tiistai 31. tammikuuta 2017

8 VINKKIÄ RIKKAASEEN ELÄMÄÄN

Okei, ehkä huijasin vähän, sillä ei minulla ole vinkkejä siitä kuinka tässä yhtäkkiä tulisi rikkaaksi, mutta näillä vinkeillä voi oikeasti jäädä säästöön kuitenkin pitempi penni! Silloin tällöin minä osaan olla oikea Roope Ankka, kun rahasta puhutaan. Jos minä pistän päähäni että nyt säästetään rahaa, niin ei se koskaan tarkoita sitä että kuukaudessa koittaisin säästää satasen. Ei. Yleensä minun säätökuurini on niin tiukka että koitan saada kasaan 200-300e ylimääräistä kuussa. Parhaimmillani olen vissiin säästänyt reilu 500e kuussa. Tällaisen päähänpinttymän sattuessa laskeskelen ja tutkiskelen koko ajan pankkitiliäni, ja voin sanoa että loppujenlopuksi olen aina ollut tyytyväinen säästökuurini lopputulokseen. Kaverini aina välillä ihmettelevät kuinka ihmeessä saatan joskus kuukaudessa säästää niin paljon rahaa, kun heiltä se ei luonnistu ollenkaan. Tämän vuoksi ajattelin jakaa parhaat vinkkini teillekin!

1. Tiedä tasan tarkkaan kuukauden budjettisi

Tämä vinkki on kaiken A ja O. Kun tiedät budjettisi, pystyt sitten jakamaan rahaa itsellesi ruokaan, hupiin, vaatteisiin, kouluun, ja matkustamiseen. Tämä myös karsii turhat ostokset pois, ja joskus tämä jaottelu on auttanut minua säästämään vielä suunniteltua enemmän, sillä oikein kovasti kaupassa laskiessa saattaa ruokabudjetistakin jäädä jotain yli. Tiedä myös viikottain tasan tarkkaan paljonko sinulla on vielä käytettävissä, niin sitten viikonloppuna voi miettiä jos vaikka pystyy käyttämään rahaa johonkin ekstra kivaankin.

2. Kulje pyörällä niin paljon kuin pystyt

Tässä on neuvo josta kannattaa ottaa vaarin. Joskus tuntuu että eihän nyt se 3-5e päivässä julkiseen liikenteeseen haittaa mitään, mutta kyllä se haittaa! Pitkällä välillä tästä koituu kamalan iso lasku. Sen takia minä itse taitan pyörällä 5-8km matkat kavereille, kouluun, ja töihin. Tästä saa myös sivussa hyvää hyötyliikuntaa, ja ainakin itse olen huomannut sen, että mieli on jotenkin virkeämpi kun aloittaa päivän reippaalla 20 minuutin pyöräilyllä.

3. Uskalla antaa itsellesi roimasti pienempi budjetti

Kyllä sinä silti pärjäät! Sitten kun tilisi saldo alkaa kahdella numerolla, paniikki saattaa iskeä, mutta nou hätä! Mielesi kyllä ymmärtää ja muistaa tilanteesi jatkuvasti asioidessa ja ostoksia tehdessäsi, ja tämän takia jälleen kerran ylimääräiset ostokset jäävät pois, ja saatat yllättyä kuinka pitkälle kymmenelläkin eurolla voi päästä! Sitten tietenkin jos oikein hätä iskee ja raha ei yksinkertaisesti riitä, voi helpottaa oloaan antamalla itsellesi hieman lisää rahaa. Mutta se voittajafiilis on niin mahtava jos selviytyy kuukauden pienennetyllä budjetilla.

4. Hyödynnä ruokakauppojen tarjouksia

Tietenkin paras vaihtoehto olisi hoitaa ruokaostokset Lidlissä, mutta jos tähän ei ole mahdollisuutta, kannattaa vertailla kauppojen tarjouksia. Olen aloittanut viikkoni niin usein aukaisemalla eri ruokakauppojen nettisivut, ja selailemalla mitä on tarjouksessa, ja sen perusteella tehnyt itselleni kauppalistan.

