Luukku 13
Saksa, sinä upeiden muistojen maa
Nyt on jo palattu reissusta. Reissu ei todellakaan ollut pitkä, mutta kerkesin nauttia siitä kyllä todella paljon. Onneksi matkaa Saksan puolelle ei ole kuin reilu tunti niin tällaisia reissuja voisi tehdä useamminkin, jos tietty lompakko antaa tilaa.
 |
| Clara yrittää keskittyä kouluun junamatkalla Saksaan |
Lähdimme eilen varhaisin aamulla kaverini Kain luokse junalla ja matkaan yhteensä meni se vajaa kaksi tuntia. Kai asuu pienessä kylässä jossa asuu vajaa 400 muuta asukasta, todella söpö paikka. Kuitenkin, huomasin heti kuinka rakas alkoholi onkaan Saksalaisille. Kävimme ihan ensin ruokakaupassa, sellainen pikkuinen k-marketin kokoinen paikka. Valikoimaa ruokaan ei kuitenkaan ollut paljoa, sillä alkoholi vei 1/3 osan koko kaupan valikoimasta. Tuli sellainen pieni mitäs hemmettiä hetki. Onneksi tarkoituksena olikin ostaa hieman juhlajuomaa. Kassalla maksaessa kassatäti antoi kaupan päälle myös kaksi pakettia olutlaseja, perus.Tämä alkoholi teema jatkui Kain talolla kun Kain äiti tuli tervehtimään ja heti sitten sanoi että teidän pitää juoda tänään paljon. Öh, selvä Kain äiti!'
Kain talo oli aivan uskomaton. Mikä linna!! Kyllä siellä kelpasi nukkua yhden yön ja minulla tulikin välillä sellainen linnanprinsessa fiilis. Laukut jätettyä Kaille minä, Niels, Clara, Kai ja Kain serkku Csilla otettiin auto ja ajettiin juna-asemalle. Tässä välissä on pakko mainita Kain tai ylipäänsä Saksalaisten ajotaidoista. Taitoahan heillä on, mutta ongelma on se että heillä pitää päästä lujaa ja kun mä sanon lujaa tarkoitan että vähintään se 60km/h ylinopeutta. Piti kyllä vyöttää itseni kunnolla penkkiin kiinni. Kyllä pääsi räkäinen nauru kun eteen sattui hidas hollantilainen auto ja Kai alkaa kiroamaan Saksaksi. Hengissä kuitenkin selvittiin! Kai kuitenkin selitti että motarilla ajaa yleensä 180km/h ja joskus kokeili ajaa myös 230km/h, joo ei kiitos silloin kun itse olen kyydissä.
Juna-asemalta otettiin juna Münsteriin. Münster oli todella todella kaunis pieni kaupunki, harmitti vaan kovasti kun siinä samassa hetkessä kun sinne päästiin alkoi minulla kauhea kurkkukipu ja flunssaa pukkaamaan. Jotenkin tämä lannisti fiilistä tosi paljon, mutta silti ne itse joulumarkkinat olivat kyllä todella kauniit. Juotiin paljon glögiä ja maisteltiin erikoisia ruokia. Rakastuin aivan täysin sokerikuorrutettuihin manteleihin. Münster oli todella todella täynnä ihmisiä. En varmaan koskaan ole edes Amsterdamissa nähnyt niin tukittuja katuja ja niin täysiä junia ennen.
 |
| Kai omassa elementissään |
 |
| Münsterin kadut |
 |
| Joulumarkkinat |
Pääsimme takaisin Kain talolle ilta yhdeksän aikaan mukanamme pussilinen kebabia nami nami. Ruoan jälkeen aloimmekin valmistamaan itseämme seuraavaan koitokseen, klubiin nimeltä Index. Index on Saksan suurin klubi ja nyt ymmärrän hyvin miten. Tämä klubi oli jättimäinen sokkelo jossa oli tietääkseni seitsemän tai kahdeksan jättimäistä salia, jotka myös oli rakennettu monimutkaisesti, mutta silti erittäin tyylikkäästi. Jos siellä kadotat kaverisi niin ilman puhelinta et koskaan kyllä löydä häntä enää. Tällä klubilla pystyi myös ostamaan pizzaa sun muuta ruokaa ja heillä oli myös jääbaari jossa pystyi laskemaan pulkalla jäämäkeä pitkinja juomaan olutta jäästä tehdyistä laseista. Pulkkamäki ja humalaiset ihmiset yhdistettynä kuulostaa mielestäni muutenkin todella turvalliselta, not.
Meillä oli aivan todella todella hauska ilta. Tanssittiin minkä jaksettiin ja kierrettiin ympäri klubia kuuntelemassa erin tyylistä musiikkia. Olisi niin mahtavaa jos Utrechtissäkin olisi tuollainen klubi, jossa perus tanssimisen ja juomisen lisäksi voi seistä pyörivällä lattialla ja laskea pulkkamäkeä. Sisäänpäsykin oli vain 7e ja mielellään tuollaisesta paikasta maksan tuon maksun. Kukaan ei oikein tiedä miksi lähdimme kotiin jo aamu kolme aikaan mutta meillähän jatkui isot bileet viellä Kailla. Tanssi ja musiikki jatkui aamu viiteen saakka jolloin me kaikki aloimme nuokkumaan sohvalla.
 |
| Pientä makua illan menosta |
Aamulla olo oli yllättävän virkeä ja vietettiin mukava aamu sängyssä. Tämän jälkeen mentiin kävelylle maaseutuilmaan ja sitten kamat kasaan ja ajettiin takaisin Utrechtiin. Rahaa kului paljon mutta kaikki oli kyllä tämän arvoista. Pitäisi tällaisia yllätysreissuja tehdä useamminkin.
 |
| Katsokaa kuinka vihreää ja nyt mennään jo puolessa välissä joulukuuta! |
Nyt alan samantien pakkaamaan seuraavaa reissuani varten. Huomenna pitää viimeistellä pakkaaminen, tiistaina jouluostoksille ja Nielsille ja keskiviikkona kotiin!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti