Hyvästelyjä

Päivät ovat vierineet kamalassa kiireessä ja nyt viimeinkin sain itselleni hieman omaa aikaa. Kulunut viikko on ollut todella kiireinen, raskas, mutta toisaalta hyvin mukavakin. Työpäivät vierivät kauhean nopeasti ja vapaa-aika sitäkin nopeammin. Koko viikon olen valmistanut itseäni sanomaan hyvästit parhaalle ystävälleni täällä Hollannissa. Tottakai hän asuu Australiassa, eli seuraavaan tapaamiseen tulee menemään vuosia. Huomenna hän sitten lähtee, joten kyyneleiltä ei tänä päivänä säästytty. Meg tuli Hollantiin au pairiksi kaksi päivää minun jälkeen, joten ystävystyttiin heti matkamme alussa. Nyt sitten itsekin alan tajuamaan kuinka lähellä minun oma lähtöni myös on. Mielestäni Meg muutti minua ihmisenä paljon. Minusta tuli paljon itsevarmempi, naisellisempi ja hän auttoi minua myös jollain tapaa oppimaan asioita itsestäni. Ja tottakai englannin kieleni parani.

Love you <3

Yritän nyt viimeinkin saada aikaiseksi asioita, jotka minulla on koko vuoden ollut mielessä. Kiipesin Megin ja hänen siskonsa kanssa Utrechtin korkeimpaan rakennukseen, eli kellotorniin. Tottakai tämä torni on ikivanha, eli mitään hissiä ei rakennuksessa ole. Se oli sitten noin 600 porrasta kiipeämistä ylöspäin, ja kyllä se hyvästä jalka- ja pepputreenistä kävi. Juuri sopivasti olin tuntia aiemmin mennyt perumaan jäsenyyteni kuntosalilla :D Näkymät ylhäällä tornissa olivat tietenkin hienot. Tai no, minä olen ihminen joka tarvitsee jotain erikoisen hienoa, jotta oikeasti ajattelen että vau. Eli jokin näkymä korkealta on ihan kiva, mutta ei mitenkään erikoinen. Oli hauska yrittää bongata tietty omaa kotia sieltä kaikkien rakennusten joukosta, ja itseasiassa luulen että löysin sen!

Tässä Utrecht!

Jotenkin hassua, että aina juuri kun on lähdössä jostain, kaikki hauska alkaa ja tietty loppuu sitten liian nopeaa. Olen erityisesti viime viikkoina tavannut upeita ihmisiä, ja nyt jo harmittaa ettei voi viettää enää paljon aikaa yhdessä. Sama juttu myös minun host perheeni kanssa. Kaikki alkaa jotenkin rullaamaan täällä paremmin, ja lapsistakin on tullut erityisen iloisia. Tän perheen pojan kanssa minä yleensä vain taistelen, mutta tällä viikolla meillä on ollut niin monta hyvää ja hauskaa hetkeä yhdessä. Perheen tyttärellä taas oli vähän känkkäränkkä viikko, mutta se reaktio, kun host äitini sanoi hänelle, että minä lähden pian oli ihana. Tyttö rupesi huutamaan mun nimeä ja sanoi vaan että älä lähde! Ikävä näitä kyllä tulee. En osaa kuvitellakaan sitä päivää, kun astun viimeisen kerran tämän talon ovesta ulos ja sanon heipat näille lapsille ja vanhemmille.

Päiväunien jälkeen on aina mielenkiintoista nähdä mitä tää tyttö keksi tehdä omassa huoneessaan salaa :D

Känkkäränkkä kävi kylässä

Poika valitsi vaatekaapista meille vesisota vaatteet :D

VESISOTA!

:)

Käytiin tänään uimassa :)

Viikon aikana tuli tavattua paljon paaaaaljon tuttuja. Koko ajan olin joko töissä tai jossain kavereiden kanssa. Tuli shoppailtua ja kokkailtua ja juhlittua yömyöhään. Megin läksiäisjuhlat olivat kyllä erityisen kivat, sillä minusta tuntui, että minun koko vuoteni ihmiset olivat yhdessä paikassa ja oli vain niin ihanaa jutella pitkästä aikaa kaikkien kanssa kunnolla. En varmasti ole koskaan ollut yhtä sosiaalinen kuin tuona yönä! Ihana viikko ja ihanat ihmiset ympärilläni <3 Olen mä aika onnekas :)

Vuoden aikana lempparikseni noussut lounas :D

Vietettiin mukavan leppoisa ilta suomalaisen au pair- ystäväni kanssa

Selfie!

Wohoo Finland! Vaikka ei toi kiekko mennykään ihan niin kuin toivoin