5. Käy maksimissaan kahdesti viikossa ruokakaupassa

Tällä säästää!! Ostat kerralla hieman enemmän, mutta silti ajatuksen kanssa, ja sitten sitä mukaan katsot mitä kokkailisit. Kyllähän sitä saa jotain pientä käydä myös välissä ostamassa jos oikein tarvitsee, mutta kunhan suurinpiirtein saisi kaikki ostokset kerralla.

6. Tee iso satsi ruokaa

Tällä tekniikalla syöt samaa ruokaa muutamankin päivän, ja tällä säästää! Varsinkin yksin asujalle tämä on mainio vinkki, sillä kokkaaminen yhdelle on täysi mahdottomuus näin muutenkin. Ja jos kokkaat vaikka kaksi isoa ateriaa, ei joka päivä tarvitse syödä sitä samaa ruokaa.

7. Käy lapsenvahtina

Tämä tietenkin onnistuu ainoastaan jos aika sen sallii. Mutta tätä minä olen tehnyt nyt vuosikaudet, ja tästä voi tienata niin hyvin rahaa, niin vähäisellä vaivalla. Ja tämä on minun ihan ehdoton suosikki vinkkini, koska tällä voi säästää yllättävän paljon! Yhdestä illasta lapsenvahtina voi helposti tienata 40e, ja tuolla saakin jo 1-2 viikon ruoat. Minun tavoitteeni on ostaa kaikki ruokani lastenvahtimis rahoillani, ja tämähän myös sitten tekee budjetistanikin hitusen isomman. Yksi lapsenvahti keikka viikossa tuottaa reilu 100e kuussa, joka varsinkin opiskelijaelämässä auttaa todella todella paljon.

8. Tee oma lounas töihin/kouluun

Tämäkin vinkki koskee lähinnä niitä jotka yleensä ostavat lounaansa koulussa tai töissä. Minun koulussa kouluruoka on erittäin kehnoa, ja maksaa aivan maltaita, jonka vuoksi vähän pakostakin joudun näin tekemään, mutta kyllä siinä säästää kun saa edellisillan ruoantähteet hyödynnettyä sitten koulussa.


Toivottavasti näillä vinkeillä lopputulos olisi sitten tämä:

Kuva giphy.com

sunnuntai 29. tammikuuta 2017

MINUSTA TULEE VAIHTARI

Aika kuluu jälleen kerran luvattoman nopeaa, ja jotenkin kauhulla vain odotan loman loppumista. Okei otinhan minä sen ylimääräisen viikon omaa lomaa, joten ollaanhän täällä Suomessa vielä se tasan kaksi viikkoa, mutta silti. Päivät ovat menneet aika lailla ensin stressin taltuttamisessa, talon pakkaamisessa (joka muuten on ihan jäätävä tehtävä, sillä vaikka nyt olenkin jo kolme päivää pakannut, se tavaramäärä ei tee loppuaan), ja ihan vain nauttiessa. Kavereita olen tavannut, mutta olen myös pitänyt siitä paljon että minulla ei oikein ole mitään suunnitelmia. Myös todella innolla odotan torstaita, jolloin pääsen taas Kuusamoon!


Iloinen tyttö kotona

Syy siihen miksi stressi myös pysyi päällä jatkuvasti oli se fakta että vaihtoon hakemisen deadline alkoi lähestyä. Tiesin jo erittäin pitkään näin suurin piirtein minne halusin hakea, mutta asiasta piti jutella isän kanssa, sillä voi olla että rahallista avustusta kaivataan, sillä kohteeni on yksi kalleimmista kohteista. Onneksi isäni päätti loikata veneeseeni mukaan, jonka jälkeen piti vielä muutama päivä sulatella ajatuksia, ja miettiä onko tämä nyt se kaikkein paras vaihtoehto. 

Lähetin hakemukseni juuri hetki sitten ja nyt jännittää. Tavallaan ei haittaa vaikka tuohon ykkös vaihtoehtoon en edes pääsisi, vaikka se on minun henkilökohtainen suosikkini. Minusta kaikki vaihtoehtoni ovat kivoja. Valitettavasti näihin kaikkiin hakemiini kohteisiin on vain se 1-2 opiskelijapaikkaa, joka on erittäin vähän, verrattuna Seoulin 26 opiskelijapaikkaan. Nyt vaan toivotaan että koulu-uurastukseni on tuottanut tulosta ja antaa minulle tämän opiskelupaikan. 

