MOTHERLY THOUGHTS

Heipä hei taas kaikki lukijani! Minulla on meneillään erikoinen ajanjakso, jota pääni ei oikein tiedä mitä kautta lähteä käsitelemään. Minullahan on meneillään lomaviikko (siis lukuviikko) koulusta, mutta pelkkä ajatuskin koulusta saa minut pienen raivon valtaan, jonka vuoksi olen lykännyt asioiden aloittamista päivillä. Tämän lisäksi olen jotenkin onnistunut haalimaan itselleni niin paljon töitä, että puolet tästä lomastani menee farmilla työskentelyyn. Ei siinä sinänsä mitään, sillä viime viikolla vastasyntyneiden vuohien hoitaminen vei kyllä ajatukset kaikesta tylsästä muualle, mutta kun tämän viikon piti nimenomaan olla se opiskeluviikko. Saa nyt nähdä miten tämän jakson kanssa tulee käymään, sillä nyt ei näytä hyvältä. Tämän kaiken lisäksi mieleni on niin täynnä inspiraatiota ja innostusta, ja siksi aloitin ja pidän yllä useita projekteja yhtä aikaa, joista uusin on tavaroiden ostaminen syntymättömille lapsilleni.

Minä en itse ole äiti, vaikka hoidankin lapsia viikottain. Mitään suurta vauvakuumetta en ole vielä kokenut, vaikkakin välillä mietin kovasti miltä se äitiys tai raskaus mahtaisikaan tuntua. Olen viime viikkoina kolunnut läpi niin useat mammablogit, kätilöblogit, sun muut perheblogit jotta minä vain saisin tietää aiheesta enemmän. Tämän takia olen viime aikoina pistänyt todella paljon ajatusta lapsiini, joita minulla ei ole, ja ken tietää tuleeko koskaan olemaan, sillä eihän se ole täysin minun päätettävissäni. 

Minä olen elämäni aikana tavannut monen monta perhettä, ja saanut tutustua erittäin moniin kasvatusmalleihin. Suurinosa malleista olivat hyviä, joskus hieman liiankin täydellisiä, ja jotkut taas olivat hieman huonompia. Jonain päivänä minulla kuitenkin tulee valita se oma mallini, ja päättää mitä elementtejä minä haluan korostaa kasvatusmallissani. Mitään täysin lukittua kasvatusmallia en todellakaan aio päättää jo nyt, mutta tämä pisti minut miettimään omaa lapsuuttani ja sitä mistä minä pidin kun olin lapsi. Tästähän minulla lähtikin sitten hieman suurempi prosessi käyntiin, sillä minuun iski kamala into alkaa keräilemään lapsuusaikani tavaroita. 

Kolme vuotta sitten nappasin tämän suloisen kuvan host-lapsestani

Nyt viimeisten viikkojen aikana olen kirjoittanut ylös erilaisia leluja, vaatteita, tavaroita, elokuvia, kirjoja sun muuta, mistä minä pidin todella paljon lapsena, ja joita haluaisin tarjota myös sitten jonain päivänä omille lapsilleni. Voi olla että he inhoavat jotain mitä minä rakastin, mutta siinä tapauksessa nämä tavarat jäisivät sitten vain minun omiksi muistoiksi. Kun esimerkiksi luin että muumeista tulee uudet versiot uusien ääninäyttelijöiden kanssa, en vain voinut hyväksyä sitä. Tämän vuoksi aloin heti etsimään muumibokseja netistä, sillä ei niin arvokkaaseen asiaan kuin muumit voi tehdä muutoksia, ja sen takia minä haluan pysytellä vanhassa! Nyt minä sitten omistankin kaikki muumit ja jonain päivänä aion ylpeänä esitellä ne lapsilleni.

Muumiprojektin päätyttyä siirryin seuraavaan kategoriaan: kirjat. Minä luin paljon paljon kirjoja pienenä, ja nämä kirjat löytyvät vielä äitini kirjahyllystä. Jonain päivänä aion käydä nämä kirjat läpi ja viedä kotiini ne minulle kaikkein tärkeimmät. Siksi nyt aloinkin miettimään kirjoja joista pidin, ja joista emme omistaneet koko kirjasarjaa, ja sitten löysinkin itseni netistä selailemasta Mauri Kunnaksen kirjoja. En ollut aiemmin tajunnutkaan kuinka sympaattisia ja ihania kirjoja Kunnas on kirjoittanut! Toivelistalleni meni välittömästi seitsemän kirjaa, jotka pyrin ostamaan seuraavien vuosien aikana. Erityisesti tonttukirja, koirien kalevala ja joulupukkikirja on saatava pian!

Sitten alkoikin minun ehdoton suosikkikategoria eli joulu. Minä olen jo todella todella pitkään miettinyt minkälaisen joulun haluan luoda tulevalle perheelleni. Joulu on minulle niin tärkeää aikaa, ja toivon että saisin sirrettyä tämän joulun odotuksen tunnelman myös lapsiini, ja siksi tämä aihe on minulle niin kovin tärkeä. En todellakaan halua haalia mitään "joulun täytyy olla täydellinen" - stressiä, mutta haluan kuitenkin luoda meidän perheelle sopivia traditioita jotka toistamme joka vuosi, ja joista tulee se meidän oma juttu. Olenkin jo innoissani selaillut eri alennusmyyntejä jospa sieltä löytyisi sellaista joulutavaraa, jota haluaisin ottaa esiin kaapista vuosittan, ja olen myös kalunnut läpi huutonetin vanhat jouluverhot. Minulla on jostain syystä niin kova hinku saada todella vanhat jouluverhot, jossa olisi joitain suloisia tonttujen kuvia. Tiedän, olen outo. Mutta viimeinkin ulkomailla asumisessa on huonoja puolia, sillä mitään tällaista ei toimiteta tänne!! Siksi joudunkin odottamaan näiden ostosten kanssa ainakin ensi vuoteen. Mutta olen kirjoittanut jo pitkää listaa siitä mitä minä toivon joulun jonain päivänä olevan.

Nyt kuitenkin haluaisin kuulla teiltä lukijat, oletteko te löytäneet itsenne suunnittelemasta tulevaisuuttanne tällä tavalla, vai olenko ihan outo kun ostan tavaroita syntymättömille lapsilleni ja kun suunnittelen näinkin kovasti tulevaa mahdollista elämääni äitinä?