perjantai 24. marraskuuta 2017

RAUHA MAAHAN

Syysflunssasta sekä stressi, kamalasta stressi. Kaksi isoa syytä miksi minulla ei ole ollut voimia eikä edes aikaa keskittyä sen kummemmin blogiini. En oikeasti voi käsittää kuinka ihminen voi stressata asioista näin paljon, mutta kai se on mahdollista kun työt ovat kasvaneet sellaiseksi vuoreksi ettei loppua näy. Kaikki huipentui tähän päivään, kun lähes kirjaimellisesti aamu kahdeksasta juoksin paikasta A paikkaan B ja C ja D, ja minulla ei ollut aikaa edes syödä kunnes vasta nyt sitten iltasella. Lähtö Suomeen alkaa jo häämöttää (27 päivää enää!!), eikä oloani yhtään parantanut se että en ole edelleenkään pakannut huonettani laatikoihin vaikka muutto on viikon päästä, enkä tähän aamuun mennessä ollut edelleenkään saanut papereitani joilla voisin anoa viisumia! Tämän lisäksi sain stressata sitä että antaako vuokranantajani minun lähteä nykyisestä asunnosta kesken sopimuksen, ja löydänkö jonkun joka ottaa huoneeni, sillä en mitenkään voisi maksaa vuokraa sekä Utrechtissä että New Yorkissa. Ja sitten tietenkin iski vielä flunssa. Onneksi tämä vuokra-asia sentään järjestyi muutama päivä sitten.

Tässä on kuitenkin oikeasti eletty ihan oudossa pilvessä, jossa töitä tehdään melkein kuin olisi robotti. Tämän pitkän muistilistan takia pyrin nyt kirjoittamaan jokaisen askareen ylös, jotta kaikki tulee varmasti hoidettua ennen lähtöä. Olisi varmasti kamalaa huomata vasta Suomessa että jotain tärkeää jäi hoitamatta.

Tänään sitten heräsin ajoissa, sillä halusin käydä kyselemässä pankki-asioita Jenkkejä varten, sekä käydä ottamassa passikuvat ja ostella asioita reissuun. Kaikki kuitenkin muuttui hetkessä, sillä viisumi-paperini viimeinkin saapuivat koululleni, ja lähdinkin sitten heti kouluani kohti.

Pieni hengähdystauko kiireen keskellä




Täytyy sanoa että tämä viisumin anominen ei todellakaan ollut mitään ihaninta hommaa, sillä lähes kaikki meni pieleen. Ensinnäkin nämä nettisivut heitti minut ulos KOKO AJAN. Minun piti täyttää varmaan 30 lomaketta, ja jokaisen lomakkeen jälkeen jouduin kirjautumaan uudestaan sisään, sillä sivu heitti minut ulos ihan ilman mitään syytä. Tämän lisäksi maksukorttini ei käynyt heille, vaikka lupasivat että debit käy. Jouduinkin sitten polkemaan 5km päähän Western Unionille, jossa myös sain sählätä ja juosta edes takas pankkiautomaatin ja Western Unionin väliä. Ja tämä koko hakemus oli vain niin uuvuttavan pitkä, joten siihen meni lopulta tunteja ja tietenkään tämä hakemus ei hyväksynyt esimerkiksi koko puhelinnumeroa koska se ei yksinkertaisesti mahtunut sille annetulle tilalle (mikä on aivan naurettavaa), ja sama homma 'ä' ja 'ö' sekä '-' merkkien kanssa. Eli saa nähdä kuinka ne nyt hakemukseni hyväksyy, sillä tiedot eivät täysin vastaa passiani ja muita papereitani.

Nyt on hakemukset kuitenkin laitettu, ja haastattelu aika varattu, joten JES!! 4.12 pääsen haastatteluun, ja sanoivat että hakemuksen käsittelyyn menee noin yksi arkipäivä, joten viisumini tulee olemaan varmasti hyvissä ajoin minulla taskussa. Onneksi, sillä näin itseni jo joulun alla varaamassa uusia lentoja Suomeen, sillä viisumini ei saapunut ajoissa, enkä tietenkään haluaisi rampata edes takaisin Suomen ja Hollannin väliä. Olin vain jotenkin niin varma että nämä paperit, joilla minun piti viisumia hakea, hukkuisivat postissa ja tulisivat perille vasta kolmen viikon kuluttua, mutta onneksi sainkin ne jo nyt tänään.

