koitan elää hieman terveellisemmin ja nukkua hyvin.

Ihana ihana ihana vauva <3

Joutsenia kotipihassa

Itseänikin on väsyttänyt viime aikoina niin etten ihmettelisi jos tähän asentoon nukahtaisin

Minä olen aina ollut erittäin ajattelevaa tyyppiä. Vien asiat joskus mielessäni liiankin pitkälle ja saatan tehdä vääriä johtopäätöksiä. Mielestäni kyllä osaan kuitenkin lukea toisten ihmisten ajatuksia erittäin hyvin. Tätä ovat kaverinikin kertoneet minulle muutamaan otteeseen. Tässä yksi iso syy huonoon itsetuntoon. Pienikin kommentti minusta saattaa laukaista kamalan ajatusvyöryn joka päätyy aina negatiivisiin aiheisiin. Tiedostin tämän itse jokin aika sitten ja siksi käskin mieltäni olemaan positiivisemmin. No, helpommin ajateltu kuin tehty. Jotenkin osaan nähdä asioiden huonot puolet liiankin nopeasti. Huonon itsetuntoni takia ollaan saatu myös muutama sanaharkka uudessa parisuhteessanikin aikaiseksi. Nyt todellakin huomaan että sanonta "miten toinen ihminen voi rakastaa sinua jos et osaa edes itse rakastaa itseäsi" on aika totta. En oikein osaa ymmärtää että tämä ihminen todellakin rakastaa minua. En sano että olisin mitenkään masentunut. Olen mielestäni itseasiassa erittäin iloinen näin yleisesti. Mutta minä olen ajattelija, ja siksi käyn läpi myös paljon negatiivia asioita ja niiden syitä ja seurauksia.

Pelkään tällä hetkellä kovasti että vauvakuume iskee :D Olen hoitanut nyt niin paljon kaksi viikkoista vauvaa ja voiko suloisempaa näkyä olla! Ja niin helppo hoitaa että ihan tarjoudun hoitamaan häntä vapaa-aikanani. Tämä vauva kirjaimellisesti vain syö, tuijottaa maailmaa muutaman minuutin ja nukahtaa. Vauvaa en kyllä todellakaan halua vielä tässä iässä, mutta epäilen että aika moni ystävistäni ajattelee että pian sieltä sellainen pamahtaa. Mutta ei rakkaat ystäväni, ei vielä :D

Seikkailemassa uuden host tyttöni kanssa

                             

Viimeiset ilot irti

Viikonlopusta juuri ja juuri selviydytty! Oli niin kiire, että nukkumaan kerkesin yhteensä sellaset 7 tuntia ja kumpanakin päivänä kerkesin ainoastaan aamiaisen syömään. Yleensä minä olen viikonloput vain tekemättä mitään kovin erikoista, mutta nyt sitten päätin, että jos mulla on pienikään mahdollisuus tehdä jotain mukavaa, minä teen sen. Tämä ainoastaan siksi että enää vajaa neljä viikkoa lähtöön!! Haluan nauttia näistä viimeisistä viikoista niin paljon kuin voin.

Perjantaina tajusin etten ollut poistunut tästä talosta pahemmin olenkaan koko viikon aikana, joten päätin sitten keskiyön jälkeen lähteä ulos. Yleensä kyllästyn juhlimiseen muutamassa tunnissa, mutta tällä kertaa olin kotona vasta kello 11 aamupäivästä. Hipsin sisään salaa, sillä viimeeksi ainakin host vanhemmat vähä suutahtivat kun ilmoitin vasta yöllä että jään yöksi. Ihmetyttää miksi ne ovat tiukempia kuin minun omat vanhempani. Lautantaina alkoi helteet Hollannissa joten tuli sitten oltua kaksi päivää ulkona auringossa kavereiden kanssa. Ainut huono puoli näissä helteissä on, että aurinkoihottumakin alkoi kukoistamaan murrrrrrr..... Mutta tapasin jopa ystävääni, jota en ollut nähnyt seitsemään kuukauteen. Jäi hieman huono olo itelle tästä tapaamisesta tosin. Tämä poika oli minun ensimmäinen ystäväni täällä Hollannissa, mutta kuukausien edetessä tämä meni ja kuulemma ihan rakastui minuun. Mutta minä en sitten halunnut mitään enempää joten monien kyynelten ja keskustelujen jälkeen päätettiin olla pitämättä hetkeen yhteyttä. Nyt sitten viimeinkin nähtiin taas ja kaikki oli tosi hyvin ja juttu luisti ja nauru raikui. Mutta sitten lähtiessä sitten harmitti, koska mä menetin seitsemän kuukautta meidän ystävyydestä ja nyt minä olen lähtemässä. Tuli jo ikävä sitä poikaa :)

