2017

Rukalla on hyytävän kylmä ilma.

Hyvää uutta vuotta rakkaat lukijat <3 ! Nyt olen lomallani edennyt siihen pisteeseen että vietän viimeistä päivääni Kuusamossa (nyyhky). Fiilikseni ovat kuitenkin vähemmän haikeat kuin odotin. Minua pelotti aivan kamalasti että saisin ihan hirveän paniikkikohtauksen, mutta itseasiassa vuoden vaihtuessa sain jotain uutta energiaa (kirjaimellisesti, sillä aivoni eivät anna minun nukkua ollenkaan). Tämä uusi energia on saanut minut inspiroitumaan monista asioista, ja nyt itseasiassa odotan innolla tulevaa vuotta. Hasta la vista vuosi 2016. Olit kirpaisevan kamala, ja siksi vuosi 2017 täytyy olla paljon parempi. Ennen kun kuitenkaan kirjoitan vuoden 2017 odotuksistani, haluan listata vuoden 2016 parhaimmat hetket. Täytyy kuitenkin myöntää, että minulla oli todella vaikea edes muistaa viittä niin hyvää hetkeä, sillä viime syksy jotenkin varjosti koko vuoden allensa.

Vuoden ehdoton kohokohta oli minulle Ruisrock! Olen vieläkin ikikiitollinen, että kaverini painosti minua lähtemään päiväksi ruissiin. Se oli niin ihana päivä, ja edelleenkin hymy nousee huulille kun katson kuvia tuolta päivältä. En olisi uskonut että festarit toisivat niin suurta iloa elämääni.

Hyvänä kakkosena tulee ihan ehdottomasti Nielsin kotibileet. Tämä yö oli varmasti se yö jolloin nauroin kaikkein eniten koko vuonna. Meillä oli niin hauskaa, ja näistä bileistä puhutaan vielä edelleenkin. Nyt vain odotan innolla että pääsisimme järjestämään toiset bileet toukokuussa.

Portugalin reissu oli ylipäänsä todella ihana, vaikkei kuitenkaan ehkä se parhain reissu ikinä. Tämä reissu oli kuitenkin ainutlaatuinen, sillä sain mukaani niin monta läheistä ystävää, ja saimme siellä sitten yhdessä nauttia vain lämmöstä.

King's night oli jotain, mitä en ollut ennen Utrechtissä kokenut, ja tuotti minulle myös suurta iloa. Siitä huolimatta että tuo yö oli kamalan kylmä ja hirveän sateinen, jaksoimme tanssia tällä suurella ihmismassa-aukiolla tunteja. Ehdottomasti menen tuonne tanssimaan myös tänäkin vuonna.

Ja näin yleisesti minun täytyy sanoa, että tämä vuosi oli viimeinkin se vuosi että sain oikeita ja läheisiä ystäviä. Minulla oli niin monta vuotta putkeen se ongelma, että ystäväni tulivat ja menivät, sillä yleensä he olivat minun tapaani au paireja. Nyt kuitenkin ensimmäistä kertaa sain viimeinkin nauttia arjestani niiden samojen ihmisien seurassa, ja tämän vuoksi osa näistä ihmisistä ovat nyt minulle henkilökohtaisesti todella läheisiä ja en voi sanoa tästä asiasta muuta kuin kiitos.

Nyt kuitenkin tämä vuosi 2017 on odotuksia täynnä, ja varmasti muutama asia tulee muuttumaan elämässäni. Ensinnäkin minulla alkoi juuri viimeiset kuusi kuukautta normaalia koulua, sillä ensi syksynä minulla alkaa oma valintainen erikoistumiseni ja tämän jälkeen sitten alkaa vaihto muualla päin maailmaa. Aiemmin en osannut oikein innostua tästä vaihdosta, mutta nyt kun olen tehnyt listää tutkimuksia mahdollisista kohdemaista, on innostumiseni noussut täysin kattoon. Kohdemaani on myös nyt täysin selvillä, eli nyt toivotaan että sinne sitten pääsen. En kuitenkaan uskalla innostua liikaa, sillä pettymys olisi sitten aivan kamala jos en sitä vaihtopaikkaa sitten saa. Tosin luulen että tämä on jo liian myöhäistä, sillä hinkuni päästä juuri tuohon haluamaani maahan on suuri. Kerron kuitenkin tästä valitsemastani kohdemaastani myöhemmin, eli pidän pientä jännitystä yllä.