Nyt voinkin sitten (tavallaan) huokaista helpotuksesta. Minusta myös tuntuu että kehoni olisi jotenkin rauhoittunut eilisestä sillä suurimmat stressin aiheet ovat nyt takanapäin. Näillä näkymiin Jenkkeihin pääsen aivan suunnitellusti, ja siitä ei tarvitse enää stressata ollenkaan. Tämän lisäksi nyt alkaa viimeinen täysi viikonloppu töitä, joten kohta on työtkin paketissa. Tämän vuoksi voinkin ensi kuukauden keskittyä enemmän blogiini, kouluun, ystäviini, muuttoon, ja erityisesti jouluun! ♥︎

Blogini puolella nähdään taas ensi kuussa joulukalenteri, joten olen ollut myös erittäin kiireinen sen parissa. Tämän vuoksi voikin olla että tämän kuukauden postaukset ovat nyt tässä. Mutta sitten nähdään viimeistään taas joulukuun 1. päivä!

Joulukalenterista puheenollen, teettekö te lukijat blogeihinne joulukalentereita tänä vuonna? Ja jos teette, laittakaa pliis linkkiä kommenttiboksiin! Haluaisin kovasti lukea blogikalentereita joulukuun ajan! ♥︎

lauantai 18. marraskuuta 2017

WASHINGTON HEIGHTS

Washington Heights. Kuva lainattu sivulta https://www.ncas.rutgers.edu/ncas-professor-robert-snyder-traces-history-nycs-washington-heights 


Tänään minä ajattelin esitellä teille paikan jossa tulen varmasti viettämään paljon aikaa New Yorkissa. Minä myös tajusin etten ole edelleenkään tehnyt teille esittelyä Pace Universitystä, jonka vuoksi aion ihan varmasti tehdä yliopistoesittelyn teille pian! Nyt kuitenkin aion puhua teille Washington Heightsista, SILLÄ MINÄ LÖYSIN ITSELLENI HUONEEN MANHATTANILTA!! Minä olin oikeasti niin onnekas huoneen metsätyksesen kanssa, sillä jotenkin minun ei pitänyt nähdä lähes yhtään vaivaa, joka on todella epätavallista New Yorkille. Itseasiassa tämä huone on se huone, jota minulle aivan ensimmäiseksi tarjottiin kun aloin etsimään syys/lokakuussa. Mutta kuten aiemmin jo kerroin, löysin myös toisen halvemman huoneen Astoriasta ja jostain syystä olin aivan rakastunut tähän paikkaan enkä pystynyt kuvittelemaan itseäni enää muualle. No tämä asuntohan yht'äkkiä lähtikin alta kun se nykyinen kämppis mietti sinne pitempään jäämistä. Sitten kerkesin stressata muutaman päivän kunnes muistin sen aivan ensimmäisen huonetarjouksen joka minulle tehtiin.

Minä en ymmärrä miksi ihmeessä en heti vain ottanut tätä huonetta Washington Heightsista, koska itseasiassa tämä huone on paljon isompi, kivempi, paremmalla alueella, hienommassa rakennuksessa, ja jaan asunnon ainoastaan yhden (todennäköisesti suomalaisen) kanssa. Kun sitten viimeinkin tajusin kuinka iso aarre tämä huone olikaan, minua niin pelotti että se olisi jo vuokrattu jollekin toiselle. Onneksi ei! Kaiken lisäksi tämän uuden huoneen vuokranantaja on vain niin ihana ja ystävällinen!!

Tottakai sitten muutama päivä tämä huone Astoriasta vapautui jälleen kerran ja se vuokranantaja tarjosi sitä heti taas minulle. Olin taas pienessä pattitilanteessa vaihteen vuoksi. Ensirakkauteni vastaan uusi rakkauteni. Haluanko halvemman huone Astoriasta, joka on muutaman minuutin lähempänä koululta ja keskustasta, mutta jotenkin tuntui riskiltä kaiken tämän perumisen ja hiljaiselon jälkeen. Vai haluanko sittenkin täysin varman huoneen jossa takuuvuokra on hyvin pieni, mutta vuokra itsessään on suurempi, huoneet ovat tuplasti isommat, asuinalue on ihana ja jossa tietäisin viihtyväni. Valitsin lopulta tuon jälkimmäisen, ja juuri äsken sain myös tietää että loppujen lopuksi tuo vuokranmäärä ei tule olemaan kuin ihan muutaman kympin kalliimpi Astoriaan verrattuna, sillä vuokranantaja on niin ihana ja laskuttaa minua ainoastaan niiltä päiviltä jotka asunnossa vietän, eli vajaakuukausilta en maksa koko kuukauden vuokraa!

