STILL HERE!

Ai että makoisaa kevättä vain kaikille. Nyt viestiä erityisesti sinne Suomeen, nimittäin jos otatte lennot parin tunnin päähän Hollantiin, odottaa teitä auringonpaistetta siniseltä taivaalta, sekä 22 astetta lämpöä!! Tätä on nyt ollut viime päivät ja voitte vain arvata kuinka vaikeaa sitä on istua sisällä nokka kiinni kirjassa, valmistautuen maanantaisiin kokeisiin. Onneksi pystyn aukaisemaan ikkunani apposen auki, ja aurinko paistaa sopivasti sängylleni koko päivän, joten väriä on saatu jo pintaan.  Tänään lähdin talosta ulos pelkästään mekko ja takki päällä, mutta tiedättekö sen tunteen kun lähdet jonnekin ihan täysin erilaisissa vaatteissa kuin muut ympärilläsi? Tuli hieman outo ja alaston olo, sillä kaikilla oli sentään vielä pitkät vaatteet päällä, koska mennäänhän me edelleenkin vasta maaliskuussa. No siis tottakai täällä on lämmin ja muutaman paljaat jalat tuli myös vastaan, mutta jotenkin tuli sellainen olo että olisin lähtenyt kaupungille täysin ilkosillani, joten piti sitetn kipittää takaisin kotiin vetämään sukkahousut jalkaan. Pointtini kuitenkin on se, että ulkona todellakin tarkenee pelkässä pienessä mekossa ilman mitään muuta! IHANAA!

Olen siis edelleen hengissä, en vain ole pystynyt kirjoittamaan viime aikoina tämän koestressin takia. Vielä pitäisi jaksaa muutama hassu päivä, ja sitten kevätloma alkaa! Kouluahan meillä on nyt huhtikuussa sen tasan kaksi päivää, ja muuten on lomaa, että kyllä mieleni juoksee jo lomalla ihan täysin. Tosin koska kesätöistä ei oikein vissiin nyt tullut mitään, niin päätin haalia huhtikuulle ihan roimasti sitten töitä. Joten kesällä laiskotellaan, ja huhtikuussa käydään töissä! Saimme myös uuden lukujärjestyksen loppu lukuvuodelle, ja ai että olen rakastunut. Meillä on koulua ainoastaan tiistaina ja keskiviikkona, joten rannat, huvipuistot, kaupungit, kesäyöt, ja kaverit, olen valmis! 

I had to have a pancake break between studying. Homemade and so yummy!

Ah, this spring! Now I want to send a message especially to Finland, because if you take a two hour flight to Holland, you will be experiencing the sun from a clear sky and 22 degrees warmness!! The weather has been like this the past days and you cannot imagine how difficult it has been for me to stay inside and study for my exam which will be on Monday. Sad. Luckily I can open my window and the sun can then shine on my bed, so I already managed to get some tan. Today I left the house with only a dress and a jacket on, but do you know the feeling when you decide to wear something but then realize you just look completely different from everyone else around you? I felt a bit weird and naked because obviously everyone was still wearing long pants and shirts. I mean it is still only March. Of course I spotted few other ones with only a dress on, but still. I felt very naked hah! It was not summer summer yet. But my point is that it is definitely warm enough to go outside with only a tiny dress on.

So, I am still alive, but I haven't managed to write much here because of my exam stress. I still need to survive a couple of days and then it is time for a spring break! Actually next month we only have two days of school, so it is going to be a long long and nice holiday. Unfortunately I am afraid I didn't manage to get a summer job from Finland this year, so I decided instead to work a lot next month. This is why my holiday will go mainly working, but still it is no school. We also got a new schedule for the rest of the school year, and oh my gosh! We only will have school on Tuesdays and Wednesdays, which means a lot of barbecues, friends, parties, beaches, cities, and staying up all nights. I really cannot wait!

MINÄ TUOMARINA

Nyt on kyllä minulla miljoona rautaa tulessa yhtä aikaa, vai miten se sanonta nyt menikään. Kokeisiin on enää muutama päivä aikaa, mutta se myös merkitsee sitä että Suomeen on enää muutama päivä aikaa!! Halkean riemusta. Näen jo itseni käveleväni ulos koehuoneesta, jonka jälkeen hypimme kavereideni kanssa riemusta koulun baariin yksille, ja sitten juoksenkin jo lentokentälle.

Haluan myös kertoa teille oudosta ongelmastani tai mielihalusta, vai miksi tätä nyt kutsuisi. En ole koskaan aiemmin elämässäni törmännyt tähän ongelmaan. En tiedä pitäisikö tässä ihan hävetä itseään kun tämän sanon, mutta lukijat.. Minulla on kamala joulufiilis! Tammikuussa!!

