NEW JOB!

Nyt olen viimeinkin päässyt New Yorkin alkuhuumasta, joten pääsen viimeinkin esittelemään teille jotain itselleni uutta asiaa, nimittäin uusi työ! Minähän olen periaatteessa koko korkeakouluaikanani käynyt työn ohella lapsenvahtikeikoilla, sillä se on yksinkertainen ja hyvä tapa saada hieman lisärahaa kukkaron pohjalle. Nyt kuitenkin uusi työni on hieman normaalista poikkeava, sillä minä aloin työskentelemään jättimäisellä MAATILALLA! Ja tällä kertaa minut ihan oikeasti listätään palkkalistalle hah! Minun pääsääntöinen työni on edelleenkin lastenhoito, sillä maatilan emännän päivät menee juostessa ympäriinsä, sillä asiakkaita maatilalla käy päivittäin satoja, jollei jopa reilu tuhat, ja aikaa omille lapsille ei päiväsaikaan vain ole. Työn hienoin puoli on kuitenkin se, että oikean kiireen sattuessa, minutkin vedetään erilaisiin hommiin. Tähän mennessä olen esimerkiksi toiminut keittiöapulaisena maatilan ravintolassa, ja opettanut vastasyntyneitä vuohia juomaan maitoa. Okei, tuo vuohi juttu oli todella ällöttävää sillä nämä vuohet olivat syntymän jäljiltä vielä aivan limaisia, ja sitten ne vain heitettiin mun syliin ja sanottiin että alappas syöttämään. Nami nami.. En vähään aikaan pystynyt syömään maitotuotteita haha!

Tähän maatilaanhan kuuluu monta jättimäistä rakennusta. Sieltä löytyy normaalin asuintalon lisäksi jättimäinen ravintola, jättimäinen kauppa tai turistiliike, josta voi ostaa vaikka minkälaista krääsää ja ruokaa, sekä sieltä löytyy myös oikea juustotehdas. Tämän lisäksi tietty maatilaan kuuluu eläimet, ja tältä maatilalta löytyy satoja ja taas satoja vuohia, jättimäinen sika, poneja, koiria, kissoja, ja kukkoja. Tietenkin maatilalla on myös useita isoja leikkikenttiä lapsille, eli touhua ja tekemistä päivän aikana löytyy paljonkin. Huono puoli tässä työpaikassa on kuitenkin sen sijainti. Jos oikein hyvin käy ja yhteydet sattuvat olemaan hyvät, pääsen paikan päälle puolessa tunnissa, mutta huonon yhteyden sattuessa voi matkaan mennä jopa reilu tunti. Tämän lisäksi työpäiväni eivät ole mitenkään erityisen lyhyitä, vaan voivat olla jopa 9-10 tuntisia, jonka vuoksi kyllä kotiin tultaessa väsymys on kova. Olen kuitenkin tähän mennessä ollut todella tyytyväinen siihen kuinka paljon minä saan maatilalla tehdä, enkä minä koskaan työpaikalle saapuessani edes tiedä mikä työnkuvani tulee oikein sinä päivänä olemaan.

Parasta tässä uudessa työssä on kuitenkin ehdottomasti työn ajankohta, sillä täällä on nyt ihan täysi kevät päällä!! Aurinko paistaa, kukat kasvaa, ja päivällä astemittari on siinä +15 asteen paikkeilla. Ei voisi parempaa ajankohtaa pyytää maatilatyölle, sillä nyt pääsen päivän aikana ulos nauttimaan auringosta ja raittiista ulkoilmasta ja saan siitä vieläpä palkkaa! Aika mahtavaa on myös se että puhun työssäni suurimmilta osin hollantia (tai ainakin yritän) joten toivottavasti viimeinkin hollannin taitoni alkavat karttumaan kunnolla.

Now finally my crazy excitement about New York is passing by, and I have time to come to tell you about something new what happened to me, and that is a NEW JOB! During basically my whole university time I have been working aside of my studies as a babysitter, since it is simple and I can get some nice extra money out of it. But now finally I have something slightly different because I started a new job at a farm! And this time the job is official with contract and everything, hah! My main job at a farm is still (surprise surprise) a babysitter, but since the farm is very busy sometimes, they might need me for some other stuff as well. So far I have for instance been helping at a kitchen, and been feeding baby goats who just were born couple hours ago. Okay the baby goat thing was kind of nasty since they just came out of the belly and were still slimy and then they were just thrown on my lap. "Here you go Jessica, start feeding, enjoy!", yay! 

