JOULULAHJOJA VAIN ITSELLENI? - UUPUMUS ISKI

Joulukuuta ollaan eletty jo yli viikko, ja tässä vaiheessa olen onnistunut ostamaan lahjoja ainoastaan itselleni. Lahjojen puuttumisen lisäksi minulla olisi tuhat ja yksi asiaa tehtävänä vielä tämän vuoden puolella ja energiaa pyöreä nolla. Tänä vuonna tämä syksy ja alkutalven pimeys on ottanut kunnolla minulta puhdin pois. Ehkä kehoni ei kaikkien näiden vuosien jälkeen ole enää tottunut Suomen pimeyteen ja reagoin siihen sitten äärimmäisenä väsymyksenä ja laiskuutena.

Pitäisi mukamas päättää päättötyöni aihe ja lähettää se koululle, pitäisi tehdä isoja projekteja töissä ja vielä hakea jatkokoulutukseen. Pitäisi tehdä joulujuttuja ja suunnitella kaikennäköistä. Löydän itseni kuitenkin valitettavan usein sängyn pohjalta. Tässä ehkä uudenvuodenlupaus itselleni: etsi keinoja hyvään ja virkeään mieleen.

Nyt alkaa olemaan kuitenkin jännät paikat, sillä jo vuoden kiireiden ja erikoisten koulujärjestelyjen aika on päättymässä tammikuun loppupuolella, kun harjoitteluni loppuu. Tämä vuoteni alkoi New Yorkissa, jossa sitten ymmärrettävästi halusi tehdä niin paljon, kuin vain pystyi. Tämän vuoksi muun muassa tämä blogini sai minulta vähemmän huomiota. Sama sitten toistui nyt kokopäiväharjoittelussa. Nyt kaiken vapaa-ajan haluaa käyttää rentoutuen tai muita tärkeitä asioita tehden. Olen siis erittäin innoissani, että päättötyön kirjoittaminen alkaa pian, ja minulla olisi mahdollisesti viimeinkin enemmän omaa aikaa.

Nyt kuitenkin ensin nautitaan joulusta. Kaksi viikkoa aikaa ja sitten toivottavasti suurimmat harmaita hiuksia kasvattavat asiani ovat minulla kasassa. Kaksi viikkoa ja on taas lempi juhlapyhäni aika. Nyt pitäisi vain yrittää vielä päästä paremmin käsiksi hieman kadonneeseen joulufiilikseeni.

Joulumieltä kohottaakseni ostin itselleni jo etukäteen aivan ihanan joululahjan. Olen pitkään ihastellut Daniel Wellingtonin ja sen tapaisia teräksisiä rannekelloja, mutta minun opiskelijabudjetilla ei oikein tuollaisia noin vain osteta. Nyt viimeinkin minua tuli vastaan Capitola Watches, joka tekee juuri minun makuuni sopivia kelloja, jotka vaikuttavat laadultaan erinomaisilta, ja hinta on kohtalainen. Olihan se pakko viimeinkin hieman hemmotella itseä ja ostaa itselleni ensimmäinen rannekello. En kadu ollenkaan päätöstäni! Kello on todella soma ja näyttää hyvälaatuiselta ja toimii aivan moitteettomasti. Minulla on nyt myös alennuskoodi, jolla jo edullisesta rannekellosta saa -15% alennusta. Käytä alennuskoodia JESSYINA oston yhteydessä saadaksesi tarjouksen.

OLENKO KUMMALLINEN, KOSKA...

Makasin taas vaihteen vuoksi sängyllä ja aloin pohtimaan, kuinka tämä yksin eläminen on antanut minulle hieman turhankin paljon aikaa. Olen sitten täyttänyt aikaani välillä vähän kummallisillakin asioilla. Ajatuksistani inspiroituneena halusinkin listata teille kummallisuuksiani, sekä muutamia tavallisia tapojani, joita minä teen. Toivon, etten olisi ainut tällainen kummallisuus!

1. Leivoin ensimmäiset joulutortut lokakuun alussa, joulukuusi on näin puoliksi pystyssä näin marraskuun alussa ja katsoin jo kaikki joululeffat Netflixistä - Näin yksin eläjänä minusta on kiva jatkuvasti sisustaa ja laittaa kotiani. Tämän seurauksena myös jouluun valmistautuminen alkoi normaalia aikasemmin. Pitäisi varmaan miettiä ja kirjoittaa itselleni ylös joulun pelisäännöt sitten tuleville jouluille, jotta en kohta ala kajauttamaan hoosiannaa jo kesäkuussa.

2. Olen katsonut YouTubesta satoja synnytysvideoita ja -tarinoita, sekä miettinyt jo hyvinkin pitkälle lasteni nimet, vaikka lapsia ei pitäisi olla tulossa vielä vuosikausiin - Näin suurperheen esikoisena ja ainaisena lapsenvahtina lapset ovat paljonkin mielen päällä. Mutta minusta tuntuu, että varsinkin viimeisen vuoden aikana OMAT lapset ovat olleet normaalia enemmän mielenpäällä. Kaukosuhteen vuoksi en pysty edes ajattelemaan vauvoja muuten kuin teoriassa, mutta minulla on silti pakkomielle tietää KAIKKI raskaudesta ja vauvoista ja heidän kehitysvaiheistaan ja äitiydestä.

3. Edelliseen liittyen, minulla on myös tullut pieni tarve ostaa, tehdä ja säästää tavaroita syntymättömille lapsilleni - Olen muun muassa ostanut lapselleni jo kirjan, tallentanut kaikki alkuperäiset muumi-jaksot muistitikulle ja neuloin ylisöpön pehmolelun lastani/lapsiani varten. Seuraavaksi suunnitelmanani olisi alkaa ostamaan Mauri Kunnaksen kirjoja syntymättömille lapsilleni.

4. Valitan aina köyhää opiskelijaelämääni, mutta sitten kaupasta tarttuu matkaan joulukuusi tai kolme uutta huonekasvia - Olen jo myöntänyt useille läheisilleni, että minulla on oikeasti jokin ongelma. Minun tulisi oikeasti säästää, jos joskus haluan edes miettiä matkustamista tai mitään muuta kivaa. Mutta silti kaikki rahani uppoavat tällä hetkellä kodin sisustukseen. Joku lähettäkää apua!

5. Kotona ei pidetä housuja - Ei, vaikka olisi kuinka kylmä. Parhaimmillani minulla on kotiin tullessa housut kintuissa jo ennen kuin olen saanut takkiani riisuttua. Ilman housuja on vain niin kiva ja mukava olla. Yksin elämisen iloja.

6. Minulla on koulupöytä, mutta käytän sitä lähinnä papereiden säilytyspaikkana - Ja tämä koska minä tykkään olla tietokoneellani aina sängyssä. Minä istun päivät pitkät töissä työpöydän ääressä, joten jos illalla jatkuu koneella nököttäminen, haluan ehdottomasti tehdä sen sängyssä.

7. En osaa nukahtaa ilman mitään viihdykettä - Ja tällä meinaan siis ilman Netflixin katsomista, äänikirjan kuuntelemista tai ristisanatehtävien tekemistä ym. Ainoat hetket, jolloin saatan pystyä nukahtamaan tuosta vain, on kun minulla on joku yökylässä. Tämäkin yleensä menee hieman plörinäksi ja päädyn pyörimään unettomana sänkyyn. Minä kärsin muutama vuosi takaperin aika kovasta unettomuudesta varsinkin, jos seuraavana päivänä oli tiedossa aikainen herätys. Aikaisen aamun vuoksi kehitän päässäni itselleni paineet nukahtaa, jonka vuoksi nukahtaminen ei varmasti onnistu. Tepsiväksi keinoksi on siis muodostunut jonkin aktiviteetin tekeminen, kunnes sitten silmäni alkavat lupsahtaa kiinni. Teen kuitenkin edelleenkin joinakin iltoina sen virheen, että pistän vaikka sen Netflixin kiinni hieman liian aikaisin, ja siinä sitten taas pyöritään hereillä seuraavat tunnit.

