"Kevyt" lasku kouluarkeen

Introleiri vei kyllä kaiken energiani ja varmaan jotain muutakin mukanaan sillä oloni on kuin kymmenen rekkaa olisi ajanut yli, mutta täytyy sanoa että olen tyytyväinen että sinne lähdin. Perjantaina heräsin jo varhain ja lampsin kohti koulua. Koululla kävimme hieman paikkoja läpi ja meidät jaettiin "tupiin" (kyllä, teemanamme oli Harry Potter). Tämän jälkeen hieman leipää poskeen ja matka kohti leiripaikkaa alkoi.

Leirialueemme oli aika pieni ja nukuimme noin 12 hengen huoneessa (eli siis todellisuudessa emme nukkuneet oikeastaan ollenkaan). Perjantai meni muutamien tutustumisleikkien ja muiden kilpailujen parissa. Olo illallisaikaan oli minulla tosi uupunut ja sitten kun sain kuulla että meidän ryhmälle oli illalliselta jäänyt jäljelle vain kurkkua minuun iski ihan kauhea ärsytys. Jotenkin tuntui niin tyhmältä olla koko leirillä, sillä sielä me vain leikimme lastenleikkejä eikä missään oikein ollut järkeä. Olin myös aivan liian väsynyt, joten sosiaalisena olo ei kiinnostanut ollenkaan. Kaiken huipuksi sain kuulla että jotkin tytöt olivat jo jossain nurkan takana juoruilemassa toisista ihmisistä, kuten minusta. Jostain syystä minusta oli saatu aikaan sellainen juoru että olen 29-vuotias... Jes...

Lauantai avautui hieman aurinkoisempana, myös kirjaimellisesti. Ihan kamala helleaalto pyyhälsi Hollannin yli ja leirillä paistoi aurinko kirkkaalta taivaalta ja asteita oli lähemmäs 30. Ohjelmassa oli myös paljon mukavampia lajeja, kuten huispaus. Aivan sika kiva peli!! Juoksimme pelikentällä luudat jalkojen välissä ja koitimme tehdä maaleja ja samaan aikaan etsijä ajatti metsässä "sieppiä", joka siis oli juokseva ja piileskelevä ihminen. Tästä voisi minun mielestä tehdä ihan oikean lajin.

Nukkumisestahan ei tullut yhtään mitään. Kaiken kruunasi se että kaikki liiderit kannusti kaikkia juomaan aamu viiteen asti ja sittenhän tietty seuraavana aamuna kello 8 liiderit tulee kattilan kansia paukuttaen ja vesipyssyillä ampuen repimään pois sängystä ja tietenkin sitten heti bootcampille. Ei naurattanut. Mutta hei! Meidän tupa tuli toiseksi tupakisoissa ;)

 Minusta on aivan mahtavaa, että sain nyt viimeinkin uusia ystäviä ja tämän takia olen todella todella kiitollinen että sinnittelin leirin loppuun asti vaikka alussa tuntuikin niin kamalalta. Näin jälkeenpäin katsoen se leiri oli ihan hauska. Illat oli ehdottomasti parhaita kun saimme kunnolla bilettää toistemme kanssa, mutta ei ne päivätkään hassumpia olleet.


Tänään minulla sitten oli introdction day koulussa ja tapasin tulevan luokkani. Olen enemmän kuin innoissani tällä hetkellä, sillä luokkani vaikuttaa tosi kivalta. Ainut masentava asia on koulukirjat jotka juuri sain. Vaikuttavat niin tylsiltä! Onneksi kirjoja ei pahemmin kuulemma kuitenkaan käytetä. Huomenna sitten alkavat ensimmäiset viralliset koulutunnit ja tällä hetkellä en malta odottaa sitä. Tuntuu mahtavalta olla taas koulunpenkillä näin 2,5 vuoden jälkeen!

Miltäs teistä tuntui paluu kouluun?


                           

My new home!

