Vahinkoja sattuu

Jotenkin mä osaan aina vetää puoleeni pientä huonoa onnea. Tuntuu ettei onni vain oikein jaksa kovinkaan useasti potkaista. Olen toki erittäin tyytyväinen elämääni ja todella onnellinen, mutta liian usein käy kuitenkin tällaisia pieniä vastoinkäymisiä, jotka eivät kuitenkaan maailmaa kaada ollenkaan, mutta osaavat ärsyttää.

Eilen onnistuin taas kämäämään hieman ja vieläkin ärsyttää kuinka tyhmä osaan joskus olla. Siinä omalla sängylläni lakkailin kynsiäni punaisella kynsilakalla. Yksi kynsi meni pieleen joten lakkasin sen uudestaan ja jätin kynsilakan korkin auki siksi aikaa että kynsilakka kuivuisi. No tottakai mä seurasin sarjaa siin samalla ja unohdin koko kynsilakan. Pian sitten ihmettelin vahvaa kynsilakan hajua ja sitten välähti. Valkoisissa lakanoissa oli iso läntti punaista kynsilakkaa joka tottakai meni läpi lakanasta ja sitten sen alla olevasta pehmusteesta ja kyllä pieni läntti löytyi myös patjasta. Ja eihän nämä lakanat ja sänky ole edes minun omia. Ja tottakai väri oli tummanpunainen, eli ensimmäisenä tulee mieleen että kuukautiset tuli läpi sängylle. Ja eihän toi kynsilakka kyllä irtoo millään. Kokeilin kaikenmaailman aineita ja kynsilakan poistoainetta, mutta eipä näyttäny tehoavan. Heitin nyt vielä kerran pesuun jonku supervalkaisija-aineen kanssa, mutta tuskin tepsii. Pakko nöyrtyä ja mennä kertomaan vahingosta :D Ei vaan olisi itellä yhtään varaa mihinkään yllättäviin menoihin, mutta ei tälle nyt voi mitään.

Siinä maha missä painitaan

Tosi hyvin olen kuitenkin koko vuoden osannut käsitellä tämän perheen tavaroita, sillä en ole edes juomalasiakaan rikkonut (koputan puuta). Että nyt vasta loppusuoralla menin sitten tuhoamaan heidän omaisuuttaan. Tosin juuri ennen joulua, viimeisen työpäiväni jälkeen ennen joululomaa, onnistuin tippumaan portaista, (Hollantihan on miljoonien portaiden maa) ja siinä samalla sitten vedin mukanani lasten turvaportin. Tietenkään siinä ei sitten mietitty miten portille kävi, vaan että miten minulle kävi. Ja itseasiassa host isäni kertoikin minulle, että he olivat miettineet koko portin poistamista, eli minä tavallaan autoin heitä. Minulle kävi hassummin kuin sille portille, sillä tämä portti putosi päähäni ja sain sitten pienen reiän takaraivoon. Sairaalaan siitä sitten ja elämäni ensimmäiset tikit. Iski kyllä tuolloin paniikki sillä mielestäni pää on sellainen osa kehossa, jossa veri pitäisi todellakin pysyä sisällä. Onhan se sentään pää.

Mitään kauhean nolojakaan tapahtumia ei mieleeni muistu, eli aika kätevästi asiat kyllä täällä hoitui. Tottakai tällasii pienii, että nilkka nyrjähti ja lennän naamalleni maahan, mutta ei mitään super noloa onneksi. Pyöränki kanssa on ollut todella monia läheltä piti tilanteita, mutta kertaakaan en ole kaatunut. Ehkä muutama nolo baaritilanne tulee kyllä mieleeni, mutta jätän ainakin toistaiseksi nämä muistot vain omaan mieleeni :D

Sadepilvet häipyivät täältä ja asteetki on taas siinä yli kahdenkymmenen paikkeilla. Eli aurinko paistaa :) Tänään itse asiassa tuli ensimmäistä kertaa sellainen olo, että on ihan kivakin mennä kotiin Suomeen. En malta odottaa sitä että saan olla mökillä, syödä grilliruokaa, uida järvessä ja tehdä ei mitään. En malta odottaa tylsistyväni!!

Kyllä, hyvin epäterveellistä, mutta tosin erittäin hyvää. Reseptin opin täällä Hollannissa :D

Kesäisen näköistä täällä on ollut jo pitkän aikaa. Mukavaa vaihtelua työpäivään, kun voi mennä vain istuskelemaan ulos :)