EHKÄ MAAILMAN HURJIN MUUTTOPÄIVÄ? - NYC

Apua siitä on jo melkein VIIKKO kun astuin koneeseen kohti New Yorkia. Täällä kaikki on ollut hieman hullunmyllyn kun niin paljon uutta opittavaa ja myös oma unirytmi on aivan sekaisin, joten minulla ei ole ollut oikein sekuntiakaan aikaa olla vain yksin ja rauhoittua. Päivät ovat lähennä kulkeneet sitä rataa että minä herään, valmistaudun, lähden kiertämään kaupungille ja sitten illalla joko teen hieman koulua tai rättiväsyneenä kaadun sänkyyn. Mutta mielestäni tosi kiva että minulla on ollut aikaa täällä kuitenkin tehdä näin.

Täytyy sanoa että ensimmäiset kaksi päivää olivat ehkä hieman liiankin jännittäviä alkaen siitä että New Yorkissa oli juuri ollut kamala lumimyrsky, jonka vuoksi meidänkin koneemme oli 4-5 tuntia myöhässä, joten sitä istuskelua Arlandan kentällä tuli loppujen lopuksi 7-8 tuntia. Perillä Jenkkien puolella koneemme oli vasta kolmen jälkeen aamuyöstä, mutta onneksi olin matkan aikana tutustunut kahteen muuhun suomalaiseen joiden kanssa sitten jaoimme taksin. Kävi sitten kuitenkin niin että meitä yritettiin huijata tällaiseen huijaritaksiin, mutta onneksi emme lopulta hypänneet siihen kyytiin. He nimittäin olisivat voineet pyytää taksista mitä hintaa tahansa, sekä jopa ryöstää matkalla (kiitos te kaksi muuta suomalaista jotka tunsitte jonkun jolle nimittäin kävi juuri näin ja osattiin olla varovaisia). 

Minähän en tuona ensimmäisenä yönä nukkunut kuin muutaman tunnin, kun sitten oli pakko jo päästä lähteä kaupungin hälinään. Tämä ei kuitenkaan ollut kovinkaan fiksua sillä päähäni sattui niin kovasti ja jotenkin tuntui että näin maailman kahtena kun väsytti vain niin paljon. Joka tapauksessa minä rakastuin New Yorkiin heti ensi silmäyksellä. Täällä kaikki on jotenkin niin kuin elokuvista ja nähtävää on vaikka millä mitalla. Minusta on hauskaa että täällä on niin paljon erilaisia ja erinäköisiä asuinalueita jonka vuoksi jatkuvasti tuntuu että matkustelisi kaupungista toiseen, vaikka pysynkin ihan saman kaupungin sisässä. Ainut asia mistä minä en oikeasti pidä on ruokakauppojen hinnat, sillä tällä reissulla tullaan näköjään elämään kovinkin pitkälle makaroonilla, leivällä ja maapähkinävoilla koska kuinka minä ikinä voin ostaa sitä neljän dollarin salaatinlehtiä tai maitoa.

Nyt kuitenkin halun kertoa vielä jotain mikä oli ehkä maailman epäuskottavin asia heti ensimmäisen päiväni kunniaksi. Ehkä elämäni huonoin muuttopäivä ikinä, koska MINUN ASUINTALONI OLI ILMI LIEKEISSÄ!! Muutaman tunnin kaupunkikierrokseni jälkeen tulin pois kaupungilta aivan puoli kuolleena. Siinä metroasemalla näin jo heti että jossakin kyllä palaa koska savua oli niin paljon. Pian ymmärsin että sitä savua ei tullut ihan vain jostain paikkaa, vaan sieltä suunnasta missä MINÄ asun. Ja mitä lähemmäs kotiani kävelin, sitä sakeampaa savu oli. Pian ymmärsin että tosiaan minun asuinrakennukseni on täysin tulessa ja ehdin jo kauhulla kuvitella kuinka minä olin varmaan väsyneenä jättänyt hellan päälle ja nyt sen vuoksi menettänyt kaiken omaisuuteni mitä minulla on, ja samalla tuhonnut muutaman muunkin kodin. Mutta kiitos kiitos kiitos, tämä tulipalo oli kaksi rappua edempänä kodistani, eli minun kotini oli täysin turvassa! Tulipalo oli kyllä todella suurta luokkaa ja sen vuoksi meidän pihassa oli kymmenittäin hälytysajoneuvoja sekä sadottain hälytyshenkilökuntaa. Ja sitten nämä sireenit soivat ja vilkkuivat vielä pitkään seuraavanakin päivänä. Ehkä jännittävin muuttopäiväni ikinä.

