MINÄ TUOMARINA

Nyt on kyllä minulla miljoona rautaa tulessa yhtä aikaa, vai miten se sanonta nyt menikään. Kokeisiin on enää muutama päivä aikaa, mutta se myös merkitsee sitä että Suomeen on enää muutama päivä aikaa!! Halkean riemusta. Näen jo itseni käveleväni ulos koehuoneesta, jonka jälkeen hypimme kavereideni kanssa riemusta koulun baariin yksille, ja sitten juoksenkin jo lentokentälle.

Haluan myös kertoa teille oudosta ongelmastani tai mielihalusta, vai miksi tätä nyt kutsuisi. En ole koskaan aiemmin elämässäni törmännyt tähän ongelmaan. En tiedä pitäisikö tässä ihan hävetä itseään kun tämän sanon, mutta lukijat.. Minulla on kamala joulufiilis! Tammikuussa!!

Huhhei, en tiedä miten tämä nyt iskeytyi nyt, sillä yleensä tämä on syyskuun ongelma, mutta luulen että siinä on vähän sen kanssa tekemistä että viime joulu itsessään meni jotenkin silmät sumussa ohi, enkä kerennyt sitten kunnolla nauttia jokaisesta hetkestäni. Kouluhommat kolkutti koko ajan takaraivossa ja koko ajan pelkäsin vain sitä lähtöajan lähestymistä. Nyt kun kuitenkin tiedän että kaikki koulustressi on poissa muutaman päivän päästä, joulufiilikseni vain iskeytyi minuun. Haluaisin niin kovasti koristella huoneeni tontuilla ja jouluvaloilla, kuunnella joulumusiikia (mitä taisin tänään ehkä hieman jo tehdäkin), ja vain haaveilla joulusta. Olen varmaan ihan kamala ihminen. Yleensä minun katseeni suuntautuu tässä vaiheessa kevääseen ja kesään, mutta ei vaan tällä kertaa. Toiseksi syyksi epäilen myös sitä että jälleen kerran minun talveni tähän saakka on ollut sen kahden viikon mittainen, ja minä ikävöin lunta niin kovasti!

Ennen postauksen oikeaan aiheeseen siirtymistä, haluan vielä sanoa että Jessica on kipeä, taas! Ennen joululomaa olin ihan kamalassa flunssassa, joka parani sopivasti ennen joulua, kunnes aaton jälkeen uusi flunssa iski, ja tällä kertaa kuumeen kanssa. Tästähän minä tervehdyin noin kaksi viikkoa sitten, ja nyt taas iski kuume ja kasa muitakin ongelmia, joiden takia en ole voinut syödä nyt oikeen kolmeen päivään. Tehokas tammikuun dieetti!

Hollantikin sai hieman lunta ja jäätä

Meidän talossa on sen verran jännittävät ajat, sillä kämppiksemme muuttaa pois, ja nyt pitäisi pikaisesti löytää tilalle joku uusi. Minulle tämä kiire on vielä niin paljon isompi, sillä lähden niin pian omalle lomalleni, ja minä kun niin kovasti haluaisin tavata kaikki ehdokkaat. Mutta nytten viimeinkin minä saan olla tuomaroimassa kuka valitaan kotiimme!!! Minä olen aina ollut se ehdokas, mutta nyt olen vaihtanut paikkaani. Minä saan ylpeänä esitellä kotimme ventovieraalle ja puhua kotimme maasta kattoon. Tämän lisäksi saan haastatella näitä ihmisiä, melkein kuin työhaastattelussa ja tehdä sitten muistiinpanoja jokaisesta vieraasta. Jännittävää!

Tapasin tänään neljä ehdokasta, jotka olivat ihan okei, mutta sellaista suurenmoista klikkiä ei syntynyt kenenkään kanssa, joka minua hieman harmittaa. Erityisesti koska huomenna missaan muutamat vierailijat koulun vuoksi. Uskon vielä kuitenkin kovasti että joku kiva löytyy tähän taloon. Pelkään vaan että minä en loppujen lopuksi valitse tätä asukasta, ja minun nykyiset kämppikset valitsevat jonkun ihan hirveän huumeveikon tänne hah!  Se nyt olisi vaan niin tärkeää, että tämä uusi tulokas olisi minun mielestä todella mukava, sillä tämän henkilön tulee kulkea huoneeseensa minun huoneeni kautta seuraavat kuka tietää kuinka monta kuukautta.