Tämän lisäksi olen niin niin innoissani että halpalentoyhtiöt alkavat pian lentämään Helsingin ja Amsterdamin väliä, joten kotona pääsee nyt tulevaisuudessa käymään enemmän, tai periaatteessa aina kun ikävä iskee. Olen myös innoissani että nyt pian pääsen suunnittelemaan tulevaa kesälomaani, ja ehkä jopa pääsen viimeinkin aloittamaan jonkin kivan kesätyön Suomessa. Tämän lisäksi olen nyt viimeinkin ottanut itseäni sarvista kiinni ja päätin aloittaa pienen elämäntaparemontin ja toivottavasti vuoden päästä kehoni voi ja näyttää paremmalta. En halua että tämä on tämmöinen tyypillinen uuden vuoden lupaus, eli uusi keho ja salikortti ja dieetille, vaan haluan että elämäntapani yleisesti paranisi, jotta myös itsetuntoni ja oma hyvinvointini kohoaisi. Nyt pitää vain päättää millä tapaa lähden tätä tavoitetta tavoittelemaan. Tulevalle vuodelleni on siis paljon suunnitelmia ja odotuksia, ja tavallaan en jaksa odottaa minkälainen tästä vuodesta sitten loppujen lopuksi kehkeytyy.

Teittekö te lukijat uudenvuoden lupauksia?

Tulevaisuus, hoi sinä juuri!

Saavuttamaton. Tätä sanaa olen pohtinut paljon viime aikoina. Facebookia selaillessani olen jo muutamaan otteeseen huomannut että entiset koulukaverini ovat edenneet elämässään hyvinkin pitkälle ja minä täällä makaan sängyllä cocis tölkki kädessä ja skrollailen facebookia eteenpäin. Oho! Vanha ystäväni pääsi huippuyliopistoon jenkkeihin. Ainiin koulu. Siinä toinen aihe joka saa minut miettimään elämääni.

Lupasin itselleni että otan maksimissaan yhden välivuoden. Lupasin minä itselleni myös kaksikymmentä kertaa elämässäni että huomenna aloitan terveellisemmän elämän. Yhtä hyvin tämä koulusuunnitelmakin eteni. Näin kahden välivuoden jälkeen olen huomannut pientä huolta läheisimmissäni. Jopa äitipuoleni äiti soitti huolissani omalle äidilleni että kai minä menen kouluun ettei minusta tule yksinäistä kadullakulkijaa. Tuotanko pettymystä jo muissa ihmisissä?

Keskustelin tästä asiasta sitten kanadalaisen ystäväni kanssa. Pohdin että olenko jäänyt jossain jälkeen ja olenko heittänyt elämästäni nyt vuosia hukkaan. Hänen vastaus oli selvä. Ei. Jokainen kulkee elämänsä omalla tavallaan ja minä olen rikastuttanut elämääni matkustamisella, omillaan asumisella ja toimeentulolla ilman vanhempia tai mitään sukulaisia. Ei ole yhtä tapaa rikastuttaa elämää. Joku valitsee lapsenhankinnan, joku panostaa kouluun ja he saavat elämänkokemusta noilta aloilta. Minä olen taas se maailmanmatkaaja.

Minä olen ollut hyvin itsevarma tulevaisuuteni kanssa. Minua itseäni ei haittaa onko niitä välivuosia yksi vai neljä, eihän kaikki suomessa opiskelijat pääse edes kouluun viidenkään yrittämiskerran jälkeen. Olen aina kuvitellut että jotenkin minä päädyn siihen unelmatyöhöni (mikä ikinä lie se onkaan) ja nautin elämästäni ja jopa tienaan ihan hyvin. Täysin päinvastaista tekstiä tulee poikaystävältäni joka näkee itsensä alipalkatussa työssä jonka hän sitten päättää lopettaa kun lapset tulee ja ryhtyy koti-isäksi. Tämä pistääkin miettimään että olenko vielä niin nuori että asun jossain pinkissä pilvilinnassa ja onko tämä kuva hyvästä tulevaisuudesta vain harhaa? Minua kuitenkin alkaa ärsyttämään että vanhemmat ihmiset ovat niin tarkkoja siitä milloin olisi hyvä mennä kouluun ja kai me mennään joko lakikouluun tai opiskelemaan taloutta sillä sieltä se raha tulee. Entä jos minua ei kiinnosta raha ja sen sijaan haluan kokeilla saavuttaa jotain itselleni tärkeää?

Olen kuitenkin ihmetellyt miten minulla on näinkin itsevarma olo tulevaisuudestani, enhän ole oikein saavuttanut vielä mitään. Minulla ei ole koulupaikkaa, ei lapsia, ei aviomiestä, ei omaa asuntoa, ei autoa, hyvä että on rahaa. Tosin olen sitä mieltä että olen vielä tosi nuori ja minulla ei tarvitse olla tuollaisia ylellisyyksiä. Mielestäni minulla on aikaa. Mutta kun seurailen näitä facebook postauksia ja kun kuuntelen tuttaviani, tulee välillä sellainen olo että jäin jossain jälkeen.