Niin paljon olen nyt viikon aikana nähnyt ja kokenut että kuittaan tämän postauksen vain isolla kasalla kuvia. Heti kun minulla on enemmän aikaa, tulen ehdottomasti päivittämään lisää kuulumisiani täältä isosta omenasta!

Loma olen sinun oma

Hommat ovat nytten hyvinkin pulkassa. Koko viime viikon pakkasin elämäni taas pusseihin ja pussit varastoon. Tänään kävin allekirjoittamassa vuokrasopimuksen ja eilen vastaanotin uuden au pairin taloomme. Työni Amsterdamissa alkaa olla aikalailla tässä.  Olo on uupunut mutta olen todella todella tyytyväinen kuluneista kuukausista. Niin paljon on muuttunut, niin paljon on täytynyt tehdä tulevaisuuden eteen, mutta mä selvisin! Minulla on oikeasti nytten koulu minne kulkea ensi syksystä alkaen, oma huone jossa asua ja hieman rahaa kukkaron pohjalla. Täytyy sanoa että nyt oikeasti on elämä kohdallaan! En jaksa odottaa että tylsistyn seuraavien kuukausien aikana. Tietokoneeni jää Hollantiin odottamaan syksyä, mutta koitan kuitenkin pitää blogiani jollain laitteella yllä.

Kamat kasassa

Minun tuleva huoneeni odottaa minua Utrechtissä

Uupunut neitokainen

Käytiin Texelillä ja sieltä löytyi punainen majakka

Lautalle iski joukko lokkeja

Mitäs minä sitten odotan kesältä? Unta. Minusta jälleen kerran tuntuu etten ole nukkunut kunnolla viikkoihin, sillä aina on ollut jotain huolia mielessä. Olen joka päivä myös haaveillut niistä hetkistä kun voin esitellä Nielsille Suomen kesää. Kellua keskellä järveä kumiveneessä, vaellella metsissä, naku-uintia, saunomista, road trippejä, piknikkejä, kuunnella huonoa suomalaista räppiä ja grillata yömyöhään. Ihan hymy nousee huulille kun kirjoittelen näitä asioita ylös. Muutama päivä enää ja sitten lentämään. Olen onnesta soikeana!

Ja loppuun tällainen selfie kooste kuvailuistani :D

                             

Amsterdam, uusi kotini

Pitkään olen tämänkin viestin kirjoittamista suunnitellut, mutta isoksi ongelmaksi on koitunut erittäin huono netti (tälläkin kertaa tämän sivun avaaminen kesti puolisen minuuttia) ja yksinkertaisesti kiire. Olen taas toistaiseksi asettautunut aloilleni. Matkat on taas hetkeksi matkusteltu. Jes!

