Loma olen sinun oma

Hommat ovat nytten hyvinkin pulkassa. Koko viime viikon pakkasin elämäni taas pusseihin ja pussit varastoon. Tänään kävin allekirjoittamassa vuokrasopimuksen ja eilen vastaanotin uuden au pairin taloomme. Työni Amsterdamissa alkaa olla aikalailla tässä.  Olo on uupunut mutta olen todella todella tyytyväinen kuluneista kuukausista. Niin paljon on muuttunut, niin paljon on täytynyt tehdä tulevaisuuden eteen, mutta mä selvisin! Minulla on oikeasti nytten koulu minne kulkea ensi syksystä alkaen, oma huone jossa asua ja hieman rahaa kukkaron pohjalla. Täytyy sanoa että nyt oikeasti on elämä kohdallaan! En jaksa odottaa että tylsistyn seuraavien kuukausien aikana. Tietokoneeni jää Hollantiin odottamaan syksyä, mutta koitan kuitenkin pitää blogiani jollain laitteella yllä.

Kamat kasassa

Minun tuleva huoneeni odottaa minua Utrechtissä

Uupunut neitokainen

Käytiin Texelillä ja sieltä löytyi punainen majakka

Lautalle iski joukko lokkeja

Mitäs minä sitten odotan kesältä? Unta. Minusta jälleen kerran tuntuu etten ole nukkunut kunnolla viikkoihin, sillä aina on ollut jotain huolia mielessä. Olen joka päivä myös haaveillut niistä hetkistä kun voin esitellä Nielsille Suomen kesää. Kellua keskellä järveä kumiveneessä, vaellella metsissä, naku-uintia, saunomista, road trippejä, piknikkejä, kuunnella huonoa suomalaista räppiä ja grillata yömyöhään. Ihan hymy nousee huulille kun kirjoittelen näitä asioita ylös. Muutama päivä enää ja sitten lentämään. Olen onnesta soikeana!

Ja loppuun tällainen selfie kooste kuvailuistani :D

                             

Viimeiset ilot irti

Viikonlopusta juuri ja juuri selviydytty! Oli niin kiire, että nukkumaan kerkesin yhteensä sellaset 7 tuntia ja kumpanakin päivänä kerkesin ainoastaan aamiaisen syömään. Yleensä minä olen viikonloput vain tekemättä mitään kovin erikoista, mutta nyt sitten päätin, että jos mulla on pienikään mahdollisuus tehdä jotain mukavaa, minä teen sen. Tämä ainoastaan siksi että enää vajaa neljä viikkoa lähtöön!! Haluan nauttia näistä viimeisistä viikoista niin paljon kuin voin.

Perjantaina tajusin etten ollut poistunut tästä talosta pahemmin olenkaan koko viikon aikana, joten päätin sitten keskiyön jälkeen lähteä ulos. Yleensä kyllästyn juhlimiseen muutamassa tunnissa, mutta tällä kertaa olin kotona vasta kello 11 aamupäivästä. Hipsin sisään salaa, sillä viimeeksi ainakin host vanhemmat vähä suutahtivat kun ilmoitin vasta yöllä että jään yöksi. Ihmetyttää miksi ne ovat tiukempia kuin minun omat vanhempani. Lautantaina alkoi helteet Hollannissa joten tuli sitten oltua kaksi päivää ulkona auringossa kavereiden kanssa. Ainut huono puoli näissä helteissä on, että aurinkoihottumakin alkoi kukoistamaan murrrrrrr..... Mutta tapasin jopa ystävääni, jota en ollut nähnyt seitsemään kuukauteen. Jäi hieman huono olo itelle tästä tapaamisesta tosin. Tämä poika oli minun ensimmäinen ystäväni täällä Hollannissa, mutta kuukausien edetessä tämä meni ja kuulemma ihan rakastui minuun. Mutta minä en sitten halunnut mitään enempää joten monien kyynelten ja keskustelujen jälkeen päätettiin olla pitämättä hetkeen yhteyttä. Nyt sitten viimeinkin nähtiin taas ja kaikki oli tosi hyvin ja juttu luisti ja nauru raikui. Mutta sitten lähtiessä sitten harmitti, koska mä menetin seitsemän kuukautta meidän ystävyydestä ja nyt minä olen lähtemässä. Tuli jo ikävä sitä poikaa :)

Tänään mentiin host lapsen kanssa järvelle nauttimaan auringosta :)

reilu +25 astetta :) Meidän talokin lämpeää hyvää vauhtia. Olohuoeen mittari näytti tänään jo 26,5 astetta pfffff