Eli nyt rummunpärinää, ja siihen kaikkein mielenkiintoisempaan aiheeseen, eli minne minä nyt loppujen lopuksi hain!




1. Pace University - New York, Yhdysvallat
2. New Mexico State University - Las Cruces, Yhdysvallat
3. University of Roehampton - Lontoo, Iso-Britannia



Tuo ykkösvaihtoehtoni on ollut selvillä jo viime joulusta saakka, mutta ainut ongelmahan siinä oli se että kampuksella asuminen maksaa sen 1600e kuussa, jaetusta huoneesta!! Tämän vuoksi jos New Yorkiin pääsen, tulen asumaan jossain muualla kuin kampuksella. Onneksi nyt sain kuitenkin isäni tuen taakseni. New York vaikuttaa kuitenkin niin minun paikaltani, ja tuo koulu vaikuttaa niin niin hienolta. Tällä koululla on kaksi kampusta, toinen New York Cityssä, aivan Brooklyn bridgen vieressä, ja toinen Pleasantvillessä. Minun tietojeni mukaan saamme kuitenkin valita oman kampuksemme, ja todellakin haluan sitten New York Cityyn.

Tämän jälkeen jouduin pohtimaan erittäin pitkään että laitanko kakkoseksi New Mexicon vai Floridan. Luin sitten arvosteluja muilta oppilailta tuosta Floridan kampuksesta, ja kaikki sanoivat että oli ihan hauskaa, mutta kampus oli aivan liian kaukana kaikesta, ja että pitäisi ostaa auto että siellä olosta saa kaiken irti. Tämä vain siksi, koska tämä koulu sijaitsi todella todella kaukana siitä Miami/Orlando keskuksesta. Tämän takia päädyin sitten New Mexicoon. Tästä kohteesta en voinut lukea mitään arvosteluja, mutta mietin sitten että tuolta pääsee kätevästi vaikka yöbussilla Las Vegasiin ja Los Angelesiin, että nauttisin varmaan siellä olosta hieman enemmän. 

Sääntöjen mukaan kaikki kolme kohdemaata eivät saa olla samoja, jonka vuoksi päädyin sitten toiseen englanninkieliseen maahan, eli Britteihin. Tämän koulun valitsin täysin sillä perusteella, että koulun kurssivalinnoissa oli paljon valokuvausta, jota haluaisin tehdä niin kovasti. Halusin myös päätyä johonkin englanninkieliseen maahan viimeinkin. Intia olisi voinut olla vaihtoehtona, mutta minua hieman pelotti että onko se sitten liiankin erilaista, jonka vuoksi minulla tulisi kurja vaihto. Olihan listalla myös Australia ja Kanada, jonne olisi ollut niin niin mahtava päästä mutta täysi mahdottomuus myös, sillä ne ovat ne suosituimmat kohteet, joten kolmantena vaihtoehtona tuskin tuonne pääsee. Tämän lisäksi Australia olisi ollut minulle niin kamalan kallis paikka, eikä kurssivalinnatkaan siellä olleet niin kummoiset. 

Jotta mahdollisuuteni Jenkkehin vahvistui, laitoin opettajalle vielä viestiä että Jenkkeihin minä haluan, enkä minnekään Britteihin, ja mainitsin myös kiinnostukeni Floridaan. Jospa tämä hieman edesauttaisi asiaa :) Nyt minulla ei vain ole mitään hajua kauanko tässä pitää odottaa tuloksia, sillä ensin valitaan syksyllä vaihtoon menijät, ja sitten vasta keväällä menijät, joihin minäkin sitten kuulun. Voi siis olla että tulokset tulevat vasta huhti-toukokuussa, tai jopa kesän jälkeen! Olisinhan minä voinut jo heti ensi syksyllä lähteä vaihtoon ja todennäköisesti kokenut sitten jenkkien halloweenin, kiitospäivän, ja joulun, mutta nyt saan tehdä kaikki kouluhommani ensin pois alta, ja sitten minun ei enää koskaan tarvitse palata Hogeschool Utrechtin koulunpenkille vaihtoon lähtöni jälkeen, joten jei! Vajaa vuosi virallista koulua jäljellä, ja siitäkin puolivuotta on vapaavalintaistani erikoistumista. Jännittävät ajat edessäpäin!



