JOULUMASENNUSTA?

Tapaninpäivänä löydettiin tällainen suloinen poro!

Onko se nyt ihan oikeasti ohi? Minulla ei oikein ymmärrys riitä ollenkaan siihen, että Suomessa on oltu jo VIIKKO, sillä yleensä ensimmäinen lomaviikkoni menee tosi matelevasti ja nyt minusta tuntuu että tänne saavuttiin vasta muutama päivä sitten. Päivät menevät nopeammin kuin laki sallisi ja viime yönä iski sellainen kamala paniikki ja ahdistus kun ajattelin että ensi viikolla sitä pitäisi jaksaa mennä jo takaisin Hollantiin ja muka takaisin kouluun. 

Kunnon joulufiilistä en koskaan kerennyt saamaan tämän ajan hujahduksen vuoksi. Tai no, joulufiilikseni oli kyllä kohdallaan enemmän sitten nyt tapaninpäivänä, mutta ennen sitä jotenkin mielessäni kuvittelin että jouluun täytyy olla vielä muutama päivä sillä eihän tämä voi nyt olla tässä. Onkohan tämä nyt sitten sitä kuuluisaa joulumasennusta. En kuitenkaan haluaisi murehtia turhia, ja koitan silti pitää hauskaa ja vain hyväksyä sen että aika tulee lentämään siivillä. Haluan todellakin oppia sen taidon että hetkestä ottaa kaiken irti ja pitää sitä hetkeä sitten sisällään vaikeina hetkinä normaalissa arjessa. Ja kuitenkin, eihän tässä ole kuin vajaa kuusi kuukautta kesälomaan, jonka jälkeen koulukuvioni muuttuvat aivan täysin muutenkin.

Ja viimeinkin saatiin kunnon lumet Rukalle

Nyt vielä kuitenkin pikakelaus viimepäiviin, sillä minun aattoni postaus jäi hieman vähäisemmälle. Jouluaatto meni juuri silleen kuin sen olinkin suunnitellut. Aamulla aloitin päivän puuron keitolla, ja samalla sivusilmällä koitin seurata lastenohjelmia televisiosta. Halusin viimeinkin katsoa lumiukon, kun jotenkin se on viime vuosina mennyt ohi, mutta kappas vain, juuri kun tämä ohjelma alkoi, minä nukahdin sohvalle. No sain kuitenkin makoisat päiväunet otettua ja sitten menimmekin pienelle kävelylle ulos, sillä pimeä oli jo pikkuhiljaa tulossa. Ruokaa tämän jälkeen sitten laiteltiin tunteja, ja meillä oli kyllä niin paljon eri vaihtoehtoja, joista valita. Onneksi saimme naapurin tätimme myös joulupöytään, mutta loppujen lopuksi ruontähteitä jäi jopa tähän päiväänkin saakka.

 Tämän jälkeen napa rutisi ja rullailimme kuusen äärelle avaamaan lahjoja. Olen niin iki onnellinen saamistani villasukista (kiitos isoäiti että jaksoit kutoa nämä minulle) ja uusista lapasista. Sain myös paljon uusia ihania rasvoja, shampoita, ja todella kivan kassin, joten todella tyytyväinen olen. Sitten matkamme jatkuikin tuonne metsän keskelle, jossa sitten juhlistimme joulua ikäisteni tätieni ja setieni kanssa ja paras hetki jälleen kerran oli se pimeänpiilos ulkosalla pilkkopimeässä ja lumisessa metsässä.

Kattauksen alkuvaiheilla nappasin pöydästämme kuvan

Joulupäivä ja tapaninpäivä menivät todella leppoisasti ulkoilmasta nauttien, ja jouluruokia syöden. Nyt olen sitä mieltä että seuraavat päivät pitää kyllä mennä tee linjalla, sillä joulukiloja on varmasti kertynyt, koska minulla on sellainen olo että olen kävelevä kivi. Mutta tämä kai on merkki siitä että joulusta on nautittu. 

Minua kiinnostaa, että onko teillä lukijoilla myös hieman haikea fiilis näin joulun jälkeen ja onko joitain vinkkejä joilla tästä pääsisi irti ja voisi paremmin nauttia myös näistäkin hetkistä?