8. Juon kotona aina pullosta, vaikka kaapit ovat laseja täynnä - Minä pidän siitä, että juomapulloon saa kerralla paljon vettä. Tämä on johtanut siihen, että kotonakin juon aina pullosta, sen sijaan, että laittaisin veteni kiltisti lasiin. Varsinkin iltaisin lasista juominen olisi mahdottomuus, sillä saatan helposti käydä täyttämässä jopa 0,5l pulloani kolme kertaa. Lasin kanssa keittiössä pitäisi muuten rampata varmaan tuplasti enemmän!

Tässä oli muutamia kummallisuuksia minusta. Kerro sinäkin omia erikoisia tapojasi tai tekemisiäsi kommenteissa!

Koska minulla on ollut päällä hieman blogitaukoa, tulee ottamiani kuvia hieman takautuvasti. Katso alhaalta kuvia syksyiseltä retkeltäni, kun etelä-suomea koristi vielä ruska.

ARKI ALKOI PÖLLÖLAAKSOSSA

Viimeiset kesän kuvat

Eilen alkoi neljäs viikkoni MTV Uutisissa ja meno on ollut päätä huimaavaa. Olen saanut näinkin lyhyessä ajassa jo paljon opetusta kirjoitus- sekä kuvaustaidoista. Olen huristellut taksilla ja apostolin kyydillä ympäri pk-seutua tekemässä ja kuvaamassa uutisjuttuja. Olen soitellut maailman toiselle puolelle haastattelun perässä, ja kääntänyt kymmenet tekstit suomenkielisiksi uutisartikkeleiksi. Olen tullut osaksi tiimiä, ja pikku hiljaa minun taitoihinikin aletaan luottamaan. Olen tunnetasolla pysynyt suhteellisen korkealla, lukuunottamatta muutamaa kovaa pudotusta ja reality checkiä. Olen ottanut vastaan useat kritiikit kuin kehutkin. Ja mikä hurjinta, minusta tuli jo heti ensimmäisenä harjoittelupäivänä videotoimittaja, kun pääsin heti julkaisemaan artikkeleitani.

Minun tulee nyt kiittää itseäni, että olen sentään kirjoittanut kaikki nämä Hollannissa vietetyt vuoteni tätä blogia, koska en tiedä minkälaiset kirjoitustaidot minulla muuten tässä vaiheessa olisi. Oli aika suuri läpsäytys kasvoille, kun ensimmäisenä päivänä tajusin, ettei minulla oikeasti ole vielä minkäänlaisia journalistisia kirjoitustaitoja. Onneksi siitä pystyi lähteä kipuamaan ainoastaan ylöspäin. Paljon kehitystä on jo nähty ja siitä olen myös saanut kuullakin. Ja vielä on monta kuukautta edessä. Kuten eräs töissä minulle sanoi: "kyllä sinusta vielä hyvä kirjoittaja saadaan".

Minusta on hauska ajatella, etten koskaan ole oikein miettinyt, että minusta voisi tulla toimittaja. Vielä ennen tätä harjoitteluakin en oikein osannut ymmärtää, että olin oikeasti lähtemässä toimittajan hommiin ja jostain syystä osasin olla vielä yllättynytkin kun minä siihen työpenkkiin ensi kertaa istahdin. En vain ollut ollenkaan sisäistänyt, että nyt minun tulee oikeasti kirjoittaa artikkeleita, juosta ympäriinsä soittelemassa ihmisille, matkustella videokuvan perässä ja metsästää sitä mehukasta juttua. 