Huhhei, en tiedä miten tämä nyt iskeytyi nyt, sillä yleensä tämä on syyskuun ongelma, mutta luulen että siinä on vähän sen kanssa tekemistä että viime joulu itsessään meni jotenkin silmät sumussa ohi, enkä kerennyt sitten kunnolla nauttia jokaisesta hetkestäni. Kouluhommat kolkutti koko ajan takaraivossa ja koko ajan pelkäsin vain sitä lähtöajan lähestymistä. Nyt kun kuitenkin tiedän että kaikki koulustressi on poissa muutaman päivän päästä, joulufiilikseni vain iskeytyi minuun. Haluaisin niin kovasti koristella huoneeni tontuilla ja jouluvaloilla, kuunnella joulumusiikia (mitä taisin tänään ehkä hieman jo tehdäkin), ja vain haaveilla joulusta. Olen varmaan ihan kamala ihminen. Yleensä minun katseeni suuntautuu tässä vaiheessa kevääseen ja kesään, mutta ei vaan tällä kertaa. Toiseksi syyksi epäilen myös sitä että jälleen kerran minun talveni tähän saakka on ollut sen kahden viikon mittainen, ja minä ikävöin lunta niin kovasti!

Ennen postauksen oikeaan aiheeseen siirtymistä, haluan vielä sanoa että Jessica on kipeä, taas! Ennen joululomaa olin ihan kamalassa flunssassa, joka parani sopivasti ennen joulua, kunnes aaton jälkeen uusi flunssa iski, ja tällä kertaa kuumeen kanssa. Tästähän minä tervehdyin noin kaksi viikkoa sitten, ja nyt taas iski kuume ja kasa muitakin ongelmia, joiden takia en ole voinut syödä nyt oikeen kolmeen päivään. Tehokas tammikuun dieetti!

Hollantikin sai hieman lunta ja jäätä

Meidän talossa on sen verran jännittävät ajat, sillä kämppiksemme muuttaa pois, ja nyt pitäisi pikaisesti löytää tilalle joku uusi. Minulle tämä kiire on vielä niin paljon isompi, sillä lähden niin pian omalle lomalleni, ja minä kun niin kovasti haluaisin tavata kaikki ehdokkaat. Mutta nytten viimeinkin minä saan olla tuomaroimassa kuka valitaan kotiimme!!! Minä olen aina ollut se ehdokas, mutta nyt olen vaihtanut paikkaani. Minä saan ylpeänä esitellä kotimme ventovieraalle ja puhua kotimme maasta kattoon. Tämän lisäksi saan haastatella näitä ihmisiä, melkein kuin työhaastattelussa ja tehdä sitten muistiinpanoja jokaisesta vieraasta. Jännittävää!

Tapasin tänään neljä ehdokasta, jotka olivat ihan okei, mutta sellaista suurenmoista klikkiä ei syntynyt kenenkään kanssa, joka minua hieman harmittaa. Erityisesti koska huomenna missaan muutamat vierailijat koulun vuoksi. Uskon vielä kuitenkin kovasti että joku kiva löytyy tähän taloon. Pelkään vaan että minä en loppujen lopuksi valitse tätä asukasta, ja minun nykyiset kämppikset valitsevat jonkun ihan hirveän huumeveikon tänne hah!  Se nyt olisi vaan niin tärkeää, että tämä uusi tulokas olisi minun mielestä todella mukava, sillä tämän henkilön tulee kulkea huoneeseensa minun huoneeni kautta seuraavat kuka tietää kuinka monta kuukautta.

PIENIÄ UUSIA TUULIA

Taas kerran ollaan koulussa siinä vaiheessa että koeviikot edessä! Jippiajei. Vastahan minä sanoin että kolme kuukautta seuraaviin kokeisiin, mutta nyt siihen onkin enää puolitoista viikkoa. Kuitenkin jostain syystä en ole vielä ainakaan haalinut mitään kamalaa stressiä itselleni tästä. Saimme tänään kaksi isoa projektia kasaan (150 sivua pitkä projekti!!! Hyvä me), ja huomenna toivottavasti viimeinenkin projekti tulee valmiiksi. Tämän jälkeen minulla onkin 1,5 viikkoa aikaa omassa tahdissani alkaa lukemaan kokeisiin ja tämä on kuin suuri ihme! Normaalisti minulla on lukuaikaa juuri ja juuri se kolme päivää, joten nyt sitä on enemmän kuin ruhtinaallisesti. 