Onko kenelläkään omia kokemuksia tai vinkkejä vaihtoon lähtemisestä?






torstai 26. tammikuuta 2017

LENNELLÄÄN YMPÄRI MAAILMAA

"Mind your step". Ainut asia mitä tällä hetkellä kuulen vierestäni. Olen selvästi Schipolin lentokentällä, taas. Puhelimesta loppui akku, aivan niin kuin minustakin. Koeviikko on OHI, ja minä odotän täällä silmät puoleksi kiinni ja ihan tokkurassa että pääsisin lentokoneeseen. Täällä istuskellessani iski kuitenkin pieni kateus niitä kohtaan jotka ovat matkalla jonnekin Aasiaan lämpimään, olisinhan minäkin voinut lähteä. Lennellä ja matkustella ympäri maailmaa.. Luulen että tämä olisi varmasti karkoittanut sen pienimmänkin stressin ja jännityksen tunteen joka minulla vielä mahassa pyörii kokeiden jäljiltä. Mutta kuitenkin, seuraavat kaksi ja puoli viikkoa olen lomalla, vaikkakaan en ihan missään niin lämpimässä paikassa, mutta lomalla kuitenkin.

En tiedä onko kokeiden jälkeen minulla koskaan ollut näin hirvittävää fiilistä. Tuntuu etten olisi syönyt tai nukkunut viikkoon ja olen ihan loppuun kulutettu. Haluan jakaa teidänkin kanssa minun urotekoni, nimittäin kirjoitinpas kahdesta 300 sivun kirjasta itselleni 150 sivun tiivistelmän, jonka kävin sitten tulostuttamassa ja nidoimpas nämä sitten vielä yhteen. Minulla on kotona nyt siis kaunis 150 sivun muistiinpanokirja, jota en kyllä halua eläessäni enää koskaan nähdä, koska jouduin tyyliin opettelemaan jokaisen sanan tuosta "tiivistelmästä" ulkoa. Tuntui oikeasti että meillä olisi ollut jotkut jättimäiset ylioppilaskokeet. Aamusta ilta myöhään pelkkää opiskelua, ja yölläkään en nukkunut sitä kolmea tuntia enempää, koska minua JÄNNITTI ?! Minua ihan oikeasti jännitti kokeet ja niihin meno, vaikka yleensä otan ne silleen kevyesti. Nyt tietty paineita lisäsi se että nämä kokeet vähän niin kuin kertoo minulle sitten sen lähdetäänkö tässä vaihtoon kauas vai ei, sillä jos en pääse jostain kurssista läpi, voin heittää heipat vaihdolle. Tai sitten mennä jonnekin todella lähelle Eurooppaan. Näillä näkymin kuitenkin kaikista kokeista pääsin läpi, ainakin siltä tuntuu! :)

Mutta kohta Suomessa ja sitten kirjoitellaan rajojen sieltä puolen! 







sunnuntai 22. tammikuuta 2017

MINÄ TUOMARINA

Nyt on kyllä minulla miljoona rautaa tulessa yhtä aikaa, vai miten se sanonta nyt menikään. Kokeisiin on enää muutama päivä aikaa, mutta se myös merkitsee sitä että Suomeen on enää muutama päivä aikaa!! Halkean riemusta. Näen jo itseni käveleväni ulos koehuoneesta, jonka jälkeen hypimme kavereideni kanssa riemusta koulun baariin yksille, ja sitten juoksenkin jo lentokentälle.

Haluan myös kertoa teille oudosta ongelmastani tai mielihalusta, vai miksi tätä nyt kutsuisi. En ole koskaan aiemmin elämässäni törmännyt tähän ongelmaan. En tiedä pitäisikö tässä ihan hävetä itseään kun tämän sanon, mutta lukijat.. Minulla on kamala joulufiilis! Tammikuussa!!