This farm is huge, and daily there are hundreds, sometimes even above thousand visitors. This farm has a huge restaurant, a huge shop, a cheese factory and many animals, such as goats and goats and goats, and dogs, ponies and cats. On top of all of this there are few huge playgrounds for kids, which makes my main job a lot easier. Unfortunately the location of the farm is not ideal, since in the worst case it can take me above an hour to get there. Although, if I am lucky, it takes me only half an hour, since there is this magic bus going once in an hour which goes fast. Also the working days can be super long for me, since sometimes I stay there 9-10 hours. Well, money on my mind ;) 

The best thing in this job is definitely the time of the year. Spring is finally here in the Netherlands, flowers are growing, sun is shining, and it is +15 degrees almost everyday. Super super nice, and I just love the fact that now I can sit outside in the sun, (while maybe looking after the kids haha) and get paid by doing that!! Love it! On top of that I finally need to speak Dutch at my work so I really hope that my Dutch will finally improve.

I wish you all happy beginning of the spring!! Hope you enjoy it as much as I do :)

Viimeiset ilot irti

Viikonlopusta juuri ja juuri selviydytty! Oli niin kiire, että nukkumaan kerkesin yhteensä sellaset 7 tuntia ja kumpanakin päivänä kerkesin ainoastaan aamiaisen syömään. Yleensä minä olen viikonloput vain tekemättä mitään kovin erikoista, mutta nyt sitten päätin, että jos mulla on pienikään mahdollisuus tehdä jotain mukavaa, minä teen sen. Tämä ainoastaan siksi että enää vajaa neljä viikkoa lähtöön!! Haluan nauttia näistä viimeisistä viikoista niin paljon kuin voin.

Perjantaina tajusin etten ollut poistunut tästä talosta pahemmin olenkaan koko viikon aikana, joten päätin sitten keskiyön jälkeen lähteä ulos. Yleensä kyllästyn juhlimiseen muutamassa tunnissa, mutta tällä kertaa olin kotona vasta kello 11 aamupäivästä. Hipsin sisään salaa, sillä viimeeksi ainakin host vanhemmat vähä suutahtivat kun ilmoitin vasta yöllä että jään yöksi. Ihmetyttää miksi ne ovat tiukempia kuin minun omat vanhempani. Lautantaina alkoi helteet Hollannissa joten tuli sitten oltua kaksi päivää ulkona auringossa kavereiden kanssa. Ainut huono puoli näissä helteissä on, että aurinkoihottumakin alkoi kukoistamaan murrrrrrr..... Mutta tapasin jopa ystävääni, jota en ollut nähnyt seitsemään kuukauteen. Jäi hieman huono olo itelle tästä tapaamisesta tosin. Tämä poika oli minun ensimmäinen ystäväni täällä Hollannissa, mutta kuukausien edetessä tämä meni ja kuulemma ihan rakastui minuun. Mutta minä en sitten halunnut mitään enempää joten monien kyynelten ja keskustelujen jälkeen päätettiin olla pitämättä hetkeen yhteyttä. Nyt sitten viimeinkin nähtiin taas ja kaikki oli tosi hyvin ja juttu luisti ja nauru raikui. Mutta sitten lähtiessä sitten harmitti, koska mä menetin seitsemän kuukautta meidän ystävyydestä ja nyt minä olen lähtemässä. Tuli jo ikävä sitä poikaa :)

Tänään mentiin host lapsen kanssa järvelle nauttimaan auringosta :)

reilu +25 astetta :) Meidän talokin lämpeää hyvää vauhtia. Olohuoeen mittari näytti tänään jo 26,5 astetta pfffff

Nyt alkaa muidenkin ystävien hyvästelyt. Läheisin ystäväni lähtee takaisin Australiaan tasan viikon päästä ja sitten onkin minun vuoro lähteä. Hieman paniikki iskee, koska musta tuntuu etten osaa sopeutua Suomeen. En halua palata siihen samaan Jessicaan, joka minä olin lähtiessäni. Olen muuttunut niin paljon tämän vuoden aikana mielestäni parempaan suuntaan, joten en halua ottaa ollenkaan takapakkia. Ja hieman jännittää myös se pitääkö tämä uusi Jessica enää samoista vanhoista asioista. Nyt olen sata varma ettei Suomessa ole yhtään koulua, joka minua kiinnostaa, joten ulkomaille lähtö on edessä. Tällä hetkellä lempi kouluni löytyvät Briteistä ja Hollannista. Olen hyvin varma, että paras siirto on lähteä opiskelemaan valokuvausta. Vaikken ole vielä varma unelma-ammatistani tiedän, että valokuvaus on hyvin lähellä sitä :)

