Rauhallista joulua!

Luukku 24

Jouluaatto

Niin mihin tää joulukalenteri katosi köh köh. Kävi niin että lähdin lomalle ja ensin ei riittänyt aika ja sitten olinkin niin rentoutunut että piilotin läppärini ja elin stressitöntä elämää. Kuitenkin, jouluaattoon on nyt päästy ja toivotan teille kaikille aivan mahtavaa ja rauhallista joulua! Vuoden lempparipäiväni on täällä joten ainakin itse otan siitä kaiken irti!

Hyvää joulua!

                           

Lempi muisto lapsuudestani

Luukku 17
Voi kun pääsisin ajassa taaksepäin, edes päiväksi

Kaikki joulumuistot mitä minulla on yhdistän heti lapsuuteeni. Tuolloin tuntui niin tyhmältä asua keskellä ei mitään, jossa lähimmät luokkakaverini asuivat kaukana. Kuitenkin, vähän niin kuin monissa muissakin tilanteissa, asioita alkaa arvostamaan ja näkemään eri tavalla jälkeenpäin. Nyt kun mietin oli aivan mahtavaa asua keskellä metsää ja peltoja missä minä pystyin leikkimään kaikenmaailman seikkailuleikkejä naapureideni ja sisarusteni kanssa. Meidän leikkikenttä oli kilometrejä laaja alue, sillä metsissä ei ole yhtä isoa uhkaa kuin kaupungeissa ja ulkona pystyi leikkimään aamusta iltaan saakka.

Olen miettinyt viikkoja jo lempimuistoa lapsuudestani. Mieleen tuli heti näin joulun alla kaikki ihanat joulumuistot ja tämän jälkeen mietin kesiä jotka vietin isäni kanssa. Loppujen lopuksi ykköseksi kuitenkin nousi ne kaikki päivät jotka vietin mummolassa, jossa muutaman vuoden vanhemmat tätini ja enoni asuivat myös. Katsoin heitä aina ylöspäin, sillä olivathan he vanhempia ja niin upeita ja minulla ei kotona ole koskaan ollut isosiskoa tai veljeä. Heidän leikkinsäkin olivat aina vanhemmalla tasolla kuin minun joten heidän kanssaan leikkiminen oli parasta mitä oli olemassa. Siksi kaksi yötä mummolassa ei koskaan ollut tarpeeksi; halusin aina viettää vähintään sen viisi yötä sielä vaikka matka mummolaan oli vain puoli tuntia.

Leikimme pienenä aina ulkona, oli kesä tai talvi. Parhaat muistoni kuitenkin ovat ne leikit jolloin me kaikki juoksimme pellolla porojen perässä tai kun leikimme taru sormusten herraa. Juoksimme karkuun, kiipeilimme puihin, hypimme puista, seikkailimme, aivan niin kuin kaikissa leffoissa. Lapsena myös se maailma ympärilläsi tuntuu niin isolta ja taianomaiselta. En osaa edes sanoin kuvailla miltä tuntui leikkiä näitä leikkiä, sillä se oli uskomatonta ja tuntui niin todelta.

 Olen ikionnellinen että minulla on nämä mahtavat tädit ja enot elämässäni. He ovat edelleenkin minulle yhtä tärkeitä kuin siskoni ja veljeni. Olemme kaikki yhtä isoa perhettä. Ja kuten aiemmassa postauksessani jo mainitsin eivät leikkimme ole vieläkään loppuneet. Emme ehkä  enää aja örkkejä takaa tai joukse porojen perässä metsissä, mutta me silti leikimme piilosta ja muita hippaleikkejä. Ei niistä koskaan voi saada tarpeekseen. Toivon todella että vielä 20 vuoden päästä voimme juosta yhdessä ulkona.

Tähän loppuun vielä kaunis disney biisi joka kuvastaa myös omalla tavallaan tosi hyvin lapsuuttani. Vaikka tämä coveri on suhteellisen uusi, tämä laulu säilyy silti yhtä kauniina.

                             

Kohta lennetään!

Luukku 16

Matka kohti Suomea on alkanut!

Kiire sen kuin jatkui eilisestä tähän hetkeen saakka. Nyt kuitenkin on aika mahtava fiilis kun olen kentällä ja check-in ja turvatarkastus eteni upeasti ja nyt saan vain istua ja syödä rauhassa. Kenttä on nätisti koristeltu jouluvaloin ja tämä koko tunnelma täällä herättää minussa tosi rauhaisan olon. Enää neljä tuntia ja minun pitäisi istua jo isäni autossa matkalla kohti toista kotiani. Lentomatka menee näillä näkymin myös nukkuessa. Ihan on jo lomafiilis kun kävin hieman shoppailemassa ja en välitä ollenkaan paljonkon rahaa kerkesin jo tuhlata.