Mutta kaikkien näiden yllätysten jälkeen voin ainoastaan sanoa, että minähän pidän tästä! Minusta on ihana olla osa niin päättäväistä ja rentoa tiimiä. Ja minusta on mahtavaa tehdä sisällöntuottoa, sekä vielä mahtavampaa että ihmiset jopa sitten lukevat ja katsovat minun tuottamia sisältöjäni. En näe yhtään mahdottomana, että haluaisin tehdä näitä hommia sitten tulevaisuudessa lisääkin, ja tunnen olevani täysin etuoikeutettu, kun sain näinkin helposti näin upean harjoittelupaikan. 

Eli en voi nyt sanoa muuta kuin että toimittajan työ on best ja kaikki hyvin Pöllölaaksossa.

VAUTSI MIKÄ KESÄ! - REISSAILU JA MUUTTO

Kolme ja puoli kuukautta sitten astelin kesälaitumille, lukuunottamatta sitten pientä työharjoitteluun liittyvää paperirumbaa ja yhtä koetta. KOLME JA PUOLI KUUKAUTTA! Ihan törkeän pitkä aika, jonka vuoksi onkin sitten äärimmäisen vaikeaa palata arkeen. Vietin jälleen kerran aivan uskomattoman kesän ja olen siitä erittäin kiitollinen. Tavallaan harmittaa että nyt se on ohi, mutta jos totta puhutaan on hyvä saada hieman taas arjesta jälleen kiinni. Ehkä myös viimeinkin saan taas bloginikin päivittämisestä enemmän kiinni, kun tuntuu että kesällä kaikki ylimääräinen jää aina vain tekemättä.

Minä en tietenkään millään pysty teille kertomaan aivan kaikesta mitä nyt elämässäni ja mielessäni on viimeisten kuukausien aikana oikeastaan pyörinyt, mutta haluan nyt tässä postauksessa kuitenkin luetella ne minulle isoimmat ja tärkeimmät asiat jotka tällä hetkellä ovat mielen päällä. Huomenna minulla alkaa viimeinen lomapäiväni ennen kuin sitten kokopäivätyö MTV Mediahubilla alkaa. Vielä en ole osannut liikaa jännittää tilannetta, mutta pikkuhiljaa alkaa jollain tasolla pelottamaan, koska siellä pitäisi sitten oikeasti osata näyttää taitojaan. Haluaisin vain että seuraava kuukausi vierähtäisi jotenkin nopeasti ohi, jotta olen saanut rytmistä ja harjoittelusta enemmän kiinni.

Kesästä minä huomasin sen etten koskaan osannut oikein olla vain paikoillani. Aina minun piti olla jossain menossa tai jotain tekemässä, ja tästä ihan muutkin ihmiset huomauttivat minulle. Minulla oli vain pakonomainen tarve saada jotain tekemistä joka hetkelle, koska en halunnut olla vain kotona koska tuolloin heti alkoi jotenkin ahdistamaan tämä "ajan kulutus". Tämän vuoksi Jenkki- ja alkukesän Hollantireissun lisäksi kävin kesän aikana Kuusamossa, jossa tapahtui niin paljon! Teimme muun muassa Nielsin kanssa uskomattoman 22km pitkän melontareissun, jonka aikana näimme paljon eläimiä, kahlasimme kanoottimme kanssa koskessa,  nautimme auringosta, ja tottakai kesän ainut raju ukkosilma sattui myös niskaamme ja olimme kuin märät koirat tutisemassa saarella jossa odotimme hetken myrskyn laantumista. Tämä oli kuitenkin aivan uskomaton kokemus koska se luonto siellä lapissa on niin hieno! Haluan ehdottomasti tehdä ensi vuonna uudestaan. 

Vantaalle tullessamme näimme heti kavereitani sekä teimme pienen kaupunkireissun Turkuun, sillä luppoaikaa ei ollut paljoa ennen kuin Nielsin oli aika mennä takaisin Hollantiin. Tämän lisäksi vietimme kesämökillämme niin paljon aikaa kuin voimme. Myös loppukesästä aina jos minulla oli ylimääräistä aikaa, olin mökillä hoitamassa isovanhempiani ja tietenkin myös itse nauttimassa mökkielämästä. Mökkeily on aina parasta kesässä!