Suoritin tänään testipakkauksen ja totesin, että tavarani eivät todellakaan tule mahtumaan yhteen matkalaukkuun, joten nyt pitää selvittää onko halvempaa lähettää laatikossa tavaraa kotiin vai ostaa joku rupunen laukku ja maksaa 30 euroa ekstraa, jotta voi ottaa sen mukaan lennolle. Ärsyttää vaan kuinka kaikki hajoaa käsiin aina sillä hetkellä kun yrittää säästää johonkin mukavaan. Puhelin osittain jo rikki ja yllättäen mun viimeisissä piilolinsseissä on reikä, sekä  ipodi hajoamassa ja samoin lempi vaatteeni :D Tyypillistä.

Jee selfie! Pointtina oli se, etten koskaan käytä laseja sillä sain nämä 14-vuotiaana. Haluaisin kyllä kivat lasit, mutta nekin on rahaa. Pakko siis tyytyä näihin nyt kun ei ole piilolinssejä

Toivottavasti Suomeenki tulee nyt mukavan lämpimät säät. Koitan lähettää lämpimiä tuulia täältä sinne!

Tänään meillä oli viimeinkin känkkäränkätön päivä!! 

Harmaa maanantai

Uusi viikko lähti käyntiin ja viikonlopun euroviisuista sun muista selvittiin. Tosin olihan mulla eilenkin töitä eli ei mulla ollut edes normaalia viikonloppua. Yöunistakaan ei tullut mitään. Paniikki iski keskellä yötä kun vilkaisin puhelinta: "33 päivää lähtöön". Heräsin sitten jo ennen kahdeksaa selailemaan eri työ- ja opiskelumahdollisuuksia Hollannissa ja muualla eurooppaa. Jotenkin on vaan niin vaikea aloittaa mistään. Vaihtoehtoja on vain niin liikaa.

Toinen syy unettomuuteen oli pakkaaminen. Ennen tänne lähtöä ongelmaksi koitui tämä lentokoneiden kiloraja. En mä osaa vaan pakata tarpeeksi vähän tavaraa vuodeksi. Nyt ongelma on kahta kauheampi, sillä vaatteideni määrä on tuplaantunut täällä ollessa. En tajua miten ikinä voin pakata koko vuoteni yhteen matkalaukkuun? Olen jo ostanut joitakin ihme pusseja johon voi vaatteet laittaa sitten sisään ja imurilla imeä ilmat pihalle siitä pussista niin, että koko pakkauskoko supistuu huomattavasti. Tämä auttaa siihen tila-ongelmaan, mutta edelleenkin painorajasta tulee se suurempi ongelma. Minä olen aina ollut vaan niin huono ja erittäin hidas pakkaaja. Aloitan aina aivan liian myöhään, yleensä edellisenä iltana/yönä, ja sitten olen valmis vasta aamuyöstä. Luulen, että mulla pitää alkaa testipakkailemaan tässä ensiviikolla niin sitten tiedän pitääkö vai eikö pidä lähettää jotain tavaraa postitse kotiin.

Huoneeni suomeessa päivää ennen Hollantiin lähtöä. Tuolloin onnistuin tekemään mahdottomasta tehtävästä mahdollisen :D

Tänään työt taas tuli ja meni. Päivät ovat olleet nyt jo viikon ajan samankaltaisia, eli suht helppoja. Vähän siivoilua ja lasten perässä juoksemista. Ulos ei olla moneen päivään päästy koska tuo sade ja ukkonen ei näytä tekevän loppua. No ainakin voidaan pitää laiskoja sadepäiviä sisällä :) Vanhemman pojan kahden viikon lomakin on viimeinkin ohi, joten hän sai lähteä kouluun ja mä sain pitää mukavan päivän nuorimmaisen kanssa.

Olen hirveästi halunnut opetella erilaisten lettien tekoa niin itselleni, kuin muillekin, mutta tää tyttö ei koskaan anna kenenkään laittaa sen hiuksia ollenkaan. Onneksi sain sen nyt keskittymään niin hyvin yhteen elokuvaan, niin sain sitten kokeilla vähän jotain uutta tälle tytölle :)

Nyt varmaan menee ilta sitten taas kouluja selaillessa ja ehkä viimeinkin osaisin mennä ennen aamu kolmea nukkumaan..Ehkä.. Todennäköisesti en :P

Hymyä irtoaa ainakin vielä toistaiseksi. On kyllä jo muutama aika musertava hetki ollut, kun on kavereiden kanssa pitänyt puhua lähdöstä