Täällä ollaan! 16. kerroksessa, jättimäisessä opiskelija-asunnossa, jonka ikkunasta näkyy tuleva kouluni. Neljä päivää sitten toin kamani uuteen huoneeseeni ja maanantaina tulin itse junalla perässä. Nyt olen jo viikon oleskellut Hollannissa ja taas kerran toistan itseäni, minne tämä aika oikein menee?

Synttäreiden jälkeinen päivä oli kyllä yhtä tuskaa. Juhlittua tuli ehkä hieman liikaakin ja tuntui että nytkö se ikä kaatui päälleni. Viimeiset päivät vietin tuttuun tapaan kesämökillä ja shoppaillen. Torstai saapui nopeasti ja oli aivan ihanaa päästä takaisin oman kullan kainaloon Hollantiin. Ensimmäiset päivät kuluivat aikalailla Nielsin vanhempien luona, lukuunottamatta yhtä reissuani Utrechtiin, jolloin näin rakasta vanhaa australialaista kaveriani Megiä! Ja olihan meillä myös vuosipäivä Nielsin kanssa.

 Helsingin yössä

MEG IS HERE!!

Hieman vuosipäivän kunniaksi

Muuton jälkeen painin päivät pahvin, muovin ja roinan seassa. Ikean reissuilta en välttynyt, sillä tavaraa itselleni oli taas kertynyt yllättävän paljon. Päivät ovat olleet ehkä jopa hieman liiankin kiireisiä, sillä levähtämään en ole kerennyt ennen tätä hetkeä, ja voi kuinka nautinkaan tästä. Olihan se tosi ihanaa tavata uusia tulevia luokkatovereita ja viettää aikaa kämppisten kanssa ja sisustaa hieman omaa huonettani, mutta nyt minä olen kuollut. Yöunetkin kärsivät sillä pieni stressi pisti päälle. Tänään on onneksi sadepäivä, joten en kyllä aio tehdä yhtään mitään!

Uusi huoneeni

Jotain pientä Suomesta

Koulun suhteen itselläni on ehkä hieman perhosia vatsassa. En oikein tiedä mitä odottaa opinnoiltani, mutta tahto opiskella ahkerasti on suuri. Koulukirjat on nyt tilattu, kynät ja vihkot ostettu ja opiskelijakortti vastaanotettu, eli nyt minä vain sitten odotan. Hieman pelottaa että kaikki koulussa ovat jotain hyper taiteellisia ja minä sitten piirtelen tikku-ukkoja ja kerron kukkarunoja. Toki koen itseni taiteelliseksi ihmiseksi, mutta taide on minulle sellainen aihe, joka tekee minusta todella itsekriittisen. Mikään teokseni harvoin on niin hyvä kuin haluan sen olevan.

Huomenna alkaa kaksi yötä kestävä koululeiri, jossa tapaan taas lisää tulevia opintotovereitani, mutta tällä hetkellä en jaksa miettiä edes koko leiriä. Ajatus siitä että tänään pitäisi jaksaa pakata ja huomenna olla hyperaktiivinen uuvuttaa minua jo entisestään. No, eiköhän tästä viikonlopusta tule kuitenkin todella mukava ja nauruntäyteinen (jos saan koskaan aikaiseksi pakata).

                               

21

Tänään heräsin todella huonosti nukutun yön jälkeen kymmeniin onnitteluihin. Jes! Tän täytyy olla hyvä päivä, sillä mulla on synttärit!! Nyt on 21 vuotta mittarissa ja jälleen kerran kauhistelen sitä faktaa, että vuosi on mennyt taas aivan liian nopeasti. Kuitenkin poiketen aikaisemmista vuosista mielentilani on ollut paljon tasaisempi. En ole tänä vuonna dramaattisesti ilmaissut sitä etten haluaisi enää vanheta tästä enempää. Itseasiassa mikäs tässä ollessa. On ihan kivaa olla 21 :D Nyt  suuntaan kohti Helsingin puistoja ja jos sitä vaikka ottais yhden tai neljän!