Huhhei, en tiedä miten tämä nyt iskeytyi nyt, sillä yleensä tämä on syyskuun ongelma, mutta luulen että siinä on vähän sen kanssa tekemistä että viime joulu itsessään meni jotenkin silmät sumussa ohi, enkä kerennyt sitten kunnolla nauttia jokaisesta hetkestäni. Kouluhommat kolkutti koko ajan takaraivossa ja koko ajan pelkäsin vain sitä lähtöajan lähestymistä. Nyt kun kuitenkin tiedän että kaikki koulustressi on poissa muutaman päivän päästä, joulufiilikseni vain iskeytyi minuun. Haluaisin niin kovasti koristella huoneeni tontuilla ja jouluvaloilla, kuunnella joulumusiikia (mitä taisin tänään ehkä hieman jo tehdäkin), ja vain haaveilla joulusta. Olen varmaan ihan kamala ihminen. Yleensä minun katseeni suuntautuu tässä vaiheessa kevääseen ja kesään, mutta ei vaan tällä kertaa. Toiseksi syyksi epäilen myös sitä että jälleen kerran minun talveni tähän saakka on ollut sen kahden viikon mittainen, ja minä ikävöin lunta niin kovasti!

Ennen postauksen oikeaan aiheeseen siirtymistä, haluan vielä sanoa että Jessica on kipeä, taas! Ennen joululomaa olin ihan kamalassa flunssassa, joka parani sopivasti ennen joulua, kunnes aaton jälkeen uusi flunssa iski, ja tällä kertaa kuumeen kanssa. Tästähän minä tervehdyin noin kaksi viikkoa sitten, ja nyt taas iski kuume ja kasa muitakin ongelmia, joiden takia en ole voinut syödä nyt oikeen kolmeen päivään. Tehokas tammikuun dieetti!

Hollantikin sai hieman lunta ja jäätä


Meidän talossa on sen verran jännittävät ajat, sillä kämppiksemme muuttaa pois, ja nyt pitäisi pikaisesti löytää tilalle joku uusi. Minulle tämä kiire on vielä niin paljon isompi, sillä lähden niin pian omalle lomalleni, ja minä kun niin kovasti haluaisin tavata kaikki ehdokkaat. Mutta nytten viimeinkin minä saan olla tuomaroimassa kuka valitaan kotiimme!!! Minä olen aina ollut se ehdokas, mutta nyt olen vaihtanut paikkaani. Minä saan ylpeänä esitellä kotimme ventovieraalle ja puhua kotimme maasta kattoon. Tämän lisäksi saan haastatella näitä ihmisiä, melkein kuin työhaastattelussa ja tehdä sitten muistiinpanoja jokaisesta vieraasta. Jännittävää!

Tapasin tänään neljä ehdokasta, jotka olivat ihan okei, mutta sellaista suurenmoista klikkiä ei syntynyt kenenkään kanssa, joka minua hieman harmittaa. Erityisesti koska huomenna missaan muutamat vierailijat koulun vuoksi. Uskon vielä kuitenkin kovasti että joku kiva löytyy tähän taloon. Pelkään vaan että minä en loppujen lopuksi valitse tätä asukasta, ja minun nykyiset kämppikset valitsevat jonkun ihan hirveän huumeveikon tänne hah!  Se nyt olisi vaan niin tärkeää, että tämä uusi tulokas olisi minun mielestä todella mukava, sillä tämän henkilön tulee kulkea huoneeseensa minun huoneeni kautta seuraavat kuka tietää kuinka monta kuukautta.

perjantai 13. tammikuuta 2017

PIENIÄ UUSIA TUULIA

Taas kerran ollaan koulussa siinä vaiheessa että koeviikot edessä! Jippiajei. Vastahan minä sanoin että kolme kuukautta seuraaviin kokeisiin, mutta nyt siihen onkin enää puolitoista viikkoa. Kuitenkin jostain syystä en ole vielä ainakaan haalinut mitään kamalaa stressiä itselleni tästä. Saimme tänään kaksi isoa projektia kasaan (150 sivua pitkä projekti!!! Hyvä me), ja huomenna toivottavasti viimeinenkin projekti tulee valmiiksi. Tämän jälkeen minulla onkin 1,5 viikkoa aikaa omassa tahdissani alkaa lukemaan kokeisiin ja tämä on kuin suuri ihme! Normaalisti minulla on lukuaikaa juuri ja juuri se kolme päivää, joten nyt sitä on enemmän kuin ruhtinaallisesti. 