 Minun pitää koittaa nauttia nyt tästä rauhan tunteesta silllä huomenna se on menoa taas. Huomenna olisi luvassa passikuvien ottamista, talvikenkien metsästystä, poliisilaitoksella käymistä ja kavereideni tapaamista. Tämän lisäksi olisi kiva tietty istua iltaa myös perheeni kanssa, sillä enhän minä heitäkään ole nyt neljään kuukauteen nähnyt. Väsymyksen huomasin tänä aamuna selvästi, sillä 10 tunnin unien jälkeen en siltikään meinannut saada silmiäni auki. Lauantain pitkän automatkan jälkeen voin lopulta istua alas ja tehdä sitä mitä rakastan; ei yhtään mitään. Pitää vain toivoa että isä suostuu nyt antamaan autonsa lainaan lauantaina, sillä muuten minulla ei ole hajuakaan miten me lappiin asti päästäisiin. 

Lähden nyt etsimään oikeaa porttia ja tunnin päästä liitelenkin jo taivaalla!

                                 

Viimeinen päivä Utrechtissä

Luukku 15

On aika lähteä kohti seikkailuja

Nyt se hetki on tänne tullut! Mielestäni ei ole edes pitkä aika kun postasin että 52 yötä lähtöön. Tänään noita päiviä on jäljellä yksi. Minä kuitenkin jätän Utrechtin taakseni jo tänään sillä lähden poikaystävälleni viimeiseksi yöksi ja huomenna lentäen koti Suomeen. Vietin tänään kuusi tuntia kaupungilla kavereideni kanssa joulushoppaillen ja tulihan minulla jättimäinen kassillinen sittenkin täyteen joululahjoja. Nyt minulla matkalaukun painorajat paukkuu yli eli jotain pitää tehdä. Kovan pakkaus- ja siivouskiireen vuoksi tämä luukku jää hieman lyhyeksi, mutta toivotan teille oikein hyvää tiistaita ja huomenna päivittelen menojani todennäköisesti sitten kentältä!

                             

Joulupukin paja

Luukku 14

Töitä "joulupukin pajalla"

Huoneeni on organisoitu sotku. Olen erittäin nätisti repinyt kaiken kaapeista alas sillä haluan sekä siivota että pakata yhtä aikaa, tällä hetkellä tämä projekti vaikuttaa hieman epätoivoiselta. Kuitenkin, sekasorto on varmasti yhtä suuri kuin joulupukin pajalla tällä hetkellä ja minulla ei ole ideaa mistä suunnasta tätä lähtisi purkamaan. Minulla on tasan 24 tuntia aikaa selvitä tästä hengissä, sitten voin hengähtää. Yksi iso joulusiivous ja laiskottelu voi alkaa! Hieman mietityttää kuitenkin tuo painomäärä matkalaukussani. Tällä hetkellä siellä on ainoastaan 13 kiloa, mutta sieltä puuttuu parit farkut, meikit ja kengät ja muuta kosmetiikkaa ja tämän lisäksi olen huomenna menossa ostamaan kasan joululahjoja. Myös siskoni Janica aikoo tuoda minulla pussillisen tavaraa, sillä hän on nyt pysyvästi muuttamassa takaisin Suomeen. Voi olla että tästä pakkaamisesta tulee hieman mission impossible, mutta jotenkin minä olen silti aina selviytynyt mahdottomastakin pakkausprojektista.

Tänään minulla oli viimeinen koulupäiväni eli olen nyt virallisesti joululomalla!! Loma fiilistä ei vielä kuitenkaan ole mutta jotenkin oli tosi haikeaa sanoa kaikille koulukavereille heipat. Joidenkin luokkakavereiden kanssa minä näenkin vasta helmikuussa, sillä meillä ei ole oppitunteja tammikuussa. Tänään jotenkin ymmärsin kuinka läheisiä me kaikki olemme luokassamme. Siellä minä tänään kirjoitin kahden kaverini kanssa joulukortteja jotka sitten jaoimme kaikille ja sitten se halien määrä. Vietimme myös oikein äänekkäitä keskustelu tuokioita ja ei kukaan oikein voinut ymmärtää miten minä selviän hengissä -30 asteen pakkasesta tai miten me laitetaan vauvat ulos nukkumaan pakkaseen. Kuitenkin palatakseni aiheeseen, oli niin ihana että hieman tuntemattomammatkin ihmiset tulivat toivottamaan minulle erittäin hyvää joulua ja kuinka niitten läheisempien ihmisten kanssa meillä oli vielä pakko suunnitella kahvitreffit huomisaamulle.