P.S. Pakko vaan sanoo että sanonta siitä että tyttö on kauneimmillaan 17-vuotiaana on ainakin omalla kohdallani puppua. Itsetuntoni ja ulkonäköni on kasvanut 20000% 17 vuoden iästä ja koko ajan ollaan vaan nousua päin. Kohti kaunista aikuisuutta :)

                             

Missä motivaatio möngertää?

Itselleni viime aikainen polttava puheenaihe on ollut koulumotivaatio. Yläasteella ollessani motivaationi oli aivan huipussaan. Ehkä hieman liiankin, sillä arvosana 9 oli mielestäni aika huono ja minulla oli pakkomielle olla koulun kaikessa toiminnassa mukana. Uupumushan tästä syntyi, mutta Kallion lukioon pääsy oli ensisijainen tavoitteeni.

Lukioon päästyäni tavoitteeni oli tavoitettu. Entäs nyt? Motivaatio laski ja koulu tuli kakkoseksi kavereiden jälkeen. Menin aivan toiseen ääripäähän. Minulla ei vain ollut syytä miksi opiskella. Ajattelin koko ajan vain että opiskelen sitten yo-kokeisiin. Näinhän minä sitten teinkin. Lukion päättötodistukseni on ok tasoa, kun taas yo-todistukseni on erinomaista. En kuitenkaan ollut kovinkaan tyytyväinen toimintatapaani. Halusin koko ajan opiskella enemmän itseäni varten, mutta mieleni oli aivan muualla.

Nyt haluaisin löytää seuraavalle koululleni kultaisen keskitien. Ongelma kuitenkin on että kuuleman mukaan projekteista, kokeista ja muista tehtävistä täytyy Hollannissa ainoastaan päästä läpi. Toisin sanoin pisteitä saa täysin saman verran tehtävistä vaikka olit saanut arvosanaksi kutosen tai kymmenen. Sitten he pohtivat Hollannissa miksi opiskelijoiden opiskelumotivaatio on niin alhaalla, huoh...

Onneksi olen varma että tuleva kouluni on paljon mielenkiintoisempi kuin aiemmat. Hyvällä tuurilla se voi tuntua jopa harrastukselta, eli haluni oppia on varmasti korkeammalla kuin aiemmin. Mutta jos asia ei kuitenkaan ole täysin näin voisin opiskella ihan tulevaisuuteni vuoksi. Opiskella tulisi ihan oman itsensä vuoksi, ei arvosanojen, se minun tulisi ymmärtää. Olen varma myös että jos nyt opiskelen kovasti, tulee myöhemmin kerrata vähemmän ja asioista pääsee helpommalla kun tietää aiheesta valmiiksi jo enemmän. Ehkä kovin motivaatiokeinoni on kuitenkin se fakta että inhoan töitä, ja jotta pysyisin tyytyväisenä töissä, täytyy töiden tuntua mukavilta tehdä. Haluan tulevaisuudessani työn, jota rakastan tehdä, jotta myös terveyteni pysyy hyvällä tasolla.

Toivon todella että nämä auttavat pitämään motivaationi edes hieman yllä, sillä minusta muutenkin jo tuntuu että olen tyhmistynyt niin paljon lukion jälkeen ja lisätieto ei todellakaan olisi pahitteeksi. Tällä hetkellä haluan onneksi kasvattaa tietopankkiani ja vain oppia lisää. Ehkä tämä kahden vuoden opiskelutauko myös omalla tavallaan kasvatti minun opiskelumotivaatiotani, sillä nyt tuntuu että jaksaa paremmin.

