OFFICIALLY FREE

Moikkamoi täältä loman puolelta. Jotenkin ollut blogin puolella hieman hiljaisempaa viime viikkoina, mutta täytyy myöntää että viikko sitten loman alettua olen vältellyt tietokonettani. Jopa Netflixkään ei minua kiinnosta, koska olen koittanut viettää kaikki päiväni ulkosalla kavereideni kanssa, ja jotenkin mieleni on yhdistänyt tietokoneeni aika hyvin opiskeluun, joten ei kiitos hah! Tämä sääkin on saanut minut hieman hulluuden ja rakkauden partaalle koska täällä on joku ihan törkeä helleaalto ollut jo yli viikon, eikä loppua vaan näy. Joka päivä huidellaan reilusti yli +30 asteen puolella, ja ilma on niin hiostava kuin olla voi, jonka vuoksi olen ollut tavallaan tosi aikaansaamaton ja hidas. Olen kuitenkin pyöräillyt paljon, grillaillut, ja ottanut aurinkoa. Löysimmepä jopa aivan täydellisen paikan tällaisten kesäpäivien varalle. Vain puolentunnin pyöräilymatkan päästä löytyy niin täydellinen järvi, jota ympäröi niin kaunis luonnonsuojelualue. Ja se järvivesi on niin täydellisen lämmintä että siellä voi lillua vaan koko päivän! Ihan harmittaa etten ole aiemmin tuota paikkaa löytänyt koska se oli aivan niin kuin Suomessa. Tuli tosi kotoisa olo! Vaikka hieman ahdistaa tämä ainainen hikoilu, saa näistä  säistä kyllä tänä vuonna olla erityisen kiitollinen, koska minun kaikki aikaisemmat kesäkuut Hollannissa ovat olleet todella kylmiä ja sateisia. Nyt saan ainakin juuri sopivasti lämpöä ennen kuin tulen hieman kylmempään Suomeen.

Minulla on ollut myös iso projekti pistää koko huoneeni taas pahvilaatikoihin, sillä tulen kesän jälkeen muuttamaan huonetta. Onneksi tällä kertaa en kuitenkaan joudu muuttamaan aivan toiseen asuntoon, koska en yhtään jaksaisi alkaa kantelemaan laatikoitani ympäri Utrechtiä. Yleensä tällaisen projektin hoitaa 1-2 päivässä, mutta näiden helteiden vuoksi en ole jaksanut edetä projektissani paljoakaan. ON NIIN KUUMA! En ole kyllä ikuisuuksiin hikoillut yhtä paljon kuin viime päivinä.

Vielä pari päivää töitä edessä ja sitten yksi viimeinen loma päivä ennen Suomea, jonka vuoksi palaan kunnolla sitten blogini pariin Suomesta käsin. Tällä hetkellä on vaan niin kiirettä, ettei vain yksinkertaisesti aika riitä bloggailuun. Tästä postauksesta tuli nyt hieman tällainen sää/kuulumispostaus, mutta sitten Suomen puolella aion pitää teidät paljon paremmin ajantasalla. Kohta olen kotona! Loppuun vielä hieman puhelinkuvia viime päiviltä.

Hello from the long waited holiday. It has been a bit more quiet in my blog the past weeks but I must admit that I have sort of been avoiding my laptop a lot. I am not even interested of Netflix right now because I have tried to spend all my days outside with my friends. Also I think my mind connects my laptop with school, so no thanks hah! This weather here is slowly driving me crazy because there is some crazy heat wave going on, and everyday the past week it has been over +30 degrees and it is soooo humid, so all I can do is sweat. This is why I have been very unproductive and slow but anyways I have been biking a lot, doing bbq, and just enjoyed the sun. We also found a peeeeerfect place for summer days like these. In about half an hour bike ride, there is this beautiful and big lake which is surrounded by this amazing nature reserve area. And the water in the lake was so perfectly warm so that we could swim there the whole day. I am a bit upset that I never found this place before because this lake was exactly like the lakes in Finland. Felt like I was home. Even though I am slowly being done with this heat, I can only be thankful of this weather. Normally the weather here in June is just cold and rainy, and now it is just the opposite. I am just super happy that I could have some of these super warm days before I go to Finland.