Voisiko joulunaika olla yhtään parempi kuin tämä?! Ei varmasti, olen niin onnellinen. Minulla on jotenkin kaikki tällä hetkellä taas hyvin, on kavereita ja ihania kaveripiirejä, on poikaystävä, on koulu, on koti ja on perhe. Kaikki mitä elämässä tarvitaan.

Tästä postauksesta tuli kunnon hehkutus postaus mutta halusin jakaa tällaisen onnen paukun teidänkin kanssanne. Toivottavasti teilläkin menee joulunodotus yhtä hyvin.
                           

Lyhyt ja ytimekäs reissu Saksaan

Luukku 13

Saksa, sinä upeiden muistojen maa

Nyt on jo palattu reissusta. Reissu ei todellakaan ollut pitkä, mutta kerkesin nauttia siitä kyllä todella paljon. Onneksi matkaa Saksan puolelle ei ole kuin reilu tunti niin tällaisia reissuja voisi tehdä useamminkin, jos tietty lompakko antaa tilaa.

Clara yrittää keskittyä kouluun junamatkalla Saksaan

Lähdimme eilen varhaisin aamulla kaverini Kain luokse junalla ja matkaan yhteensä meni se vajaa kaksi tuntia. Kai asuu pienessä kylässä jossa asuu vajaa 400 muuta asukasta, todella söpö paikka. Kuitenkin, huomasin heti kuinka rakas alkoholi onkaan Saksalaisille. Kävimme ihan ensin ruokakaupassa, sellainen pikkuinen k-marketin kokoinen paikka. Valikoimaa ruokaan ei kuitenkaan ollut paljoa, sillä alkoholi vei 1/3 osan koko kaupan valikoimasta. Tuli sellainen pieni mitäs hemmettiä hetki. Onneksi tarkoituksena olikin ostaa hieman juhlajuomaa. Kassalla maksaessa kassatäti antoi kaupan päälle myös kaksi pakettia olutlaseja, perus.Tämä alkoholi teema jatkui Kain talolla kun Kain äiti tuli tervehtimään ja heti sitten sanoi että teidän pitää juoda tänään paljon. Öh, selvä Kain äiti!'

Kain talo oli aivan uskomaton. Mikä linna!! Kyllä siellä kelpasi nukkua yhden yön ja minulla tulikin välillä sellainen linnanprinsessa fiilis. Laukut jätettyä Kaille minä, Niels, Clara, Kai ja Kain serkku Csilla otettiin auto ja ajettiin juna-asemalle. Tässä välissä on pakko mainita Kain tai ylipäänsä Saksalaisten ajotaidoista. Taitoahan heillä on, mutta ongelma on se että heillä pitää päästä lujaa ja kun mä sanon lujaa tarkoitan että vähintään se 60km/h ylinopeutta. Piti kyllä vyöttää itseni kunnolla penkkiin kiinni. Kyllä pääsi räkäinen nauru kun eteen sattui hidas hollantilainen auto ja Kai alkaa kiroamaan Saksaksi. Hengissä kuitenkin selvittiin! Kai kuitenkin selitti että motarilla ajaa yleensä 180km/h ja joskus kokeili ajaa myös 230km/h, joo ei kiitos silloin kun itse olen kyydissä.

Juna-asemalta otettiin juna Münsteriin. Münster oli todella todella kaunis pieni kaupunki, harmitti vaan kovasti kun siinä samassa hetkessä kun sinne päästiin alkoi minulla kauhea kurkkukipu ja flunssaa pukkaamaan. Jotenkin tämä lannisti fiilistä tosi paljon, mutta silti ne itse joulumarkkinat olivat kyllä todella kauniit. Juotiin paljon glögiä ja maisteltiin erikoisia ruokia. Rakastuin aivan täysin sokerikuorrutettuihin manteleihin. Münster oli todella todella täynnä ihmisiä. En varmaan koskaan ole edes Amsterdamissa nähnyt niin tukittuja katuja ja niin täysiä junia ennen.

Kai omassa elementissään

Münsterin kadut

Joulumarkkinat

Pääsimme takaisin Kain talolle ilta yhdeksän aikaan mukanamme pussilinen kebabia nami nami. Ruoan jälkeen aloimmekin valmistamaan itseämme seuraavaan koitokseen, klubiin nimeltä Index. Index on Saksan suurin klubi ja nyt ymmärrän hyvin miten. Tämä klubi oli jättimäinen sokkelo jossa oli tietääkseni seitsemän tai kahdeksan jättimäistä salia, jotka myös oli rakennettu monimutkaisesti, mutta silti erittäin tyylikkäästi. Jos siellä kadotat kaverisi niin ilman puhelinta et koskaan kyllä löydä häntä enää. Tällä klubilla pystyi myös ostamaan pizzaa sun muuta ruokaa ja heillä oli myös jääbaari jossa pystyi laskemaan pulkalla jäämäkeä pitkinja juomaan olutta jäästä tehdyistä laseista. Pulkkamäki ja humalaiset ihmiset yhdistettynä kuulostaa mielestäni muutenkin todella turvalliselta, not.

