3. JOULUKUUTA - SISKONI SYNTYMÄPÄIVÄ

Nyt viimeinkin 2,5 vuoden jälkeen ajattelin tehdä kunnon postauksen ainoasta täysverisestä siskostani Janicasta. Janica ja minä ollaan aina oltu kuin paita ja peppu, paitsi paidan ja pepun sijasta olisi enemmänkin risuja ja kiviä. Äiti aina jaksaa muistuttaa, kuinka kateellinen olin Janican syntyessä. Olin tuolloin itse vain 1,5-vuotias, mutta katsoin kuulemma pikku Janica-vauvaa kuin halpaa makkaraa, ja olin valmis palauttamaan tuon pienen vauvan sinne mistä ikinä tulikaan. Pahoitteluni Janica siis tästä hehe!

Me kaksi vietimme koko lapsuutemme periaatteessa aivan kiinni toisissamme, jollemme jopa jakaneet yhteistä sänkyä tai sohvaa keskenämme. Tämähän oli sen takia että ikäeroa meillä on ainoastaan 1,5 vuotta, ja koska omistamme yhteiset vanhemmat. Matkustimme  aina yhdessä etelän ja pohjoisen väliä isämme ja äitimme eron takia, ja minne ikinä meninkin, oli Janica siellä.

Janica on aina ollut numero 1 tappelupukarikaverini, ja on sitä välillä edelleenkin. Kuitenkin lapsena me tappelimme ja tappelimme ja kaikki toisissamme oli ärsyttävää. Kyllä me yleensä leikittiinkin yhdessä, mutta sitten taas tapeltiin, koska leikki ei mennyt miellyttävällä tavalla. Jossain vaiheessa oli sellainen olo että ei me koskaan voida tykätä toisistamme kun niin paljon toisiamme kiusattiin, mutta sitten siinä kun lukioon lähdin taisi asiat alkaa parantumaan. Olikohan se sitten se 800km ero meidän välillämme, mutta se toimi. Vähän niin kuin tauko parisuhteessa saattaa joskus paikata ongelmia.

Nykyään olemme aikuisia ja tunnollisia (köh köh).. Tulemme hyvin toimeen ja tykkäämme tehdä asioita yhdessä. Välillä toinen saattaa toiselle vielä ärähtää, mutta kyllähän se perheissä on aivan normaalia. Me viimeinkin ihan vapaaehtoisesti tehdään asioita yhdessä, kuten esimerkiksi tämä road trip Kuusamoon viime jouluna, ja reissu Ruisrockiin viime kesänä. Tekstailemme toisillemme silloin tällöin, mutta yleensä vain ihan oikeasta asiasta, eli emme ole sisaruksia, jotka kertovat joka tapahtumasta toisillemme, mikä tavallaan on mielestäni harmi. Tätä varten minulla on paljon läheisiä ystäviä. Tosin, olemme molemmat vasta parikymppisiä, eli on tässä vielä aikaa lähentyä vuosien mittaan. Olen kuitenkin erittäin kiitollinen Janicasta, vaikka hän niin ärsyttävä mielestäni lapsena oli. Mutta voin vannoa että en ole ainoa sisko jolla oli välit pikkusiskoon lapsena viha-rakkaus pohjalla. Kyllä meillä loppupeleissä oli varmasti enemmän hyviä hetkiä, kuin huonoja

Tänään onkin siskokultani syntymäpäivä, ja hän on nyt virallisesti jättänyt teinivuotensa taaksepäin. Hyvää 20-vuotis syntymäpäivää Janica!

Loppuun hieman vanhempia (ja huonolaatuisia) kuvia meistä siskoksista!