It is time to move on

Minun ymmärrykseni ei riitä kuinka aika voi kiitää tällä tavalla? Minusta tuntuu että juuri hetki sitten hain kultani lentokentältä ja edessämme oli viisi viikkoa Suomen seikkailua. Tänään tämä viisi viikkoa meni umpeen ja minun täytyi lähettää toinen puoliskoni takaisin Hollantiin. Tosi haikea olo. Ihan hullua kuinka toiseen kiintyy niin kovasti kun joutuu olemaan yötä päivää toisen kanssa viikkoja putkeen. Tuntuu etten osaa olla ilman mun höpsöä rinnallani. Hulluinta tässä on se että tiedän näkeväni hänet jo ensi viikolla, mutta tällä hetkellä se tuntuu kaukaiselta ajalta :(

Pilvet viimeinkin väistyivät ja aurinko ja helteet hurmasivat minut. Rusketuksen aika on nyt tai ei koskaan!

Koko poppoo sukujuhlissa

Noh, täytyy sanoa että loppulomamme oli ihana! Kuusamon kylmyys jäi taakse ja suuntasimme Helsinkiin, jossa oli onneksemme paljon enemmän elämää. Kaiken kruunasi se että Suomen kesä on viimeinkin täällä!! Viimeeksi olin näin ruskettunut Thaimaa reissun jälkeen. Viimeiset kaksi viikkoa olivat niin paljon ohjelmaa täynnä ja jossain välissä tajusin että olin ihan päivissä sekaisin. Oli juhlia, huvipuistopäiviä, vesipuistoilua, shoppailua, mökkeilyä sun muuta, ettei tosiaan ihme että nyt mennäänkin melkein jo elokuun puolenvälin puolella.

Hih, käytiin kattoo pukkia. Pukki osasi jopa puhua hollantia!

Kuusamon maisemia

Hollantilaiset etsivät palloa

Hauskaa oli!

Team ugly jackets

Yöllä lähdettiin perinteiselle yöretkelle. Olisikohan jo nyt ollut 15 vuosi peräkkäin?

Kaunis pariskunta

Olen myös toisaalta onnekas. Monet valmistelevat koulun alkua tai ovat sen jo aloittaneet ja minulla loma jatkuu sentään vielä kolme viikkoa. Kaikki perheenjäseneni käyvät nytten koulussa tai töissä ja minä tulin siihen tulokseen etten halua lomaani viettää yksin kotona neljän seinän sisällä. Niimpä otin ja lähdin viettämään viikkoa mökilleni eläkkeellä olevien isovanhempieni luokse. Tätä rauhallisempaa paikkaa maailmassa ei ole! Täällä voin rentoutua täydellisesti ennen koulua.


En oikein ole vielä ymmärtänyt että suuntaan pian matkani kohti koulunpenkkiä. Taas. Itselläni on tulevasta koulustani sellainen mielikuva että se tulee tuntumaan hieman harrastukselta, mutta tänään lueskellessani kurssiuunnitelmaa tulinkin toisiin aatteisiin. Haluan yrittää loistaa koulussa, ihan itseäni varten, mikä näyttää tarkoittavan ihan törkeän isoa työmäärää. Pahoin pelkään että tämä tyttö on nenä kiinni kirjoissa seuraavat neljä vuotta. Parempi nyt nukkua seuraavat kolme viikkoa sillä en ole varma onko uni kiva lisä elämään sitten koulun alettua. Toisaalta, odotan uusia kouluhaasteitani kuin kuuta nosuevaa  ja en malta odottaa että pääsen kokemaan korkeakouluelämää ja kirjoittamaan siitä blogiini. Elämäni tulee aivan varmasti olemaan täydellisen erilaista kuin aiemmin ja haluan jo päästä kokemaan sen. Olen jo varma että tulevasta vuodesta tulee elämäni tapahtumarikkain.

NAPAPIIRI!

Äiti leipoi minulle synttärikakun etukäteen. Ainiin hups! Perjantaina olen taas vuoden vanhempi

Meidän sienimetsän saalis

Menikö kellään muulla loma nopeammin kuin koskaan? Tämä oli kirjaimellisesti elämäni nopein kesäloma