torstai 1. kesäkuuta 2017

IN MALIBU

Elämässäni on ollut useita raskaita ja stressintäyteisiä hetkiä, ja etenkin viime vuosina olen ollut ihminen joka kaivaa omaa kuoppaansa syvälle sisääni, ja kätken kaiken sinne hyvään talteen. Ennen minä aina valitin siitä kun kaikki turhaantuneisuus tuli aina suoraan ulos isona vanana, ja tätähän parhaimmassa tapauksessa jatkui viikko tolkulla. Tästä voi varmasti syyttää suurimmalta osalta teini-ikää ja hormooneita, vaikkei se tuolloin siltä tuntunut. Kuitenkin olen viimeisten muutaman vuoden aikana kehittänyt itselleni sellaisen kuoren, ettei kyyneleitä tuoteta oikein vääntämälläkään. Ehkä tämä sitten taas on tätä aikuistumista, jolloin ehkä oppii hallitsemaan tunteinaan paremmin.

Yhden asian olen kuitenkin itsestäni oppinut, ja tämä on musiikin vaikutus tunteisiini. Musiikki on aina ollut, ja on edelleenkin sellainen asia joka voi saada hanani niin helpolla auki, ja tämän vuoksi en aina pysty julkisilla paikoilla kuuntelemaan kuulonapeistani musiikkia. Tämä ei myöskään aina tapahdu ainoastaan sen takia että jotain surullista tulee mieleeni musiikkia kuunnellessani, vaan joskus kyseessä on ihan ilon kyyneleitäkin, mutta kyyneleitä kumminkin, ja näitä kyyneleitä on aivan mahdotonta hallita. Musiikki on aina ollut niin iso elämääni, ja kuten varmaan monelle muullekin, jotkin laulut vain merkitsevät siihen hetkiseen elämään niin paljon, ja nämä laulut sitten tuovat aina tiettyjä muistoja mieleen.

Tänään sitten taas iskeytyi eräs laulu suoraan sisään tunteisiini, ja sain sellaisen ilon ja surullisuuden virtauksen sisääni, että koko kehoni oli aivan varmasti hämillään. En ole itse oikein koskaan ollut tämän artistin suurin fani, ja olin kyllä kuullut tämän laulun aiemminkin, mutta vasta tänään minulla oli aikaa oikein pysähtyä kuuntelemaan ja miettimään laulun tarkoitusta ja sanomaa. Ensimmäiseksi minulle tuli todella ihanan leppoisa ja kesäisä tunnelma laulun rytmistä, ja musiikkivideolle ei voi muuta kuin hymyillä. Tämä tyttö tanssii ja pelleilee aivan onnensa kukkuloilla, eikä oikein välitä muusta kuin siitä että kaikki on nyt vain niin hyvin. Kun sitten aloin kuuntelemaan laulun sanoituksia tarkemmin, kyyneleeni tulivat heti tervehtimään minua. Sanat olivat jotenkin niin viattomat, niin onnentäyteiset, ja niin toivoa täynnä. Olin samaa aikaa niin onnellinen artistin onnen puolesta, mutta jotenkin tämä laulu ja sen sanoitus muistutti itseäni vain siitä kuinka itse ehkä olen vielä hieman hukassa tässä elämässä.

Tiedän että tämä artisti on viime vuosina käynyt läpi todella suuria muutoksia ja vaikeampiakin asioita, mutta kuten hänkin on eräässä haastattelussa sanonut, ja kuten laulukin kertoo, hän on takaisin oma itsensä ja on onnensa kukkuloilla rakkaansa kainalossa. Jostain kumman syystä tunnen myös suurta onnellisuutta hänen puolestaan (varmaan tämä musiikin voima kyseessä). Kuitenkin, minulla tuli sellainen suuri halu ja palo tavoittaa tuo sama onni ja turva, minkä tämä artistikin on saavuttanut rakastettunsa avulla. Minä olen itse tällä hetkellä myös hieman siinä tilanteessa että etsin vielä paikkaani, olen hukassa, ja tuntuu etten aina oikein tunne itseäni, ja en osaa lukea kehoani ja tunteitani ollenkaan oikein. Tämä kaikki tietenkin sitten automaattisesti vaikuttaa muihinkin osa-alueisiin elämässäni, mikä tekee kaikesta todella sekavaa. Mutta tämän videon nähdessä ja laulun kuullessa, tuli sellainen fiilis että kyllä tämä tästä, ja että kyllä minäkin voin. Nyt on haikea, mutta silti hyvä ja huojentunut olo, kiitos musiikin, kiitos Mileyn  



There have been many big and stressful moments in my life, and especially during the past few years I have been a person who just hides everything very deep inside of me. Before I was always complaining how my frustration would immediately come out as tears, and in the best case scenario I would cry for days. I guess I can mainly blame my teenage years and hormones for this, even though back then it didn't feel like something related to those phases in life. However, in the past few years I have built a shield around me, and there hasn't been any sign of tears in ages. Maybe this again is part of becoming an adult, being able to control the feelings. Who knows.

There is one thing though that I have learned from myself, and this is the affect of music to my feelings. Music has always been, and still is, a thing which can make me cry just like that, and that is a reason why I am not always able to listen music in public. This doesn't necessarily happen only because I connect the music with something sad, because sometimes I cry because of happiness, but in others' eyes they are still tears. Music has always been a big part of my life and just for like many others, some songs mean a lot for that specific life situation, and these songs will remind you forever of those specific memories.

Today then again I heard a song which just went straight to my feelings, and I suddenly was so happy and sad at the same time, that my body must have been very confused. I have never been the biggest fan of this artist, and I had heard this song already before, but only today I really had time to stop and listen and think about the meaning and the story of the song. First I felt very happy because of the catchy rhythm and the summery feeling of the song, and you can't help but smile to the music video. This girl just dances and makes fool out of herself and is just being the happiest girl on earth. She just doesn't care about anything else, except about being here right now, and being happy. When I then began to listen to the lyrics, tears arrived. The lyrics were so innocent, so full of happiness, and so full of hope. I was at the same time so happy for the artist but at the same time this song and its' lyrics only reminded me how right now I feel a bit lost in life 

I know that this artist has gone through a lot in the past years, and like she said in her interview, and just like the song tells us, she is back to herself and is the happiest woman on earth next to her beloved one. For some weird reason I actually felt super super happy for her, but I guess this is probably the power of the music. Still, now I have such a passion and need to reach that same happiness and state of mind, which this artist was able to get with some help of her boyfriend. I am now in a situation that I am searching my place, I am lost, and I feel like I don't always know myself, and I am not able to read my own body and feelings. And obviously all this also affects other parts of my life. But because of this song and video, I felt strongly that everything will be alright in the end, and that I can do it as well. I feel a bit melancholic right now, but at the same time very relieved and happy, so thank you music, thank you Miley 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti