Isi, minusta tulee isona lentäjä

Olen nyt viime päivinä pohtinut paljon itseäni ja miltä minusta oikein tuntuu, mikä minua vaivaa ja mihin asioihin olen tyytyväinen ja ennen kaikkea miten minusta tuli minä. Aloin täten listaamaan elämässäni niitä käännekohtia tai suuria tapahtumia, jotka ehkä jollain lailla muokkasivat minusta juuri minän ja haluaisin nyt jakaa tämän listan kanssanne

Elokuu 1994 elämäni alkoi Iisalmessa

Noin vuonna 1997 vanhempani erosivat, mutta onnekseni en muista tätä. Tottakai elämäntyylini muuttui.

Noin 1997-1999 asuin äitini ja siskoni kanssa. Kiusaamiseni alkoi. Pienet lapset jopa uhkailivat minua aseella, joka teki minusta todella varovaisen ja valppaan. Äiti tapasi uuden miehen, josta tuli minulla isähahmo.

Noin vuonna 1999 muutto pois Kuusamoon ja jälleen uudet kuviot. Esikoulu alkoi ja tapasin ensimmäisen ihastukseni, Henkan. Voi kun voisin nähdä millainen poika sinusta on tullut.

Vuonna 2000 muuttamista jälleen ja täten päädyin myös uuteen kouluun. Ekaluokka alkoi ja niin alkoi minun kova kiusaaminenkin joka ei vuoteen loppunut. Tämä vuosi oli ensimmäinen ikävä käännekohta elämässäni. Lapset osaavat olla julmia.

Ekaluokan jälkeen (2002-2006) elämä sujui ihan hyvin. Minäkuvaani muokkasi kuitenkin kovasti eräs todella läheinen henkilö. joka kritisoi paljon minun ulkonäköäni. Tätä jatkui vuosia ja koin tämän itse aika isona ns. kriisinä.

2007. Yläaste, hikari vuoteni, Minua inhottiin siitä kun olin opettajien suosikki, mutta en kokenut sitä itse kiusaamisena. Kauhea stressi koko ajan, sillä minun täytyi olla paras kaikessa ja kaikkien mahdollisten klubien jäsen. Tutustuin parhaaseen kaveriini ja lähdettiin maltalle kesällä 2008. Samana kesänä oli myös ripari, jossa tapasin ensimmäisen kunnon ihastukseni ja joka jätti isot arvet hetkeksi. Tanssi oli minulle todella tärkeä näinä vuosina.

9. luokalla vuonna 2009 minulla oli kauhea tahto päästä Kallion lukioon. Äidin ja hänen ex miehensä ero alkoi näkymään talossa ja minusta tuntui että elämä oli hajalla. Muistan että makasin sohvan takana itkemässä sillä täydellinen kuva äidistäni oli hajalla ja tuntui ettei tästä tilanteesta voida selvitä. Oloni oli hyvin turvaton ja hajanainen ja tämä kokemus muokkasi ajatusmaailmaani paljon.

Syksyllä 2010 alkoi kouluni Kallion lukiossa. Lähtö tänne oli vaikeaa, sillä äidin hyvästeleminen ei ollut helppoa. Elämä kuitenkin loisti. Minulla oli taas kerran uusi kaupunki, uusi koulu, uudet ihmiset ja uusi elämä.

Keväällä 2011 tanssi alkoi sujua loistavasti ja pääsin erikoiskoulutusryhmään. Rakastin tanssia ja se teki elämästäni ihanaa. Myöhemmin kesällä sain myös ensimmäisen poikaystäväni Hollannista. Kaukosuhteeksi se meni, mutta kerkesin rakastua tähän mieheen. Ero tuli kuitenkin nopeammin kuin olisin arvannutkaan. Olin täysin rikki.

Syksyllä 2011 aloitin ensimmäisen vakavan parisuhteeni. Suhde ei ollut mitenkään kaunis ja ei nostanut itsetuntoani, mutta tämä suhde kasvatti minua erittäin paljon ihmisenä. Tajusin että elämä ei todellakaan ole hattaraa.

Keväällä 2013 valmistuin lukiosta ja lähdin samantien Hollantiin. Hollannissa vietin elämäni villeimmän vuoden ja sain paljon uusia kokemuksia. Itsetuntoni nousi kovasti ja tunsin olevani haluttu. Minusta tuntui että olin vahva itsenäinen nainen.

Kesällä 2014 parhaat kaverini lähtivät takaisin kotimaihinsa, mutta tällöin aloin seurustelemaan myös rakkaan nykyisen poikaystäväni kanssa. Hän on kuin luotu elämääni ja voin nyt sanoa olevani onnellinen hänen takiaan.

2015→ ??? Toivottavasti ensi kesänä saan 100% varmuuden koulupaikastani ja sitten onkin muutto takaisin Utrechtiin. Uudet koulukaverit, uudet kuviot, kaikki alusta taas kerran. Ehkä yhteenmuutto Nielsin kanssa. Jossain välissä valmistun ja tarkoituksena olisi muuttaa tämän jälkeen yhdessä Suomeen. Toivottavasti paljon matkoja, ihanat häät ja lapsia. Tätä minä toivon.

Tässä sitä nyt ollaan