I have a big project going on right now because I need to pack my whole room into bags since after summer I will be changing to another room in this house. Luckily this time I don't need to move to a complete other house, because I would not have the energy to carry my stuff all around. Anyways, normally a project like this takes from one to two days, but just because of this heat I have been super super slow. IT IS SO HOT! I really don't remember when I have been sweating as much as during the past days.

But still, two more working days ahead of me, and one more free day before I am officially going home. That is why I will be more focused on my blog once I arrive to Finland. Right now it is just way too busy to blog more. So talk to you in Finland!

I AM ADDICTED TO.. JACKETS?!

Minä olen aina ollut sellainen persoona etten oikein tule riippuvaiseksi yhtään mistään. Olkoon kyse ruoasta, voiteista, savukkeista, juomista, meikeistä, huulirasvasta tai mihin ikinä voikaan addiktoitua, ei minulla ole koskaan ollut mitään tällaista ongelmaa. Minä en nyt kuitenkaan aio puhua mistään omaa terveyttä vaarantavista riippuvuuksista, vaan tällä kertaa tarkoitan sellaista kevyttä riippuvuutta, jolloin ehkäpä jotain tuotetta ostaa vain tosi usein, vaikka kotoa löytyy jo montaa samantyylistä tuotetta. Tai vaikka sellaista riippuvuutta että joka viikko on vain pakko päästä käymään jossakin.

Toki ihmiset, ja myös minä, ovat riippuvaisia monistakin asioista; rakkaus, seura, haasteet, ulkonäkö ynnä muuta. Tänä keväänä olen kuitenkin yllättänyt itseni, ja olen ominut sellaisen pienen riippuvuuden, jota minulla ei koskaan ennen ole esiintynyt. Olen aina ollut todella nuuka kun tullaan rahan käyttöön, ja eritoten jos puhutaan rahan käytöstä vaatteisiin. Toki pidän vaatteista, ja minusta on ihana näyttää kivalta, mutta yleensä menen aina itku kurkussa vaatekauppaan noin kerran parissa kuussa, ja ostan sitten roppakaupalla kamaa. Shoppailu ei ole koskaan ollut mitenkään lempipuuhaani. Haluaisin aina vain skipata sen vaatteiden sovituksen, ja vain ostaa suoraan kaiken.

Nyt kuitenkin viimeisten muutaman kuukauden aikana minuun on iskenyt aivan kamala shoppailukärpänen, eikä mikä tahansa shoppailukärpänen, vaan takkikärpänen. Olen ostanut monenlaista vaatetta, mutta joka shoppailukerran jälkeen (mitä nyt on tapahtunut noin kerran viikossa viimeisen reilun kuukauden aikana), on matkaani tarttunut takki. Nyt neljännen takin ostamisen jälkeen olen alkanut pohtimaan voikohan kyse olla takkiriippuvuudesta?

Ensimmäinen farkkutakkini, mutta tämän ostin kyllä jo viime kesänä

Tämän vuoden ensimmäinen farkkutakki ostos

Ja sitten kun minun kaikissa farkkutakeissa oli tommoiset 'bad ass' reiät, niin pitihän sitä ostaa myös grandma proof takki, kun ei hän hyväksy näitä 'reikäisiä' vaatteita

Sitten minun uusi vaaleanpunainen rakkaus, koska en mistään löytänyt himoitsemaani valkoista farkkutakkia

Mutta sitten kun se valkoinen täydellisyys lötyi, olihan sekin pakko ostaa

Kuten kuvista näkyy, kyseessä ei myöskään ole mitenkään hirveän erityyliset takit, vain lähinnä eriväriset ja malliset farkkutakit. Nyt viimeisimmän takin ostaessani vannoin että nyt loppui, liika on liikaa, mutta saa nähdä mitä tapahtuu kun päädyn seuraavan kerran vaatekauppoihin. Tiedän myös että viikon päästä minuun iskee pieni kiukku kun niin kovasti haluaisin tuoda jokaisen uuden rakkauteni mukanani Suomeen (ja oikeasti olen käyttänytkin näistä jokaista lähes tulkoon joka viikko), mutta nämä kaikki yhteensä painavat varmaan sen 20kg mitä matkalaukussani saa olla. Joku näistä joutuu sitten jäämään kotiin, vaikeus.