Pahin Suomi-ikävä on nyt takanapäin. Olen saanut tähän mennessä viettää kaikki arkipäiväni aamusta iltaan ystävieni kanssa koulutöitä väsertäen, joten ikävälle ei ole riittänyt aikaa. Jotenkin on myös sellainen olo, että ei se nyt olekaan niin kamalaa olla taas täällä Hollannissa. Ensimmäistä kertaa oli myös omaan asuntoon saapuessa sellainen olo, että minä olen oikeasti nyt kotona! Aikaisemmin iski sellainen "taas tässä läävässä" - fiilis, mutta ei vain nyt. Ihana nähdä näitä ihmisiä ja vain olla. Täytyy kuitenkin sanoa että ensimmäiset päivät täällä Hollannissa olivat aivan kauheita, ja kamala ikävä kotiin ei vaan tehnyt loppua. Tämän vuoksi minulla onkin nyt liput taskussa takaisin Suomeen kokeideni jälkeen. Ja jälleen kerran menen sinne 2,5 viikoksi! Viikoksi Helsinkiin ja 1,5 viikoksi Kuusamoon, jes! Ensimmäistä kertaa vuosiin olen matkalla Kuusamoon muulloinkin kuin jouluna ja kesänä, ja näin ei muistaakseni ole kertaakaan käynyt viimeisten kahdeksan vuoden aikana. Isäni lupasi maksaa lentoni Helsinkiin, joten minulle jäi maksettavaksi ainoastaan lennot Kuusamoon, joten reissusta tulee suhteellisen edullinen, ja tämän vuoksi onnistunkin lähtemään näin yllättäen. Olen niin innoissani! Lennän todennäköisesti samana päivänä heti kokeen jälkeen, joten nyt on motivaatiota opiskella!


Tämän uuden Suomen reissun kunniaksi pistänkin vielä julkaisemattomia kuvia viimeisestä reissustamme. 













Reissumme oli kaikenkaikkiaan aivan täydellinen, lukuunottamatta sitä tuskaista junamatkaa Oulusta Vantaalle, jonka oli tarkoitus kestää 5,5 tuntia, ja loppujen lopuksi kestikin 9,5 tuntia ja tuohon vielä päälle se aamuinen kolmen-neljän tunnin ajomatka Ouluun. Kiitos VR tästä, ja etenkin siitä että matkasimme muutaman tunnin tästä matkasta seisten lastenosastolla, koska juna oli kattoa myöten täynnä. Muuten kyllä nautin joka ikisestä hetkestä, ja kun Vantaalle pääsin ja kuulin isäni tuskailevan tulevasta muutosta, näin mahdollisuuteni koittaneen. Tiesin että minulla oli lomaviikko tulossa kokeiden jälkeen, joten tarjosin muuttoapua lentolippujen vastikkeeksi, ja diili oli solmittu! Minulla on niin kamala ikävä mun vauva pikkuveljeä ja minun äitiäni ja muita sisaruksiani, että Suomeen on vain pakko päästä!

Miten teidän 2017 lähti käyntiin?



keskiviikko 4. tammikuuta 2017

2017

Rukalla on hyytävän kylmä ilma.


Hyvää uutta vuotta rakkaat lukijat <3 ! Nyt olen lomallani edennyt siihen pisteeseen että vietän viimeistä päivääni Kuusamossa (nyyhky). Fiilikseni ovat kuitenkin vähemmän haikeat kuin odotin. Minua pelotti aivan kamalasti että saisin ihan hirveän paniikkikohtauksen, mutta itseasiassa vuoden vaihtuessa sain jotain uutta energiaa (kirjaimellisesti, sillä aivoni eivät anna minun nukkua ollenkaan). Tämä uusi energia on saanut minut inspiroitumaan monista asioista, ja nyt itseasiassa odotan innolla tulevaa vuotta. Hasta la vista vuosi 2016. Olit kirpaisevan kamala, ja siksi vuosi 2017 täytyy olla paljon parempi. Ennen kun kuitenkaan kirjoitan vuoden 2017 odotuksistani, haluan listata vuoden 2016 parhaimmat hetket. Täytyy kuitenkin myöntää, että minulla oli todella vaikea edes muistaa viittä niin hyvää hetkeä, sillä viime syksy jotenkin varjosti koko vuoden allensa.

Vuoden ehdoton kohokohta oli minulle Ruisrock! Olen vieläkin ikikiitollinen, että kaverini painosti minua lähtemään päiväksi ruissiin. Se oli niin ihana päivä, ja edelleenkin hymy nousee huulille kun katson kuvia tuolta päivältä. En olisi uskonut että festarit toisivat niin suurta iloa elämääni.