Uusi kotini sijaitsee siis Washington Heightsin alueella, Upper Manhattanilla. No tottakai tämä sijainti on täysin päinvastainen kouluuni nähden, joka sijaitsee Manhattanin aivan toisessa päässä. Matkaa kouluun tulee sitten olemaan sellaiset 45-60min, mutta on se varmasti sen arvoista. Jos minä olisin lähempänä koulua halunnut asua, olisin varmasti joutunut nostamaan budjettiani vähintään 1200 dollariin, jollei jopa 1300 dollariin, eli säästyypähän muutama satanen kuukaudessa. Metrolla minulla menee ainoastaan 22min että olen aivan Manhattanin keskustassa (silloin kun metrot kulkevat ajallaan ja normaalisti), mikä on aivan mahtavaa! Minusta on myös hienoa että asun hieman keskustan ulkopuolella, koska sitten ei ole aina pilvenpiirtäjien ja turistien saartamana. Ja toivonmukaan kaupat keskustan ulkopuolella olisivat myös hieman halvemmat.


Tässä on tuleva asuintaloni ulkoapäin. Kuva on lainattu sivulta http://www.audubonparkny.com/audubonparkaudubonhouses-1006.html 

Seuraavaksi esittelen hieman Google Maps kuvaa tulevasta asuintalostani ja asuinalueesta.

Tässä on tulevan asuintaloni sisäänkäynti. Talossa on myös ovi-mies aina puolenyöhön saakka.

Ja aivan talon vastapäätä avautuu ihanat jokimaisemat ♥︎

Tässä taas asuintaloni toiselta puolelta kuvaa

Ja tässä hieman asuinalueen katukuvaa




Washington Heightsissa on todella kauniita puistoja ja rakennuksia, ja en malta odottaa että pääsen valokuvaamaan sen katukuvaa. Tämän lisäksi minun talorakennukseni näyttää aivan linnalta! Ja se on ihan joen vieressä, eli näkymät ovat mitä parhaimmat. Läheltä löytyy kuulemma paljon kauppoja ja ravintoloita ja alue itsessään on erittäin turvallinen. Myös lähin metropysäkkini on ainoastaan viiden minuutin kävelymatkan päässä, eli kulkuyhteydet ovat aivan täydelliset. Asunto on kuulemma myös todella varma, mikä ei ole yleistä New Yorkissa. Tämä tarkoittaa sitä ettei asunto yht'äkkiä lähde vain alta, eikä vuokra tuosta vain nouse. Tämän lisäksi asunnossa saa majoittautua vieraita milloin vain ilman lisämaksua. Kun puhuin muiden vuokranantajien kanssa he yleensä rajoittivat vieraita silleen että saivat olla kylässä vain lyhyen aikaa ja lisäksi joutuisivat maksamaan majoittautumisestaan 100-200 dollaria per viikko! Tämän lisäksi on näköjään todella yleistä että ihmiset asuvat vuokranantajansa kanssa, mikä voi olla hieman ahdistavaa pidemmänpäälle. Minun vuokranantajani ovat kuitenkin Suomessa, joten saadaan sitten kämppiksen kanssa ihan vapaasti asua New Yorkissa :)

Asunto itsessään on todella vanha, mutta sen pohja on todella järkevästi suunniteltu silleen että yhteiset tilat ovat asunnon keskellä, ja makuuhuoneet asunnon toisissa päissä, eli yksityisyyttä kyllä on paljon. Oletan kuitenkin että ötököitä ja joitain vaurioita noin vanhasta asunnosta kuitenkin löytyy. Mutta asunto itsessään ja sisustukseltaan näyttää tosi tosi kivalta! Nyt vaan jännitän kuka päätyykään minun kämppäkaverikseni, sillä vuokranantajani parhaillaan etsii toista tyyppiä joka haluaisi muuttaa asuntoon kanssani.