Olen myös pohtinut syytä siihen miksi vaatteiden, ja erityisesti takkien ostaminen on juuri nyt niin miellyttävää. Onkohan se sitten se stressi, joka sitten saa minut hakemaan hyvää oloa vaatekaupasta. Minähän olen aina inhonnut shoppaamista, mutta viime aikoina se on ollut todella terapeuttista. Ehkä tämä holtiton takkiostelu loppuu sitten kokeiden päätyttyä haha! Toisaalta, jos tästä nyt pitää, niin ei tämä shoppailu tapa. Paitsi että lompakko ei ollenkaan tykkää, varsinkin kun kesälle on suunnitteilla niin monta jättiostosta, joista myöhemmin sitten lisää.

Onko teillä muilla tämmöistä tuotetta, jota vain ostelette lisää ja lisää vaikka teillä on jo sitä ihan tarpeeksi?

I have always been a person who just never gets addicted to anything. Not to food, nor creams, cigarettes, drinks, makeup, lip balms, and so on. Today I am not going to talk about addictions which might harm your health but just about light addictions when for instance someone keeps buying some certain products, even though there is absolutely enough of that same stuff at home. Or for instance an addiction to go to somewhere every single week.

Obviously everyone, also me, is addicted to many things, such as love, companion, challenges, appearance and so on. This spring I have surprised myself though, because I have gotten this tiny addiction which I have never had in my life before. I have always been a bit greedy when it comes to money, and especially when it comes to spending money on clothing. Of course I love clothes and I think it is super nice to look good, but normally I go to stores almost crying because I really don't feel like shopping but I have to, because all my other clothes suck. That is why I always shop only once in a couple of months. For some reason shopping was never really my thing. I love having the clothing, but trying them on and wandering around doesn't appeal to me.

Now during the past months I have had a huge urge to go shopping all the time. And this time I don't mean shopping in generally, but shopping for jackets! I have been buying all kinds of clothing, but everytime in the past weeks, I came home with a new jacket. Now after purchasing my fourth jacket I have been wondering could I call this a jacket addiction?

As you can see in the pictures, I also didn't buy very different types of jacket. I only bought different kinds of jean jackets in different colors. Now after the latest jacket I swore that enough is enough but let's see what happens when I am going shopping next time. I also know that in about a week I will be pissed because I would love to bring all these new babies with me to Finland (and I swear I have been wearing all of these every week), but all these together would probably already weigh those 20 kilos which I can take with me to the plane. So I must leave some of these jackets behind, help!

I have been wondering the reason behind this jacket shopping and why I suddenly enjoy shopping so much. Might be the stress which my school and work causes me, and therefore I go ease my stress in form of shopping. Shopping has also felt very therapeutic lately, and it has been a nice break between all the studying. Maybe this jacket shopping ends then after exams, haha! On the other hand, shopping also won't kill me in the end, so why not just shop. Only my wallet suffers especially now when I have been planning on buying some bigger things this summer, but I will tell about those later.

Have you ever had a product which you just keep buying more and more, even though you know you have already enough?

PLANTS AND MORE PLANTS

Jippiajei nyt eletään jo toista kesäkuun päivää, ja pitäähän minunkin blogini puolella olla pieni kesähehkutus postaus. Kuulin kyllä ikäviä uutisia että Suomen puolella satoi tänään ja eilen lunta ja räntää, mutta onneksi täällä ainakin on edelleen lähemmäs +30 astetta joka päivä. Mietityttää vaan että miten sitä uskaltaa tulla kesäksi Suomeen. Ehkä se kuitenkin siitä! Minä en osaa sanoin kuvaillakaan kuinka minä odotan tuota kesälomaa kuin kuuta nousevaa, ja en malta pysyä enää pöksyissäni ollenkaan. Olen jo useaan otteeseen miettinyt myös joko sitä pakkaisi matkalaukun, vaikka reissuun on vielä 3,5 viikkoa aikaa.

Haluan sanoa myös miljoonat onnittelut kaikille jotka huomenna valmistuvat kouluistaan. Juhlikaa kunnolla!! Minullakin jää jälleen kerran välistä serkun ylppärit, ja harmittaa kun minulla on jäänyt niin paljon tällaisia tapahtumia välistä ihan vain sen takia kun olen täällä. Mutta enköhän minä sitten muutaman vuoden päästä pääse ihan kaikkiin tapahtumiin kun pitäisi sitten asustella jo Suomen puolella.