Meillä oli aivan todella todella hauska ilta. Tanssittiin minkä jaksettiin ja kierrettiin ympäri klubia kuuntelemassa erin tyylistä musiikkia. Olisi niin mahtavaa jos Utrechtissäkin olisi tuollainen klubi, jossa perus tanssimisen ja juomisen lisäksi voi seistä pyörivällä lattialla ja laskea pulkkamäkeä. Sisäänpäsykin oli vain 7e ja mielellään tuollaisesta paikasta maksan tuon maksun. Kukaan ei oikein tiedä miksi lähdimme kotiin jo aamu kolme aikaan mutta meillähän jatkui isot bileet viellä Kailla. Tanssi ja musiikki jatkui aamu viiteen saakka jolloin me kaikki aloimme nuokkumaan sohvalla.

Pientä makua illan menosta

Aamulla olo oli yllättävän virkeä ja vietettiin mukava aamu sängyssä. Tämän jälkeen mentiin kävelylle maaseutuilmaan ja sitten kamat kasaan ja ajettiin takaisin Utrechtiin. Rahaa kului paljon mutta kaikki oli kyllä tämän arvoista. Pitäisi tällaisia yllätysreissuja tehdä useamminkin. 

Katsokaa kuinka vihreää ja nyt mennään jo puolessa välissä joulukuuta!

Nyt alan samantien pakkaamaan seuraavaa reissuani varten. Huomenna pitää viimeistellä pakkaaminen, tiistaina jouluostoksille ja Nielsille ja keskiviikkona kotiin!!

Minua kiinnostaa onko kukaan teistä lukijoista käynyt koskaan Saksassa ja mikä on teidän lempi kaupunki siellä?

                   

Hola Deutschland!

Luukku 12

Yllätysreissu Saksaan

Tänään alkaa reissu SAKSAAN!! Minun ihana kaverini Kai kutsui minut ja Nielsin hänen luokseen Saksaan ja ideana on että mennään ensin Munsteriin joulumarketeille ja myöhemmin illalla Saksan isoimmalle klubille tanssimaan. Sain järjestettyä matkasta vielä sata kertaa mahtavamman kysymällä jos Clara haluaisi tulla mukaan ja nyt hänkin on tulossa mukaan jeiiii! Kuulemma Kain talo on myös tyhjä vanhemmista, mikä on aina plussaa. Juna lähtee tunnin päästä ja olen niin täynnä intoa. Tästä tulee mahtava kaveriviikonloppu Saksassa ja tämä on juuri sitä mitä tarvitsenkin stressin keskellä.

Olen varma että tämä viikonloppu on täynnä naurua, glögiä, kävelyä, lisää glögiä ja olutta. Täydellistä. Saimme Kailta kyös tehtäväksi opetella seuraavat lauseet reissua varten (Puoliakaan en noista ymmärrä)

You need to learn following sentences:
Ja, ich liebe Glühwein!
Ja, ich trinke noch einen!
Ich suche Kai aus Achterberg!
Wo ist die Schlagerküche?
Ist der Indexbus schon weg?

Nyt matkaan!!

Toivottavasti saan huomisen luukun ajoissa bloggeriin, mutta pahoittelen jos se menee vasta seuraavaan aamun, sillä minulla ei ole mitään hajua monelta tullaan takaisin.

                       

HU, yrittäisit edes..

Luukku 11

Me muutetaan!

Kuka muuttaa? En minä, mutta koulu. Tämä jättimäinen taulu eteisaulassa on ensimmäisestä koulupäivästä lähtien näyttänyt lähtölaskentaa tähän muuttoon ja jotenkin se antaa ymmärtää että tämä muutto olisi jotenkin hyvä juttu. No eihän se sitä kyllä millään tasolla ole. Tämä nykyinen koulurakennus on aivan ihana ja tilava ja täällä on kaikenmaailman kuvausstudiot sun muut tarvikkeet mitä nyt mediaopiskelijat ikinä tarvitsevatkaan. Uusi koulurakennuksemme on miljoona kertaa pienempi ja tarkoitettu lääketieteenopinnoille. Joten sen sijaan että me saisimme studiot meillä on lääkärinpöytiä. Juuri sitä mitä me tarvitsemme, eikö? Tässä luukussa esittelen enemmän koulusysteemiämme ja sen porsaanreikiä.