Näin yleisesti olen aivan onneni kukkuloilla ja en malta odottaa lähtöpäivääni enää ollenkaan! ♥︎

perjantai 17. marraskuuta 2017

UUSI KAMERA

Siitä on kohta jo sellaiset 9-10 kuukautta kun aloin haaveilemaan mikrojärjestelmäkamerasta, kuten varmaan muistattekin tästä. Viime kesänä olin jo niin lähellä uuden kameran ostoa, mutta jotenkin minua kammoksutti tuo 1200e maksaminen siitä lempi kamerastani, kun kerta kallis New Yorkin reissu olisi myös edessäpäin. Pyysin jokaiselta jopa lahjaksi rahaa että tämän kameran saisin ostettua, mutta silti se minulta vain jäi. Kesästä lähtien kamera on kummitellut pääni sisässä, mutta ajattelin ostavani sen vasta Jenkeistä kun sieltä kerta saisin sen hieman halvemmalla. Nyt kuitenkin alkoi koulussamme uusi jakso, ja yhtenä tehtävänämme on luoda itsellemme nettisivut, joka toimisi vähän niin kuin portfoliona/cv:nä, eli tällä nettisivulla voisin hakea myös tulevaisuudessa töitä. Tämän lisäksi joudumme kuvaamaan hyvälaatuisen videon nettisivuillemme, joten näinhän minun intoni ostaa uusi kamera heräsi jälleen. Aloin katsomaan kymmeniä ja kymmeniä kamera-esittely videoita, ja kerkesinkin jo kerran vaihtaa mielipidettä siitä kamerasta jonka haluan. Loppujen lopuksi päädyin kuitenkin kameraan joka on ollut mielessäni jo viime keväästä saakka, ja olen niin onnellinen ja tyytyväinen että näin päätin. Kuvalaatu on aivan ammattitasoista ja kamera näyttää upealta myös ulkoapäin! Niin monet suosittelivat tämän kameran kuvalaatua, joten tämä oli minun selvä voittajani.


Fujifilm X-T20 + 18-55MM F/2.8-4.0 R LM OIS












Kallishan tämä kamerapaketti oli, mutta toivottavasti tulee olemaan myös sen arvoinen. Maksoin tästä nyt 1199e, mutta loppujen lopuksi kameralle sekä objektiiville tulee olemaan hintaa yhteensä 1149e sillä Fujifilmillä on nyt alennus tiettyihin tuotteisiin, joten he hyvittävät minulle ostoksesta 50e. Tämän lisäksi ostin pienen kameralaukun itselleni, sekä suojan linssiin, sillä tämä linssihän on itsessään arvoltaan 600e, joten en todellakaan halua että se rikkoutuu. Mutta ihan uskomatonta että minulla on nyt viimeinkin tämä kamera. Kauhean pitkään minä mietin tätä ostoa, mutta lopulta tulin siihen tulokseen että en ollenkaan haluaisi lähteä New Yorkiin huonon kameran kanssa, joten nyt jos koskaan olisi hyvä syy ostaa mahtava kamera. Olisi se jotenkin kurjaa olla niin upean kauniissa paikassa, ja saada sieltä vain keskiverto kuvia. Onneksi minulla ei ole enää tätä ongelmaa. Nyt kuitenkin harkitsen edellisen kamerani myyntiä, sillä näillä näkymin voisin saada siitä ihan kivasti rahaa. Tämän postauksen kuvat saattavatkin olla viimeiset kuvani jotka otin vanhalla Canon EOS 600D:lläni. Mietin myös pyöräni ja videokamerani myyntiä ihan sen takia vaan että saisin jotain rahaa takaisin tästä uudesta mikrojärkkäristä, haha! Onko teillä ehkä kokemusta Fujifilmin kameroiden kanssa?

keskiviikko 8. marraskuuta 2017

TALVIVAATETUSTA

Minä hyvin harvoin puhun vaatteista tai tyylistäni täällä blogin puolella, sillä jotenkin minä haluan keskittyä blogissani muihin asioihin kuin materiaan. Tämä ei ole koskaan tarkoittanut kuitenkaan sitä etten jotenkin pitäisi muodista tai vaatteista. Päinvastoin, koitan jatkuvasti päivittää tyyliäni, ja jos lähden shoppailemaan, shoppailen yleensä paljon. Tämän paljouden vuoksi jätän kuitenkin shoppailut silleen että kesällä käyn muutaman isomman reissun, ja talvisin sitten sama homma. Viime kesänä esimerkiksi lähdin Helsinkiin yhden 25kg laukun kanssa, ja tulin sitten takaisin kahden 25kg laukun kanssa. Oops. Halusin kuitenkin tänään ihan pienesti esitellä teille uutta talvivaatetustani ja kertoa minusta shoppailijana.