Sain tänään huonettanikin enemmän kesäkuntoon, kun työnantajani oli maailman ihanin ja antoi kaikille työntekijöille lahjaksi kukkia ja muita kasveja. Minullahan on huoneessani ollut vihreää jo viimeisen vuoden ajan, mutta nämähän oli tekokasveja. Nyt viimeinkin minulla on oikeat kasvit huoneessa, ja olen niin niin innoissani. Vihreää ei vain olla liikaa! Hieman huono ajoitus tosin, sillä en ole kesällä täällä pitämässä huolta kukkasistani, mutta ehkä pystyn värväämään jonkun kämppiksistäni kastelemaan näitä.

Onko teillä muillakin ihan kamala lomahinku, vai olenko ainut joka ei vain malta odottaa yhtään että pääsee reissun päälle?

Tuli ostettua myös teemaan sopiva takki. Kukkia ja pinkkiä, just mikä kuuluu kesään!

Yayay now we are already in the second day of June, and I also just have to make a summer happiness post to my blog.  I did hear bad news from Finland though because apparently it was snowing there today and yesterday. Luckily here it has been superduper warm now for weeks. I am just wondering now if I dare to go to Finland for summer haha. Well maybe it will get better. I cannot even describe how much I am waiting for upcoming summer holiday, and I really cannot hold myself anymore. I have been thinking already several times if I should start packing my bag, even though it is still 3,5 weeks till my trip.

I wanna say congrats to everyone who is going to graduate tomorrow from their schools. Party hard!! I once again must skip my cousin's graduation party and I feel bad because I have missed all kinds of parties and occasions because of just being here in Holland. But let's hope in a few years I can join every occasion because then I am supposed to live in Finland again.

Today I got a summer look to my room as well because my boss was the loveliest ever and got her employees flowers and plants. I had some green plants in my room already for a year, but these plants were just fake so I am more than excited to have something which is actually alive. You can never have too much green! A bit bad timing though because I won't be here taking care of my plants in summer, but maybe I can make my room mate water them while I am gone. 

I wish you all a good beginning of summer!

IN MALIBU

Elämässäni on ollut useita raskaita ja stressintäyteisiä hetkiä, ja etenkin viime vuosina olen ollut ihminen joka kaivaa omaa kuoppaansa syvälle sisääni, ja kätken kaiken sinne hyvään talteen. Ennen minä aina valitin siitä kun kaikki turhaantuneisuus tuli aina suoraan ulos isona vanana, ja tätähän parhaimmassa tapauksessa jatkui viikko tolkulla. Tästä voi varmasti syyttää suurimmalta osalta teini-ikää ja hormooneita, vaikkei se tuolloin siltä tuntunut. Kuitenkin olen viimeisten muutaman vuoden aikana kehittänyt itselleni sellaisen kuoren, ettei kyyneleitä tuoteta oikein vääntämälläkään. Ehkä tämä sitten taas on tätä aikuistumista, jolloin ehkä oppii hallitsemaan tunteinaan paremmin.

Yhden asian olen kuitenkin itsestäni oppinut, ja tämä on musiikin vaikutus tunteisiini. Musiikki on aina ollut, ja on edelleenkin sellainen asia joka voi saada hanani niin helpolla auki, ja tämän vuoksi en aina pysty julkisilla paikoilla kuuntelemaan kuulonapeistani musiikkia. Tämä ei myöskään aina tapahdu ainoastaan sen takia että jotain surullista tulee mieleeni musiikkia kuunnellessani, vaan joskus kyseessä on ihan ilon kyyneleitäkin, mutta kyyneleitä kumminkin, ja näitä kyyneleitä on aivan mahdotonta hallita. Musiikki on aina ollut niin iso elämääni, ja kuten varmaan monelle muullekin, jotkin laulut vain merkitsevät siihen hetkiseen elämään niin paljon, ja nämä laulut sitten tuovat aina tiettyjä muistoja mieleen.

Tänään sitten taas iskeytyi eräs laulu suoraan sisään tunteisiini, ja sain sellaisen ilon ja surullisuuden virtauksen sisääni, että koko kehoni oli aivan varmasti hämillään. En ole itse oikein koskaan ollut tämän artistin suurin fani, ja olin kyllä kuullut tämän laulun aiemminkin, mutta vasta tänään minulla oli aikaa oikein pysähtyä kuuntelemaan ja miettimään laulun tarkoitusta ja sanomaa. Ensimmäiseksi minulle tuli todella ihanan leppoisa ja kesäisä tunnelma laulun rytmistä, ja musiikkivideolle ei voi muuta kuin hymyillä. Tämä tyttö tanssii ja pelleilee aivan onnensa kukkuloilla, eikä oikein välitä muusta kuin siitä että kaikki on nyt vain niin hyvin. Kun sitten aloin kuuntelemaan laulun sanoituksia tarkemmin, kyyneleeni tulivat heti tervehtimään minua. Sanat olivat jotenkin niin viattomat, niin onnentäyteiset, ja niin toivoa täynnä. Olin samaa aikaa niin onnellinen artistin onnen puolesta, mutta jotenkin tämä laulu ja sen sanoitus muistutti itseäni vain siitä kuinka itse ehkä olen vielä hieman hukassa tässä elämässä.

Tiedän että tämä artisti on viime vuosina käynyt läpi todella suuria muutoksia ja vaikeampiakin asioita, mutta kuten hänkin on eräässä haastattelussa sanonut, ja kuten laulukin kertoo, hän on takaisin oma itsensä ja on onnensa kukkuloilla rakkaansa kainalossa. Jostain kumman syystä tunnen myös suurta onnellisuutta hänen puolestaan (varmaan tämä musiikin voima kyseessä). Kuitenkin, minulla tuli sellainen suuri halu ja palo tavoittaa tuo sama onni ja turva, minkä tämä artistikin on saavuttanut rakastettunsa avulla. Minä olen itse tällä hetkellä myös hieman siinä tilanteessa että etsin vielä paikkaani, olen hukassa, ja tuntuu etten aina oikein tunne itseäni, ja en osaa lukea kehoani ja tunteitani ollenkaan oikein. Tämä kaikki tietenkin sitten automaattisesti vaikuttaa muihinkin osa-alueisiin elämässäni, mikä tekee kaikesta todella sekavaa. Mutta tämän videon nähdessä ja laulun kuullessa, tuli sellainen fiilis että kyllä tämä tästä, ja että kyllä minäkin voin. Nyt on haikea, mutta silti hyvä ja huojentunut olo, kiitos musiikin, kiitos Mileyn ❤ 

There have been many big and stressful moments in my life, and especially during the past few years I have been a person who just hides everything very deep inside of me. Before I was always complaining how my frustration would immediately come out as tears, and in the best case scenario I would cry for days. I guess I can mainly blame my teenage years and hormones for this, even though back then it didn't feel like something related to those phases in life. However, in the past few years I have built a shield around me, and there hasn't been any sign of tears in ages. Maybe this again is part of becoming an adult, being able to control the feelings. Who knows.

There is one thing though that I have learned from myself, and this is the affect of music to my feelings. Music has always been, and still is, a thing which can make me cry just like that, and that is a reason why I am not always able to listen music in public. This doesn't necessarily happen only because I connect the music with something sad, because sometimes I cry because of happiness, but in others' eyes they are still tears. Music has always been a big part of my life and just for like many others, some songs mean a lot for that specific life situation, and these songs will remind you forever of those specific memories.

Today then again I heard a song which just went straight to my feelings, and I suddenly was so happy and sad at the same time, that my body must have been very confused. I have never been the biggest fan of this artist, and I had heard this song already before, but only today I really had time to stop and listen and think about the meaning and the story of the song. First I felt very happy because of the catchy rhythm and the summery feeling of the song, and you can't help but smile to the music video. This girl just dances and makes fool out of herself and is just being the happiest girl on earth. She just doesn't care about anything else, except about being here right now, and being happy. When I then began to listen to the lyrics, tears arrived. The lyrics were so innocent, so full of happiness, and so full of hope. I was at the same time so happy for the artist but at the same time this song and its' lyrics only reminded me how right now I feel a bit lost in life 

I know that this artist has gone through a lot in the past years, and like she said in her interview, and just like the song tells us, she is back to herself and is the happiest woman on earth next to her beloved one. For some weird reason I actually felt super super happy for her, but I guess this is probably the power of the music. Still, now I have such a passion and need to reach that same happiness and state of mind, which this artist was able to get with some help of her boyfriend. I am now in a situation that I am searching my place, I am lost, and I feel like I don't always know myself, and I am not able to read my own body and feelings. And obviously all this also affects other parts of my life. But because of this song and video, I felt strongly that everything will be alright in the end, and that I can do it as well. I feel a bit melancholic right now, but at the same time very relieved and happy, so thank you music, thank you Miley ❤