                           

It is time to move on

Minun ymmärrykseni ei riitä kuinka aika voi kiitää tällä tavalla? Minusta tuntuu että juuri hetki sitten hain kultani lentokentältä ja edessämme oli viisi viikkoa Suomen seikkailua. Tänään tämä viisi viikkoa meni umpeen ja minun täytyi lähettää toinen puoliskoni takaisin Hollantiin. Tosi haikea olo. Ihan hullua kuinka toiseen kiintyy niin kovasti kun joutuu olemaan yötä päivää toisen kanssa viikkoja putkeen. Tuntuu etten osaa olla ilman mun höpsöä rinnallani. Hulluinta tässä on se että tiedän näkeväni hänet jo ensi viikolla, mutta tällä hetkellä se tuntuu kaukaiselta ajalta :(

Pilvet viimeinkin väistyivät ja aurinko ja helteet hurmasivat minut. Rusketuksen aika on nyt tai ei koskaan!

Koko poppoo sukujuhlissa

Noh, täytyy sanoa että loppulomamme oli ihana! Kuusamon kylmyys jäi taakse ja suuntasimme Helsinkiin, jossa oli onneksemme paljon enemmän elämää. Kaiken kruunasi se että Suomen kesä on viimeinkin täällä!! Viimeeksi olin näin ruskettunut Thaimaa reissun jälkeen. Viimeiset kaksi viikkoa olivat niin paljon ohjelmaa täynnä ja jossain välissä tajusin että olin ihan päivissä sekaisin. Oli juhlia, huvipuistopäiviä, vesipuistoilua, shoppailua, mökkeilyä sun muuta, ettei tosiaan ihme että nyt mennäänkin melkein jo elokuun puolenvälin puolella.

Hih, käytiin kattoo pukkia. Pukki osasi jopa puhua hollantia!

Kuusamon maisemia

Hollantilaiset etsivät palloa

Hauskaa oli!

Team ugly jackets

Yöllä lähdettiin perinteiselle yöretkelle. Olisikohan jo nyt ollut 15 vuosi peräkkäin?

Kaunis pariskunta

Olen myös toisaalta onnekas. Monet valmistelevat koulun alkua tai ovat sen jo aloittaneet ja minulla loma jatkuu sentään vielä kolme viikkoa. Kaikki perheenjäseneni käyvät nytten koulussa tai töissä ja minä tulin siihen tulokseen etten halua lomaani viettää yksin kotona neljän seinän sisällä. Niimpä otin ja lähdin viettämään viikkoa mökilleni eläkkeellä olevien isovanhempieni luokse. Tätä rauhallisempaa paikkaa maailmassa ei ole! Täällä voin rentoutua täydellisesti ennen koulua.


En oikein ole vielä ymmärtänyt että suuntaan pian matkani kohti koulunpenkkiä. Taas. Itselläni on tulevasta koulustani sellainen mielikuva että se tulee tuntumaan hieman harrastukselta, mutta tänään lueskellessani kurssiuunnitelmaa tulinkin toisiin aatteisiin. Haluan yrittää loistaa koulussa, ihan itseäni varten, mikä näyttää tarkoittavan ihan törkeän isoa työmäärää. Pahoin pelkään että tämä tyttö on nenä kiinni kirjoissa seuraavat neljä vuotta. Parempi nyt nukkua seuraavat kolme viikkoa sillä en ole varma onko uni kiva lisä elämään sitten koulun alettua. Toisaalta, odotan uusia kouluhaasteitani kuin kuuta nosuevaa  ja en malta odottaa että pääsen kokemaan korkeakouluelämää ja kirjoittamaan siitä blogiini. Elämäni tulee aivan varmasti olemaan täydellisen erilaista kuin aiemmin ja haluan jo päästä kokemaan sen. Olen jo varma että tulevasta vuodesta tulee elämäni tapahtumarikkain.

NAPAPIIRI!

Äiti leipoi minulle synttärikakun etukäteen. Ainiin hups! Perjantaina olen taas vuoden vanhempi

Meidän sienimetsän saalis

Menikö kellään muulla loma nopeammin kuin koskaan? Tämä oli kirjaimellisesti elämäni nopein kesäloma