Tänään mentiin host lapsen kanssa järvelle nauttimaan auringosta :)

reilu +25 astetta :) Meidän talokin lämpeää hyvää vauhtia. Olohuoeen mittari näytti tänään jo 26,5 astetta pfffff

Nyt alkaa muidenkin ystävien hyvästelyt. Läheisin ystäväni lähtee takaisin Australiaan tasan viikon päästä ja sitten onkin minun vuoro lähteä. Hieman paniikki iskee, koska musta tuntuu etten osaa sopeutua Suomeen. En halua palata siihen samaan Jessicaan, joka minä olin lähtiessäni. Olen muuttunut niin paljon tämän vuoden aikana mielestäni parempaan suuntaan, joten en halua ottaa ollenkaan takapakkia. Ja hieman jännittää myös se pitääkö tämä uusi Jessica enää samoista vanhoista asioista. Nyt olen sata varma ettei Suomessa ole yhtään koulua, joka minua kiinnostaa, joten ulkomaille lähtö on edessä. Tällä hetkellä lempi kouluni löytyvät Briteistä ja Hollannista. Olen hyvin varma, että paras siirto on lähteä opiskelemaan valokuvausta. Vaikken ole vielä varma unelma-ammatistani tiedän, että valokuvaus on hyvin lähellä sitä :)

Suoritin tänään testipakkauksen ja totesin, että tavarani eivät todellakaan tule mahtumaan yhteen matkalaukkuun, joten nyt pitää selvittää onko halvempaa lähettää laatikossa tavaraa kotiin vai ostaa joku rupunen laukku ja maksaa 30 euroa ekstraa, jotta voi ottaa sen mukaan lennolle. Ärsyttää vaan kuinka kaikki hajoaa käsiin aina sillä hetkellä kun yrittää säästää johonkin mukavaan. Puhelin osittain jo rikki ja yllättäen mun viimeisissä piilolinsseissä on reikä, sekä  ipodi hajoamassa ja samoin lempi vaatteeni :D Tyypillistä.

Jee selfie! Pointtina oli se, etten koskaan käytä laseja sillä sain nämä 14-vuotiaana. Haluaisin kyllä kivat lasit, mutta nekin on rahaa. Pakko siis tyytyä näihin nyt kun ei ole piilolinssejä

Toivottavasti Suomeenki tulee nyt mukavan lämpimät säät. Koitan lähettää lämpimiä tuulia täältä sinne!

Tänään meillä oli viimeinkin känkkäränkätön päivä!! 

Elämää au pairina

Haluan kirjoittaa nyt ihan kokemuksistani au pairina. Ehkä osaan antaa ihan vinkkejäkin ihmisille jotka harkitsevat au pairiksi lähtemistä. Kaikenkaikkiaan olen erittäin tyytyväinen että lähdin, sillä olen kasvanut todella paljon tämän vuoden aikana. Mutta au pairina olo ei ole ruusuilla tanssimista. Työ saattaa olla kovin helppoa, mutta osaa se olla raastavaakin. Aloitan nyt kuitenkin ihan alusta.

Toukokuussa 2013 löysin tämän perheen aupairworld.com sivuilta. Skypetettiin paljon ja kaikki näytti kaikinpuolin hyvältä. Joten heti valmistuttuani lukiosta, lähdin tänne ilman mitään sen suurempia ennakkoluuloja. Kumma kyllä minua ei jännittänyt ollenkaan lähtö tänne ja koneen laskeutuessa ajattelin vain että olen viimeinkin kotona. Ensimmäiset kaksi viikkoa olin vain onnea täynnä. Itkin jopa jonakin iltana ajatusta, että minun pitää lähteä jokin päivä tästä maasta ja tästä perheestä. Eli kaikki alkoi todella hyvin.

Host lapseni :) Otettu Thaimaassa maaliskuussa 2014  

Alkuhuuman häivyttyä alkoinkin sitten huomaamaan paljon epäkohtia tässä perheessä. Suurin ongelma oli työtuntini ja kotitöiden määrä. Alankomaiden laki sallii vain max 30 työtyntia per viikko ja laskeskelin, että itselleni niitä kertyi 35-40 joka viikko. Samoin ennen tänne tuloa tiesin, että työnkuvaani kuuluu kevyet kotityöt, jotka lähinnä liittyvät lapsiin. Todellisuudessa se tarkoitti myös host vanhempieni huoneen imurointia, heidän kylpyhuoneensa pesemistä, kaikkien vessojen siivousta, host isän paitojen silittämistä ja portaiden imurointia. Kaiken lisäksi minun piti olla koko ajan pienen 2-vuotiaan tytön kanssa kotona ja kuljettaa 4- vuotiasta poikaa kotoa kouluun ja takaisin ja pitää hänelle seuraa. Töitä oli aivan liikaa! Kyselin sitten kavereilta onko tämä edes laillista ja vastaus tuli kuin yhdestä suusta: ei. Minua raivostutti, sillä en ollut tajunnut kysyä näistä asioista perheeltä ennen tänne tuloani.

Päätin lopulta puhua asiasta ja vastauksena sain vain, että tämä perhe toimii tän mallin mukaan ja he eivät voi muuttaa toimintatapojaan. No, sain ainakin heidän päähän sen ajatuksen, etten minä ollut tyytyväinen. Minä sitten omasta toimestani lopetin heidän huoneensa ja kylpyhuoneensa pesun ja eivät he ole siitä valittaneet. Työtuntien määrästä pidin toisen keskustelun ja sain tietää, että me lasketaan työtunnit eritavalla. He laskivat tosin väärin, sillä he eivät laskeneet mukaan tunteja, jolloin lapset olivat nukkumassa ja minun piti pysyä kotona heidän kanssaan. Päätin kuitenkin niellä tämän ja viedä tämän vuoden loppuun tällä tavoin.

Tämä perhe on kuitenkin kaikinpuolin ihana. Työnantajoiksi nämä vanhemmat eivät sovi, mutta ihmisinä heillä on sydän paikallaan. Olen saanut heiltä niin paljon apua. Heti kun minulla on jokin ongelma, he mielellään auttoivat ja yllättävintä oli se, että kun minun kavereillani oli ongelma, he halusivat auttaa heitäkin. Kerran esimerkiksi ystäväni mursi ranteensa ja hän oli tapahtumahetkellä lähellä kotiani, joten hostvanhempani ehdottivat, että ajaisivat hänet sairaalaan. Kaiken lisäksi kävin tämän perheen kanssa Ibizalla pari viikkoa ja Thaimaassa viisi viikkoa ja he maksoivat lippuni Pariisiin. Eli kyllä huonomminkin olisi voinut käydä.

Lapsista on tullut minulle hyvin läheisiä. Varsinkin tästä nuorimmaisesta tytöstä, jonka kanssa olen viettänyt enemmän aikaa. Paras hetki oli se, kun tyttö halasi minua ja sanoi ik hou van jou (Minä rakastan sinua). Tän tytön kanssa minulla ei ole koskaan ongelmia. Tän nykyään 5-vuotiaan pojan kanssa minulla on välillä vähän liikaakiin ongelmia. Hän on saanut minut itkemään jo kahdesti, koska joskus hän vain raivostuu täysin hyvinkin pienestä asiasta. Poika on niin lellitty piloille, että jos hänelle sanoo ei, alkaa itkupotkuraivarit. Osaa hän nyt olla suloinenkin välillä, mutta nyt alkaa pikkuhiljaa jo mennä hermot.

Pidettiin host tytön kanssa hauska päivä

Minulle maksettiin siitä, että lähden Thaimaahan. Ei mielestäni paha!

Au pairina olo on helppoa. Aivoja ei pahemmin tarvitse, mikä on tosin ärsyttävää joskus. Päivät toistavat hieman toisiaan. Tosin voihan siitä aina tehdä jotenkin erikoisen jos haluaa. Hyvä puoli tässä työssä on, että voi tavallaan tehdä omia asioitakin siinä sivussa. Leikkikentällä on hyvin aikaa lukea omaa kirjaa tai kuunnella musiikkia jne. Paras puoli tässä on se, että jos oikein kovin väsyttää, on joskus mahdollista nukkua päiväunet. Mutta minun ja monen muunkin au pairin mielestä vuosi au pairina on todellakin tarpeeksi. Ei sitä vain jaksa. Minä en jaksa asua tässä samassa talossa, missä minä työskentelen. Haluan enemmän omaa tilaa. Minun mielestäni puoli vuottakin on jo tarpeeksi, mutta olin luvannut pysyä täällä ainakin vuoden. Itseasiassa tämä perhe vieläkin haluaisi, että jäisin ainakin vielä vuodeksi tai kahdeksi lisää. Olisin ehkä voinut miettiäkin asiaa, jos he vain olisivat kohdelleet minua hieman paremmin. Minä en jaksa olla enää se kolmas ihminen jolta kysytään onko sinulla mitään menoja seuraavana viikonloppuna. Toinen syy miksen jää pidemmäksi aikaa on raha. Ei voi sanoa, että au pair tienaa rahaa, koska se raha on niin pientä. Eli tavallaan tuntuu, että tämä on vain ajan hukkaan heittämistä, koska en minä pääse tällä eteenpäin elämässäni.