Ihan ensimmäiseksi haluan sanoa sen että tämä ala on kuin minulle luotu, rakastan opintojani ja tämä tuntuu juuri siltä oikealta kuten olen aiemmin jo maininnut. Se mitä en kuitenkaan rakasta on HU (Hogeschool Utrecht). Mainitsinkin jo tästä muutosta, jota kukaan ei odota ollenkaan. Tämä muutto olikin ensimmäinen negatiivinen asia, josta kuulin. Tähän uuteen rakennukseen muutto tuo myös sellaisia "mukavia" jatko-ongelmia  kuin tilanpuute mikä sitten ratkaistaan lauantai koulupäivillä ja kesäkoululla. Juuri sitä mitä opiskelijat haluavatkin, eikö niin? Tämähän ei varmaan käytännössä tule onnistumaan, sillä opiskelijat usein työskentelevät juuri lauanataisin plus hollantilaiset opiskelijat eivät voi matkustaa matkustuskortillaan ilmaiseksi viikonloppuisin. Protestiahan me ollaankin mietitty, mutta en usko että se auttaa mitään, sillä jos rahaa isompaan rakennukseen ei ole niin sitä ei ole.

Hyvästi ihana koulurakennus

Toinen hieman epämukava fakta johon törmäsin on opetustyyli. Harmillista mielestäni erityisesti on se etten koe oppivani luennoilla yhtään mitään ja opetan kotona sitten itse itseäni. Nyt voin täydellä sydämellä sanoa että Suomessa opetustyyli on hyvä ja opettajat ovat oikeasti hyviä. Täällä olen törmännyt jo niin moneen opettajaan, joka ei edes tiedä mitä periaatteessa opettaa. Ja jos tuo ei ole ongelma sitten se on se kieli, englantia ei vain osata. Onhan niitä tosi hyviäkin opettajia, mutta jotenkin minä olin aina pitänyt hyviä opettajia itsestäänselvyytenä. Mutta vielä ikävämpi fakta on se että HU:lla ei ole rahaa edes palkata tarpeeksi opettajia, mikä ratkotaan sillä että tehdään paljon ryhmätöitä. Minä en todellakaan ole ryhmätyö ihminen ja siksi välillä meneekin hermot että suurin osa töistä mitä tehdään on juuri näitä. Opettajilla ei vain riitä resurssit keskittymään kaikkiin oppilaisiin, niin annetaan heidän keskittyä sitten toisiinsa. Vähän se työmääräkin ihmetyttää kun yleensä jakson ensimmäiset viikot me pyöritellään vain peukaloita ja sitten viimeisinä viikkoina opettaja ilmoittaa että ennen ensi viikkoa teillä pitäisi olla iso artikkeli, koko nettisivu ja sitten hieno 15min esitelmä näistä aiheista valmiina. Noh, kyllä tästä selvitään!

Viimeisimpään ongelmaan törmäsin sitten marraskuun alussa kokeiden jälkeen. Opettajilla on se 15 arkipäivää aikaa tarkistaa kokeemme ja antaa niistä arvosanat. Odotimme viikon, toisen ja kolmannen ja mistään ei kuulunut mitään. Muut luokat olivat saaneet jo arvosanansa mutta meidän luokkamme (koulun mustalammas) sai odottaa ja odottaa. Ja viimeinkin kun arvosanat ilmestyivät ne kertoivat vain että et ole osallistunut kokeeseen. Niin, ehkä tämä on sitten ovela tapa opettajilta välttyä kokeiden tarkistamiselta? Asia kuitenkin oli niin että me kaikki olimme osallistuneet kokeeseen. Tämän jälkeen alkaa sähköpostien lähettely puolelta toiselle ja sitten kun oikea arvosana ilmestyi, piti alkaa tivaamaan muita arvosanoja. Onhan tämä sähläys ihan inhimillistä ja varmasti sattuu välillä Suomessakin, mutta tämäkin on aina ollut sellainen itsestäänselvä asia että hommat hoidetaan koulussa asiallisesti. Eräällä toisella luokalla olevat oppilaat oikeasti feilasivat täysin englannin kirjoituskokeen vaan sen takia kun opettaja oli tosi epäpätevä ja päätti vain antaa huonot arvosanat kaikille.

Olen kuullut että ongelma ei ole ainoastaan HU täällä Hollannissa, vaan kaikissa muissa kouluissakin on samankaltaisia ongelmia, etenkin Amsterdamissa. Sitähän se on jos laittaa miljoonia ihmisiä asumaan pienelle maapläntille. Nyt ymmärrän todellakin mitä Niels tarkoitti sillä että koulut täällä eivät ole niin hyviä ja miksi hänellä kirjaimellisesti petti hermot koulunsa kanssa viikottain. Tosin, ei minulla mitään kamalaa ongelmaa kouluni kanssa ole. Vaikka otin nyt esille nämä kaikki negatiiviset puolet on täällä paljon hyvääkin, esimerkiksi kurssit ovat erittäin mielenkiintoisia. Kuitenkin luulen että opetustaso Suomessa on korkeammalla kuin täällä. Syystäkin Suomen kouluja pidetään maailmalla hyvänä. 