Tämän kaiken lisäksi tein pienen reissun Norjaan, jossa tapasin jälleen rakkaita New Yorkin kavereitani ja vietimme upean miniloman yhdessä. Tähän lomaan kuului paljon luksusjuttuja, joista ehdottomasti lempparini oli speed boatilla ajelu. Valitettavasti vauhti oli niin kova että lensin penkiltä peffalleni, ja kyllä vieläkin näin kuukauden jälkeen tunnen häntäluuni (auts). Norjan lisäksi isoäitini osti minulle syntymäpäivälahjaksi liput Hollantiin, joten pääsin viettämään reilun viikon vielä Nielsii ja kavereideni kanssa, joka oli sitten ehdottomasti kesän kohokohta. En millään olisi halunnut lähteä sieltä pois. Vietin Hollannissa syntymäpäiväni, ja tuolloin oikeasti ymmärsin jälleen kuinka olenkaan onnistunut saamaan noin tärkeitä ja rakkaita ihmisiä elämääni. Iso maininta pitää antaa parhaalle ystävälleni Claralle, joka oli järjestänyt minulle niin monta yllätystä päivän aikana, ja vieläpä ostanut aivan ihanan synttärilahjankin. Minuun lälhes kirjaimellisesti sattui kun lentoni lähti takaisin Suomeen.

Viimeisestä lomaviikostani Suomessa tuli kuitenkin yllättäen todella jännittävä, koska minä yks kaks päätin kokeilla jos löytäisin jonkin kivan asunnon jonne voisin pian muuttaa. Heti seuraavana päivänä siskoni vinkkasi erästä yksiötä jonka näki Facebookissa, ja minä laitoin heti sinne viestiä, ja sovittiin näyttö. Olin kyllä mielestäni erittäin onnekas, koska tämä sama asuntoilmoitus oli saanut monta reaktiota ja tietääkseni muitakin näyttöjä, mutta minä onnekas sitten sain sen!! Nyt muutankin sitten Helsingin Munkkivuoreen elämäni ensimmäiseen yksiöön ja olen aivan täpinöissäni! Muutto sattuu nyt todennäköisesti ensi viikon lopulle, ja tulen sitten myöhemmin esittelemään pienen suloisen kotini. 

Tässä nyt kesäni pienessä paketissa Nyt kohti syksyä! ♥︎

ROADTRIP PART 3 - GOODBYES

Tässä viimeisessä matkaosiossa haluan kertoa teille viimeisestä reissustani New Yorkiin, sekä kotiinpaluustani. Koko vaihtoon lähtiessäni minua pelotti kamalasti alanko potemaan yhtä pahaa koti-ikävää niin kuin aikoinaan (silloin kun itse asiassa aloitin tämän blogin kirjoittamista) podin. Se tunne oli niin kamala, ettei sitä haluaisi enää uudestaan elää. Onnekseni näin ei käynyt, päinvastoin, poden nyt käänteistä koti-ikävää, koska haluaisin niin kovasti taas kävellä New Yorkin kaduilla. Suunnitteilla on nyt sitten että jonain kesänä lähtisin New Yorkiin vaikkapa kesätöihin. New Yorkista tuli kolmas koti minulle, näin Suomen ja Alankomaiden lisäksi ja aivan varmasti tulen usein vierailemaan New Yorkissa.