Hyvänä kakkosena tulee ihan ehdottomasti Nielsin kotibileet. Tämä yö oli varmasti se yö jolloin nauroin kaikkein eniten koko vuonna. Meillä oli niin hauskaa, ja näistä bileistä puhutaan vielä edelleenkin. Nyt vain odotan innolla että pääsisimme järjestämään toiset bileet toukokuussa.

Portugalin reissu oli ylipäänsä todella ihana, vaikkei kuitenkaan ehkä se parhain reissu ikinä. Tämä reissu oli kuitenkin ainutlaatuinen, sillä sain mukaani niin monta läheistä ystävää, ja saimme siellä sitten yhdessä nauttia vain lämmöstä.

King's night oli jotain, mitä en ollut ennen Utrechtissä kokenut, ja tuotti minulle myös suurta iloa. Siitä huolimatta että tuo yö oli kamalan kylmä ja hirveän sateinen, jaksoimme tanssia tällä suurella ihmismassa-aukiolla tunteja. Ehdottomasti menen tuonne tanssimaan myös tänäkin vuonna.

Ja näin yleisesti minun täytyy sanoa, että tämä vuosi oli viimeinkin se vuosi että sain oikeita ja läheisiä ystäviä. Minulla oli niin monta vuotta putkeen se ongelma, että ystäväni tulivat ja menivät, sillä yleensä he olivat minun tapaani au paireja. Nyt kuitenkin ensimmäistä kertaa sain viimeinkin nauttia arjestani niiden samojen ihmisien seurassa, ja tämän vuoksi osa näistä ihmisistä ovat nyt minulle henkilökohtaisesti todella läheisiä ja en voi sanoa tästä asiasta muuta kuin kiitos.




Nyt kuitenkin tämä vuosi 2017 on odotuksia täynnä, ja varmasti muutama asia tulee muuttumaan elämässäni. Ensinnäkin minulla alkoi juuri viimeiset kuusi kuukautta normaalia koulua, sillä ensi syksynä minulla alkaa oma valintainen erikoistumiseni ja tämän jälkeen sitten alkaa vaihto muualla päin maailmaa. Aiemmin en osannut oikein innostua tästä vaihdosta, mutta nyt kun olen tehnyt listää tutkimuksia mahdollisista kohdemaista, on innostumiseni noussut täysin kattoon. Kohdemaani on myös nyt täysin selvillä, eli nyt toivotaan että sinne sitten pääsen. En kuitenkaan uskalla innostua liikaa, sillä pettymys olisi sitten aivan kamala jos en sitä vaihtopaikkaa sitten saa. Tosin luulen että tämä on jo liian myöhäistä, sillä hinkuni päästä juuri tuohon haluamaani maahan on suuri. Kerron kuitenkin tästä valitsemastani kohdemaastani myöhemmin, eli pidän pientä jännitystä yllä.



Tämän lisäksi olen niin niin innoissani että halpalentoyhtiöt alkavat pian lentämään Helsingin ja Amsterdamin väliä, joten kotona pääsee nyt tulevaisuudessa käymään enemmän, tai periaatteessa aina kun ikävä iskee. Olen myös innoissani että nyt pian pääsen suunnittelemaan tulevaa kesälomaani, ja ehkä jopa pääsen viimeinkin aloittamaan jonkin kivan kesätyön Suomessa. Tämän lisäksi olen nyt viimeinkin ottanut itseäni sarvista kiinni ja päätin aloittaa pienen elämäntaparemontin ja toivottavasti vuoden päästä kehoni voi ja näyttää paremmalta. En halua että tämä on tämmöinen tyypillinen uuden vuoden lupaus, eli uusi keho ja salikortti ja dieetille, vaan haluan että elämäntapani yleisesti paranisi, jotta myös itsetuntoni ja oma hyvinvointini kohoaisi. Nyt pitää vain päättää millä tapaa lähden tätä tavoitetta tavoittelemaan. Tulevalle vuodelleni on siis paljon suunnitelmia ja odotuksia, ja tavallaan en jaksa odottaa minkälainen tästä vuodesta sitten loppujen lopuksi kehkeytyy.

Teittekö te lukijat uudenvuoden lupauksia?