Nyt kun olen saanut valitukseni sanottua on hyvä lähteä lomalle ja heittää kaikki stressi kaivoon. Huomenna alkaa seikkailu jonnekin uuteen ja tuntemattomaan ja tästä viikonlopusta on näillä näkymin tulossa todella mahtava, mutta paljastan siitä enemmän sitten huomenna.

Onko teillä ollut mitään ongelmia koulunne kanssa vai onko se vain minun kouluni joka sössii?

                           

Ei ole joulua ilman...

Luukku 10

Mitä tarvitsen jouluuni

Joulukuuta on edetty jo kymmenen päivää. Huh! Mihin tämäkin aika on jo mennyt, juurihan kuukausi oli alkavinaan. Jos aika menee näin nopeaa niin kohta on joululoma jo ohi. 

Tässä luukussa esittelen teille tekijöitä, joita ilman minun jouluni ei olisi niin täydellinen joulu. Olen pienestä lapsesta pitäen ollut kauhea joulufani ja pienempänä tein aina sisarusteni kanssa jouluaattoa varten tanssiesityksiä ja joskus tein jopa joulukalenteria videokameralle (oli vissiin kamalaa materiaalia sillä vuosi myöhemmin olin nauhoittanut muuta tämän videon päälle). Joulu on minun lempivuodenaikani ja en osaa edes kuvailla mitä kaikkea se minulle merkitseekään. Aina kun mietin joulua tulee mieleen minä pienenä sohvan takana aukaisemassa ja lajittelemassa lahjojani, kuuntelemassa joulumusiikkia ja sitä jouluruoan määrää. Mieleen tulee myös ne kaikki runot ja esitykset joita laadin joulua varten ja ne perinteiset joululeffat joita katsoin aina vuosittain.

Jouluni on vuosittain ollut aika lailla samanlainen, lukuunottamatta sitä yhtä joulua jonka vietin isäni perheen kanssa Thaimaassa. Muuten olen aina ollut äidin luona kotona ja tehnyt juuri ne samat asiat ja näin niistä muovautui perinne. Haluan jatkaa tätä perinnettä kyllä oman tulevan perheeni kanssa, vaikkakin näillä näkymin joudun sekoittamaan suomalaisia jouluperinteitä hollantilaisen kanssa. 

Tässä kuitenkin lista asiosta mitä ilman ei olisi täydellistä joulua:

Joulutortut

Ette voi tajutakaan mikä kauhea joulutortun himo iskee aina vähän väliä täällä Hollannissa. Niitä ei ole yhtä helppo tehdä täällä sillä torttuja varten pitäisi itse keittää luumuhillot ja leipoa taikinalevyt. Viikon päästä aion syödä niin monta torttua että ei mahaan muuta mahdukaan.

Lumi

Tästä minulla ei koskaan ole tosin ollut pelkoa. Äiti asuu sen verran pohjoisessa että siellä on aina lunta ollut ainakin se puoli metriä.

Pimeys

Tästäkään ei pelkoa, sillä pimeys tulee jossain vaiheessa melkein joka maan kolkassa. Silti tämä on minulle asia joka muokkaa joulustani joulun.

Perhe

Ilman perhettä ei olisi joulua. Minulla on muutenkin niin iso perhe että olen tottunut todella isoon jouluaattoon ja tätä en vaihtaisi ikinä mihinkään. Perhe tekee suurimman osan joulusta, yksin ei olisi kiva.

Glögi

Ostan ensimmäiset glögit aina hyvissä ajoin marraskuussa ja nautin sitä sitten silloin tällöin. Minusta glögi maistuu niin paljon paremmalle kuin mikään muu lämmin juoma. Nytkin maistuisi kupponen.

Lanttulaatikko (ja porkkanalaatikko ja imelletty perunalaatikko ja vähän maksalaatikkokin)

Ne laatikot. Himoitsen niitä niin että vesi tulee kielelle kun pelkästään ajattelen laatikoita. Pienempänä inhosin laatikoita koko sydämestäni ja viimeisten reilun viiden vuoden ajan olen rakastanut niitä niin paljon. Erityisesti lanttulaatikkoa! Parasta laatikoissa on se että äiti tekee niitä aina niin paljon että syödään niitä vielä monta päivää jouluaaton jälkeen.