Lentoni New Yorkiin sujui mutkattomasti, vaikkakin kyseessä oli yölento enkä sinä aikana nukkunut kuin ihan vain muutaman minuutin. Ainoa isompi hankala asia oli se että minulla ei ollut oikein yöpaikkaa viimeiselle yölle NYCissä, ja tämän takia sain raahata aivan järkyttävän painavia kasseja ympäri kaupungin. Onneksi Uber on kuitenkin keksitty, ja lopulta luovutin ja tilasin itselleni kyydin. Kävin sitten lopulta heittämässä tavarani vanhalle kämpilleni, mutta itse menin sitten yöksi kaverini edelliselle kämppikselle, jolla oli enemmän tilaa. Viimeiset kävelyni New Yorkin keskustassa oli haikeat, mutta samalla olin kyllä innoissani siitä että pian näkisin Nielsiä ja muita ystäviäni. Harmikseni olin kuitenkin erittäin väsynyt, jonka vuoksi keskustassa kävelystä alkoi tulla nopeasti siinä helteessä hyvin tukalaa. Kävelin kuitenkin ympäri keskustaa Times Squaren ja Pennsylvania Stationin lähettyvillä. Antaisin mitä vain että saisin olla siellä taas.

Vaihdolleni arvosanaksi annan pyöreän kympin. Tottakai paljon enemmän olisi voinut matkallani tapahtua, mutta olen vain niin kiitollinen kaikista asioista joita kuitenkin sain nähdä ja kokea. Jos teillä on koskaan mahdollisuutta lähteä vaihtoon New Yorkiin, pliis tehkää se!! Siitä tulee aivan varmasti uskomatonta. Viimeisen illan ja aamun sitten New Yorkissa odotin jo malttamattomasti lentoani, koska halusin vain päästä Nielsin viereen nukkumaan. Harmikseni tälläkään lennolla en pahemmin nukkunut, ja siitä alkoikin sitten elämäni ärsyttävimmät neljä päivää koska jetlag. Minulla ei ikinä ole ollut niin kamalaa jetlagia kuin noina neljänä päivänä Hollannissa. Joka aamu heräsin ennen kello viittä, valvoin muutaman tunnin, nukuin päikkärit ja sitten nukuin toiset päikkärit, ja olin jo sängyssä 19-20 aikaan. Ja aina kun yritin opiskella tuleviin kokeisiini, nukahdin. Mistään ei oikein tullut mitään koska minua vain väsytti ja oli niin huono olo. Ja muistan kun vain kirosin ja toivoin hartaasti että saisin tuntea oloni taas hyväksi ja virkeäksi.

Loppujen lopuksi viimeinen kokeeni tässä koulussa oli kyllä sinänsä vaikea, mutta meni silti erinomaisesti. Vietin myös viimeiset päivät rakkaan ystäväni Claran kanssa, ja näin myös toista rakasta ystävääni Hannahia. Nämä päivät yhdessä kavereideni kanssa olivat niin täydellisiä, että kas kummaa, minuun iski kamala Hollanti ikävä!! Minä kun luulin että olin niin kyllästynyt Hollantiin, niin ei. Nyt minä ikävöin niitä kauniita Utrechtin katuja, ikävöin pyöräilyä, ikävöin halpaa viiniä, ja erityisesti ikävöin ystäviäni yli kaiken. Näin jälkeenpäin Suomessa ja Norjassa oleillessani minä olen nähnyt kaverini hengailevan heille rakkaiden kavereidensa kanssa, ja siten tajunnut kuinka tärkeitä ja läheisiä nämä hollannin kaverini minulle ovat, ja kuinka onnekas olenkaan kun minulla on tuollaisia ihmisiä elämässäni. Tämän vuoksi nyt ennen kuin olen sidottu tulevaan harjoitteluuni, lähden pian vielä Hollantiin viettämään syntymäpäiviäni ja nauttimaan vanhasta tutusta elämästäni! ♥︎

Missäs kaikkialla te lukijat olette tänä kesänä reissanneet?