Tuntuu että on jäänyt niin paljon asioita kirjoittamatta. Nyt kun yritän päässäni tiivistää viimeiset kolme viikkoa kolmeen sanaan, tulee päällimmäisenä mieleen unohtaminen, rakkaus ja onni. Unohtaminen ei sanana kerro paljoa. Unohtelen kyllä paljon pieniä asioita, mutta nyt tajusin että olin täysin unohtanut kuinka onnellinen minä voin ollakaan kavereideni ja perheeni seurassa. On se vähän outoa että tällaiset asiat muistaa vasta, kun näkee näitä ihmisiä taas tai siinä vaiheessa kun tulisi taas sanoa hyvästit. Tämä teki lähdöstäni taas hieman vaikeamman. Se hauskanpito jotenkin menee aina niin nopeaa ohi ja sitten taas pitää odottaa seuraavaa kertaa hyvinkin pitkään. Toivon vain että saisin nopeasti Amsterdamista uusia ystäviä, etten olisi sitten niin yksinäinen. Mutta enää muutama kuukausi jouluun ja sitten näen taas kaikkia ja sitten saan myös näyttää poikaystäväni kaikille!

Rakkaat pikkusiskoni <3

Lina täytti 3v. Mitähän se miettii..

Ikävä jo teitä <3

Kyseessä on lempiharrastuksemme. Kuvionukkuminen!

Polaroid kameralla otettuja kuvia

Laivalle lähdössä ison suvun kanssa

Reissuni Suomeen oli täydellinen. Kahden viikon aikana kerkesin nähdä kaikkia ihmisiä sekä etelä-, että pohjois-suomesta. Päivät kulkivat todella nopeasti, sillä ohjelmaa riitti, vaikka lähinnä ohjelma olikin vain kavereiden tapaamista, autokoulua ja risteilyä. Onni kuvaisi hyvin näitä muutamaa viikkoa. Silti, minulla ei oikein ole enää sellaista kodin tuntua omassa kotonani. Huomasin jo lukio aikanani, että kotiin oli jotenkin aina ikävä mennä, ja sama tapahtui nytten. Ehkä olen jo henkisesti liian vanha asumaan saman katon alla vanhempieni kanssa. Mutta fakta kuitenkin on, että Hollanti tuntuu enemmän minun paikaltani kuin Suomi. Tällä kertaa myös ikävää Hollantia kohtaan lisäsi poikaystäväni. Raukka tajusi vasta minun poissaollessani kuinka paljon rakastaakaan minua ja sekosi sitten viimeisinä päivinä ihan täysin :D Sanoi että jos olisin ollut viikonkin pitempään poissa, niin hän olisi alkanut itkemään haha. Hupsu!

Maisemia laivalta

Meidän rikkoutumaton nelikko :)

Paras ostos ennen laivalle lähtöä! VALOTIKUT!

Vartija Tukholmassa

Tukholman rakennuksia

Risteilyltä

Leikittiin valotikuilla

Poikaystäväni pyysi että teen hänestä sims hahmon. Mielestäni osui aika nappiin :D

Nyt kaikki tuntuu olevan taas ihan hyvin. Suomessa isoksi stressin aiheeksi koitui raha, sillä sitä ei vain ollut. Myös oman tilan puute häiritsi kovasti. Nyt asun Amsterdamissa, minulla on ihana oma huone, paljon tilaa ja palkkaakin tulee. Kävin eilen poikaystäväni kanssa hoitamassa kaikki loput asiani kuntoon eli käytiin avaaamassa minulle pankkitili ja hankittiin hollantilainen puhelinliittymä (VIIMEINKIN NETTI PUHELIMEEN <3). Tämän jälkeen piti itsellä ihan pysähtyä miettimään. Minusta todella tuntui siltä että olen jo puoleksi hollantilainen. Olen asunut tässä maassa nyt yli 15 kuukautta, ymmärrän tätä kieltä ja elän kuin hollantilainen. Poikaystäväni myös sanoi että hänen tutttunsa arvostavat paljon sitä, että minä haluan olla niin hollantilainen kuin vain voin olla. Olen myös huomannut, että hänen perheensä on todella kiinnostuneita minusta ja luojan kiitos kielimuuri ei ole niin paha tällä kertaa. Mutta paljon ollaan jo vitsejä heitetty Suomesta ja sen karhuista ja kylmyydestä. Ja kuulemma kaikki poikaystäväni kaverit kiinnostuvat minusta heti kun saavat tietää, että olen Suomesta haha. Eli jotain plussaa suomalaisena olosta! :D

Työskentelen tällä hetkellä ainoastaan kolme päivää viikossa, eli minulla on hieman liiankin paljon vapaa-aikaa. Viime vuonna kulutin kaiken palkkani matkusteluun. Tänä vuonna ajattelin kuitenkin panostaa johonkin muuhun, kuten konsertteihin ja harrastuksiin. Minulla ei yksinkertaisesti ollut aikaa harrastaa mitään viime vuonna, sillä koskaan en tiennyt milloin työskentelen. Nyt voisin ehkä ottaa jonkin tanssi- tai valokuvaustunnin tai sitten vain koitan tavata uusia ihmisiä ja käydä kahvilla viikottain. Haluaisin myös alkaa nyt panostamaan enemmän omaan hyvinvointiini. Olen huomannut että näin yleisesti itsearvostukseni on paljon alhaisempi kuin vuosi sitten. Itsearvostuksen puute on ollut pienoinen ongelma myös viime viikkoina ja saanut itsessäni paljon pahaa mieltä aikaan. Vuosi sitten tätä oloa kohotti paras ystäväni Meg, mutta hän on jo takaisin Australiassa. Mutta mielestäni tähän ongelmaan varmaan vain auttaa se, että teen paljon asioita joista pidän ja koitan elää hieman terveellisemmin ja nukkua hyvin.

Ihana ihana ihana vauva <3

Joutsenia kotipihassa

Itseänikin on väsyttänyt viime aikoina niin etten ihmettelisi jos tähän asentoon nukahtaisin

Minä olen aina ollut erittäin ajattelevaa tyyppiä. Vien asiat joskus mielessäni liiankin pitkälle ja saatan tehdä vääriä johtopäätöksiä. Mielestäni kyllä osaan kuitenkin lukea toisten ihmisten ajatuksia erittäin hyvin. Tätä ovat kaverinikin kertoneet minulle muutamaan otteeseen. Tässä yksi iso syy huonoon itsetuntoon. Pienikin kommentti minusta saattaa laukaista kamalan ajatusvyöryn joka päätyy aina negatiivisiin aiheisiin. Tiedostin tämän itse jokin aika sitten ja siksi käskin mieltäni olemaan positiivisemmin. No, helpommin ajateltu kuin tehty. Jotenkin osaan nähdä asioiden huonot puolet liiankin nopeasti. Huonon itsetuntoni takia ollaan saatu myös muutama sanaharkka uudessa parisuhteessanikin aikaiseksi. Nyt todellakin huomaan että sanonta "miten toinen ihminen voi rakastaa sinua jos et osaa edes itse rakastaa itseäsi" on aika totta. En oikein osaa ymmärtää että tämä ihminen todellakin rakastaa minua. En sano että olisin mitenkään masentunut. Olen mielestäni itseasiassa erittäin iloinen näin yleisesti. Mutta minä olen ajattelija, ja siksi käyn läpi myös paljon negatiivia asioita ja niiden syitä ja seurauksia.

Pelkään tällä hetkellä kovasti että vauvakuume iskee :D Olen hoitanut nyt niin paljon kaksi viikkoista vauvaa ja voiko suloisempaa näkyä olla! Ja niin helppo hoitaa että ihan tarjoudun hoitamaan häntä vapaa-aikanani. Tämä vauva kirjaimellisesti vain syö, tuijottaa maailmaa muutaman minuutin ja nukahtaa. Vauvaa en kyllä todellakaan halua vielä tässä iässä, mutta epäilen että aika moni ystävistäni ajattelee että pian sieltä sellainen pamahtaa. Mutta ei rakkaat ystäväni, ei vielä :D

Seikkailemassa uuden host tyttöni kanssa