Pahin Suomi-ikävä on nyt takanapäin. Olen saanut tähän mennessä viettää kaikki arkipäiväni aamusta iltaan ystävieni kanssa koulutöitä väsertäen, joten ikävälle ei ole riittänyt aikaa. Jotenkin on myös sellainen olo, että ei se nyt olekaan niin kamalaa olla taas täällä Hollannissa. Ensimmäistä kertaa oli myös omaan asuntoon saapuessa sellainen olo, että minä olen oikeasti nyt kotona! Aikaisemmin iski sellainen "taas tässä läävässä" - fiilis, mutta ei vain nyt. Ihana nähdä näitä ihmisiä ja vain olla. Täytyy kuitenkin sanoa että ensimmäiset päivät täällä Hollannissa olivat aivan kauheita, ja kamala ikävä kotiin ei vaan tehnyt loppua. Tämän vuoksi minulla onkin nyt liput taskussa takaisin Suomeen kokeideni jälkeen. Ja jälleen kerran menen sinne 2,5 viikoksi! Viikoksi Helsinkiin ja 1,5 viikoksi Kuusamoon, jes! Ensimmäistä kertaa vuosiin olen matkalla Kuusamoon muulloinkin kuin jouluna ja kesänä, ja näin ei muistaakseni ole kertaakaan käynyt viimeisten kahdeksan vuoden aikana. Isäni lupasi maksaa lentoni Helsinkiin, joten minulle jäi maksettavaksi ainoastaan lennot Kuusamoon, joten reissusta tulee suhteellisen edullinen, ja tämän vuoksi onnistunkin lähtemään näin yllättäen. Olen niin innoissani! Lennän todennäköisesti samana päivänä heti kokeen jälkeen, joten nyt on motivaatiota opiskella!

Tämän uuden Suomen reissun kunniaksi pistänkin vielä julkaisemattomia kuvia viimeisestä reissustamme. 

Reissumme oli kaikenkaikkiaan aivan täydellinen, lukuunottamatta sitä tuskaista junamatkaa Oulusta Vantaalle, jonka oli tarkoitus kestää 5,5 tuntia, ja loppujen lopuksi kestikin 9,5 tuntia ja tuohon vielä päälle se aamuinen kolmen-neljän tunnin ajomatka Ouluun. Kiitos VR tästä, ja etenkin siitä että matkasimme muutaman tunnin tästä matkasta seisten lastenosastolla, koska juna oli kattoa myöten täynnä. Muuten kyllä nautin joka ikisestä hetkestä, ja kun Vantaalle pääsin ja kuulin isäni tuskailevan tulevasta muutosta, näin mahdollisuuteni koittaneen. Tiesin että minulla oli lomaviikko tulossa kokeiden jälkeen, joten tarjosin muuttoapua lentolippujen vastikkeeksi, ja diili oli solmittu! Minulla on niin kamala ikävä mun vauva pikkuveljeä ja minun äitiäni ja muita sisaruksiani, että Suomeen on vain pakko päästä!

Miten teidän 2017 lähti käyntiin?

I'm a survivor!

Minä olen palannut elävien kirjoihin! Heräsin juuri päiväunilta ja minusta tuntuu että nyt on ensimmäinen kerta kuukauteen kun voisin sanoa että on levähtänyt olo. Minä koitin koeviikoilla parhaani blogini kanssa. Aloitin uuden postauksen kirjoittamisen monta kertaa, mutta koskaan ei ollut aikaa viimeistellä sitä ja kun loma viimeinkin alkoi minulla silti kaikki aika meni joko töissä tai ihan vain itseni kokoonkeräämisessä. Nyt kun viimeinkin minulla olisi aikaa kirjoittaa tajusin että jätin oman läppärini kotiin ja tietty kaikki kuvaamani materiaali on koneellani. Halusin nyt kuitenkin pikaisesti tulla päivittämään jotain pientä ja heti kun menen takaisin kotiin, pyhitän vapaa-aikani blogilleni!

Haluan nyt sanoa kuitenkin muutaman sanan kuluneesta kuukaudesta. Sana jolla kuvailisin viime kuukautta on RASKAS, mutta loppujen lopuksi nautin siitä faktasta kuinka koulutöiden määrä oli hyvää laatuaikaa yhdessä kavereideni kanssa ja kuinka meistä tuli entistäkin läheisempiä. Kyllä siinä jossain vaiheessa iski pieni epätoivo kun olimme 25 tuntia istuttu koneidemme ääressä ja ei mikään oikein näyttänyt valmistuvan. Nyt vain toivon tosi tosi kovasti että pääsin kaikista aineista läpi.

Minä olen suunnitellut jotain pientä erikoisuutta blogilleni, sillä ensiviikolla on blogini syntymäpäivä!!! Kaksi vuotta sitten aloitin täman ryökäleen kirjoittamista ja edelleenkin rakastan sitä yhtä paljon kuin silloin kun kirjoitin ensimmäisen postaukseni. Mutta älkää odottako mitään liikoja, sillä kuten olenkin jo miljoona kertaa maininnut, ei minulla ole ollut aikaa edes nukkumiseen, joten blogiani varten kerkesin nopeasti vain mielessä suunnitella jotain pientä lisäkivaa. Muutama päivä vielä ja päivitän teille lukijoille mitä nyt kuluneen kuukauden aikana oikein tapahtui ja miten minä vietän paljon odotettua lomaviikkoani. Hyvää kevättä kaikille!