TYÖHARJOITTELUUN MTV:LLE

Nyt viimeinkin näin muutama kuukausi myöhemmin kun viimeinkin olen saanut lopullisen varmistuksen syksyn suunnitelmiini haluan teillekin ilmoittaa mistä minä olen ollut hyperinnoissani sitten maaliskuun! Ennen Meksikoon lähtöäni laitoin ensimmäisen työharjoitteluhakemukseni Suomeen, mutta enemmänkin sillä mielellä että kokeillaan. Siinä pakkauksen lomassa en mielestäni saanut aikaan mitään uskomattoman hienoa työhakemusta, mutta laitoimpas sen kuitenkin. Olin päättänyt hakea MTV:n Life toimitukseen töihin, joka kuulosti ihan mukavalta, muttei ehkä täysin vastannut kuitenkaan sitä alaa missä sitten tulevaisuudessa haluaisin työskennellä. Olen aina nähnyt itseni jonkinlaisena muotoilijana tai kameran takana työskentelevänä ihmisenä, en niinkään toimittajana. Meksikon matkan aikana hakuaika päättyi tähän harjoittelupaikkaan ja heti sitten takaisin New Yorkiin palattuani heräsin aivan uskomattomaan meiliin. Minulta kysyttiin jos sittenkin haluaisin tulla MTV Mediahubin videotuotantopuolelle harjoittelijaksi!! Tämä ihan sen takia että hekin olivat huomanneet että minun suuntautumiseni on enemmän tuolla graafisen suunnittelun/videoiden parissa. Hypin kirjaimellisesti sängyllä, koska en olisi koskaan odottanut mitään tällaista.

Tämän jälkeen olin hetken hieman epävarma harjoittelupaikastani koska minulle ei oikein kerrottu jos tai milloin minulla olisi työhaastattelu, ja koska en päässyt paikanpäälle, oli minulla miljoona kysymystä ja kaikki kuulosti vain liian hyvältä ollakseen totta. Loppujen lopuksi kaikki kuitenkin oli totta! Mitään haastattelua ei tarvinnut tehdä suuren motivaationi vuoksi ja olin heti tervetullut MTV:n työtiimiin. Tämän lisäksi nyt kesällä paikanpäällä vieraillessani sain kuulla että harjoittelu on erittäin paljon minusta itsestäni kiinni. Eli toisin sanoen saan itse vaikuttaa paljon siihen mitä kaikkea tulen MTV:n Mediahubilla tekemään riippuen mielenkiinnon kohteistani sekä taidoistani ja kouluni vaatimuksista. Aivan huippua!

Eli nyt olen siis virallisesti pallannut Suomeen hieman pysyvämmäksi aikaa. Voi olla että jatkan matkaani takaisin Hollantiin tammikuun lopussa, mutta ainakin siihen saakka tulen eleilemään pääkaupunkiseudulla! Huisin jännää, koska en jotenkin osaa ymmärtää että nyt minulla ei ole lentoa takaisin Hollantiin, vaan minun pitää vain jäädä tänne. Työni alkavat elokuun lopulla ja en millään malttaisi odottaa sitä. Haluan jo päästä oppimaan ja kokemaan kaikkea mitä nyt tulenkaan kokemaan videoiden kuvaamisesta, animoinnista, graafisesta suunnittelusta, sun muusta mediajutuista. Koen olevani niin onnekas, koska miten voi olla että minä sain harjoittelupaikan sieltä minne minä ensimmäisen hakemukseni laitoin? Laitoin tämän jälkeen useita muitakin joista sitten ei koskaan kuulunut mitään takaisin, joten huh jos en tätä paikkaa olisi saanut! Olisi sitten tullut jännät paikat harjoittelupaikan hakemisen suhteen. Lisäksi minulla on useita kavereita, jotka eivät edelleenkään ole löytäneet harjoittelupaikkaansa, joten toivon vain kovasti että heilläkin nappaisi ennen syksyä. Kiitos kuitenkin MTV!! Ensi kuussa tavataan.

ROADTRIP PART 2 - MATKAVIDEO

Minä olen ollut niin loman vietävänä että tämän reissun toinen osa (ja tietenkin myös kolmas) jäi kirjoittamatta täysin. Näin kuukausi jälkeenpäin reissua muistellessani minut valtaa kuitenkin vielä niin hyvä tunne, koska tämä reissu oli ehodottomasti elämäni hienoin. Tässä osassa haluankin kertoa, tai ennemminkin näyttää teille koko reissumme hienoimmasta viikosta kun vuokrasimme automme, pienen punaisen Ursulan, ja ajoimme 2000 kilometriä Kalifornian halki. Matkan aikana maisemat muuttuivat kauniista hiekkarannoista ja rannikoista, aavikkoon ja aina lumisiin vuoristoihin saakka. Yhden päivän aikana saatoimme nähdä niin paljon että illalla olimme aivan pää pyörällä ja nukahdimme kirjaimellisesti hymyissä suin.

Ajaminen Jenkeissä sujui täysin mutkitta. Löysimme aina ilmaiset parkkipaikat ja auto näin yleisestikin helpotti elämää täysin, koska Jenkit nyt ovat sellainen maa jossa ei oikein pärjää ilman autoa. Kaikista ihaninta oli se että aina jotain ihanaa nähdessämme pystyimme vain pysähtymään ilman mitään kiirettä ja nauttimaan hetkestä. Auto itsessään oli myös sen verran mukava että siellä ihan mielellään joskus istui lähes koko päivän. Kiitos rakas Ursula automme hyvästä kyydistä!

Autoreissumme ehdottomasti hienoin päivä oli kolmas päivämme kun aamulla heräsimme usvaisesta Morro Baysta ja saimme heti aamusta ihailla tätä pientä kalastajakylää jossa merileijonat ulvoivat rannalla. Pian Morro Baystä lähdettyämme päädyimmekin aavikolle jossa tien ylitti kojootti ja tyypillinen länkkärityylinen heinäpallo vieri tien pielessä. Minä kun en edes tiennyt että Kaliforniassa olisi mitään aavikkoja! Tämä oli niin uskomatonta koska ulkona oli yli 40 astetta, ja äänen ääntäkään ei kuulunut meidän auton hyrräämisen lisäksi. Ilma vain seisoi. Niin absurdinen tunne ja en ole koskaan kokenut mitään vastaavaa! Illalla löysimmekin itsemme sitten Sequoian kansallispuistosta, jossa sitten näin elämäni hienoimmat maisemat. Sitä kauneutta on niin mahdotonta kuvailla, eikä kamera millään tavalla pystynyt sitä myöskään taltioimaan, vaikka kuinka yritimme. Me ajoimme niitä pieniä kiemuraisia serpentiiniteitä ylös vuorille, kun samalla sitten työnsin pään ikkunasta ulos että näkisi paremmin maisemia. Ne vuoret olivat niin hulppean kauniit! Lopulta päädyimme punapuumetsään, jossa taas ne puut olivat taianomaisia. Näimme jopa maailman suurimman puun siellä! Aivan uskomaton päivä.

Me matkan aikanamme kuvasimme satoja pieniä videoklippejä puhelimellani, koska halusimme reissustamme mukavan muiston itsellemme. Tämä video ei ole ollenkaan mitään hyvää laatua, ja on enemmän sellainen kotivideo - sillä omaan käyttöönhän tämä oli tarkoitettu -, mutta ajattelin että tämä video kuitenkin näyttää niin hyvin koko reissumme kokonaisuutena, että haluan sen teidänkin kanssanne jakaa. Videostakin huomaa että reissun loppua kohden tuo kameran käsittely oli paljon parempaa ja aloimme enemmän kuvaamaan ainoastaan pitämällä puhelinta sivuttain. Mutta näistä pienistä ongelmista huolimatta video on kyllä ihan katseltavaa :D! Mielestämme tämä video oli oikeasti kuningasidea, koska ilman sitä ei meillä olisi näin uskomatonta muistoa matkastamme, ja päätimme että jatkossa voisi jopa ihan kameralla kuvata hyvälaatuisia matkavideoita. Toivottavasti saatte siitä jotain irti!

SaveSave