Mitä minä sitten yleensä ostelen? Riippuu tietenkin mitä sillä hetkellä tarvitsen. Tällä hetkellä minulla on pula neuleista ja pidemmistä paidoista ylipäänsä. Kesällä taas minulla oli kamala pula housuista ja siksi ostinkin varmaan 8 uudet housut. Kerroin jo aiemmassa postauksessa että olen täysin hurahtanut takkeihin, mutta tällä meinasin enemmän kesätakkeja. Jostain kumman syystä ostin viimeisimmän talvitakkini vuonna 2014 talvella, eli siitähän on jo aikaa. Tämän vuoksi tämän syksyn/talven projektiksi tulikin löytää jokin kiva ja lämmin talvitakki. Ongelma kuitenkin on siinä että joka kauppa tarjoaa vain sitä kolmen tyylin takkia: villakangastakkia, biker-takkia, tai bomber-takkia. Tykkään itse todella kovasti tuosta biker-takista ja edelleenkin mietin pitäisikö minulla ostaa sellainen, mutta siitä biker-takista tykkää myös tuhannet muut hollantilaiset, jonka vuoksi jokaisella vastaantulijalla on sellainen. Minun tämän hetkinen talvitakkini on villakangas tyylinen, jonka vuoksi sitten halusin jotain erilaista joten suljin heti kaikki villakangastakit pois. Kuitenkaan mitään sen omalaatuisempaa harvoin löysin kaupoista. Kaikkialla myytiin tasan ne samat takit! Tämän vuoksi päätin sitten ostaa jotain joka väriltään ja malliltaan ehkä poikkeaisi hieman massasta, ja jotain sellaista mikä ei ole lähelläkään niitä takkeja joita minä omistan jo. Tämä puffi toppatakki on täysin erilaista mitä yleensä itselleni ostan, joten tavallaan yllätin itsenikin, mutta mielestäni positiivisesti! 

Nyt kun lämmin  toppatakki löytyi, seuraavaksi alankin varmaan metsästämään hyviä talvikenkiä joilla pärjää talven New Yorkissa. Tämän lisäksi minun tulee löytää lämpimiä neuleita ja paitoja, mutta onneksi löysin jo yhden todella ihanan mallisen ja värisen. Minä en ikinä pidä vaaleanpunaista päällä, mutta jostain syystä tämä neule osui ja upposi täysin. IHANA! Minulla on kuitenkin usein se ongelma että vaatteet eivät yksinkertaisesti sovi tai näytä hyvältä päälläni (todennäköisesti kaikkien naisten ongelma). Yleensä kun lähden shoppailemaan, käyn helposti kymmenen eri kauppaa läpi, ja silti kotiin tullaan vain muutaman vaatekappaleen kanssa. Ehkä ihan hyvä näin koska ennen ostin heräteostoksia aivan koko ajan, ja minulla oli kaapit täynnä sitten vaatteita joita en koskaan pitänyt. Nyt olen erittäin nirso vaatteiden suhteen. Nyt minä ostan ainoastaan vaatteita joita minä suorastaan rakastan. Jos jokin näyttää ihan hyvältä pälläni, kysyn vielä itseltäni rakastanko tätä ja tuleeko tämä vaate tuomaan jotain uutta elämääni. Jos vastaus on kyllä, sitten aina ostan vaatteen, hinnasta yleensä riippumatta. En tietenkään kuitenkaan osta yli 50e vaatteita tuosta vain, vaan pistän paljon pohdintaa ostokseen. Nyt eilisellä kauppareissullani esimerkiksi kävin läpi jälleen kerran kymmenisen kauppaa läpi, ja kotiini tulin ainoastaan uuden takin, neuleen, ja poolopaidan kanssa.