Jouluvalot

Jouluvalot tuovat minulle joulun tunteen. Talvi on niin pimeää aikaa että sitä on ihana vain koristella kauniilla valoilla. Olen niin rakastunut jouluvaloihin.

Joulukuusi

Ei joulua ilman kuusta. Pienenä kyseltiin äidiltä aina jo hyvissä ajoin joulukuussa että joko saa koristella kuusen. Sitten kun lupa tuli pistettiin vaan joulumusiikki soimaan ja koristeltiin kuusi todella täyteen koristeita. Ja se kuusen tuoksu. Valitettavasti meillä kotona ei ole aitoa kuusta allergiasyistä, mutta isovanhemmilla on. Joka jouluaattona minä ja siskoni mennään isovanhemmilleni ja siellä nuuhkin kuusta minkä jaksan.

Lumileikit

Kyllä, edelleen. Joka joulu joko ennen aattoa tai aaton jälkeen minä, siskoni ja tätini ja enoni (jotka siis ovat vain 3-7 vuotta vanhempia kuin minä) mennään ulos leikkimään kaikenmaailman pihaleikkejä. Minun ehdoton suosikkini on kuurupiilo, sillä isovanhempani asuvat jättimäisen metsän keskellä ja kun pimeys tulee jo ilta kahden ja kolmen välissä on piilopaikkoja vaikka millä mitalla. Tosin minut kyllä löytää helposti jälkien perusteella, sillä olen todella hidas hangessa ryömijä.

Kynttilät

Kynttilät jouluvalojen tapaan tuovat niin tunnelmallista valoa pimeään talveen. Kynttilät saavat minut myös jotenkin rauhoittumaan stressin keskellä

Joululaulut

Tämä on yleensä se ensimmäinen "joulutoimi" jota teen joulunodotuksen kunniaksi. Yleensä ensimmäiset joululaulut soivat stereoistani jo siinä lokakuun lopulla. Osaan aika hyvin kaikki suomalaiset joululaulut sanasta sanaan.

Täytyy vielä mainita että kirjoitin tätä postausta täysin hymyissä suin. En oikeasti jaksa odottaa ensi viikkoa enää ollenkaan. Jokaisen kuvan kohdalla minun piti alkaa selittämään poikaystävälleni kuinka rakastankaan tätä asiaa ja kuinka haluaisin jo nyt kokea tämän. Tulen hulluksi innostuksesta. Jotenkin nyt kun olen viimeisinä kolmena jouluna täällä Hollannissa ollut, joulun odotus on ollut sata kertaa voimakkaampi. Sitä ikävöi kotia aina enemmän kun siellä ei ole.

Lisäisittekö te lukijat vielä jotain tähän listaan? 

                         

Minun joulukuinen päiväni

Luukku 9

Miten arkeni rullaa?

Tällä hetkellä rytmini on aivan täysin pyllyä ja en edes muista milloin viimeeksi olin kotona ennen puoltayötä. Jotenkin olen onnistunut ottamaan lomarytmistä jo kiinni; myöhään nukkumaan, myöhään ylös. Tosin viime päivinä se on enemmän ollut mene myöhään nukkumaan ja herää tosi aikaisin. Tänään haluan esitellä rytmiäni ja muita arkiasioita teille joten tästä luukusta aukeaa minun keskiviikkoni.

10.08: Herätys! Heräsin jo 1,5 tuntia aiemmin mutta pakotin itseni nukkumaan vielä hetken ja onneksi teinkin näin. Nyt pääsi kyllä ensimmäinen oppitunti menemään ohi suun mutta olin sen verran rikki että antaa olla. Suihkuun, meikit naamaan, aamiainen ja kouluun!

11.32: Hidas aamu! Aika kaivaa hapankorput esille ja koittaa laittaa aamupalaa. Ongelmana on vaan se että en ole käynyt pitkään aikaan kaupassa ja nyt en enää viittisi, jotta mikään ei jäisi mätänemään jääkaappiin kun lähden Suomeen.

Uusi rakkauteni

Aamupala

12.01: Vaatteet ja meikki ja hiukset valmiina. Vielä parikymmentä minuuttia ja voin lähteä kävelemään kouluun.

Pakko kai se on lähteä kouluun

Päivän meikki ja tukka

12.18: Valmiina lähtöön! Ulkonakin on aivan älyttömän ihana sää.

Ihana sää ja taustalla häämöttää jo kouluni!

12:28: Saavuin kouluun ja törmäsin ulkona jo rakkaisiin kavereihini Heleniin ja Hannahiin.

Kouluni sivustaa

12.54: Ensiksi meillä oli study orientation hour ja tänään vuorossa oli luokansisäistä keskustelua. Tämä päättyikin puoli tuntia etuajassa joten jäimme luokkaan juttelemaan ja ottamaan kuvia.

13.30: Designing skills! Seuraavat neljä tuntia tullaan tapittamaan näyttöruutujamme ja etsimään kuumeisesti kuvia töihimme.

Päivä kuluu suunnitellen

16.30: Pää räjähtää! Olen skrollannut kymmenet ja taas kymmenet sivut läpi kuvia etsien. Olen ihan uuvuksissa ja en ole kyllä ainoa. Luokassa tunnelma oli jotenkin väsähtäneen oloinen ja kaikki käyttäytyi oudosti. Puheenlaatu oli myös sen tasoista että kaikki näyttivät olevan aika sekaisin. Kaikki varmaan ruoan ja unen tarpeessa.

Sekosin

Intensiivistä opiskelua (youtuben katselua)

17.00: Tunti olisi vielä jatkunut puolituntia mutta minäpä otan ja lähden kotiin syömään!

Erittäin säälittvä joulukoristelu koulussa. Tyhmää kun viereisessä koulussa on jättimäinen ja tosi kaunis kuusi ja me saatiin nämä

17.15:  Kotona! Nyt ruoan laittoon. Ongelmana on taas vaan se ettei minulla oikein ole mitään.

17.48: Tonnikalasalaattia nami nami! Maistui ruoka sittenkin paremmin kuin hyvin.

Illallinen

17.59: Apuaaa!! Tasan viikon päästä tähän aikaan olen lentokentällä matkalla kotiin!!!

18.07: Äkkiä kamat kasaan niin pääsen heti lähtemään Nielsille eikä tarvitse odottaa tuntia että seuraava bussi menee.

18.57: Juna tulee! Vielä tunti ja olen kultani kainalossa

Missä juna

19.52: Täällä ollaan. Nyt vaan hieman bloggaamaan ja sitten pyjama päälle ja ruokaa kainaloon ja tuijotetaan varmaan töllöä koko yö. Koulutöitä olisi vaikka millä mitalla, mutta nyt ei ole oikea aika pohtia sitä. Huomenna sitten. Hyvää yötä maailma!



                       

Tip tap tip tap

Luukku 8

Suomalaiset pikkujoulut!

Mainitsin jo itsenäisyyspäivän postauksessa pikkujouluista joihin osallistuin lauantai iltana ja nyt aion aukaista aihetta hieman laajemmin. Eli, pikkujoulut? Milloinkohan olen viimeeksi tällaisiin osallistunut. Minkäänlaista muistikuvaa ei ole, ehkä joskus lukiossa. Tässä vaiheessa kuten jo aiemmin mainitsin olen ollut täysin keskittynyt kouluun ja puhunut englantia lähes 100% ajastani ja siksi pieni suomi irtiotto tuli paremmin kuin tarpeeseen. Sain tietää että aivan naapurirakennuksessa asuu muutama suomalainen, jotka sitten päättivät järjestää pikkujoulut vain ja ainoastaan suomalaisille (ja tämähän oli kirjaimellisesti vain suomalaisille, muille ei ollut tilaa). Silmäni lensivät kyllä auki kun saavuin juhlapaikalle, milloin olen viimeeksi nähnyt hollannissa reilu 20 suomalaista samassa tilassa?! Mistä kaikki nämä suomalaiset tuli?!

Utrechtin joulu

Tarjolla oli joulutorttuja, salmiakkia, pipareita ja glögiä tai öhöm, ennemminkin punaviinia glögillä. Kaiuttimista soi ensin suomalaisia joululauluja ja myöhemmin suomenkielisiä vanhoja ja uusia hittejä. Meininki oli juuri niin kuin suomalaisissa pikkujouluissa yleensä on; ensin istutaan nätisti ja pian alkaakin tanssijalka vipattaa ja jossain vaiheessa huutolaulu biisien mukana kaikuu kovaa ja korkealta. Mielestäni illan ylivoimaisesti paras hetki oli kun me kaikki ahtauduimme pieneen makuuhuoneeseen ja laulettiin (tai ainakin yritettiin) maammelaulua. Oli vain niin absurdi fiilis. Olen edelleen täällä Hollannissa, Suomen reissuun on vielä reilu viikko aikaa, mutta minulla on kaikki nämä ihmiset ympärilläni jotka tietävät tasan tarkkaan mistä oloista minä tulen ja mitä esimerkiksi joulu ja maammelaulu meille merkitsee. Tuli kyllä tosi tosi kotoisa fiilis.

Iso suomiporukka koossa :)

Tässä pari joululaulua jotka ainakin omasta mielestäni ovat aivan älyttömän kauniita. Hyviä joulunodotus iltoja teille kaikille!