Nyt alkaa muidenkin ystävien hyvästelyt. Läheisin ystäväni lähtee takaisin Australiaan tasan viikon päästä ja sitten onkin minun vuoro lähteä. Hieman paniikki iskee, koska musta tuntuu etten osaa sopeutua Suomeen. En halua palata siihen samaan Jessicaan, joka minä olin lähtiessäni. Olen muuttunut niin paljon tämän vuoden aikana mielestäni parempaan suuntaan, joten en halua ottaa ollenkaan takapakkia. Ja hieman jännittää myös se pitääkö tämä uusi Jessica enää samoista vanhoista asioista. Nyt olen sata varma ettei Suomessa ole yhtään koulua, joka minua kiinnostaa, joten ulkomaille lähtö on edessä. Tällä hetkellä lempi kouluni löytyvät Briteistä ja Hollannista. Olen hyvin varma, että paras siirto on lähteä opiskelemaan valokuvausta. Vaikken ole vielä varma unelma-ammatistani tiedän, että valokuvaus on hyvin lähellä sitä :)

Suoritin tänään testipakkauksen ja totesin, että tavarani eivät todellakaan tule mahtumaan yhteen matkalaukkuun, joten nyt pitää selvittää onko halvempaa lähettää laatikossa tavaraa kotiin vai ostaa joku rupunen laukku ja maksaa 30 euroa ekstraa, jotta voi ottaa sen mukaan lennolle. Ärsyttää vaan kuinka kaikki hajoaa käsiin aina sillä hetkellä kun yrittää säästää johonkin mukavaan. Puhelin osittain jo rikki ja yllättäen mun viimeisissä piilolinsseissä on reikä, sekä  ipodi hajoamassa ja samoin lempi vaatteeni :D Tyypillistä.

Jee selfie! Pointtina oli se, etten koskaan käytä laseja sillä sain nämä 14-vuotiaana. Haluaisin kyllä kivat lasit, mutta nekin on rahaa. Pakko siis tyytyä näihin nyt kun ei ole piilolinssejä

Toivottavasti Suomeenki tulee nyt mukavan lämpimät säät. Koitan lähettää lämpimiä tuulia täältä sinne!

Tänään meillä oli viimeinkin känkkäränkätön päivä!! 

Harmaa maanantai

Uusi viikko lähti käyntiin ja viikonlopun euroviisuista sun muista selvittiin. Tosin olihan mulla eilenkin töitä eli ei mulla ollut edes normaalia viikonloppua. Yöunistakaan ei tullut mitään. Paniikki iski keskellä yötä kun vilkaisin puhelinta: "33 päivää lähtöön". Heräsin sitten jo ennen kahdeksaa selailemaan eri työ- ja opiskelumahdollisuuksia Hollannissa ja muualla eurooppaa. Jotenkin on vaan niin vaikea aloittaa mistään. Vaihtoehtoja on vain niin liikaa.

Toinen syy unettomuuteen oli pakkaaminen. Ennen tänne lähtöä ongelmaksi koitui tämä lentokoneiden kiloraja. En mä osaa vaan pakata tarpeeksi vähän tavaraa vuodeksi. Nyt ongelma on kahta kauheampi, sillä vaatteideni määrä on tuplaantunut täällä ollessa. En tajua miten ikinä voin pakata koko vuoteni yhteen matkalaukkuun? Olen jo ostanut joitakin ihme pusseja johon voi vaatteet laittaa sitten sisään ja imurilla imeä ilmat pihalle siitä pussista niin, että koko pakkauskoko supistuu huomattavasti. Tämä auttaa siihen tila-ongelmaan, mutta edelleenkin painorajasta tulee se suurempi ongelma. Minä olen aina ollut vaan niin huono ja erittäin hidas pakkaaja. Aloitan aina aivan liian myöhään, yleensä edellisenä iltana/yönä, ja sitten olen valmis vasta aamuyöstä. Luulen, että mulla pitää alkaa testipakkailemaan tässä ensiviikolla niin sitten tiedän pitääkö vai eikö pidä lähettää jotain tavaraa postitse kotiin.

Huoneeni suomeessa päivää ennen Hollantiin lähtöä. Tuolloin onnistuin tekemään mahdottomasta tehtävästä mahdollisen :D

Tänään työt taas tuli ja meni. Päivät ovat olleet nyt jo viikon ajan samankaltaisia, eli suht helppoja. Vähän siivoilua ja lasten perässä juoksemista. Ulos ei olla moneen päivään päästy koska tuo sade ja ukkonen ei näytä tekevän loppua. No ainakin voidaan pitää laiskoja sadepäiviä sisällä :) Vanhemman pojan kahden viikon lomakin on viimeinkin ohi, joten hän sai lähteä kouluun ja mä sain pitää mukavan päivän nuorimmaisen kanssa.

Olen hirveästi halunnut opetella erilaisten lettien tekoa niin itselleni, kuin muillekin, mutta tää tyttö ei koskaan anna kenenkään laittaa sen hiuksia ollenkaan. Onneksi sain sen nyt keskittymään niin hyvin yhteen elokuvaan, niin sain sitten kokeilla vähän jotain uutta tälle tytölle :)

Nyt varmaan menee ilta sitten taas kouluja selaillessa ja ehkä viimeinkin osaisin mennä ennen aamu kolmea nukkumaan..Ehkä.. Todennäköisesti en :P

Hymyä irtoaa ainakin vielä toistaiseksi. On kyllä jo muutama aika musertava hetki ollut, kun on kavereiden kanssa pitänyt puhua lähdöstä