Minkälaisia talvivaatteita te metsästätte tällä hetkellä?







tiistai 7. marraskuuta 2017

KOTI NEW YORKISTA



Minä päätin olla reipas ja aloittaa oman New York huoneeni metsätyksen hyvissä ajoin. Minulla on ollut omat kauhukokemukseni täällä Alankomaissa asunnon metsästyksestä, ja olen kuullut että New Yorkissa tilanne voi olla jopa Alankomaita pahempi. Esimerkiksi se tyttö joka lähti sinne vaihtoon nyt syksyllä, päätyi lukuisien ongelmien vuoksi asumaan jonnekin nunna-asuntolaan, jossa on kotiintulo-ajat. Minulla on sellainen tavoite etten tuonne samaan paikkaan itse päädy. Toki sen nunna-asuntolan sijainti on kiva ja varmasti huoneet ovat siistit, mutta se maksaa myös maltaita (1500 dollaria kuussa), ja tuo kotiintuloaika rajoittaisi kamalasti elämää.

Koska ulkosuomalaiset ovat todella avuliaita, päätin liittyä suomalaiset NYC:issä Facebook ryhmään. Saman tapaisen ryhmän vuoksi löysin myös ensimmäisen kotini Alankomaista. Laitoin syyskuun lopulla ilmoituksen tähän New Yorkin ryhmään,  ja yllätyksekseni sain vastaukseksi sellaiset 6-8 asuntotarjousta, joista useat olivat sellaisia joita harkitsin, ja yksi jonka halusin ja periaatteessa sen sainkin, mutta nyt tuli takapakkia. Voi olla että nykyinen asukas tässä asunnossa jääkin asumaan sinne tarkoitettua pidemmäksi aikaa, jonka vuoksi en voikaan muuttaa sinne. Itken kyyneleitä täällä, koska tämä asunto oli 30min päästä aivan keskustasta, ja hyvän matkan päässä koululta. Kaiken lisäksi tämä asunto oli niin kaunis ja halpa, ja olisin jakanut sen ainoastaan yhden muun tytön kanssa. Niin täydellinen ja näin jo itseni asuvani siellä!! Mietinkin jo että voiko olla että olin kerrankin näin onnekas ja pääsin näin helpolla? Ehen, en tietenkään. Kaikki oli niin varmaa viimeiset kolme viikkoa, kunnes nyt olen sitten taas tyhjän päällä.

Nämä muut asuntotarjoukset olivat kyllä ihan hyviä, ainakin hinnan suhteen, mutta välimatka kouluun oli semmoista 1-1,5 tunnin luokkaa, jonka vuoksi koitan tässä kovasti miettiä sanoako joo vai ei. Todennäköisesti jatkan kuitenkin etsintää, sillä kyllä sitä luulisi että jotain muuta löytyisi jostain lähempää. Toivottavasti. (Eli jos teillä lukijoilla on mitään vinkkiä, otan kaiken vastaan ;)!) Kyllähän minä sain yhden tarjouksen aivan Times Squaren vierestä, mutta en varmaan jaksaisi pidempään sitä turistirysää, ja kaiken lisäksi se hinta oli taivaita hipova. Enkä viitsisi koko vaihtoa makaroonilla ja pavuilla elää.

Minä en etsi mitään Frendit tyylistä idyllistä asuntoa, vaikka sellainen olisi kuin suoraan unelmista. Ihan vain pieni huone sänkyineen olisi kiva. Ja ikkunan haluan huoneeseen ettei tunnu siltä että laatikossa asuisi haha. Noh, eihän tässä ole enää kuin 62 päivää lähtöön, jossa välissä on joulupyhät. Ja mitäs tässä nyt onkaan tekemättä.. Vakuutus, viisumi, pankkiasiat, puhelinasiat, ASUNTO, kurssirekisteröinnit, kouluhommat täällä Hollannissa, rokotukset...Kyllä tässä varmaan paniikki pian iskee, apua! Pitää pyhittää jokin kokonainen päivä siihen että lähden kahvilaan, tilaan jättimäisen latten, ja alan vain jättämään ilmoituksia ja reagoimaan useisiin ilmoituksiin FB ryhmissä. Jospa sitä sen kautta asunto itselleni löytyisi! Toivottakaa minulle onnea kodin löytämiseen :)!