Suosittelen kuitenkin au pairiksi lähtöä kaikille. Tämä vuosi on ollut elämäni paras. Ihmiset jotka tapasin täällä tekivät siitä parhaimman ikinä. Minulla on nyt ystäviä ihan kaikkialta maailmasta, joten tulevaisuuden kannalta myös hyvä jos vaikka lähtee matkustelemaan ja tarvitsee yöpaikkaa. Kaikki nämä uudet kokemukset ovat kasvattaneet minua niin paljon ihmisenä, joten olen todellakin tyytyväinen, että lähdin au pairiksi. Mielestäni au pairina olo on myös erinomainen ehkäisymenetelmä! Kuulostaa ehkä tyhmältä, mutta nyt olen ainakin tajunnut, että minulla ei ole vielä aikaa ja halua pitää huolta lapsesta 24/7. Kyllä minä lasten perään voin katsoa, kunhan he eivät ole vielä omiani. Hyvä puoli au pairina olossa on myös se, että tämä tulee varmasti näyttämään hyvältä CV:ssä :D

Sydämeni tulee aina kuulumaan Hollantiin <3

Jos minä nyt joskus lähden uudestaan au pairiksi, tulee minun muistaa että otan kaiken selville perheestä ennen kuin saavun siihen. Mielellään myös haluaisin yhden tai kaksi lasta, jotka ovat hyvin nuoria tai jo hieman vanhempia, koska se nyt on vain helpompaa. Ja parasta tietty olisi, jos voisin asua erissä talossa kuin tämä perhe. No, epäilen silti että lähden uudestaan au pairiksi.

Tämä au pairi pian kiittää ja kumartaa sillä lento suomeen koittaa 14.6

Lähteäkö vai jäädä?

Tiedän jo nyt, että menen Suomeen ainakin kesäksi, mutta minä en tiedä haluanko pysyä Suomessa pitempäänkin, vai lähteä taas maailmalle. Mielestäni Suomi on ihana ja todella kaunis maa, mutta Suomen kulttuurissa on joitain piirteitä, joista en pidä. Jos vertaa suomalaisia hollantilaisiin, huomaa heti suuren eron sosiaalisuudessa. Ei suomessa moikata tuntemattomia naapureita. Tätä sosiaalisuuden määrää minulla tulee melkein eniten ikävä. Lisäksi tämä maa on jo vuosien ajan tuntunut kodilta, varsinkin nyt kun olen oppinut tätä kieltä ja minulla on paljon ystäviä täällä.

Olen jo pitempään miettinyt eri keinoja jäädä tänne. Itseasiassa niitä on periaatteessa vain kaksi: työ tai opiskelu, mutta ainahan minä voin mennä naimisiin jonkun rikkaan hollantilaisen miehen kanssa. Tai sitten en. Joten työt tai opiskelu se on. Haluan opiskella kaikista eniten ja en ole tähän mennessä löytänyt ainuttakaan koulua suomesta joka minua kiinnostaisi. Joten ulkomaille kai minä päädyn opiskelemaan jokatapauksessa.
Olen kuitenkin myöhässä tämän asian kanssa, sillä en minä nyt syksyllä pääse tänne opiskelemaan jos haen vasta nyt. Eli jos minä oikeasti haluan tulla tänne kesän jälkeen, täytyy minun tulla töihin. Asumis ongelmakin siitä syntyisi, mutta onneksi muutamat kaverini täällä eivät halua että lähden, joten he ovat ehdottaneet, että muuttaisin heidän asuntoonsa. Eli, jos minä oikeasti oikeasti haluan palata, tiedän että se on mahdollista. Minulla on sellainen luonne, että jos minä päätän jotakin, minä myös teen sen.

Päätöksiä päätöksiä...... No, onneksi minun ystävät suomesta ovat tulossa tänne pian moikkaamaan minua, joten voin antaa aivoilleni hetkeksi rauhan :D


Asioita, joita ikävöin Suomesta:

Perheeni <3 Varsinkin näitä nuorimpia, koska ne kasvaa vaan niin kaaaaauhean nopeasti!

Rakkaita ystäviäni

Lempiharrastustani. En ole päässyt tanssimaan nyt vuoteen :(

Luontoa. En malta odottaa, että voin hypätä taas järveen :D

RUOKAA!!!! Suomalaiset kyllä tietävät miten tehdä hyvää ruokaa.

Asioita, joita tulen ikävöimään Hollannissa:

Kaikinpuolin tätä koko maata. Erityisesti tätä kaupunkia, Utrechtiä. Paras kaupunki ikinä!

Uusia ystäviäni. Tosin, moni heistä on myös au paireja, joten hekin lähtevät täältä jokin päivä.

Tämä maa on vaan antanut minulle niin paljon: uusia kokemuksia ja mahdollisuuksia. Tulen ikävöimään kyllä ihan kaikkea.

Toivon todellä, että keksin jonkin ratkaisun mahdollisimman nopeasti. Kaikki vaan kyselevät minulta mitä minä aion tehdä ja se vain turhauttaa minua enemmän ja enemmän. Minä olen vielä nuori, joten ei kai minulla nyt niin kauhean kiire ole?