maanantai 6. marraskuuta 2017

ENSIMMÄINEN OMA RINKKANI

Ai että, kuka olisi uskonut että rinkan ostaminen saa ihmisen hyppimään innosta? Itselleni ainakin kävi näin. Rinkan ostaminen minulle tarkoitti jotain tulevaa seikkailua, reppureissaamista. Itse en välttämättä yhdistä rinkkaa patikoimiseen ja metsässä tallaamiseen, vaan nimenomaan reissaamiseen, jossa tarkoituksena on mennä paikasta A paikkaan Ö ja käydä välissä sitten nuo kymmenet muut etapit läpi. Minä nyt ensimmäistä kertaa ikinä ostin itselleni oman rinkan, jonka kanssa toivottavasti tulen käymään monet reppureissut läpi, alkaen ensi keväisestä Jenkki reissusta, jossa näillä näkymin tulen matkustelemaan ympäriinsä bussilla. Rinkka maksaa yleensä sen verran paljon (tai ainakin yleensä), että sen oikean valitsemiseen ja löytämiseen menee oma aikansa. Itse suosin nettikauppoja tässä tilanteessa, koska kaikki eräkaupat ovat oikeasti törkeän kalliita, ja netissä oli isompi valikoima. Sitten viimeinkin oikean löytäessä kamala jännitys alkoi onko rinkka sellainen kuin kuvitteli.

Minähän olen tai ainakin olin aivan puupää rinkkojen suhteen. En ollenkaan tiennyt mikä litrakoko vastaa mitäkin kokoa, mikä rinkka on hyvä nimenomaan reppureissaamiseen, ja mitä rinkassa kannattaa oikeastaan olla että sitä voi kantaa ympäriinsä. Jouduin oikeasti tekemään kunnon tutkimustyötä netissä ennen kuin sain jotakin kuvaa siitä minkälaisen rinkan minun tulisi ostaa. Minusta rinkassa on tärkeintä se koko ja mukavuus kantaa. Ohuet olkaimet tai remmien vähyys voi tarkoittaa sitä että rinkan paino on oikeasti ikävästi ainoastaan sinun harteillasi, jonka vuoksi tässä tapauksessa se halvin 30e rinkka ei välttämättä ole se minkä haluat. Myös liian pieni rinkka voi olla ärsyttävä kun haluaisi pakata mukaan hieman enemmänkin tavaraa.


Ja anteeksi huonolaatuiset kuvani. Minun kamerani on edelleenkin lainassa kaverillani niin joudun turvautumaan puhelimeeni.


Rinkka tyhjänä


Ja ihan virallinen kuvasto kuva otettu backpackspullen.nl sivuilta


En ole varmaan ikinä postannut peiliselfietä, mutta tämä nyt ajoi tässä tapauksessa parhaiten asian :D Eli rinkka selässäni!



Kun puhutaan litrakoosta, netissä sanottiin aina että usko tai älä, mutta sinä et todellakaan tule tarvitsemaan rinkkaa joka on isompi kuin 60 litraa, koska sinä et halua kantaa enempää tavaraa. Sitten aloin pohtimaan että tällä varmasti tarkoitettiin niitä patikoijia jotka lähtevät luontoon ja tuntikausia joutuvat rinkkaa selässään kantamaan. Minä olen kamala monsteri kun puhutaan pakkaamisesta, ja pakkaan aina niin paljon kuin vain voin. Varsinkin jos kyseessä on yli kahden viikon matka, haluan ottaa sopivasti tavaraa myös sitä varten mukaan. Tämän vuoksi halusin isomman rinkan kuin vain tuon 60 litraa.

Litrakoon ja mukavuuden lisäksi kriteerinä oli tietenkin myös hinta, ja hieman ehkä myös ulkomuoto.  Olin juuri kesällä ostanut itselleni uuden, hienon, ja ison matkalaukun, jonka vuoksi en halunnut maksaa aivan maltaita tästä rinkasta. Löysin todella halpoja vaihtoehtoja, jotka olivat siinä 30e paikkeilla halvimmillaan, mutta ainakin näissä materiaali näytti todella kehnolta ja rinkat erittäin epämukavilta, joten ne jäi minulta sitten ostamatta. Vasta noin 60e paikkeilla alkoi näkymään hyvälaatuisia rinkkoja, mikä on edelleenkin erittäin halpa, sillä rinkat voivat helposti maksaa 150-300 euroa. Itselleni loppujen lopuksi jäi taistelu kahden rinkan väliltä, jotka molemmat olivat 70e, mutta toiseen mahtui 88 litraa, ja toiseen 75 litraa. Minua hieman jännitti ostaa tuo isompi, koska jotenkin he antoivat olettaa että se rinkka oli niin iso että hipoisi lentoyhtiöiden kirjattavien matkatavaroiden koko rajaa. Mutta koska tämä isompi rinkka oli mielestäni paljon hienomman näköinen, ja koska siihen kuitenkin mahtuu enemmän tavaraa, ostin lopulta sitten sen, eikä se todellakaan ollut lähellekään edes yhtä iso kuin minun toinen matkaravarani. Rinkan merkki on Highlander, ja rinkan nimi on Rambler 88l. Ostin tämän rinkan koko mustana, jossa on harmaat nyörit, koska jotenkin se näytti minusta todella "ammattimaiselta" ja kauniilta. Tilasin rinkan hollantilaisesta nettikaupasta, mutta jos teitä kiinnostaa, löytyy tämä rinkka varmasti muualtakin Googlaamalla. Parasta tässä oli se että tilasin rinkan keskiyöllä, ja rinkka toimitettiin minulle jo varhain seuraavana päivänä joten minun ei tarvinnut olla jännityksessä kauan.


Tietenkään en ole vielä rinkkaani tositoimessa testannut, mutta kun katsoo tuota taskujen ja rinkkojen määrää, sekä selän tukevuutta, olen enemmän kuin tyytyväinen. Rinkassa on kaksi tilavaa ulkoista taskua, joka ei ole kovinkaan yleistä rinkoissa, mutta helpottaa elämää huomattavasti. Tämän lisäksi yläosasta löytyy sekä pään takaa että yläosan sisäosasta tasku jonne mahtuu pientä tavaraa. Rinkan voi avata sekä ylhäältä että alhaalta, ja kaiken lisäksi yläosa on erotettu alaosasta sillä tavalla että voit sulkea sen "käytävän" joka johtaa alaosaan ja rullata koko alaosan ylös, jonka vuoksi sitä alaosaa ei tarvitse käyttää laisinkaan. Eli rinkka menee myös pienempään kokoon! Tämän lisäksi rinkun etuosaan voi laittaa kiinni vaikka ja mitä ja nyörien alle voi laittaa vaikka takin kiinni. Mielestäni todella kätevä rinkka!

Nyt en malta odottaa että pääsen ottamaan rinkkani ensimmäiseen reissuun. Otan rinkkani ja uuden matkalaukkuni nyt jouluna mukaan Helsinkiin, josta minun matkani sitten kohti New Yorkia alkaa. Eli tätä päivää odotellessa!

perjantai 3. marraskuuta 2017

ALEC JA SAASTEMONSTERI

NYT SE ON VALMIS!! Olen viimeiset kaksi kuukautta puskenut hikeä, ja melkein jopa verta. On ollut turhautumisia, onnenhetkiä, kamalaa stressiä, ja olen oppinut niin paljon uutta näiden kuukausien aikana. Minulla vierähti helposti 15 tuntia putkeen sängyssä vain työskennellessäni tämän kouluprojektin parissa. Valehtelematta loppujen lopuksi työskentelin sata tuntia enemmän kuin meidän opiskelijoiden oli tarkoitus, mutta kyllä se oli sen arvoista. Niin monta kulutettua tuntia, ja nyt se on valmis, minun ihka ensimmäinen lastenkirja!

Olen kirjastani erittäin ylpeä, vaikkakin tiedän että siinä on myös vielä paljon parannettavaakin. Kuitenkin, tuskin kukaan on koskaan täysin sitä mieltä että oma työ on aivan täydellinen. Ainakin minä olen sellainen perfektionisti joka ei koskaan ole tyytyväinen, hah! Sain kuitenkin todella TODELLA hyvää palautetta kirjastani, ja nyt vain odottamaan viimeistä arvosanaa. Tein kirjani siis aivan alusta loppuun saakka itse. Piirsin joka ikisen kuvan ja hahmon, ja lisäsin joka ikisen animaation ja audion, sekä kirjoitin tarinan itse alusta loppuun sun muuta. Pitää miettiä jospa sitä oikeasti yrittäisi julkaista tämän kirjan jossakin jonain päivänä. Se jää nyt nähtäväksi! Kuitenkin, menkäähän vapaasti katsomaan mitä me koulussa oikein puuhataan! Klikkaa TÄSTÄ ja pääset pienen Alecin seikkailuun mukaan! Valitettavasti tämä linkki tulee toimimaan vain muutaman kuukauden, mutta pitää sitten muistaa käydä laittamassa tänne vaihtoehtoinen linkki, joka sitten ehkä toimisi loppuelämäni ajan! Tämä tiedosto on myös sen verran iso että odota rauhassa linkin avautumista, sillä siinä saattaa mennä pieni hetki :)!